Pahinta on yksinäisyys

Ensin pitää opetella olemaan yksin ennen kun kykenee olemaan porukassa

huippukiva.fi antaa elämälle sisältöä muutes aika paljon. 

T setämies

Minä olen rakastunut ja saan myös vastarakkautta. Olen kokenut myös yksinäisyyden. Itseasiassa siitä on vuosikausien kokemus ja on ihme, että olen vielä edes hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yöt on kamalia, silloin yksinäisyys piinaa eniten ja saapuva pimeys vielä korostaa yksinäisyyttä sekä yöinen hiljaisuus, itse pidän aina jotain valoa päällä, en vaan "uskalla" nukkua täysin pilkko pimeässä, onhan se naurettavaa mutta en voi sille mitään, yksinäisyys hyökkää kimppuun noin kuvainnollisesti.

Jokaisen yksinelävän tulisi kirjoittaa kirja. Ei ehkä kirjaa lapsille tai ylenpalttisessa kuplassaan eläville,mutta kirja ihmisille,jotka ovat yhtä yksinäisiä kuin kirjoittaja itse. Meillä jokaisella on ja on ollut elämä. Meillä on ollut lapsuus,nuoruus ja syyt,miksi yksinäisyys on saanut vallan elämässämme. Miksi ette tee siitä voimavaraa? Itsesääli on kuin ohut harso,johon kääriydyt pakkasella,vaikka tiedät ettei se lämmitä tarpeeksi kylmyyden häätämiseksi. Olet yksinäinen-miksi? Olet surullinen ja masentunut-miksi? Tilanteesi on vaikea-miksi? Kukaan tässä maailmassa ei tule tekemään hyväksesi muuta kuin kaapimaan jäänteesi asuntosi lattialta,jos et tee asialle mitään. Valinta on lopulta aina yksilön käsissä ja se todellisuus,että Suomesta on tullut tällainen "vahvojen valtio" ei ole sinun syytäsi-sinun vastuullasi on silti taistella hylkäämistä vastaan omalla kohdallasi,sillä kollektiivi ei tule sitä puolestasi tekemään. Paras tapa kuolla on se,että tiedät tehneesi elämässäsi jotain sellaista,mikä oli täysin sinun omissa käsissäsi,olet tehnyt jotain hyvää edes yhdelle elävälle olennolle ja olet toteuttanut edes yhden unelmasi. Älä kadu sitä mitä et tehnyt. Tee mitä kaipaat ja mistä unelmoit,sillä miksi ei?

Paapova valtio ei tosiaan voi korjata yksinäisyyden ongelmaa. Suomalainen eetos on yksin pärjäämisen kulttuuri, valtion avulla.

Siinä sairastuu vahvuuteen, itseriittoisuuteen ja yksinäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

huippukiva.fi antaa elämälle sisältöä muutes aika paljon. 

 

T setämies

Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys-ja kaveruussuhteita saan solmittua luontevasti. Rakkausasioissa on ollut epäonnea. Toki on ollut joitakin suhteita, mutta niistä on aikaa. Asia ei juurikaan vaivaa silloin, kun en ole kiinnostunut kenestäkään. Mutta, kun napsahdan ns. ON-asentoon, ihastun hyvin voimakkaasti. Mulla ei kompromissit toimi.

Harmittaa toki, jos homma kuivuu kasaan.

Kuulostaa epävakaalta. Napsahtelua ON ja OFF-asentojen välillä. Ei kykyä kompromisseihin.

 

Rakkaus- ja parisuhdeviritelmät kaatuu, ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan.

Tarkennan: olen joko rakastunut tai en. Tunnen voimakkaasti, kun ihastun johonkin henkilöön. Mutta jos ihastuksen kohdetta ei ole, olen vain pragmaatikko ja romanttisesti OFF.

Aivan. Eli sulle ei löydy potentiaalisia kumppaneita samassa mittakaavassa kuin itseni kaltaisille, jotka voisivat kuvitella pystyvänsä rakentamaan parisuhteen joka neljännen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Väärinymmärrysten välttämiseksi. Olen ollut 20+ vuotta naimisissa. Puolisoni on ainoa, jonka kanssa olen ollut intiimissä kanssakäymisessä. Ei siksi, ettenkö kelpaisi muille, vaan se sotisi arvojani vastaan.

