Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Diagnoosien vyöry: ADHD, ADD, ASD, OCD, PTSD, C-PTSD
05.09.2026 |
https://areena.yle.fi/1-78377596
Psykiatrien sopimuksiin kehitetystä hallinnollisesta käsitejärjestelmästä on syntynyt osalle ihmisistä uusi tapa rakentaa identiteettiä ja kuvailla itseään. Osaan diagnooseista on alettu liittämään positiivisia määreitå, kuten "supervoima".
Diagnoosit eivät kuitenkaan kerro mitään ongelmien syistä, vaan ne kuvailevat pelkästään oireita. Silti niistä puhutaan ikään kuin sairauksina, vaikka diagnooseina ne ovat verrattavissa lähinnä päänsärkyyn, joka ei myöskään kerro mitään itsensä syystä.
Miksi diagnoosien kysyntä on niin suurta?
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi se, että ihmiset saa neuropsykiatrisia diagnooseja, provosoi niin paljon niitä, joita asia ei mitenkään kosketa ja jotka ei asiasta mitään tiedä?
Minä veikkaan, että kateus. Nää ihmiset kuvittelee, että sen dianoosin avulla pystytään hyötymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutelijat voisivat edes perehtyä asioihin. Tietoa on saatavilla.
Mistä ap on saanut päähänsä, ettei nää diagnoosit kertoisi mitään ongelmien syystä? Kuvitteletko, että lääketiede ei tiedä näistä mitään muuta kuin oireiston?
jokainen diagnoosi tuo terveysjättien kassaan rahaa ja vie tavallisen veronmaksajan rahoja.
järjen ääni:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat näitä hommaa lapsilleen, joiden diagnoosi vanhaan aikaan olisi ollut 'hidas' tai 'tyhmä'.
Minä olen ollut tollanen hidas. Olisi ollut hyvä jos vanhemmat olisivat "hommanneet" minulle sen diagnoosin lapsena, mutta tajusin mennä tutkimuksiin monen mutkan takaa vasta nelikymppisenä. M50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi se, että ihmiset saa neuropsykiatrisia diagnooseja, provosoi niin paljon niitä, joita asia ei mitenkään kosketa ja jotka ei asiasta mitään tiedä?
Jonkinlainen narsismi tai muut tunne-elämän häiriöt?
Luultavasti just yhdistelmä B-klusterin häiriötä ja joko pakit, tai muu nöyryyttävä kokemus autistilta/adhd:lta tms.
Valheiden aikakauttahan me elämme. Yhteiskunta tieteilijät puhuvat totuuden jälkeisestä ajasta. Olen sen vuoksi herkkänä ja sensitiivisenä ihmisenä huomannut voivani pahoin. Itselleni aitous ja totuudessa eläminen on elinehto. Tämä ei ole autismin kirjoa, vaikka olen huomannut tätä piirrettä yritetty niputettavan häiriön alle. Jos jokin kliininen kriteeristä on leimattava minulle, olisi se estyneisyys. Estyneisyydessä ihminen rakentaa muurin herkkyytensä vuoksi itsensä ja muiden väliin, välttääkseen loukkaamista. Ja nimenomaan meitä raivostuttaa/paheksuttaa aitouden puute, minkä olemme padonneet herkkyyden vuoksi.
Ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa (sanojen merkityksiä ja lauseiden logiikkaa ja tekstin kokonaisuutta, sitä mikä on faktaa ja mikä on mielipidettä ja eri tekstilajeja, kerronta tapoja, tunnesävyjä yms. ...) ja sen sijaan he vääristelevät asioita. Autismin kirjon kliinisesti merkittävin kriteeri on nähdäkseni erityismielenkiinnon kohteet. Se on rajoitteista suurin ja täten määrittelevin. Se määrittelee merkittävästi ilmiötä; ihminen on silloin monokulttuuristinen. Koulu- ja työelämässä ei voi tuolla menestystä tulla, jos kiinnostaa vain yksi asia. Analogista skitsofrenia spektrin anhedonia-oireeseen.
Kaikissa mielenterveyden diagnooseissa tulisi loogisesti miettiä ilmiön ydintä: mikä on häiriön ydin rajoite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jokainen diagnoosi tuo terveysjättien kassaan rahaa ja vie tavallisen veronmaksajan rahoja.
järjen ääni:
Miten mun ja mun lasten diagnoosit onkaan tuoneet rahaa terveysjättien kassaan? Ihan julkisen terveydenhuollon puolella meidät on diagnosoitu. Uskoisin näiden diagnoosien pidemmän päälle säästävän veronmaksajien rahoja, koska oikea diagnoosi tarjoaa mahdollisuuden oikeanlaiseen tukeen, jonka avulla mun lapset voi ehkä selvitä koulusta ja opiskelusta, toisin kuin minä aikanaan ilman diagnoosia ja ilman tukea.
