Pahinta on yksinäisyys

Opetelkaa ihmiset olemaan yksin. Älkää yksinäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yöt on kamalia, silloin yksinäisyys piinaa eniten ja saapuva pimeys vielä korostaa yksinäisyyttä sekä yöinen hiljaisuus, itse pidän aina jotain valoa päällä, en vaan "uskalla" nukkua täysin pilkko pimeässä, onhan se naurettavaa mutta en voi sille mitään, yksinäisyys hyökkää kimppuun noin kuvainnollisesti.

Sama juttu!

Mä teen välillä tyynyistä ja peitoista pesän mihin pääsee piiloon ja turvaan. Lisäksi nukun tosi usein sohvalla enkä tiedä miksi siinä on helpompi ja turvallisempi nukahtaa. 

💚

Vierailija kirjoitti:

 

Talveksi harrastus? Katso tapahtumia ja rohkeasti mukaan. 

Miten lavatanssit, spr toiminta, seurakunta juttuihin ei tartte olla uskis vaan tavallinen ihminen.

Seuramatkat porukoilla jne. rohkeutta mennä mukaan.

Ap haluaa vaan valittaa.

Yksinäisyys on kyllä niin syvältä.

Mulla oli paljon kavereita ja sosiaalista elämää, mutta krooninen vaikea sairaus karkoitti ihmiset aika tehokkaasti ympäriltä. Yksi ystävä pysyi vierellä tästä huolimatta, mutta nyt on hänkin tainnut väsyä.

Äidin kanssa juteltiin ennen paljon, mutta hän asuu mua kohtaan väkivaltaisen narsisti-isäni kanssa, mikä hiertää välejä. Lisäks kun oon pistänyt nollatoleranssin henkiselle väkivallalle, niin äidin on ollut asiaa vaikea hyväksyä. Oon ottanut etäisyyttä. Parempi yksin kuin jatkuvassa ahdistuksessa siitä, mitenköhän toinen taas tänään reagoi ha kåyttäytyy, kun ikinä ei voi tietää.

Yksinäisyys on uusi suomalainen kansantauti, ihmisiä jopa menehtyy yksinäisyyteen. Se on kauhea asia. Itse pidän öisin radiota päällä taustalla, niin tuntuu, että joku olisi olohuoneessa kun nukun. Sitten kun mielikuvitus laukkaa on todella ahdistavaa, täytyy välillä nousta ylös, mutta ulkona on pimeää ja sekään ei auta, henkeä ei välillä saa ja sänky pelottaa, onhan tämä nyt aivan surkeaa valittamista mutta minkäs teet, näin se menee.

Kaikkeen tottuu. Sitä yksinäisyyttä vieläpä oppii arvostamaan kun huomaa ettei muilla ihmisillä ole mitään positiivista annettavaa sun elämään. Eivät tee mitään sun eteesi mutta vaativat sua tekemään asioita heille. Ihan kuin se olisi maksu siitä että vaivautuu olemaan tekemisissä sun kanssasi.

Syksyksi voi järjestää tunnelmallisen kynttiläillallisen ja käydä raittiissa ilmassa kävelyllä, hyvä syy myös lämmittää toista kun rupee värisyttää :)

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on uusi suomalainen kansantauti, ihmisiä jopa menehtyy yksinäisyyteen. Se on kauhea asia. Itse pidän öisin radiota päällä taustalla, niin tuntuu, että joku olisi olohuoneessa kun nukun. Sitten kun mielikuvitus laukkaa on todella ahdistavaa, täytyy välillä nousta ylös, mutta ulkona on pimeää ja sekään ei auta, henkeä ei välillä saa ja sänky pelottaa, onhan tämä nyt aivan surkeaa valittamista mutta minkäs teet, näin se menee.

Mä taas sain liki sydänhalvauksen kun olin nukahtanut telkkari päällä ja yhtäkkiä kuului oikein napakka koputus ja HALOO!! ihan kuin joku olisi ollut siinä vieressä huutamassa. Kimposin hiukka äkkiä sohvalta ylös ja oli hirveä paniikki ja hätä ja tosiaan ehti vilistää koko elämä silmien edessä.

