Lue keskustelun säännöt.
En millään haluaisi olla äidistäni vastuussa, mutta vähän pakko kun asiat ei muuten hoidu
04.09.2026 |
85v äiti on jo pahasti muistisairas ja asuu yksin kotona kotihoidon turvin. Minä maksan laskut ja käyn kaupassa. Kotihoito huolehtii lääkkeet eikä paljon muuta. Saan ravata etsimässä hukassa olevia tavaroita, hoidan lääkärikäynit ja milloin mitäkin. Ei ole ketään muuta, joka voisi tuurata, jos en pääse. Nyt lähden viikoksi lomalle, ostin kaapin täyteen ruokaa ja tuntuu että äiti on ihan heitteillä, mutta en voi uhrata koko elämääni. Ennenvanhaan näin hoidettavat asui vanhainkodissa. Älytöntä että omaisille sälytetään vastuu
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kuolivat kotonaan kaksin asuen 86-vuotiaina 1987 ja 1989. Itse pärjäten.
Hienoa heille. Valitettavasti kaikki eivät säily koko ikäänsä hyväkuntoisina ja terveinä.
Tuolla väitettiin että terveet ja hyväkuntoisetkin meni vanhainkotiin 70 -80 -luvulla. Oliko tuo toinen keskustelu.
Maaseudula oli vanhusten taloja keskitetysti kirkolla. Vanhukset pääsi korpikylistä sinne mutta asuivat itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan vanhukset kylläkin hoidettiin jälkeläisten voimin. Kunnantalo oli vaihtoehto vain jos omaisia ei ollut.
Ennen oli perheverotus. Enää ei ole.
Maissa, jossa vanhukset hoidetaan kotona on perheverotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan vanhukset kylläkin hoidettiin jälkeläisten voimin. Kunnantalo oli vaihtoehto vain jos omaisia ei ollut.
Olen 70-luvulla käynyt usein vierailuilla vanhainkodissa. Siellä oli vanhoja sukulaisia, kyläläisiä, naapureita. Olivat ihan tyytyväisiä (eikä dillä tavalla kuin vanhusten tapa selittää "kaikki on niin hyvin") Kävivät keskenään markkinoilla bussilla, valittavat pahasta euuasta ja kävivät lampaajalla ja sukujuhlissa jne. Nykyään laitoshoitoon pääsee vasta, kun on täysin kyvytön hoitamaan itseään...
Minä olin silloin töissä vanhainkodissa. Meillä oli kiva ilmapiiri, suurin osa hoidettavista oli vielä ihan kykeneviä liikkumaan ja tekemään asioita. Joukkoon mahtui myös muistisairaita ja liikuntaesteisiä. Vaikka välillä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, työ oli leppoisaa. Kävin hoidettavien kanssa ulkona kävelyllä tai tehtiin päiväretkiä vanhalle kotipaikalle. Silloin syy siirtyä vanhainkotiin oli se ettei enää jaksanut puita pilkkoa tai käydä kaivosta vettä niin että olisi pystynyt asumaan kotonaan. Kunta sitten päätti että oli parempi olla vanhainkodissa, kun muutakaan paikkaa ei ollut.
Siirryin 1980 -luvulla kotihoidon palvelukseen. Silloin oli myös leppoisaa, kävin kaupassa, vein asioille, tein pesuja, annoin lääkkeitä, siivosin, tiskasin, laitoin ruokaa. Kotona-asuvat olivat paljon parempikuntoisia kun nyt. Vuosien mittaa jäi pois se leppoisuus ja ala muuttui suorittamiseksi. Piti ehtiä tietyssä ajassa yksi paikka ja sitten toinen. Ei ehtinyt. Hoidettavat olivat yhä huonokuntoisempia. Kaikki leppoisuus jäi pois. Oli pesut, lääkkeet, yleinen vointi, kirjaukset ja toinen paikka. Tuli tunne etten jaksa, kun alkoi jo ikää olla ja vaihdoin asiakaspalveluun 2010 -luvulla ja jätin fyysisen hoitotyön.
