Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (765)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä että saat sanella muille mitä heidän kuluu tehdä. Tässä toki piilee se ongelma esim. vanhusten kohdalla että periaatteessa heillä on oikeus esim. ulkoiluun mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ulkoiluttaa. Tai vanhuksella on oikeus esim. hoivaan mutta mitää yleispätevää velvollisuutta ei ole että muiden se kuuluu kustantaa tai jotenkin hoitaa.
Itsemääräämisoikeus kuitenkin tarkoittaa ihan sitä, että vanhus voi asua vaikka missä hevonperseessä talossa, josta ei kykene huolehtimaan eikä pääse edes omin avuin kellarissa oleviin pesutiloihin. Eikä halua muuttaa minnekään palveluja lähemmäksi. Tai varsinkaan sinne, missä omainen asuu. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös sitä, että vanhus voi kieltäytyä ihan kaikista palveluista, mitä se omainen yrittää ehdottaa. Been there, done that. Jos yhteiskunta haluaa velvoittaa omaisia huolehtimaan vanhuksista, niin silloin ne omaiset määrää, missä vanhus asuu ja millaisia palveluita vanhukselle hankitaan.
Vanhuksilla muuttuu mielipide päivittäin.
Kuuluu ikääntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla joskus kysymys "omaisten oikeudet liittyen vanhuksiin".
On etuoikeus, jos on saanut pitää vanhempansa tai isovanhempansa vanhuusikään. Lähes jokainen saa sairauksia tai raihnaistuu iän myötä.
Nauttikaa siitä ajasta, jonka saatte läheisenne pitää ja auttakaa sitten kun aika on.
Saattaa myöhemmin omakin jälkikasvunne auttaa teitä.
On nämäkin apua vailla kunhan aika koettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D
Näin minäkin teen.
Viimeiset vuodet voivat olla sairaita, avuttomia, muistamattomia jokaisella, toivon tietenkin ettei olisi. Kellään.
Siinä kohtaa on aivan sama, mitä aiemmin terveenä on päättänyt.
Näin se vain on.
Itse toivon kertalaakia. N.15v päästä,suht terveenä.
Miksi ne suunnitelmat romuttuisi vaikka matkalla yllätyksiä tulisikin? Niinhän elämässä aina tulee ja suunnitelmat jo alkujaankin kannattaa laati joustaviksi.
Tuo kirjoitti tyyliin ei koske minua, minusta ei lasten tarvitse huolehtia. No, jonkun pitää, jossei itse pysty asioistaan huolehtimaan.
En itse ajattele että jonkun olisi pakko huolehtia. En mä halua pitkittää elämääni siinä vaiheessa.
No jos elossa olet, joku huolehtii, jos et pysty itse. Niin se vain on.
Mm raha-asiat, asumiset yms.
Itse et ehkä haluaisi pitkittää elämääsi, mutta minkäs teet.
Saattaa olla vuosien kesto elämää, mitä et tlivonut. Mitä et enää ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D
Näin minäkin teen.
Viimeiset vuodet voivat olla sairaita, avuttomia, muistamattomia jokaisella, toivon tietenkin ettei olisi. Kellään.
Siinä kohtaa on aivan sama, mitä aiemmin terveenä on päättänyt.
Näin se vain on.
Itse toivon kertalaakia. N.15v päästä,suht terveenä.
Miksi ne suunnitelmat romuttuisi vaikka matkalla yllätyksiä tulisikin? Niinhän elämässä aina tulee ja suunnitelmat jo alkujaankin kannattaa laati joustaviksi.
Tuo kirjoitti tyyliin ei koske minua, minusta ei lasten tarvitse huolehtia. No, jonkun pitää, jossei itse pysty asioistaan huolehtimaan.
En itse ajattele että jonkun olisi pakko huolehtia. En mä halua pitkittää elämääni siinä vaiheessa.
No jos elossa olet, joku huolehtii, jos et pysty itse. Niin se vain on.
Mm raha-asiat, asumiset yms.
Itse et ehkä haluaisi pitkittää elämääsi, mutta minkäs teet.
Saattaa olla vuosien kesto elämää, mitä et tlivonut. Mitä et enää ymmärrä.
* toivonut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D
Näin minäkin teen.
Viimeiset vuodet voivat olla sairaita, avuttomia, muistamattomia jokaisella, toivon tietenkin ettei olisi. Kellään.
Siinä kohtaa on aivan sama, mitä aiemmin terveenä on päättänyt.
Näin se vain on.
Itse toivon kertalaakia. N.15v päästä,suht terveenä.
