Onko burn out enemmänkin neurokirjolaisten vaiva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitokirjolaiset myös polttavat läheisiään loppuun.

Lähdettä en nyt löydä, mutta luin tutkimuksen, jossa oli todettu, että neurokirjolla olevien läheisillä, etenkin äideillä ja puolisoilla, stressitasot ovat yhtä korkealla kuin taistelussa olleilla sotilailla.

Burn out tulee varmasti, kun verenkiertoon erittyy jatkuvasti isot määrät adrenaliiniä, kortisolia ja muita stressihormoneja.

Näin on. Ei olla samalla sivulla. Asperger kuormittuu lapsista, jolloin sekin homma kaatuu neurotyypillisen harteille. Pahimmillaan kaikki kotityöt jää tekemättä.

Ihan järkyttävää yleistystä nyt teiltä. Kannattais muistaa, että jos olet tuntenut yhden autistin, niin olet tuntenut yhden autistin - et siis voi siitä yleistää muihin autisteihin. 

Ihan olen itse aspergerina lapseni hoitanut, ei oo ollut ketään neurotyypillistä sitä tekemään, enkä kyllä uskois, että neurotyypillinen ois mun autistilapsia osannut kasvattaakaan. 

Joo. Jos tämän kääntäisi toisin päin niin minulla on useita huonoja kokemuksia neurotyypillisistä. Sellaiset on kiusanneet koulussa, harrastuksessa ja aikuisiällä puukottaneet selkään (kuvaannollisesti). Tässä on ainakin kahdeksan ihmistä. En silti ajattele, että kaikki neurotyypilliset olisivat inhottavia.

Kyllä burn out voi olla kaikkien vaiva, mutta kyllä neurokirjon ihmisillä on siihen suurempi riski. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän burnout tule kaikille jos ylikuormitus on kestänyt pitkään. 

Ei tule, on myös ihmisiä, jotka ihan pitävät kovastakin työtahdista. 

on yksilöllistä, mitä kukin jaksaa, joillakin on heikohko kapasiteetti. Esim jos älyllisesti ei ole kovin vahva, niin kapasiteetti tulee äkkiä vastaan ja kuormittuu. Se ei tarkoita, että töitä olisi yleisesti ottaen ollut liikaa.

Noh, ehkä psykopaatti ei kuormitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain se raja menee. Kunnon palamisen jälkeen muisti on todella huono jonkin aikaa koska se on luonnollinen tapa suojata aivoja pysyvältä vauriolta.

Entä, jos muisti ei palaudu? Onko mitään tehtävissä? Tosin tässsä Kelan kanssa tapellessa ei pääse stressitasot laskemaan...

Palautuu pikkuhiljaa. Mutta yllättävän kauan menee, muutama vuosi ainakin. Mutta kyllä sen huomaa kun alkaa ns. normalisoitua, tapahtuu "spontaanisti" ei väkisin. Jos jaksat tapella olet jo toipumisen tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli burn out, koska ex-puolisoni oli asperger. Sitä rääkkiä ei kestä, kun toinen elää vaan itselleen. "Minun harrastukseni, minun ajankäyttöni, hoida sinä lapset."

Voi, moni yh joutuu yksin hoitamaan lapset. Olisi edes edes asperger rinnalla, jolle voi nakittaa muita hommia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä burn out voi olla kaikkien vaiva, mutta kyllä neurokirjon ihmisillä on siihen suurempi riski. 

Neurokirjolla on ihan oma 'autistinen burnout'.  Se kehittyu liiallisesta, pitkäaikaisesta kuormituksesta, mutta kuormituksen syy voi olla esim. aistiherkkyydet. Eli ei välttämättä mahdoton työmäärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän burnout tule kaikille jos ylikuormitus on kestänyt pitkään. 

Sitä en jotenkaan ymmärrä, miksei tee asialle jotain ajoissa

Burn-out on myös tunnollisten ja ahkerien ihmisten ongelma. 

 

Luonnostaan laiskansutjakat harmennin saa kyseistä vaivaa. 

Kyllä ja kunnianhimoisten. Pitäisi tehdä huonosti ja nopeasti työt ja olla välittämättä p*skaakaan siitä, että teki työt huonosti (koska oli pakko, kun ei annettu enempää aikaa) tai jatkuvista valituksista, miten työt on huonosti tehty (ja jos teet hyvin, niin valituksia siitä, miten olet liian hidas ja potkuilla uhkailua). Työelämä on rikki.

Vierailija kirjoitti:

En ole kirjolla, eikä ole mitään muutakaan diagnoosia. Toisen burnoutin koin jo. Syynä se, että sitä vaan painaa duunia tajuamatta, että se kunnon tekijä saa aina ja ikuisesti lisää töitä.