Meillä pidettiin sosiaalihuollon kanssa palaveri jonka lopputulos että isäni siirtyi kotoa palveluasumiseen odottamaan pitkäaikaista hoitopaikkaa. Mutta noin hänen asiat etenivät. Muistisairaus on aika pitkällä hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan vanhukset kylläkin hoidettiin jälkeläisten voimin. Kunnantalo oli vaihtoehto vain jos omaisia ei ollut.
Olen 70-luvulla käynyt usein vierailuilla vanhainkodissa. Siellä oli vanhoja sukulaisia, kyläläisiä, naapureita. Olivat ihan tyytyväisiä (eikä dillä tavalla kuin vanhusten tapa selittää "kaikki on niin hyvin") Kävivät keskenään markkinoilla bussilla, valittavat pahasta euuasta ja kävivät lampaajalla ja sukujuhlissa jne. Nykyään laitoshoitoon pääsee vasta, kun on täysin kyvytön hoitamaan itseään...
70-luku ei ole ennen vanhaan
70-luvusta on 50 vuotta, puoli vuosisataa. Kyllä se on "ennenvanhaan".
Ei ole. Ennen vanhaan oli 1900-luvun alkupuolella, korkeintaan aikaan juuri ennen sotia.
kuka tämän ajankohdan määrittelee? vetää sanattomaksi tämä palstan viisaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan vanhukset kylläkin hoidettiin jälkeläisten voimin. Kunnantalo oli vaihtoehto vain jos omaisia ei ollut.
Olen 70-luvulla käynyt usein vierailuilla vanhainkodissa. Siellä oli vanhoja sukulaisia, kyläläisiä, naapureita. Olivat ihan tyytyväisiä (eikä dillä tavalla kuin vanhusten tapa selittää "kaikki on niin hyvin") Kävivät keskenään markkinoilla bussilla, valittavat pahasta euuasta ja kävivät lampaajalla ja sukujuhlissa jne. Nykyään laitoshoitoon pääsee vasta, kun on täysin kyvytön hoitamaan itseään...
70-luku ei ole ennen vanhaan
70-luvusta on 50 vuotta, puoli vuosisataa. Kyllä se on "ennenvanhaan".
Ei ole. Ennen vanhaan oli 1900-luvun alkupuolella, korkeintaan aikaan juuri ennen sotia.
kuka tämän ajankohdan määrittelee? vetää sanattomaksi tämä palstan viisaus.
Olen syntynyt -46. Minusta 70-luku ei ole ennenvanhaan.
Minulle ennen vanhaan on jotain 20-lukua kun vanhempani olivat nuoria.
Wow! Joku täällä osaa sanoa tarkan ajoituksen "ennen vanhalle"! Ei oo todellista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin vain tulla antamaan myötätuntoni ja ajatukseni siitä, että vastentahtoinen omaishoitajuus on valtava tragedia ja terveysriski.
Nyt jään odottelemaan, miten moraalivammaiset "anna olla ja mitäs hyysäät"-tyypit saapuvat paikalle. Terve ja normaali ihminen ei voi jättää heitteille vanhempaansa, johon on syntynyt jo varhaislapsuudessa normaali kiintymuäyssuhde. Tragedia on siinä, että tämä yhteiskunta tietoisesti hyväksikäyttää omaisia. Etenkin naisia.
Yhteiskunta käyttää naisia hyväkseen.
Olin läheishoitajan roolissa. Olin tosi väsynyt. Esihenkilö ei kyllä yhtään joustanut tai ollut empaattinen. Vanhemman kuolemasta vuosia aikaa, mutta vieläkin olen uupunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan vanhukset kylläkin hoidettiin jälkeläisten voimin. Kunnantalo oli vaihtoehto vain jos omaisia ei ollut.
