Lue keskustelun säännöt.
Tabu: äidin halaaminen
03.09.2026 |
Millä mielellä halaatte äitiänne, vai halaatteko ollenkaan?
Minulle vastenmielistä.
Kommentit (49)
Olen halannut, mutta se ei tunnu hyvältä. Väkinäistä ja epämiellyttävää. En ole muutenkaan halailijatyyppi. Hyvin harvoin tapaan ihmisiä, joita voin halata hyvillä mielin. Sukulaisissa ei sellaisia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä ei ole halailtu. En pidä siitä. Harvemmin halaan lapsianikaan, vaikka sitä ei varmaan näin 2020-luvulla saa sanoa ääneen. Ei vaan kuulu meidän kulttuuriin, välittämistä osoitetaan muilla tavoin.
En osaa yhtään halata äitiäni. Miehensä taas halaa äitiään useinkin. Tämä on varmaan miten kotona toimittu. Vanhempieni välilläkään ei ollut nähtävää läheisyyttä ikinä.
Omassa perheessämme on jatkuvasti läheisyyttä niin mieheni ja minun, kuin meidän ja lastenkin välillä. Toivon siis, että siitä tulee normi ja voimme halailla sittenkin, kun lapset ovat aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Oli hyvin vastenmielistä.
Samoin.
Äiti on koko ikäni ollut kontrolloiva marttyyri, joka luki päiväkirjat ja kirjeet, vahti menemiset ja tulemiset, vinoili kiloista, muistutti etten ole minkään arvoinen ja mykkäkoululla koulutti perhettään parikin viikkoa putkeen ellei saanut tahtoaan läpi.
En todellakaan halua häntä halata.
Omistaako tutut ja työtoverit nykyää toisensa kun tuossa joku yhdisti halaamisen siihen.
Tyttäreni , siis liki keski-ikäinen, halaa tuttuja kun kaupungillakin näkevät.
Onko vähän kaukaa haettu sukulaishalaus narsismiin? Itse en ole halaileva, kirjoitinkin jo, esim sisaruksiani en koskaan halaillut. Olemme ikäihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiä tulee halata ja rakastaa aina.
Ei todellakaan, jos äidin käytös ei kestä päivänvaloa.
Joskus se halaus voi tuoda sen valon äidillekin. Kokeile. Eihän se aina toimi niin mutta ei siitä haittaakaan ole.
Joo varmaan jonkun narsistisen psykopaatin elämään tuo iloa kun oma lapsi halaa, voi vee mikä idiootti oot😂
Yritä kommentoida asiallisesti.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä ei ole halailtu. En pidä siitä. Harvemmin halaan lapsianikaan, vaikka sitä ei varmaan näin 2020-luvulla saa sanoa ääneen. Ei vaan kuulu meidän kulttuuriin, välittämistä osoitetaan muilla tavoin.
Lasten jatkuva hiplaaminen tuntuu ajatuksena vastenmieliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiä tulee halata ja rakastaa aina.
Ei todellakaan, jos äidin käytös ei kestä päivänvaloa.
Joskus se halaus voi tuoda sen valon äidillekin. Kokeile. Eihän se aina toimi niin mutta ei siitä haittaakaan ole.
Joo varmaan jonkun narsistisen psykopaatin elämään tuo iloa kun oma lapsi halaa, voi vee mikä idiootti oot😂
Yritä kommentoida asiallisesti.
Eri
Ei keskustelua ettei samat äitivam..haavaiset tule. Suurin osa perheistä on terveitähalaavatpa tai eivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halannut enkä halaa. Meillä ei siedetty moisia.
Mutta omat poikani halaavat kyllä minua. Esim onnitellessa, lohduttaessa jne.. ovat jo teinejä. Pienenä halailtiin paljon.
Nykyään voidaan taputtaa olalle ohimennen ja sanoa jotain kivaa.
Huh huh, mikä ihmeen tabu, tämä ehkä selittää suomalaisten kylmää suhtautumusta kaikkiin muihin. Olen ollut siinä luulossa että epäempaattisiltakin kuulostavat olisivat edes perheenjäseniään kohtaan lämpimiä, mutta ei, jostain ihme periaatteesta(?) jäkitetään ja pidetään välit kylminä? Itse siis olen selkainen etten mielelläni halaile tuttuja, mutta kyllä minä nyt äitiäni halaan. Aikuiset lapseni tyttö ja poika, myös halaavat meitä vanhempia aina kun nähdään tai erotaan ja välillä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, mikä ihmeen tabu, tämä ehkä selittää suomalaisten kylmää suhtautumusta kaikkiin muihin. Olen ollut siinä luulossa että epäempaattisiltakin kuulostavat olisivat edes perheenjäseniään kohtaan lämpimiä, mutta ei, jostain ihme periaatteesta(?) jäkitetään ja pidetään välit kylminä? Itse siis olen selkainen etten mielelläni halaile tuttuja, mutta kyllä minä nyt äitiäni halaan. Aikuiset lapseni tyttö ja poika, myös halaavat meitä vanhempia aina kun nähdään tai erotaan ja välillä muutenkin.
