Tabu: äidin halaaminen

Kulissihalaus vaiko muuten hyvät välit? 

Meillä ei kotona

juuri halattu. Olen kuullut

saman muilta boomereiden

lapsilta. Halaaminen

ei ollut juttu 1970-1990-

luvuilla. Itse samoin kuin

veljeni olemme kovia

halailijoita - läheistemme

kanssa. Olen jopa halannut

tämän talon neljää ex-asukasta!

E

Ikinä en ole kuullutkaan että kukaan ajattelisi sen olevan tabu. Ei ole pakko halata jos ei siltä tunnu, mutta ei, äidin halaaminen ei ole tabu, ja on ihan normaalia.

Halaan äitiä aina kun nähdään. Samoin isääni. Jos olen vanhemmillani yötä niin halaan heitä aamulla kun toivotan hyvää huomenta ja illalla kun toivotan hyvää yötä ja usein siinä päivän aikana ihan muuten vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, mikä ihmeen tabu, tämä ehkä selittää suomalaisten kylmää suhtautumusta kaikkiin muihin. Olen ollut siinä luulossa että epäempaattisiltakin kuulostavat olisivat edes perheenjäseniään kohtaan lämpimiä, mutta ei, jostain ihme periaatteesta(?) jäkitetään ja pidetään välit kylminä? Itse siis olen selkainen etten mielelläni halaile tuttuja, mutta kyllä minä nyt äitiäni halaan. Aikuiset lapseni tyttö ja poika, myös halaavat meitä vanhempia aina kun nähdään tai erotaan ja välillä muutenkin.

Halaaminen ja lämpö, huolehtiminen ja rakkaus on kaksi eri asiaa.

Sinäkin esität halaamisen kulissina, näin näytän kuinka rakastan perhettäni. 

Niin, ehkä itse osoitan rakkautta halailemalla, ja tuntuisi oudolta valinnalta olla halaamatta. Aivan kuin rankaisisi toista. Mutta ehkä se sitten on joillekin niin normaalia, en vain omasta näkökulmasta pysty kuvittelemaan millaista se perheen keskinen läheisyys on jos fyysinen lähellä olo on pois kuvioista.

Teillä halataan. Kaikissa suvuissa ei. En tiedä minkä ikäinen olet, rupeeko teinit jossain vaiheessa karistamaan halailua. Tai vieläkö kun lapsilla puolisot ja lapset väheneekö se lääppiminen?

Lapset ovat siis jo aikuisia, molemmilla puolisot joita halaamme myös. Teininä pojalla oli ehkä vuoden pätkä jolloin vältteli halaamista, varsinkin muiden nähden. Myös appivanhemmat halaavat sekä minua että poikaansa eli miestäni. Itsellä oli halaava mummo ja äitini on myös aina halaillut, ehkä se tapa periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvin vastenmielistä.

Samoin.

Äiti on koko ikäni ollut kontrolloiva marttyyri, joka luki päiväkirjat ja kirjeet, vahti menemiset ja tulemiset, vinoili kiloista, muistutti etten ole minkään arvoinen ja mykkäkoululla koulutti perhettään parikin viikkoa putkeen ellei saanut tahtoaan läpi.

En todellakaan halua häntä halata.

Onko meillä ollut sama äiti..

Äitini asettui omituisesti kiukuttelevan teinin asemaan, jossa me lapset otimme aikuisen roolin niin että huomioimme hänet ja hänen oikkunsa sietäen ja kärsien. Hoivaa tai hyväksyntää oli turha odottaa. Hän tuntui kutakuinkin vihaavan meitä, käytti väkivaltaa mennen tullen. Nyt vanhuksena on oikukas ja arvaamaton suuttuja.

En halannut äitiä useinkaan sen jälkeen, kun hän kerran sanoi minun olevan liian iso halattavaksi. Sen jälkeen halaaminen ei vaan tuntunut luontevalta. Äiti ei pitänyt myöskään kättelystä.

Sinänsä hassua, koska meillä oli muuten hyvä yhteys. Mutta lapset muistavat tällaiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

En halannut äitiä useinkaan sen jälkeen, kun hän kerran sanoi minun olevan liian iso halattavaksi. Sen jälkeen halaaminen ei vaan tuntunut luontevalta. Äiti ei pitänyt myöskään kättelystä.

Sinänsä hassua, koska meillä oli muuten hyvä yhteys. Mutta lapset muistavat tällaiset asiat.

Olin siis 7-vuotias, kun äiti sanoi minulle tuon. Ehkä olisän sitten jotenkin takertuva hänen mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvin vastenmielistä.

Samoin.

Äiti on koko ikäni ollut kontrolloiva marttyyri, joka luki päiväkirjat ja kirjeet, vahti menemiset ja tulemiset, vinoili kiloista, muistutti etten ole minkään arvoinen ja mykkäkoululla koulutti perhettään parikin viikkoa putkeen ellei saanut tahtoaan läpi.

En todellakaan halua häntä halata.

Onko meillä ollut sama äiti..

Äitini asettui omituisesti kiukuttelevan teinin asemaan, jossa me lapset otimme aikuisen roolin niin että huomioimme hänet ja hänen oikkunsa sietäen ja kärsien. Hoivaa tai hyväksyntää oli turha odottaa. Hän tuntui kutakuinkin vihaavan meitä, käytti väkivaltaa mennen tullen. Nyt vanhuksena on oikukas ja arvaamaton suuttuja.

"Olet vanhetessasi kuin äitisi."