Olen 70-luvulla käynyt usein vierailuilla vanhainkodissa. Siellä oli vanhoja sukulaisia, kyläläisiä, naapureita. Olivat ihan tyytyväisiä (eikä dillä tavalla kuin vanhusten tapa selittää "kaikki on niin hyvin") Kävivät keskenään markkinoilla bussilla, valittavat pahasta euuasta ja kävivät lampaajalla ja sukujuhlissa jne. Nykyään laitoshoitoon pääsee vasta, kun on täysin kyvytön hoitamaan itseään...
70-luku ei ole ennen vanhaan
70-luvusta on 50 vuotta, puoli vuosisataa. Kyllä se on "ennenvanhaan".
Ei ole. Ennen vanhaan oli 1900-luvun alkupuolella, korkeintaan aikaan juuri ennen sotia.
Ok. Sanitaan sitten, että vielä 50 vuotta sitten vanhukset pääsi suht hyväkuntoisenakin vanhainkotiin. Ei ollut mitään kotihoitoa, niin pienikin avuntarve niin paikka löytyi
Ei ollut kotihoitoa?? Todellakin oli. Oli kodinhoitajat ja kotiavustajat, jotka kävivät vanhuksia kotona auttamassa. Et ole tainnut edes elää 70-lukua jos et tuota tiedä.
Kyllä oli. Kävivät vanhojen ihmisten kotona, hakkasivat matot, hakivat polttopuut ja pesivät ikkunat. Huussintakusta eivät tyhjentäneet.
Kun vanha ihminen ei enää sinne huussiin päässyt, pääsi kunnalliskotiin. Jo 60-luvulla. 70-luvun loppupuolella viimeistään ne muuttuivat vanhainkodeiksi.
Vasta tällä vuosituhannella on kotihoito muuttunut mikroaterioiden lämmittäjäksi ja lääkkeenjakelijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan vanhukset kylläkin hoidettiin jälkeläisten voimin. Kunnantalo oli vaihtoehto vain jos omaisia ei ollut.
Olen 70-luvulla käynyt usein vierailuilla vanhainkodissa. Siellä oli vanhoja sukulaisia, kyläläisiä, naapureita. Olivat ihan tyytyväisiä (eikä dillä tavalla kuin vanhusten tapa selittää "kaikki on niin hyvin") Kävivät keskenään markkinoilla bussilla, valittavat pahasta euuasta ja kävivät lampaajalla ja sukujuhlissa jne. Nykyään laitoshoitoon pääsee vasta, kun on täysin kyvytön hoitamaan itseään...
70-luku ei ole ennen vanhaan
70-luvusta on 50 vuotta, puoli vuosisataa. Kyllä se on "ennenvanhaan".
Ei ole. Ennen vanhaan oli 1900-luvun alkupuolella, korkeintaan aikaan juuri ennen sotia.
Ok. Sanitaan sitten, että vielä 50 vuotta sitten vanhukset pääsi suht hyväkuntoisenakin vanhainkotiin. Ei ollut mitään kotihoitoa, niin pienikin avuntarve niin paikka löytyi
Ei ollut kotihoitoa?? Todellakin oli. Oli kodinhoitajat ja kotiavustajat, jotka kävivät vanhuksia kotona auttamassa. Et ole tainnut edes elää 70-lukua jos et tuota tiedä.
Kyllä oli. Kävivät vanhojen ihmisten kotona, hakkasivat matot, hakivat polttopuut ja pesivät ikkunat. Huussintakusta eivät tyhjentäneet.
Kun vanha ihminen ei enää sinne huussiin päässyt, pääsi kunnalliskotiin. Jo 60-luvulla. 70-luvun loppupuolella viimeistään ne muuttuivat vanhainkodeiksi.
Vasta tällä vuosituhannella on kotihoito muuttunut mikroaterioiden lämmittäjäksi ja lääkkeenjakelijaksi.
Kyllä 70-luvulla ruvettiin siirtämään kirkonkylille näitä maaseudun ihmisiä. Halpoihin parakkirivitaloihin. Kesiksi menivät kun lapsensa lomilla sinne kotimökille
.Pitäjäkin jossa asuin eihän millään ollut kannattavaa käyttää kodinhoitajan työpäivää 30 kilometrin päässä mökkösessä asuvan mummon tai vaarin luo. Saattoi silloin vielä olla viimenen puoli kilometriä käveltävä, talvisin kilometri kun ei mymmeli pystynyt auraaman.
