Lue keskustelun säännöt.
Nuori jätetään porukoista, tuskaa vanhempana seurata.
04.09.2026 |
16-vuotias tytär jätetään julmasti pois yhteisistä jutuista. Sinänsä toki kuuluu elämään, joka paikkaan ja juhlaan ei tule kutsua jne, mutta tämä viimeisin ”kavereiden” temppu oli jotenkin niin kylmäävä: Olivat tahallaan suunnitelleet loukkaavansa tyttöä ja sitten kun hän oli yhteydessä heihin nauroivat vaan ja sanoivat että ei vaan haluta sua mukaan. Aiemmin siis olleet hyviä ystäviä. Nyt jäi ainoana kutsumatta bilesiin. Ainoana :(
Tyttö on sellainen ns liian kiltti ja hyväuskoinen. Ei jostain syystä kelpaa nyt sitten mukaan. Tuo ilkeys millä tavalla se nyt tehdään selväksi on minun vaikea vanhempana käsitellä. Tuntuu niin pahalta, en tiedä tarkalleen mitä tällä nyt haen täältä. Kai vertaistukea. Jotain. Olen tyttärelle nyt tukena mutta ei mun seura tietenkään korvaa kaveriporukan. Ja tottakai pysyn nyt ”vahvana” aikuisena tässä. Elämä ei ole helppoa.
Kommentit (77)
Meillä on ollut ihan samanlainen tilanne. Raskasta on ollut seurata vierestä lapsen surua. Tuolla aikaisemmin joku antoi hyvän neuvon, että pitää olla monta sektoria elämässä ja muut sektorit kannattelee, jos yksi pettää. Meillä ovat harrastukset olleet apuna ja onneksi on löytynyt joitakin uusia, luotettavia kavereita.
Asiaa kun on selvitetty, niin valitettavasti olen huomannut, että näiden kiusaajien asenteet tulevat kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin paljon voimia! Tuo on todella raastavaa myös vanhemmalle. Toivon että aikuistuminen tuo järkeä päähän noille jotka jättää tyttösi ulos porukasta ja toivottavasti tyttösi löytää arvoisiaan kavereita. Uskon myös että tilit kyllä tasaantuu, jonain päivänä ulosjättäjät löytää itsensä huonosta suhteesta ilman ystäviä.
Mietityttää pitäisikö lapsista kasvattaa kovia kyynärpäätaklaajia, jotta olisivat itse noita joukon johtajia. En vaan ymmärrä miten tämä maailma kestäisi sen.
Raastavaa kun kaveriporukasta ulosjäänyt makoilee viikonloput, juhannukset, vaput, festarit yms. vain huoneessaan ja nuoruus kuluu ohi.
Kiitos! Jotenkin toivon, ehkä on turha toivo, että joku heistä jollain tavalla ymmärtäisi miten väärin on toiminut. Sen verran raastavaa on kyllä katsella nyt omassa huoneessaan peiton alla itkevää tytärtään. Miten voi toiselle tehdä noin. Isoveli käväisi kotona äsken ja yritti vähän piristää siskoaan. Ja serkun kanssa (kaukana toisella paikkakunnalla asuu) tyttö äsken jutteli puhelimessa. Huoh, itsellä niin ahdistava olo mutta kuitenkin kevyempi ja toiveikkaampi kun täältä saanut näin paljon tukea. Toivon kaikille yksinäisille voimia ja että jossain muodossa löytyisi joku yhteys toiseen ihmiseen.
P.s minäkin makoilin yksin kaikki ne juhlat ym ja oli kyllä tuskaa. Selvisin ja nyt olen ok menneisyyteni kanssa. En lähde luotaamaan niin syvälle sinne teiniaikoihin koska tiedän, että tiettyjä kokemuksia minulle ei koskaan suotu ja sitä turhaa enää ajatella. Minulla on kaikki hyvin nyt. Nyt keskityn tähän. Ehkä oman menneisyytenikin takia otan tämän tyttäreni tilanteen erityisen raskaasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut ihan samanlainen tilanne. Raskasta on ollut seurata vierestä lapsen surua. Tuolla aikaisemmin joku antoi hyvän neuvon, että pitää olla monta sektoria elämässä ja muut sektorit kannattelee, jos yksi pettää. Meillä ovat harrastukset olleet apuna ja onneksi on löytynyt joitakin uusia, luotettavia kavereita.
Asiaa kun on selvitetty, niin valitettavasti olen huomannut, että näiden kiusaajien asenteet tulevat kotoa.