Meillä on vauhdikas, vähän omissa maailmoissaan elelevä, mutta täysin toimintakykyinen ekaluokkalainen. Puheenkehityksen viivästymiseen puututtiin taaperona ja sen jälkeen ollaankin rampattu kaiken sortin terapioissa ja tutkimuksissa. Mitään erityisiä ongelmia elämässä ei ole, mutta hoitotahot kukin tahoillaan on tyrkyttämässä omia terapioitaan ja palveluitaan. Mitään diagnooseja ei ole mutta kovin innokkaita noi on kaivelemaan väkisin jos jonkinlaista ongelmaa.
Varmasti lapsi onkin kirjolla, ollaanhan me vanhemmatkin vähän omanlaisiamme, mutta jotenkin tämä hässäkkä ympärillä tuntuu täysin ylimitoitetulta, koska sinänsä mitään haasteita ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi se, että ihmiset saa neuropsykiatrisia diagnooseja, provosoi niin paljon niitä, joita asia ei mitenkään kosketa ja jotka ei asiasta mitään tiedä?
Kyllähän tämä diagnoosivyöry koskettaa koko yhteiskuntaa. Diagnoosin hankkineet eivät suinkaan tyydy pitämään kynttilää vakan alla vaan vaativat, että heidän diagnoosinsa tulee ottaa huomioon siinä miten heitä kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Valheiden aikakauttahan me elämme. Yhteiskunta tieteilijät puhuvat totuuden jälkeisestä ajasta. Olen sen vuoksi herkkänä ja sensitiivisenä ihmisenä huomannut voivani pahoin. Itselleni aitous ja totuudessa eläminen on elinehto. Tämä ei ole autismin kirjoa, vaikka olen huomannut tätä piirrettä yritetty niputettavan häiriön alle. Jos jokin kliininen kriteeristä on leimattava minulle, olisi se estyneisyys. Estyneisyydessä ihminen rakentaa muurin herkkyytensä vuoksi itsensä ja muiden väliin, välttääkseen loukkaamista. Ja nimenomaan meitä raivostuttaa/paheksuttaa aitouden puute, minkä olemme padonneet herkkyyden vuoksi.
Ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa (sanojen merkityksiä ja lauseiden logiikkaa ja tekstin kokonaisuutta, sitä mikä on faktaa ja mikä on mielipidettä ja eri tekstilajeja, kerronta tapoja, tunnesävyjä yms. ...) ja sen sijaan he vääristelevät asioita. Autismin kirjon kliinisesti merkittävin kriteeri on nähdäkseni erityismielenkiinnon kohteet. Se on rajoitteista suurin ja täten määrittelevin. Se määrittelee merkittävästi ilmiötä; ihminen on silloin monokulttuuristinen. Koulu- ja työelämässä ei voi tuolla menestystä tulla, jos kiinnostaa vain yksi asia. Analogista skitsofrenia spektrin anhedonia-oireeseen.
Kaikissa mielenterveyden diagnooseissa tulisi loogisesti miettiä ilmiön ydintä: mikä on häiriön ydin rajoite?
Erityismielenkiinnon kohteet EI ole kliinisesti merkittävin autismin kirjon kriteeri. Kaikilla autisteilla ei ole erityismielenkiinnon kohteita. Erityismielenkiinnon kohteita voi myös olla, ja usein onkin, enemmän kuin yksi. Erityismielenkiinnon kohde ei myöskään tarkoita, etteikö autisti voisi olla kiinnostunut myös muista asioista.
Moni autisti on onnistunut tekemään erityismielenkiinnon kohteestaan ammattinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi se, että ihmiset saa neuropsykiatrisia diagnooseja, provosoi niin paljon niitä, joita asia ei mitenkään kosketa ja jotka ei asiasta mitään tiedä?
Kyllähän tämä diagnoosivyöry koskettaa koko yhteiskuntaa. Diagnoosin hankkineet eivät suinkaan tyydy pitämään kynttilää vakan alla vaan vaativat, että heidän diagnoosinsa tulee ottaa huomioon siinä miten heitä kohdellaan.