Miksi ne suunnitelmat romuttuisi vaikka matkalla yllätyksiä tulisikin? Niinhän elämässä aina tulee ja suunnitelmat jo alkujaankin kannattaa laati joustaviksi.
Tuo kirjoitti tyyliin ei koske minua, minusta ei lasten tarvitse huolehtia. No, jonkun pitää, jossei itse pysty asioistaan huolehtimaan.
En itse ajattele että jonkun olisi pakko huolehtia. En mä halua pitkittää elämääni siinä vaiheessa.
No jos elossa olet, joku huolehtii, jos et pysty itse. Niin se vain on.
Mm raha-asiat, asumiset yms.
Itse et ehkä haluaisi pitkittää elämääsi, mutta minkäs teet.
Saattaa olla vuosien kesto elämää, mitä et tlivonut. Mitä et enää ymmärrä.
No miksi ne raha asiat olisi jonkun huolehdittava? Lapsia se voi ja ehkä myös kannattaisi kiinnostaa jos he haluavat että jotakin jää heillekin. Osoittavat kyllä jo nyt että sellaisesta ovat kiinnostuneetkin.
Mutta en ajattele että jonkun olisi pakko minua hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niin omaiset kuin vahuksetkin ole yhtälailla osa yhteiskuntaa kuin henkilöt jotka päättää millä kriteereillä palveluja on mahdollista tarjota.
Kyllä ja siksihän me vaaliuurnilla käydäänkin.
Mulle on kyllä erittäin epäselvää, mikä puolue näitä asioita ajaa. Mua ihmetyttää täysi hiljaisuus sen kärsimyksen ja uupumuksen suhteen, mitä vastentahtoinen omaisten hoito aiheuttaa. Ihan kuin päättäjät haluaisivat sinun uskovan, että olet se ainoa poikkeus omaisten joukossa, joka ei tee tätä vapaaehtoisesti, mielellään ja uupumatta.
Olet aivan oikeassa! Ja rehellisesti sanottuna en minäkään tiedä, mikä olisi oikea puolue ajamaan asiaa. Mutta eipä Suomessa juuri muitakaan vaikutusmahdollisuuksia ole kuin äänestäminen. Paitsi kieltäytyä tekemästä jotain sellaista, mitä missään laissa ei velvoiteta tekemään. Mutta ainakin nykyhallitus teki asian suhteen sen verran typerän tempun, että jos joku erehtyy ryhtymään jollekin omaishoitajaksi saaden omaishoidontukea, niin se tukihan sitten vähennetään uudesta yleistuesta. Mutta se virallinen omaishoitajuus on tietenkin eri asia kuin se, että omaiset ilman virallista sopimustakaan hoitavat omaisiaan. Mutta kommenttisi viimeiseen lauseeseen...niin näinhän kaikki päättäjät haluavatkin uskoa. Ja luottavat siihen, että teet. Joko teet tai itket ja teet.
Tätä tullaan varmaan alapeukuttamaan alimpaan helvettiin, mutta Vasemmistoliitto todennäköisesti on tässä mielessä paras ainakin olemassaolevista vaihtoehdoista. Demarit ovat menneet täysin neoliberalismin kelkkaan, Kokoomus ei todellakaan aio panostaa mihinkään julkisiin palveluihin ja Perussuomalaiset on osoittautunut talosuoikeistolaisemmaksi kuin Kokoomus.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on omituinen, jo sana velvollisuudet on outo tähän kohtaan. Jos lapset eivät huolehdi vanhemmistaan, on se hyvin alhaista ja vailla mitään arvostusta.
Minusta taas ei mitenkään outo. Itse miellän sanan "velvollisuus" siten, että joku muu (voi olla yksityishenkilö tai vaikka yhteiskuntakin) vaatii minua tekemään asiat A, B ja C tai olemaan tekemättä asioita D, E ja F. Jos en toimi näin, velvollisuuden rikkomisesta seuraa jokin sanktio. Sanan "oikeus" taas miellän niin, että minä voin vaatia muilta (voi olla yksityishenkilöitä tai vaikka yhteiskuntakin) asiat A,B ja C tai olemaan tekemättä asiota D, E ja F. Minä toki voin myös asettaa sanktioita (esimerkiksi lakkaan pitämästä yhteyttä), mutta ne eivät kuitenkaan ole niin vaikuttavia kuin jos esimerkiksi työtön ei täytäkään työnhakuvelvoitettaan, jolloin saa karenssin.