Ihana kuulla, että teillä asiat järjestyi! Haluan kyllä uskoa hyvään tulevaisuuteen. Katse kohti uutta. Ja ehkä nyt uudelta luokalta löytyisi joku luotettava ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Paras mitä hän voi tehdä on keskittyä opintoihin ja "kostaa" menestyksellä.
Menestyksessäkin on se juttu, että jos on ulkonäöltään "ei kaunis/komea", on automaattisesti huonommassa asemassa esim. työnhaussa. Sädekehäilmiö, että jos olet ulkonäöltäsi "hyvä", sinun automaattisesti oletetaan olevan hyvä muissakin asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorena tuollainen ulos jätetty. Tosiaan kiusattiin koko kouluaika, ja sitten oli tuollaisia jäyniä. Esim. pyydettiin mua tulemaan johonkin ja minä olin ihan että jes, nyt ne alkaa hyväksyä mut porukkaan, että onpa kiva lähteä yhdessä johonkin. Mutta siellä mihin mut pyydettiin ei ollutkaan ketään, ne vaan juoksutti mua turhaan. Tai sitten kiusaajatytöt pistivät jonkun pojan teeskentelemään minuun ihastunutta. Sitten kun aloin vähän lämmetä, niin huutonaurua päälle, että siis toi oikeasti uskoi että Mikko voisi olla ihastunut 🤣 Siis tuo suohirviö!
Mutta näin jälkeenpäin mietin, että se teki minusta vahvemman vaan, vaikka kirpaisikin. Opin pakosta seisomaan omilla jaloillani ja olemaan itsenäinen. Viihtymään ja pärjäämään yksin. Eipä ole tarvinnut riippua sitten aikuisenakaan ihmisissä ja heidän hyväksynnässään.
Sulla olisi voinut käydä toisinkin, onneksi pärjäät.
Mä olen niitä joille kävi toisin päin, olin pitkään tosi masentunut ja arka enkä luottanut yhtään omiin kykyihini tai siihen että saamani kehut olisivat aitoja tai kukaan pienen luotettavan kaveripiirini ulkopuolella olisi aidosti kiinnostunut minusta tai siitä mitä osaan. Mulla on sen takia työura mennyt päin mäntyä ja muhun ärsyynnyttiin koska en uskonut itseeni ja olin liian negatiivinen. Kärsin noista asioista jonkun verran edelleen, ja nyt olen jo sen verran vanha että suuri osa mahdollisuuksista on mennyt ohi.
Luulen että eniten olisi auttanut se jos aikuiset olisivat ottaneet asian vakavammin eikä syytä olisi sälytetty mun harteille (ei pitäisi välittää, ne on vaan kateellisia, pitäisi hymyillä enemmän, miksi olet niin negatiivinen) ja jos kiusaajille olisi ollut jotain konkreettisia seurauksia eikä aina vain mulle. Toisaalta luulen että seuraukset olisi kostettu mulle, mutta silti.
Tässä on varmaan onneksi menty eteenpäin, satuin olemaan lapsi ja teini vähän huonoon aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tehtiin nuorena tuollaista. Tyttöporukka suunnitteli ilkeyksiä ja nöyryytyksiä. Onneksi koulu loppui ja pääsin heistä eroon. Onneksi oli myös muutama muu ystävä, jotka olivat hiljaisia kuten minäkin. Heihin olen edelleen pitänyt yhteyttä. Tyttöjen kiusaamisen taustalla on usein kateus jostain.
Nii, tai ilkeä luonne. Älä imartele itseäsi sillä että sussa olis jotain kadehdittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö juttelemaan noiden tyttöjen äidille heidän käytöksestään. Tuo on tosi ikävää. Toivottavasti tyttösi löytää uusia ystäviä.
Ei, ei ja ei! Älä missään tapauksessa ala puuttumaan asiaan tuolla tavalla.
Hyvä tarkoitus kääntyy tytärtäsi vastaan 100 %:n varmuudella.
Tuollaisten nuorten mieli on vain tuollainen.
Kyllä ihminen tulee toimeen yksinkin, jos ei nyt tässä ikävaiheessa tunnu löytyvän kavereita.
Ja se äitikin voi olla kiusaajaluonne, mahdollisesti vaan syventää soppaa.
Ihminen toki tulee toimeen yksinkin, mutta nuorena koetaan ja muodostetaan muistoja, jos siis kaikki menee "normin" mukaan, ja se aika ei koskaan palaa.
parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin lapsena ja nuorena niin varovainen että jättäydyin suosiolla kaiken mahdollisen jallituksen ja juonittelun ulkopuolelle jos vähänkin epäilytti, olin vain niiden hiljaisten porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tehtiin nuorena tuollaista. Tyttöporukka suunnitteli ilkeyksiä ja nöyryytyksiä. Onneksi koulu loppui ja pääsin heistä eroon. Onneksi oli myös muutama muu ystävä, jotka olivat hiljaisia kuten minäkin. Heihin olen edelleen pitänyt yhteyttä. Tyttöjen kiusaamisen taustalla on usein kateus jostain.