No ei sitten ketään missään ollutkaan vaan se olikin joku idioootin väsäämä sikapaskamainos ja kun en tiedä mitä siinä mainostettiin niin boikotoin varuiksi aivan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Syksyksi voi järjestää tunnelmallisen kynttiläillallisen ja käydä raittiissa ilmassa kävelyllä, hyvä syy myös lämmittää toista kun rupee värisyttää :)

Sepäs vasta olisikin ihanaa ja mieltäylentävää kattaa itselleen tunnelmallinen kynttiläillallinen ja mennä sitten yksinään ulos palelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksyksi voi järjestää tunnelmallisen kynttiläillallisen ja käydä raittiissa ilmassa kävelyllä, hyvä syy myös lämmittää toista kun rupee värisyttää :)

Sepäs vasta olisikin ihanaa ja mieltäylentävää kattaa itselleen tunnelmallinen kynttiläillallinen ja mennä sitten yksinään ulos palelemaan.

Lähinnä ideana oli että ei se kesän loppuminen tiedä romantiikan loppua. Hop hop järkkäämään treffejä, mitä menetettävää?

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on kyllä niin syvältä.

Mulla oli paljon kavereita ja sosiaalista elämää, mutta krooninen vaikea sairaus karkoitti ihmiset aika tehokkaasti ympäriltä. Yksi ystävä pysyi vierellä tästä huolimatta, mutta nyt on hänkin tainnut väsyä.

Äidin kanssa juteltiin ennen paljon, mutta hän asuu mua kohtaan väkivaltaisen narsisti-isäni kanssa, mikä hiertää välejä. Lisäks kun oon pistänyt nollatoleranssin henkiselle väkivallalle, niin äidin on ollut asiaa vaikea hyväksyä. Oon ottanut etäisyyttä. Parempi yksin kuin jatkuvassa ahdistuksessa siitä, mitenköhän toinen taas tänään reagoi ha kåyttäytyy, kun ikinä ei voi tietää.

Täällä kohtalotoveri ilmoittautuu. Mullakin krooninen, parantumaton sairaus. Ja ystävät ottaneet etäisyyttä. Ja meni välit viimeiseenkin, kun kyllästyin hänen itsekeskeisyytensä ja siihen, että perinnön saatuaan muuttui ihan kuspääksi. Vanhemmat jo kuolleet ja toinen sisarus. Vielä yksi sisarus elossa. Pidetään yhteyttä harvakseltaan. Hänkin otti etäisyyttä, kun sairastuin. 😢

Mulla on tässä ap:lle hyvä vinkki: ala tehdä asioita, joista nautit. Harrastukset, kiinnostuksen kohteet jne. Sun tyytyväisyys omaan elämään säteilee kyllä ulospäin. Ja mikä parasta, tuli siihen sen takia seurustelukumppania tai ei, oot silti voiton puolella jos tykkäät sun omasta elämästä. Et jos sen mitä haluaa saiskin sillä että vähän hellittäisi eikä puskisi sitä kohden väkisin.

Kun alkaa harjoittamaan okkultismia ja tutkimaan "kuoleman" tuolla puolen olevia salaisuuksia, niin sitä alkaa eläytymään ja nauttimaan pimeydestä ja synkkyydestä. Täytyy ensin hyväksyä radikaalisti elämän turhuus. Kun on opiskellut tarpeeksi, voi etsiä esoteerisista piireistä liittolaisia ja liittyä kulttiin. 

Huolehdi itsestäsi, syö hyvin ja liiku. Olet tärkeä vaikka sinulla ei olisikaan kumppania. Käy kulttuuriharrastuksissa, vaikka teatterissa. Sinne voi mennä yksinkin. Tekee hyvää ihmiselle. Tsemppiä syksyyn!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksyksi voi järjestää tunnelmallisen kynttiläillallisen ja käydä raittiissa ilmassa kävelyllä, hyvä syy myös lämmittää toista kun rupee värisyttää :)

Sepäs vasta olisikin ihanaa ja mieltäylentävää kattaa itselleen tunnelmallinen kynttiläillallinen ja mennä sitten yksinään ulos palelemaan.