Halu kuulua joukkoon ajaa työporukassa työuupumukseen, ryyppyporukassa kirroosiin koska suorittaminen on helpompaa kuin sosialisoiminen…

Vierailija kirjoitti:

Burnout tulee siitä, kun palautumista ei tapahdu riittävästi. Yleensä se tulee siitä, kun työssä ja vapaa-ajalla on liikaa asioita hoidettavana, ja aivot alkavat käydä ylikierroksilla.

Diagnosoimattomalla neurokirjon ihmisellä se tulee siitä, kun yrittää olla kuin normaalit, mutta epäonnistuu kerta toisensa jälkeen ja jää murehtimaan näitä juttuja. Jatkuva epävarmuus omasta käyttäytymisestä ja negatiivinen palaute kuormittavat.

Neurokirjolaisella kyse ei useinkaan ole työuupumuksesta vaan sosiaalisesta uupumuksesta. Toipuminen kestää pidempään, koska sosiaalista elämää ei voi jättää kokonaan tauolle.

Mä olen ymmärtänyt irrottautua kaikista sosiaalisista konteksteista. Voin paremmin kuin koskaan.

Assinainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän burnout tule kaikille jos ylikuormitus on kestänyt pitkään. 

Ei tule, on myös ihmisiä, jotka ihan pitävät kovastakin työtahdista. 

on yksilöllistä, mitä kukin jaksaa, joillakin on heikohko kapasiteetti. Esim jos älyllisesti ei ole kovin vahva, niin kapasiteetti tulee äkkiä vastaan ja kuormittuu. Se ei tarkoita, että töitä olisi yleisesti ottaen ollut liikaa.

Pelkkä työtahti ei yksinään aja loppuunpalamiseen. 
Sitten kun kovan työtahdin rinnalle tulee muutakin kuormitusta, vaikkapa oma tai läheisen sairastuminen, puolison työttömyys ja rahavaikeudet tai mitä tahansa. 

Työ voi olla vaikka kuinka mieluista, eikä edes kovin tiukkatahtista, mutta kun muuta kuormitusta tulee ja tulee, alkaa burn out häämöttää horisontissa. 

Ja tuohon kommenttiin, että neurokirjolaiset kuormittavar perheenjäseniään, niin tottahan se on.

Kyllä se fyysisissä raskaissa töissä työtahti voi ajaa loppuunpalamiseen, ei vain fyysisesti kerkiä riittävästi palautumaan ja sitten psyykkiseen stresssinkin alkaa vaikuttaa kun ahdistaa mennä töihin. Sterssiä jos vielä lisää sellainen  pomo joka on piiskan kanssa koko ajan kyttäämässä.

Se sijaitsisi erillään liikenteestä ja muista asuinalueista, siellä olisi aina ihan hiljaista (ei musiikkia, ei tömistelyä eikä riitelyä, huutamista tms.), siellä ei olisi some sallittu, päihteet ei olisi sallittu, ei vieraita asuntolaan, siellä olisi himmennetty valaistus ja sisustus olisi neutraali, päivät soljuisivat ennalta säädetyn ohjelman mukaan. Asukkaiden tulisi kunnioittaa toistensa tarvetta olla yksin. Siellä kunnioitettaisiin toisten rajoja kaikin puolin. Siellä ei pakotettaisi ketään mihinkään, mutta olisi mahdollisuus ohjattuun luontoretkeen, runo- ja taidehetkiin yms.

Asukkaiden hermostolle annettaisiin tilaisuus palautua hissukseen. He voisivat kuntoutua takaisin työelämään jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli burn out, koska ex-puolisoni oli asperger. Sitä rääkkiä ei kestä, kun toinen elää vaan itselleen. "Minun harrastukseni, minun ajankäyttöni, hoida sinä lapset."

Ymmärrän sinua. Me aspergerit osaamme olla välillä todella kuormittavia muille ihmisille. Itse olenkin jättäytynyt pois kaikista ystävyyssuhteista enkä aio uusia edes yrittää luoda. Myös sisaruksiini olen ottanut etäisyyttä. Olen myös poistanut kaikki sometilini, jotta en vahingossakaan kuormita edes sitä kautta ketään.

Todellisuudessa haluan myös itse toipua siitä kaikesta p*skasta, mitä olen elämäni aikana niskaani saanut, jotta jaksan esittää normaalia sen hetken, kun on välttämätöntä osallistua johonkin sosiaaliseen tilanteeseen, kuten vaikkapa vanhempieni hautajaisiin.

haluan itse toipua siitä kaikesta p*skasta, mitä olen elämäni aikana NEUROTYYPILLISELTÄ ENEMMISTÖLTÄ niskaani saanut, jotta jaksan esittää normaalia sen hetken, kun on välttämätöntä osallistua johonkin sosiaaliseen tilanteeseen.