Väestörakenteeen muutos - ja erityisesti väestön ikääntyminen - on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta asialle ei ole tehty juuri mitään. Viimeistään tälle vuosituhannelle tultaessa asiaan olisi pitänyt havahtua, kun lääketieteen kehittymisen myötä niin tutkimusmenetelmät kuin hoidotkin ovat kehittyneet merkittävästi jo 1980-luvusta. Ihmisten elinikä siis pitenee ja siten hoidon ja erityisesti hoivan tarve kasvaa. Samaan aikaan työelämässä vaaditaan yhä enemmän ja sellaisetkin aiemmat helpotukset huonokuntoisen vanhuksen auttamiseen kuin vuorotteluvapaa on poistettu. Ymmärrän sen, että suuret ikäluokat ovat olleet merkittävä äänestäjäryhmä ja sen vuoksi yksikään puolue yksissäkään vaaleissa ei ole uskaltanut edes ehdottaa , että avuntarpeen ilmaantuessa vanhuksen itsemääräämisoikeutta rajoitettaisiinkin. Oikeus asua rintamamiestalossa jossain kaukana palveluista muuttuisikin velvollisuudeksi muuttaa lähemmäs lapsiaan tai edes sinne lähimpään keskukseen, josta palveluita saa ja oikeus kieltäytyä kaikesta ulkopuolisesta avusta muuttuisikin velvollisuudeksi ottaa ulkopuolista apua vastaan. Mutta ei...pään pensaaseen on laittanut joka ainoa poliitikko ja päättäjä. Minusta on turha moralisoida omaisia, jotka yrittävät selvitä siitä omasta arjestään, säilyttää työpaikkansa, selvitä raha-asioistaan ja siihen päälle vielä huolehtia ja hoitaa satojen kilometrien päässä asuvat huonokuntoiset vanhempansakin. Yllättävän moni kyllä yrittää edes jollain tavalla olla vanhemmilleen avuksi, mutta tänä päivänä se on tehty aika mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein oikeudet ja velvollisuudet on jotenkin kytketty toisiinsa. Suostumme johonkin sopimukseen, jossa saamme jotain annamme jotain. Tässä teemassa on hieman hankalaa tavoittaa tuota kytköstä. Omaisille on oikeus kieltäytyä. Vanhuksilla on oikeus itsemääräämisoikeuteen eli käytännössä kieltäytymiseen. Siinäpä se taitaakin olla.
Vierailija kirjoitti:
Usein oikeudet ja velvollisuudet on jotenkin kytketty toisiinsa. Suostumme johonkin sopimukseen, jossa saamme jotain annamme jotain. Tässä teemassa on hieman hankalaa tavoittaa tuota kytköstä. Omaisille on oikeus kieltäytyä. Vanhuksilla on oikeus itsemääräämisoikeuteen eli käytännössä kieltäytymiseen. Siinäpä se taitaakin olla.
Itsemääräämisoikeuteen ihan kaikilla sisältyy myös velvollisuus ja vastuu itsestä ja omista päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on omituinen, jo sana velvollisuudet on outo tähän kohtaan. Jos lapset eivät huolehdi vanhemmistaan, on se hyvin alhaista ja vailla mitään arvostusta.
Minusta taas ei mitenkään outo. Itse miellän sanan "velvollisuus" siten, että joku muu (voi olla yksityishenkilö tai vaikka yhteiskuntakin) vaatii minua tekemään asiat A, B ja C tai olemaan tekemättä asioita D, E ja F. Jos en toimi näin, velvollisuuden rikkomisesta seuraa jokin sanktio. Sanan "oikeus" taas miellän niin, että minä voin vaatia muilta (voi olla yksityishenkilöitä tai vaikka yhteiskuntakin) asiat A,B ja C tai olemaan tekemättä asiota D, E ja F. Minä toki voin myös asettaa sanktioita (esimerkiksi lakkaan pitämästä yhteyttä), mutta ne eivät kuitenkaan ole niin vaikuttavia kuin jos esimerkiksi työtön ei täytäkään työnhakuvelvoitettaan, jolloin saa karenssin.