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde etsimään jotain silmälaseja, tulevat kyllä vastaan ennen pitkään ja muistisairaan rojuja saat etsiä loputtomasti. Usein omaisten ongelma on että ne tekee ongelmia kaikesta. Lasit hukassa, paniikki ja paikalle etsimään, antaisivat vaan olla. Jos mummolla ei olisi omaisia niin ei niitä kukaan etsisi paitsi ehkä mummo itse (jonka jäljiltä ne ovatkin).
Minä olen 81 v. Minulla eivät lasit ole koskaan olleet hukassa. Syystä, että ne ovat yön pöydällä ja aamulla laitan ne päähäni ja riisun vasta illalla, ellen käy suihkussa tai saunassa, jolloin ne ovat siellä, missä vaatteenikin. Kiitän hyvää muistiani, etten tarvitse tuollaista apua. Siivousapua kyllä tarvitsisin, mutta vielä olen vähitellen pystynyt hommat hoitamaan. Vieraan päästäminen kotiini siivoamaan on aika vastenmielistä. Ehkä sekin päivä tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin työttömäksi ja ensimmäinen asia, minkä te-viranomainen puhelussa kysyi, oli Ethän vain ole omaishoitaja?
Eli omaishoito on Suomessa luvallista ainoastaan työssäkäyvillä ja eläkeläisille.
Vierailija kirjoitti:
Sinähän voit ostaa äidillesi hoitoapua kotiin. Sitä saa rahalla yksityiseltä puolelta.
Ja äiti voi maksaa tarvitsemansa avut eläkkeestä. Sinun ei tarvitse. Järjestely apua hän voi tarvita sinulta että palvelut saadaan rullaamaan ja valvontaasi että ne sujuvat (koska kontrollia tarvitaan). Kannattaisi tehdä edunvalvonta paperi niin kauan kuin äitisi on tolpillaan ja hommata sinulle oikeudet hoitaa hänen raha-asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Wow! Joku täällä osaa sanoa tarkan ajoituksen "ennen vanhalle"! Ei oo todellista!
Ei ole todellista, että joku kuvittelee 70-luvun olevan ennen vanhaan. 70-luvulla syntyneet ovat vielä täysillä työelämässä, samoin 60-luvulla syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wow! Joku täällä osaa sanoa tarkan ajoituksen "ennen vanhalle"! Ei oo todellista!
Ei ole todellista, että joku kuvittelee 70-luvun olevan ennen vanhaan. 70-luvulla syntyneet ovat vielä täysillä työelämässä, samoin 60-luvulla syntyneet.
Olen nainen ja syntynyt vuonna -78. Lapseni ovat 11-, 8- ja 6-v.
Eläkeikään minulla aikaa n. 20 vuotta.
Pahasti muistisairaan paikka on hoivakodissa. Sinne pääseminen on työn takana. Mun äidin tapauksessa se järjestyi vasta kun äiti alkoi karkailla öisin kylille. Riittävän monta kertaa hälytyksiä ja hoivapaikka järjestyi. Tuolloin äiti oli laihtunut jo 42-kiloiseksi, koska ruokahuolto toki toi ateriat ja kotiapu kuumensi sen mikrossa ja tarjoili, mutta ei ehtinyt valvomaan, että äiti söi sen.
Eli kyllä tämä vanhusten hoito on pelottavan huonossa jamassa, ellei joku ole vahtimassa että asiat sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdet viikoksi pois eikä ruokahuollosta ole sovittu mitään, mielestäni sun on aika ottaa asia esille kotihoidon kanssa. Heidän on huolehdittava, että ruoka tulee äidillesi säännöllisesti tarjolle ja että hän myös syö sen.
En siellä nytkään ole joka päivä vahtimassa, syökö vai ei. En mitenkään edes pystyisi siihen. Täytän vain jääkaapin.