"itsekäs" Autisti 🥱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän burnout tule kaikille jos ylikuormitus on kestänyt pitkään. 

Sitä en jotenkaan ymmärrä, miksei tee asialle jotain ajoissa

Se on suuri häpeä jos pää hajoaa. Siis aikuisilla.

Vierailija kirjoitti:

Se sijaitsisi erillään liikenteestä ja muista asuinalueista, siellä olisi aina ihan hiljaista (ei musiikkia, ei tömistelyä eikä riitelyä, huutamista tms.), siellä ei olisi some sallittu, päihteet ei olisi sallittu, ei vieraita asuntolaan, siellä olisi himmennetty valaistus ja sisustus olisi neutraali, päivät soljuisivat ennalta säädetyn ohjelman mukaan. Asukkaiden tulisi kunnioittaa toistensa tarvetta olla yksin. Siellä kunnioitettaisiin toisten rajoja kaikin puolin. Siellä ei pakotettaisi ketään mihinkään, mutta olisi mahdollisuus ohjattuun luontoretkeen, runo- ja taidehetkiin yms.

Asukkaiden hermostolle annettaisiin tilaisuus palautua hissukseen. He voisivat kuntoutua takaisin työelämään jne.

Jäi alku pois. Elikkä pitäisi olla kuormittuneille loppuun palaneille ja ptsd sairastaville oma rauhallinen asuntola.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä burn out voi olla kaikkien vaiva, mutta kyllä neurokirjon ihmisillä on siihen suurempi riski. 

Neurokirjolla on ihan oma 'autistinen burnout'.  Se kehittyu liiallisesta, pitkäaikaisesta kuormituksesta, mutta kuormituksen syy voi olla esim. aistiherkkyydet. Eli ei välttämättä mahdoton työmäärä.

Kuormitus johtaa aistiylikuormituksiin ainakin minulla. Jos saan aistiylikuormituksia ja koen käyväni kierroksilla ja olen antennit herkkänä joka ikiselle sosiaalisesti tulkittavalle ärsykkeelle, olen todennäköisesti matkalla kohti autistista loppuunpalamista. Kuormitus voi tapahtua todella salakavalasti viikkojen ja kuukasien aikana ja voin kuormittaa salaa itse itseäni haalimalla liikaa uusia elämyksiä ja ärsykkeitä itse itselleni. Saan liioista  ärsykkeistä, hyvästäkin sellaisista siis burniksia….mutta liika lepo aiheuttaa sitten taas sietämätöntä tylsyyttä mikä vaatii taas ärsykkeitä…yksi mistä huomaan olevani matkalla kohti autistista burnista on se että teen juuri sitä mitä ”pitää” ja minun pitäisi ”nauttia” tästä mutta keho ja mieli on täynnä hiekkaa…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitokirjolaiset myös polttavat läheisiään loppuun.

Ei pidä paikkaansa. Joku voi kuormittaa ja toinen ei. Itse olen läheisteni voimavara ja osaan käsitellä itseäni ja ymmärrän mistä kuormitun ja osaan keinot akkujeni lataamiseen. Jaksan loputtomasti, kun on pakko ja pystyn valita hetket tunteilleni. Kukaan ei näe päällepäin jos elän vaikeaa elämänvaihetta tm.

Mun ex olisi voinut kuvailla itseään juuri noin. 

Oikeasti söi ympäriltään voimavarat, jopa teinimme olivat uupuneita avioliiton vedellessä viimeisiään. Ja käräjäoikeuden kautta piti eroprosessi käydä, eikä poliisin kanssa asioimiseltakaan vältytty siinä rytäkässä. 

Kaikki muut olivat hulluja ja tyhmiä, minä, asianajaja, tuomari, virkavallan edustajat. 

Silti uskoo kiven kovasti olleensa perheen voimavara ja minä heikkohermoinen mielenterveysongelmainen. 

Työterveyden psykologi ei tosin löytänyt viitteitä muusta kuin loppuunpalamisesta.

Laiska pska sinä olet. Taitava manipuloimaan ihmisiä. Olet keksinyt, että saat yhteiskunnalta elatuksen, kun syytät vetelyydestäsi haavoittuvassa asemassa olevia vähemmistöjä. Häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli burn out, koska ex-puolisoni oli asperger. Sitä rääkkiä ei kestä, kun toinen elää vaan itselleen. "Minun harrastukseni, minun ajankäyttöni, hoida sinä lapset."

Voi, moni yh joutuu yksin hoitamaan lapset. Olisi edes edes asperger rinnalla, jolle voi nakittaa muita hommia.

Moni asperger-henkilön puoliso on käytännössä yksinhuoltaja. Ja huolehtii vielä siitä assistakin. 