Tältä vaikutti oman tyttären osalta. Olen itse aika hyväpalkkaisessa työssä ja vaimo myös. Miellä on ollut mahdollista sitten tarjota omalle jälkikasvulle uusia vaatteita, matkustella tosi paljon, hankkia vähän hienompi puhelin jne. Hänellä oli ala-asteella 2 hyvää ystävää. Toisen äiti oli nuori yksinhuoltaja ja toisen vanhemmat perusduunareita. Heille ei tietysti niin paljoa kaikkea hankittu. Jos meillä oli esimerkiksi pleikka 5 heti kun se julkaistiin, niin heillä ei ollut tyyliin mitään. Kävivätkin meillä paljon pelaamassa ja kivaa tuntui olevan. Jossain seiskaluokalla alkoi aivan järjestelmällinen hylkääminen ja pois jättäminen, kahden porukkaan ei käynyt kolmas. Tästä alkoi helvetti ja koulu jäi. Kiusaaminen loppui kun nuo kaksi pääsivät ysiltä pois, mutta meidän tytär jäi vielä luokkaa kertaamaan poissaolojen takia. Tyttärellä on muutamia ystäviä, jostain syystä hän haluaa edelleen kaveerata tuon toisen hylkääjän kanssa ja hän käykin meillä melko usein. Itse tekisi mieli sanoa tuolle kiusaajalle, ettei tarvitse meidän tontille enää koskaan jalallakaan astua. Sillä pennulla ei ole mitään käsitystä millaisen helvetin aiheutti meille, mutta olen pitänyt kaikki mölyt mahassa ja ollut aikuinen.
Kokisikohan hän sitten tuon kiusaajan mukavammaksi kun muu joukko ei ole paikalla? Minulla on (tyttönä) ollut kavereita jotka olivat yksin kivoja mutta tietyn tyypin läsnäollessa ikäviä. Usein jäin kolmanneksi pyöräksi. Ja yksi kaveri jota pidin pitkään hyvänä ystävänä, mutta vasta myöhemmin aikuisempana tajusin että ei hän oikeasti mikään erityisen hyvä ystävä ollut. Manipuloi ja päällepäsmäröi koko ajan, ja myös valehteli. Onneksi niitä kivoja ystäviä tuli myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuntuu varmasti pahalta mutta pitkällä aikavälillä se on vain hyvä asia että pääsee huonoista ystävistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorena tuollainen ulos jätetty. Tosiaan kiusattiin koko kouluaika, ja sitten oli tuollaisia jäyniä. Esim. pyydettiin mua tulemaan johonkin ja minä olin ihan että jes, nyt ne alkaa hyväksyä mut porukkaan, että onpa kiva lähteä yhdessä johonkin. Mutta siellä mihin mut pyydettiin ei ollutkaan ketään, ne vaan juoksutti mua turhaan. Tai sitten kiusaajatytöt pistivät jonkun pojan teeskentelemään minuun ihastunutta. Sitten kun aloin vähän lämmetä, niin huutonaurua päälle, että siis toi oikeasti uskoi että Mikko voisi olla ihastunut 🤣 Siis tuo suohirviö!
Mutta näin jälkeenpäin mietin, että se teki minusta vahvemman vaan, vaikka kirpaisikin. Opin pakosta seisomaan omilla jaloillani ja olemaan itsenäinen. Viihtymään ja pärjäämään yksin. Eipä ole tarvinnut riippua sitten aikuisenakaan ihmisissä ja heidän hyväksynnässään.
Onko oikeasti olemassa noin ilkeitä ihmisiä? Tiedän, että ihmisiä kiusataan sulkemalla ulkopuolelle, mutta että oikein juoksutetaan turhaan johonkin paikkaan ja sitten se onkin ihan vaan vitsi.
Tämä on jo vanha juttu, mutta kyllä tuollaista kiusaamista on ollut aina. Sen ohella muutakin, yksi muisto: Mulle luvattiin kaupat eräästä pelikoneesta tosi edullisesti. Kaikki tiesivät minun sellaista etsivän. Niinpä eräs poika sanoi myyvänsä minulle sellaisen hyvin edullisesti. Innostuin tästä tietysti valtavasti ja kinusin äidiltä rahat seuraavaksi päiväksi. Otin rahat mukaan kouluun, niin se tyyppi vaan tuijotti hiljaa ja sopersi ettei sitä tuotetta olekaan. Siinä paikalla oli jotain muitakin. Keräilin itseäni ja loppupäivä meni synkissä tunnelmissa. Kaiken lisäksi rahat jäivät takin taskuun tunnin ajaksi käytävään. Joku oli ne rahat käynyt varastastamassa tunnin aikana. Kyllä oli paha mieli. Ehkä tuosta syystä minusta tuli erittäin hyvä käymään kauppaa.