Mä tein täällä samankaltaisen aloituksen mutta se joko poistettiin tai katosi syvälle muiden keskustelujen alle. Täällä kanssa yksi ei kavereita ei parisuhdetta, ainoa plussa elämässä on työpaikka, vaikea tutustua muihin ihmisiin aikuisiällä. Tätä jatkunut vuosia, en ole mielenkiintoinen persoona ja ne vähäisetkin kaveruussuhteet ovat kuolleet toisen muuttaessa paikkakunnalta tai muuten vain kuivunut kokoon. Joku kirjoitti täällä että pelkää pimeää minåkin pelkään ja nukun valot päällä tai verhot auki jotta olisi valoisampaa, vapaa aikana en halua käydä missään kun ei ole ketään kenen kanssa menisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huippukiva.fi antaa elämälle sisältöä muutes aika paljon. 

 

T setämies

Surullista.

Joku seksiaddikti yleensä miehet ja vieläpä incelit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas nautin yksinäisyydestä. Olen koko ikäni ollut sinkku koska pärjään sinkkuna hyvin.

Osaan kotityöt, käyn töissä ja sijoitan ylimääräiset rahat. Minulle ei tule muuta kuin seksi mieleen mihin naista tarvitsen mutta oma käsi riittää hyvin.

M34

Mut et oo ikinä harrastanut seksiä toisen kanssa? N

Olen nuorempana, nyt noin 10v ilman seksiä naisen kanssa. Oma käs ja flesu riittää hyvin. 

M34

Seksi onkin yliarvostettua. 

Hieno, joka toista jollain tapaa

koskettava ketju, mutta

minulta ei osallistumista.

Rakastan yksinelämistä. Moni

muukin Asperger *valitsee

yksinolon, oli hän miten

haluttava tai hyvännäköinen 

tahansa. Olen INFJ, se ihmislajin

syvällisin pohdiskelija, meissä

on erityisen paljon naimattomia

erakkoja. 

Minulla on ollut pitkiä, hyviä,

sitoutuneita parisuhteita.

Joukossa myös lyhyempiä 

lomaromansseja

ja joitakin lyhyempiä

tapailusuhteita. Olen ihan

tyytyväinen näin. En sulje pois

edes avioliittoa tai rekist.

🌈suhdetta, jos todella 

kolahtaa. Jätän myös tämän

mahdollisuuden:

Saatan rakastua naiseen.

Kerran elämässäni olen

rakastunut. En siis poissulje. 

Polykuvioihin en halua.

Vain n+m, n+n. 

Hyvää huomenta. -E-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin päätin keväällä, että hitto saa riittää tää yksi olo, mä haluan poikaystävän.

Ei oikein tunnu etenevän. Tai varmasti sais jotain, mutta kun kuitenkin pitäs olla jotain yhteistäkin ja mielellään vielä kunnioittaa ja ihailla sitä toista.

Kukaan toinen ihminen ei voi sinua rakastaa ehjäksi vaikka kuinka koittaisi. Se työmaa sinun pitää selvittää ihan itse.

Silti on paljon ihmisiä parisuhteissa jotka ovat väkisin toisen kansss koska eivät halua olla yksin. 

Mulla on jaksoja että näen painajaisia ja nyt niitä on alkanut taas tulemaan viimeksi näim kamalaa unta että sukulaiset muuttuivat terävähampaisiksi demoneiksi ja alkoivat syömään mua elävåltä, yleensäkin painajaisissa mulle sattuu onnettomuus, mua jahdataan, pilkotaan yms ja unissa se sattuu niin pirusti, enkä katso edes kauhuelokuvia, haluan kuolla mutta kantti ei riitä tekemään edes itsaria. 

Rakastan itseäni terveellä tavalla.

Tämä taitaakin olla se pääsyy, miksi 

saan niin paljon deittipyyntöjä ja

kiinnostuksenilmaisuja molemmilta

sukupuolilta. Rakkauteni ja

arvostukseni itseeni on aurassani

magneettinen energia. 