Missä tällaista tapahtuu? Tarkoitatko sellaista, että lapsi voi saada koulussa tukitoimia, esim. luvan käyttää kuulokkeita tai korvatulppia hälinässä, mahdollisuuden tehdä tehtäviä jossain rauhallisessa tilassa, pienryhmässä tms.?
Tai että työntekijä voi tehdä enemmän etätöitä tms. ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valheiden aikakauttahan me elämme. Yhteiskunta tieteilijät puhuvat totuuden jälkeisestä ajasta. Olen sen vuoksi herkkänä ja sensitiivisenä ihmisenä huomannut voivani pahoin. Itselleni aitous ja totuudessa eläminen on elinehto. Tämä ei ole autismin kirjoa, vaikka olen huomannut tätä piirrettä yritetty niputettavan häiriön alle. Jos jokin kliininen kriteeristä on leimattava minulle, olisi se estyneisyys. Estyneisyydessä ihminen rakentaa muurin herkkyytensä vuoksi itsensä ja muiden väliin, välttääkseen loukkaamista. Ja nimenomaan meitä raivostuttaa/paheksuttaa aitouden puute, minkä olemme padonneet herkkyyden vuoksi.
Ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa (sanojen merkityksiä ja lauseiden logiikkaa ja tekstin kokonaisuutta, sitä mikä on faktaa ja mikä on mielipidettä ja eri tekstilajeja, kerronta tapoja, tunnesävyjä yms. ...) ja sen sijaan he vääristelevät asioita. Autismin kirjon kliinisesti merkittävin kriteeri on nähdäkseni erityismielenkiinnon kohteet. Se on rajoitteista suurin ja täten määrittelevin. Se määrittelee merkittävästi ilmiötä; ihminen on silloin monokulttuuristinen. Koulu- ja työelämässä ei voi tuolla menestystä tulla, jos kiinnostaa vain yksi asia. Analogista skitsofrenia spektrin anhedonia-oireeseen.
Kaikissa mielenterveyden diagnooseissa tulisi loogisesti miettiä ilmiön ydintä: mikä on häiriön ydin rajoite?
Erityismielenkiinnon kohteet EI ole kliinisesti merkittävin autismin kirjon kriteeri. Kaikilla autisteilla ei ole erityismielenkiinnon kohteita. Erityismielenkiinnon kohteita voi myös olla, ja usein onkin, enemmän kuin yksi. Erityismielenkiinnon kohde ei myöskään tarkoita, etteikö autisti voisi olla kiinnostunut myös muista asioista.
Moni autisti on onnistunut tekemään erityismielenkiinnon kohteestaan ammattinsa.
Tiedätkö mitä erityismielenkiinnon kohde tarkoittaa terminä ja minkälaiseen käyttäytymiseen se johtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valheiden aikakauttahan me elämme. Yhteiskunta tieteilijät puhuvat totuuden jälkeisestä ajasta. Olen sen vuoksi herkkänä ja sensitiivisenä ihmisenä huomannut voivani pahoin. Itselleni aitous ja totuudessa eläminen on elinehto. Tämä ei ole autismin kirjoa, vaikka olen huomannut tätä piirrettä yritetty niputettavan häiriön alle. Jos jokin kliininen kriteeristä on leimattava minulle, olisi se estyneisyys. Estyneisyydessä ihminen rakentaa muurin herkkyytensä vuoksi itsensä ja muiden väliin, välttääkseen loukkaamista. Ja nimenomaan meitä raivostuttaa/paheksuttaa aitouden puute, minkä olemme padonneet herkkyyden vuoksi.
Ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa (sanojen merkityksiä ja lauseiden logiikkaa ja tekstin kokonaisuutta, sitä mikä on faktaa ja mikä on mielipidettä ja eri tekstilajeja, kerronta tapoja, tunnesävyjä yms. ...) ja sen sijaan he vääristelevät asioita. Autismin kirjon kliinisesti merkittävin kriteeri on nähdäkseni erityismielenkiinnon kohteet. Se on rajoitteista suurin ja täten määrittelevin. Se määrittelee merkittävästi ilmiötä; ihminen on silloin monokulttuuristinen. Koulu- ja työelämässä ei voi tuolla menestystä tulla, jos kiinnostaa vain yksi asia. Analogista skitsofrenia spektrin anhedonia-oireeseen.
Kaikissa mielenterveyden diagnooseissa tulisi loogisesti miettiä ilmiön ydintä: mikä on häiriön ydin rajoite?