Uuf voin kuvitella miten olisin vastaavassa tilanteessa saanut kotona haukut ja kuullut miten oli ihan omaa tyhmyyttä kun jätin rahat takin taskuun ja vika ei siis tietenkään ollut varkaassa. (Näin siis kasarilla.)
Tuollaiset tapaukset ovat ikäviä kun siinä iässä ne vielä paisuvat suuremmiksi kuin ehkä joskus aikuisena tekisivät. Ja jäävät mieleen kummittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi onpa ikävää käytöstä. Tyttö tarvitsee oikeita kavereita. Noiden ilkeiden tyttöjen kanssa ei enää pidä yrittää olla missään väleissä. Minusta voisit sanoa lapsellesi, että hän saa olla myös loukkaantunut, pettynyt ja vihainen. Kiltit helposti etsivät vikoja vain itsestään.
MISSÄHÄN ON VIKA JOS NYPSY MINÄ MINÄ TYTTÄRESI EI KELPAA SEURAKSI. VOI VOI PITÄKÄÄ ITSE SEURAA JA KEHUKAA JOKA ASIASTA. SITÄ SAA MITÄ TILAA KASVATTAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin paljon voimia! Tuo on todella raastavaa myös vanhemmalle. Toivon että aikuistuminen tuo järkeä päähän noille jotka jättää tyttösi ulos porukasta ja toivottavasti tyttösi löytää arvoisiaan kavereita. Uskon myös että tilit kyllä tasaantuu, jonain päivänä ulosjättäjät löytää itsensä huonosta suhteesta ilman ystäviä.
Mietityttää pitäisikö lapsista kasvattaa kovia kyynärpäätaklaajia, jotta olisivat itse noita joukon johtajia. En vaan ymmärrä miten tämä maailma kestäisi sen.
Raastavaa kun kaveriporukasta ulosjäänyt makoilee viikonloput, juhannukset, vaput, festarit yms. vain huoneessaan ja nuoruus kuluu ohi.
^ Näin tein minäkin, olin aina yksin, koska kuka tahansa muu kelpasi jopa säälistä seuraan (jopa juttelukaveriksi) paitsi tietenkin minä itse.
Ujona tyttönä kun muut keksivät minusta vitsin, etten osannut mukamas edes puhua mitään kellekään.
Niinkuin olisin halunnutkaan jutella mitään jokapäiväisille kiusaajilleni, kun tuota jatkui vuosien ajan. =/
Ja tosiaan molemipien sukupuolten jengit kiusasivat, yli luokkarajojen.
Traumat jäi pahat, pilasivat elämäni peruskoulussa jo täysin.
Tällaista tapahtui Suomen kuppukuntaisimassa tuppukylässä, Mikkelissä "kultaisella" ysäri- nollarilla. <3
- Mina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin äitinä sinun tehtäväsi on muistuttaa tytärtäsi että hänessä ei ole vikaa. Nuo häntä kiusaavat ja nöyryyttävät nuoret eivät ole normaaleja, tervepäisiä nuoria. Huono kotikasvatus, jotain pahasti pielessä kotona joka heijastuu noiden nuorten käytökseen.
Kotona voi olla kaikki hyvin, jotkut ovat vain kieroutuneita riippumatta vanhemmista.
Ai että jotkut ovat niin kieroutuneita riippumatta vanhemmista???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin äitinä sinun tehtäväsi on muistuttaa tytärtäsi että hänessä ei ole vikaa. Nuo häntä kiusaavat ja nöyryyttävät nuoret eivät ole normaaleja, tervepäisiä nuoria. Huono kotikasvatus, jotain pahasti pielessä kotona joka heijastuu noiden nuorten käytökseen.
Kotona voi olla kaikki hyvin, jotkut ovat vain kieroutuneita riippumatta vanhemmista.
Ai että jotkut ovat niin kieroutuneita riippumatta vanhemmista???
Kyllä jotlut oikeasti ovat.
Narsisteja eli siis oikeita hu.lluja on yllättävänkin paljon.
Luulen, että paljon tilastoituja enemmän ja eikös sosiopatiakin näy jo lapsuudessakin?
Sairaita pentuja ja niiden lakeijoita on.
Kiusaajapaskan vanhempi