Eron jälkeen mun työtaakka keveni huomattavasti, perhe-elämä lasten kanssa ilman assia oli pelkästään kivaa ja helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitokirjolaiset myös polttavat läheisiään loppuun.

Ei pidä paikkaansa. Joku voi kuormittaa ja toinen ei. Itse olen läheisteni voimavara ja osaan käsitellä itseäni ja ymmärrän mistä kuormitun ja osaan keinot akkujeni lataamiseen. Jaksan loputtomasti, kun on pakko ja pystyn valita hetket tunteilleni. Kukaan ei näe päällepäin jos elän vaikeaa elämänvaihetta tm.

Mun ex olisi voinut kuvailla itseään juuri noin. 

Oikeasti söi ympäriltään voimavarat, jopa teinimme olivat uupuneita avioliiton vedellessä viimeisiään. Ja käräjäoikeuden kautta piti eroprosessi käydä, eikä poliisin kanssa asioimiseltakaan vältytty siinä rytäkässä. 

Kaikki muut olivat hulluja ja tyhmiä, minä, asianajaja, tuomari, virkavallan edustajat. 

Silti uskoo kiven kovasti olleensa perheen voimavara ja minä heikkohermoinen mielenterveysongelmainen. 

Työterveyden psykologi ei tosin löytänyt viitteitä muusta kuin loppuunpalamisesta.

Laiska pska sinä olet. Taitava manipuloimaan ihmisiä. Olet keksinyt, että saat yhteiskunnalta elatuksen, kun syytät vetelyydestäsi haavoittuvassa asemassa olevia vähemmistöjä. Häpeä.

Miksi haukut parempiasi? -eri ja sivusta

Tänne on näköjään tullut ulkomailta käsin koordinoitua ableistista propagandaa.

https://rationalwiki.org/wiki/Cassandra_affective_deprivation_disorder

Cassandra affective deprivation disorder on "sairaus" jonka neurotyypiliset väitetysti saavat pelkästä autismikirjon ihmisen läsnäolosta. Sitä voisi kutsua ableistiseksi lorvikatarriksi. Tällainen ilmiö on voinut syntyä nyky-yhteiskunnassa, jossa neurotyypillisten elämä on äärimmäisen helppoa.  Näin ollen neurotyypilliset saattavat kokea äärimmäisen rasittavana sen, että joutuu vähäisissäkään määrin ottamaan huomioon toisten tarpeet. Ei kannata antaa liikaa myötätuntoa ruikuttaville neurotyypillisille, siitä seuraa vain haitallisen käytösmallin vahvistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitokirjolaiset myös polttavat läheisiään loppuun.

Ei pidä paikkaansa. Joku voi kuormittaa ja toinen ei. Itse olen läheisteni voimavara ja osaan käsitellä itseäni ja ymmärrän mistä kuormitun ja osaan keinot akkujeni lataamiseen. Jaksan loputtomasti, kun on pakko ja pystyn valita hetket tunteilleni. Kukaan ei näe päällepäin jos elän vaikeaa elämänvaihetta tm.

Mun ex olisi voinut kuvailla itseään juuri noin. 

Oikeasti söi ympäriltään voimavarat, jopa teinimme olivat uupuneita avioliiton vedellessä viimeisiään. Ja käräjäoikeuden kautta piti eroprosessi käydä, eikä poliisin kanssa asioimiseltakaan vältytty siinä rytäkässä. 

Kaikki muut olivat hulluja ja tyhmiä, minä, asianajaja, tuomari, virkavallan edustajat. 

Silti uskoo kiven kovasti olleensa perheen voimavara ja minä heikkohermoinen mielenterveysongelmainen. 

Työterveyden psykologi ei tosin löytänyt viitteitä muusta kuin loppuunpalamisesta.

Laiska pska sinä olet. Taitava manipuloimaan ihmisiä. Olet keksinyt, että saat yhteiskunnalta elatuksen, kun syytät vetelyydestäsi haavoittuvassa asemassa olevia vähemmistöjä. Häpeä.

Kirjoitin tuon lainatun tekstin. 

Voin kertoa, että en saa yhteiskunnalta mitään tukia. Nuoretkin jo täysi-ikäisiä, että edes niitä ah niin avokätisiä lapsilisiä eivät enää saa. 

En pidä itseäni laiskana, kasvatin lapset yksin exän haahuillessa ekkojensa parissa ja tein samalla kokopäiväisesti töitä. Tienasin silloin ja tienaan nyt enemmän kuin ex.

Exääni en ajattele haavoittuvaisena, vaan uskon tämän voivan olla jopa vaarallinen tietyissä tilanteissa. 

Turha kai näille palstan peikoille on vastata, mutta miksi asiallinen, joskin ei niin neurokirjolaista mairitteleva viesti, aiheuttaa tällaisen reaktion? Totuutta ei haluta kuulla?