Erityismielenkiinnon kohteet EI ole kliinisesti merkittävin autismin kirjon kriteeri. Kaikilla autisteilla ei ole erityismielenkiinnon kohteita. Erityismielenkiinnon kohteita voi myös olla, ja usein onkin, enemmän kuin yksi. Erityismielenkiinnon kohde ei myöskään tarkoita, etteikö autisti voisi olla kiinnostunut myös muista asioista.
Moni autisti on onnistunut tekemään erityismielenkiinnon kohteestaan ammattinsa.
Tiedätkö mitä erityismielenkiinnon kohde tarkoittaa terminä ja minkälaiseen käyttäytymiseen se johtaa?
Tiedän kyllä, koska olen autisti (asperger) jolla on erityismielenkiinnon kohteita.
Tuntuu taas siltä, että sun "tiedot" autismista on jotain muinaisia harhaluuloja siltä ajalta, kun ainoastaan se pikkupoika, jota ei kiinnosta mikään muu kuin juna-aikataulut, tunnistettiin autistiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valheiden aikakauttahan me elämme. Yhteiskunta tieteilijät puhuvat totuuden jälkeisestä ajasta. Olen sen vuoksi herkkänä ja sensitiivisenä ihmisenä huomannut voivani pahoin. Itselleni aitous ja totuudessa eläminen on elinehto. Tämä ei ole autismin kirjoa, vaikka olen huomannut tätä piirrettä yritetty niputettavan häiriön alle. Jos jokin kliininen kriteeristä on leimattava minulle, olisi se estyneisyys. Estyneisyydessä ihminen rakentaa muurin herkkyytensä vuoksi itsensä ja muiden väliin, välttääkseen loukkaamista. Ja nimenomaan meitä raivostuttaa/paheksuttaa aitouden puute, minkä olemme padonneet herkkyyden vuoksi.
Ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa (sanojen merkityksiä ja lauseiden logiikkaa ja tekstin kokonaisuutta, sitä mikä on faktaa ja mikä on mielipidettä ja eri tekstilajeja, kerronta tapoja, tunnesävyjä yms. ...) ja sen sijaan he vääristelevät asioita. Autismin kirjon kliinisesti merkittävin kriteeri on nähdäkseni erityismielenkiinnon kohteet. Se on rajoitteista suurin ja täten määrittelevin. Se määrittelee merkittävästi ilmiötä; ihminen on silloin monokulttuuristinen. Koulu- ja työelämässä ei voi tuolla menestystä tulla, jos kiinnostaa vain yksi asia. Analogista skitsofrenia spektrin anhedonia-oireeseen.
Kaikissa mielenterveyden diagnooseissa tulisi loogisesti miettiä ilmiön ydintä: mikä on häiriön ydin rajoite?
Erityismielenkiinnon kohteet EI ole kliinisesti merkittävin autismin kirjon kriteeri. Kaikilla autisteilla ei ole erityismielenkiinnon kohteita. Erityismielenkiinnon kohteita voi myös olla, ja usein onkin, enemmän kuin yksi. Erityismielenkiinnon kohde ei myöskään tarkoita, etteikö autisti voisi olla kiinnostunut myös muista asioista.
Moni autisti on onnistunut tekemään erityismielenkiinnon kohteestaan ammattinsa.
Tiedätkö mitä erityismielenkiinnon kohde tarkoittaa terminä ja minkälaiseen käyttäytymiseen se johtaa?
Tiedän kyllä, koska olen autisti (asperger) jolla on erityismielenkiinnon kohteita.
Tuntuu taas siltä, että sun "tiedot" autismista on jotain muinaisia harhaluuloja siltä ajalta, kun ainoastaan se pikkupoika, jota ei kiinnosta mikään muu kuin juna-aikataulut, tunnistettiin autistiksi.