Lähinnä ideana oli että ei se kesän loppuminen tiedä romantiikan loppua. Hop hop järkkäämään treffejä, mitä menetettävää?

Ensin pitäisi sen romantiikan edes alkaa että se voisi loppua. Samalla tapaa sitä pitäisi olla mahdollisuus ensin järkätä ne treffit jotta jotain voisi menettääkin.

Vierailija kirjoitti:

Sorry, mutta nautin yksinolosta. Ihanaa nukkua yksin ja vapaapäivinä tehdä mitä lystää. On joitakin ystäviä, mutta parasta on oma seura. Nuorena oli parisuhteita enkä ollut niissä onnellinen. Olen kai introvertti. Elämäni on täynnä harrastuksia joita teen yksin. Pidän ihmisistä ja osaan jutella kaikkien kanssa,mutta en kaipaa seuraa. 

Taas yksi, jonka mielestä yksinolo ja yksinäisyys on sama asia.

Yksinäisyys on köyhien juttu

Vierailija kirjoitti:

On aivan upeaa olla yksin ja saa olla rauhassa 😌

Olispa minustakin, mutta en vaan ole erakkoluonteinen vaikka kuinka sellaiseksi olen yrittänyt itseäni jopa muuttaa. Ei se onnistu. On kauheaa olla jatkuvasti ja aina yksin ja ihan kaikki mitä teen, teen yksin. Kun menen jonnekin, menen yksin ja olen yksin. Sitten tulen kotiin, yksin. Kukaan ei odota minua ikinä missään eikä tule minua vastaan eikä saattamaan. En voi koskaan kertoa kenellekään minne menen tai koska palaan. Kukaan ei huolestu vaikka en palaisi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Yöt on kamalia, silloin yksinäisyys piinaa eniten ja saapuva pimeys vielä korostaa yksinäisyyttä sekä yöinen hiljaisuus, itse pidän aina jotain valoa päällä, en vaan "uskalla" nukkua täysin pilkko pimeässä, onhan se naurettavaa mutta en voi sille mitään, yksinäisyys hyökkää kimppuun noin kuvainnollisesti.

Jokaisen yksinelävän tulisi kirjoittaa kirja. Ei ehkä kirjaa lapsille tai ylenpalttisessa kuplassaan eläville,mutta kirja ihmisille,jotka ovat yhtä yksinäisiä kuin kirjoittaja itse. Meillä jokaisella on ja on ollut elämä. Meillä on ollut lapsuus,nuoruus ja syyt,miksi yksinäisyys on saanut vallan elämässämme. Miksi ette tee siitä voimavaraa? Itsesääli on kuin ohut harso,johon kääriydyt pakkasella,vaikka tiedät ettei se lämmitä tarpeeksi kylmyyden häätämiseksi. Olet yksinäinen-miksi? Olet surullinen ja masentunut-miksi? Tilanteesi on vaikea-miksi? Kukaan tässä maailmassa ei tule tekemään hyväksesi muuta kuin kaapimaan jäänteesi asuntosi lattialta,jos et tee asialle mitään. Valinta on lopulta aina yksilön käsissä ja se todellisuus,että Suomesta on tullut tällainen "vahvojen valtio" ei ole sinun syytäsi-sinun vastuullasi on silti taistella hylkäämistä vastaan omalla kohdallasi,sillä kollektiivi ei tule sitä puolestasi tekemään. Paras tapa kuolla on se,että tiedät tehneesi elämässäsi jotain sellaista,mikä oli täysin sinun omissa käsissäsi,olet tehnyt jotain hyvää edes yhdelle elävälle olennolle ja olet toteuttanut edes yhden unelmasi. Älä kadu sitä mitä et tehnyt. Tee mitä kaipaat ja mistä unelmoit,sillä miksi ei?

Omaa rakasta ei saa olla. Eikä kavereita. Sehän voi olla uhka. Täytyy olla kaveriton ja rakkaudeton. Harrastuksiakaan ei saa olla. Paitsi venäläisillä saa olla, kantasuomalaisilla ei. He, jotka seurustelee venäläisen kanssa ei ole uhka. Mutta jos seurustelee länsimaisen kanssa, se on uhka Suomessa. Kuten myös rommikeksin ostaminen se on uhka.