Olen etäsuhteessa Asperger-hlöön.

Molemmilla vuosien tauko edellisestä

suhteesta, joten totuttelua hissukseen

on molemmin puolin. Mentaalinen 

yhteytemme on äärimmäisen kaunis.

Arvostamme toisiamme hurjasti. E

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jaksoja että näen painajaisia ja nyt niitä on alkanut taas tulemaan viimeksi näim kamalaa unta että sukulaiset muuttuivat terävähampaisiksi demoneiksi ja alkoivat syömään mua elävåltä, yleensäkin painajaisissa mulle sattuu onnettomuus, mua jahdataan, pilkotaan yms ja unissa se sattuu niin pirusti, enkä katso edes kauhuelokuvia, haluan kuolla mutta kantti ei riitä tekemään edes itsaria. 

Tämä vaikuttaa savolaiselta

tr0llaukselra. En koskaan näe

sukulaisistani painajaisia -

en liioin mieti im-aatoksia.

Unissa olevat painajaiset

ovat flashbackeja *talosta,

kasvottomien ovellani

hääräävien miesten tähdittämiä.

Unessa ovestani yritetään

tulla sisään eri keinoin; mutta

minä olen aina yksin 

haavoittuvana miessusilauman

raadeltavana; tämä teema toistuu.

E

Minulta aina E loppuun. 

Kommentoin tosin

enää harvakseltaan.

En käytä palstaa 'yksinäisyyteen',

minulla on joka päivä keskusteluja

läheisteni kanssa. En hae täältä 

seurankorviketta, vain viihdettä.

Luen suomalaisten käymiä keskusteluja

ajankohtaisista teemoista/

kulloisenkin pvn mediaotsikoista. -E-

Miksi ihmeessä 'PERA55' tai

vastaava mt case on heti

samantien kiusaamassa alanuolin? E

Mitä jos menisi mukaan eri toimintaan kaupungilla. Opiston kurssille, kirjastossa järjestetään lukupiirejä, täällä ainakin käsityöliikkeessä neulontailtoja, liity Marttoihin tai seurakunnan hyväntekeväisyystoimintaan? Luulisi, että ajan kanssa tuolta saa seuraa. Ainakin juttuseuraa aina illaksi kerrallaan, niin ei olisi niin yksinäistä. 

Ja seuranhakupalvelut netissä, eikö siellä voi sopia esim kahvi- tai lounastreffejä? Sekin katkaisee päivää, vaikka tuntemattoman kanssa vähän aikaa tikusta juttua vääntää.

En ole asiantuntija mutta ajattelisin, että pitää itse aktivoitua asiassa.

Helpompi olla yksin. Olen varmaan sellainen ongelmakimppu...

Jonkun ihmisen pitäisi saada minut vain lämpiämään. Tai pysyä lähellä, vaikka alkuun, pitkään aikaan saatankin olla tylsä.

Minulla ei ole kiinnostusta oikein mitään aihetta kohtaan. Sellaista, että tutkisin asiaa sen enempää. Eli ei keskustelunaiheita. Mutta kysymyksiä tykkään esittää, minua kiinnostaa, kun palstalla puhutaan jostakin tietystä aiheesta, ja jotkut kirjoittavat informatiivisia kommentteja. Ja todellakin rakastaisin sellaista ihmistä, joka tykkää selittää, opettaa asioita, ja jolta voisin kysyä eri aiheista kaikkea. Mutta en tiedä, menisikö se siihen, että tuo kyseinen ihminen alkaisi pitämään minua alempiarvoisena.

On minulla silti harrastuksia, kuten kielet ja käsityöt, molemmista tykkään.

Oman äidinkielen käyttö tuntuu joskus niin väkinäiseltä, nolostuttaa. Englanniksi on helpompi kommentoida muiden asioihin, ja oikeasti saan energiaa silloin.

Tähän joku sanoisi, "Ei kukaan kodista tule hakemaan, ryhdistäydy!"

Mutta nyt ei ole energiaa sellaiseen. Se on satuttanut, kun olen yrittänyt liikaa, ja se on vain karkottanut muut.