Ole rauhassa Asperger. Älä vain minua sitten leimaa autistiksi ;)
Add terminä oli enemmän rauhallisempi luonne adhd:ssa, sellainen mahdollisesti omiin mietteisiinsä helposti uppoava. Mutta adhd:ssa on yksinkertaistettuna lajiteltavissa kolme versiota. Selkeästi "ylivilkas", vähän molempia ( yleisin) ja "alivilkas". Nämä asiat ovat todella monimutkaisia ja olisi kiva jos ihmiset ottaisivat ensin selvää ja sitten vasta tulisivat neuvomaan asiasta josta eivät tiedä 💩 vertaa. Syyllistäminen ja idioottimaiset neuvot eivät meitä adhd- ihmisiä paranna. On tarpeeksi raskasta muutenkin elää tämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valheiden aikakauttahan me elämme. Yhteiskunta tieteilijät puhuvat totuuden jälkeisestä ajasta. Olen sen vuoksi herkkänä ja sensitiivisenä ihmisenä huomannut voivani pahoin. Itselleni aitous ja totuudessa eläminen on elinehto. Tämä ei ole autismin kirjoa, vaikka olen huomannut tätä piirrettä yritetty niputettavan häiriön alle. Jos jokin kliininen kriteeristä on leimattava minulle, olisi se estyneisyys. Estyneisyydessä ihminen rakentaa muurin herkkyytensä vuoksi itsensä ja muiden väliin, välttääkseen loukkaamista. Ja nimenomaan meitä raivostuttaa/paheksuttaa aitouden puute, minkä olemme padonneet herkkyyden vuoksi.
Ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa (sanojen merkityksiä ja lauseiden logiikkaa ja tekstin kokonaisuutta, sitä mikä on faktaa ja mikä on mielipidettä ja eri tekstilajeja, kerronta tapoja, tunnesävyjä yms. ...) ja sen sijaan he vääristelevät asioita. Autismin kirjon kliinisesti merkittävin kriteeri on nähdäkseni erityismielenkiinnon kohteet. Se on rajoitteista suurin ja täten määrittelevin. Se määrittelee merkittävästi ilmiötä; ihminen on silloin monokulttuuristinen. Koulu- ja työelämässä ei voi tuolla menestystä tulla, jos kiinnostaa vain yksi asia. Analogista skitsofrenia spektrin anhedonia-oireeseen.
Kaikissa mielenterveyden diagnooseissa tulisi loogisesti miettiä ilmiön ydintä: mikä on häiriön ydin rajoite?
Erityismielenkiinnon kohteet EI ole kliinisesti merkittävin autismin kirjon kriteeri. Kaikilla autisteilla ei ole erityismielenkiinnon kohteita. Erityismielenkiinnon kohteita voi myös olla, ja usein onkin, enemmän kuin yksi. Erityismielenkiinnon kohde ei myöskään tarkoita, etteikö autisti voisi olla kiinnostunut myös muista asioista.
Moni autisti on onnistunut tekemään erityismielenkiinnon kohteestaan ammattinsa.
Tiedätkö mitä erityismielenkiinnon kohde tarkoittaa terminä ja minkälaiseen käyttäytymiseen se johtaa?
Tiedän kyllä, koska olen autisti (asperger) jolla on erityismielenkiinnon kohteita.
Tuntuu taas siltä, että sun "tiedot" autismista on jotain muinaisia harhaluuloja siltä ajalta, kun ainoastaan se pikkupoika, jota ei kiinnosta mikään muu kuin juna-aikataulut, tunnistettiin autistiksi.
Ole rauhassa Asperger. Älä vain minua sitten leimaa autistiksi ;)
Jos sä olet autisti, niin olet sitä, vaikka sua ei kukaan ikinä "leimaisi" autistiksi. Ja jos et ole autisti, niin et ole sitä, vaikka kuka sut sellaiseksi "leimaisi".
Ootko sä se tyyppi, joka on loukkaantunut siitä, että sulla on joskus epäilty autismin kirjoa? Ja sen vuoksi et osaa tarkastella asiaa objektiivisesti?
"Miksi diagnoosien kysyntä on niin suurta?"
Minulla tämä "kysyntä" heräsi, kun en enää pystynyt normaalielämään edes isolla ponnistelulla.
Trauma ei katoa, vaikka yrittäisi vuosia tehdä kivoja juttuja ja "lakata märehtimästä menneitä".
Uudesta ICD-luokituksestahan Asperger on canceloitu kokonaan. On vain luokka autismikirjon häiriö, jossa on hieman tiukemmat kriteerit. Osa aikaisemmin diagnoosin saaneista ei siis enää saisi sitä uudessa luokituksessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka diagnoosit ovat vain yksi tapa sanallistaa monimutkaisia ilmiöitä. Ne ovat myös aina aikaansa sidottuja ja täysin sopimuksenvaraisia.
Tässäkin keskustelussa näkee, kuinka ihmiset liittyvät niihin hyvin erilaisia merkityksiä ja osin myös populaarikulttuuriin liittyviä uskomuksia.
Alue: Aihe vapaa
Näinpä.