Halaaminen ja lämpö, huolehtiminen ja rakkaus on kaksi eri asiaa.
Sinäkin esität halaamisen kulissina, näin näytän kuinka rakastan perhettäni.
Ei se meidän perheen kulttuuriin kuulu, eikä tarvi kuuluakaan. Kun ei kukaan meistä halailua kaipaa, niin se on ihan ok ettei halailla.
Mutta ei se minusta silti mikään tabu ole edes suomalaisessa kulttuurissa. On sukuja, joissa kosketaan ja halataan enemmän. Ja nykyään kun maa on kansainvälistynyt, halailukulttuuri on yleistynyt muutenkin. Itse en siihen osallistu, mutta jotkut näyttää halailevan esim. kavereitaan tavatessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitain halaan ja joitain en, en osaa eritellä miksi. Jopa toinen parhaista ystävistäni on sellainen jota minun on vaikea halata, vaikka hän on todella tärkeä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen halannut, mutta se ei tunnu hyvältä. Väkinäistä ja epämiellyttävää. En ole muutenkaan halailijatyyppi. Hyvin harvoin tapaan ihmisiä, joita voin halata hyvillä mielin. Sukulaisissa ei sellaisia ole.
Sama täällä, on älyttömän vaivaannuttavaa kun joku ykskaks halaa ilman että kysyy sopiiko halata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, mikä ihmeen tabu, tämä ehkä selittää suomalaisten kylmää suhtautumusta kaikkiin muihin. Olen ollut siinä luulossa että epäempaattisiltakin kuulostavat olisivat edes perheenjäseniään kohtaan lämpimiä, mutta ei, jostain ihme periaatteesta(?) jäkitetään ja pidetään välit kylminä? Itse siis olen selkainen etten mielelläni halaile tuttuja, mutta kyllä minä nyt äitiäni halaan. Aikuiset lapseni tyttö ja poika, myös halaavat meitä vanhempia aina kun nähdään tai erotaan ja välillä muutenkin.
Halaaminen ja lämpö, huolehtiminen ja rakkaus on kaksi eri asiaa.
Sinäkin esität halaamisen kulissina, näin näytän kuinka rakastan perhettäni.
Niin, ehkä itse osoitan rakkautta halailemalla, ja tuntuisi oudolta valinnalta olla halaamatta. Aivan kuin rankaisisi toista. Mutta ehkä se sitten on joillekin niin normaalia, en vain omasta näkökulmasta pysty kuvittelemaan millaista se perheen keskinen läheisyys on jos fyysinen lähellä olo on pois kuvioista.
Vierailija kirjoitti:
Joitain halaan ja joitain en, en osaa eritellä miksi. Jopa toinen parhaista ystävistäni on sellainen jota minun on vaikea halata, vaikka hän on todella tärkeä ihminen.
Minulla on siskon kanssa näin. Vaikka halaisimme kaikki muut paikalla olijat läpi, jätämme kuin yhteisestä sopimuksesta halaamatta toisiamme. Vaikka hän on hyvin rakas. Ehkä joillain on sitten näin äitiensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, mikä ihmeen tabu, tämä ehkä selittää suomalaisten kylmää suhtautumusta kaikkiin muihin. Olen ollut siinä luulossa että epäempaattisiltakin kuulostavat olisivat edes perheenjäseniään kohtaan lämpimiä, mutta ei, jostain ihme periaatteesta(?) jäkitetään ja pidetään välit kylminä? Itse siis olen selkainen etten mielelläni halaile tuttuja, mutta kyllä minä nyt äitiäni halaan. Aikuiset lapseni tyttö ja poika, myös halaavat meitä vanhempia aina kun nähdään tai erotaan ja välillä muutenkin.
Halaaminen ja lämpö, huolehtiminen ja rakkaus on kaksi eri asiaa.
Sinäkin esität halaamisen kulissina, näin näytän kuinka rakastan perhettäni.
Niin, ehkä itse osoitan rakkautta halailemalla, ja tuntuisi oudolta valinnalta olla halaamatta. Aivan kuin rankaisisi toista. Mutta ehkä se sitten on joillekin niin normaalia, en vain omasta näkökulmasta pysty kuvittelemaan millaista se perheen keskinen läheisyys on jos fyysinen lähellä olo on pois kuvioista.
Teillä halataan. Kaikissa suvuissa ei. En tiedä minkä ikäinen olet, rupeeko teinit jossain vaiheessa karistamaan halailua. Tai vieläkö kun lapsilla puolisot ja lapset väheneekö se lääppiminen?
Se on vain yksi omistamisen muoto. Sivusta