Ap
Asiat on hyvin mutta miten pitkään? Mun äiti pärjäsi jonkin aikaa, sitten hän unohti syömisen ja laihtui nopsaan 42-kiloiseksi.
Kai olet selvillä siitä, että kotihoidon kautta esim. kauppapalvelutkin hoituvat? Toki se maksaa, mutta niinhän elämässä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan vanhukset kylläkin hoidettiin jälkeläisten voimin. Kunnantalo oli vaihtoehto vain jos omaisia ei ollut.
Olen 70-luvulla käynyt usein vierailuilla vanhainkodissa. Siellä oli vanhoja sukulaisia, kyläläisiä, naapureita. Olivat ihan tyytyväisiä (eikä dillä tavalla kuin vanhusten tapa selittää "kaikki on niin hyvin") Kävivät keskenään markkinoilla bussilla, valittavat pahasta euuasta ja kävivät lampaajalla ja sukujuhlissa jne. Nykyään laitoshoitoon pääsee vasta, kun on täysin kyvytön hoitamaan itseään...
70-luku ei ole ennen vanhaan
70-luvusta on 50 vuotta, puoli vuosisataa. Kyllä se on "ennenvanhaan".
Ei ole. Ennen vanhaan oli 1900-luvun alkupuolella, korkeintaan aikaan juuri ennen sotia.
Ok. Sanitaan sitten, että vielä 50 vuotta sitten vanhukset pääsi suht hyväkuntoisenakin vanhainkotiin. Ei ollut mitään kotihoitoa, niin pienikin avuntarve niin paikka löytyi
Ei ollut kotihoitoa?? Todellakin oli. Oli kodinhoitajat ja kotiavustajat, jotka kävivät vanhuksia kotona auttamassa. Et ole tainnut edes elää 70-lukua jos et tuota tiedä.
Kyllä oli. Kävivät vanhojen ihmisten kotona, hakkasivat matot, hakivat polttopuut ja pesivät ikkunat. Huussintakusta eivät tyhjentäneet.
Kun vanha ihminen ei enää sinne huussiin päässyt, pääsi kunnalliskotiin. Jo 60-luvulla. 70-luvun loppupuolella viimeistään ne muuttuivat vanhainkodeiksi.
Vasta tällä vuosituhannella on kotihoito muuttunut mikroaterioiden lämmittäjäksi ja lääkkeenjakelijaksi.
Kyllä 70-luvulla ruvettiin siirtämään kirkonkylille näitä maaseudun ihmisiä. Halpoihin parakkirivitaloihin. Kesiksi menivät kun lapsensa lomilla sinne kotimökille
.Pitäjäkin jossa asuin eihän millään ollut kannattavaa käyttää kodinhoitajan työpäivää 30 kilometrin päässä mökkösessä asuvan mummon tai vaarin luo. Saattoi silloin vielä olla viimenen puoli kilometriä käveltävä, talvisin kilometri kun ei mymmeli pystynyt auraaman.
Vielä ysärilläkin oli kotiavustajia jotka kävivät vanhuksia kotona hoitamassa. Helsingin keskustassakin ainakin Korkeavuorenkadulla oli taloja, joissa ei vielä ollut sisävessaa, vaan pihanperällä kellarikerroksessa pöntöt rivissä talon asukkaille. Sinne kävi avustaja kolme kertaa viikossa tyhjentämässä ison astiallisen tavaraa, kun ei vanhus itse sinne pihan perälle tarpeineen päässyt.
Mainittu katu tuskin oli ainut sillä alueella, jossa ei sisävessoja vielä tuolloin ollut.
Sitten kun hukassa onkin lompakko, joka on tarkoituksella piilotettu, ettei katalat varastevat kotihoitajat löydä. Eikä mummu löydä itsekään. Hänelle tulee pelko ja ahdistus ja marttyyrinä kolmattatoista kertaa soittaa, ettei pysty nukkumaan ellei se nyt heti löydy. Aika ahdistavaa omaisellekin.