Väestörakenteeen muutos - ja erityisesti väestön ikääntyminen - on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta asialle ei ole tehty juuri mitään. Viimeistään tälle vuosituhannelle tultaessa asiaan olisi pitänyt havahtua, kun lääketieteen kehittymisen myötä niin tutkimusmenetelmät kuin hoidotkin ovat kehittyneet merkittävästi jo 1980-luvusta. Ihmisten elinikä siis pitenee ja siten hoidon ja erityisesti hoivan tarve kasvaa. Samaan aikaan työelämässä vaaditaan yhä enemmän ja sellaisetkin aiemmat helpotukset huonokuntoisen vanhuksen auttamiseen kuin vuorotteluvapaa on poistettu. Ymmärrän sen, että suuret ikäluokat ovat olleet merkittävä äänestäjäryhmä ja sen vuoksi yksikään puolue yksissäkään vaaleissa ei ole uskaltanut edes ehdottaa , että avuntarpeen ilmaantuessa vanhuksen itsemääräämisoikeutta rajoitettaisiinkin. Oikeus asua rintamamiestalossa jossain kaukana palveluista muuttuisikin velvollisuudeksi muuttaa lähemmäs lapsiaan tai edes sinne lähimpään keskukseen, josta palveluita saa ja oikeus kieltäytyä kaikesta ulkopuolisesta avusta muuttuisikin velvollisuudeksi ottaa ulkopuolista apua vastaan. Mutta ei...pään pensaaseen on laittanut joka ainoa poliitikko ja päättäjä. Minusta on turha moralisoida omaisia, jotka yrittävät selvitä siitä omasta arjestään, säilyttää työpaikkansa, selvitä raha-asioistaan ja siihen päälle vielä huolehtia ja hoitaa satojen kilometrien päässä asuvat huonokuntoiset vanhempansakin. Yllättävän moni kyllä yrittää edes jollain tavalla olla vanhemmilleen avuksi, mutta tänä päivänä se on tehty aika mahdottomaksi.
Yleensä, jos yhteiskunnassa jonkun asian halutaan yleistyvän, se tehdään helpoksi mahdollisimman monelle. Esimerkiksi, jos halutaan vähentää yksityisautoilua rakennetaan pyöräteitä ja vahvistetaan julkista liikennettä. Tässä vanhusten hoitamiseen liittyvässä asiassa toimitaan ihan päinvastoin. Kiristetään työelämä äärimmilleen ja otetaan pois vuorotteluvapaat, yms.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on omituinen, jo sana velvollisuudet on outo tähän kohtaan. Jos lapset eivät huolehdi vanhemmistaan, on se hyvin alhaista ja vailla mitään arvostusta.
Minusta taas ei mitenkään outo. Itse miellän sanan "velvollisuus" siten, että joku muu (voi olla yksityishenkilö tai vaikka yhteiskuntakin) vaatii minua tekemään asiat A, B ja C tai olemaan tekemättä asioita D, E ja F. Jos en toimi näin, velvollisuuden rikkomisesta seuraa jokin sanktio. Sanan "oikeus" taas miellän niin, että minä voin vaatia muilta (voi olla yksityishenkilöitä tai vaikka yhteiskuntakin) asiat A,B ja C tai olemaan tekemättä asiota D, E ja F. Minä toki voin myös asettaa sanktioita (esimerkiksi lakkaan pitämästä yhteyttä), mutta ne eivät kuitenkaan ole niin vaikuttavia kuin jos esimerkiksi työtön ei täytäkään työnhakuvelvoitettaan, jolloin saa karenssin.
Väestörakenteeen muutos - ja erityisesti väestön ikääntyminen - on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta asialle ei ole tehty juuri mitään. Viimeistään tälle vuosituhannelle tultaessa asiaan olisi pitänyt havahtua, kun lääketieteen kehittymisen myötä niin tutkimusmenetelmät kuin hoidotkin ovat kehittyneet merkittävästi jo 1980-luvusta. Ihmisten elinikä siis pitenee ja siten hoidon ja erityisesti hoivan tarve kasvaa. Samaan aikaan työelämässä vaaditaan yhä enemmän ja sellaisetkin aiemmat helpotukset huonokuntoisen vanhuksen auttamiseen kuin vuorotteluvapaa on poistettu. Ymmärrän sen, että suuret ikäluokat ovat olleet merkittävä äänestäjäryhmä ja sen vuoksi yksikään puolue yksissäkään vaaleissa ei ole uskaltanut edes ehdottaa , että avuntarpeen ilmaantuessa vanhuksen itsemääräämisoikeutta rajoitettaisiinkin. Oikeus asua rintamamiestalossa jossain kaukana palveluista muuttuisikin velvollisuudeksi muuttaa lähemmäs lapsiaan tai edes sinne lähimpään keskukseen, josta palveluita saa ja oikeus kieltäytyä kaikesta ulkopuolisesta avusta muuttuisikin velvollisuudeksi ottaa ulkopuolista apua vastaan. Mutta ei...pään pensaaseen on laittanut joka ainoa poliitikko ja päättäjä. Minusta on turha moralisoida omaisia, jotka yrittävät selvitä siitä omasta arjestään, säilyttää työpaikkansa, selvitä raha-asioistaan ja siihen päälle vielä huolehtia ja hoitaa satojen kilometrien päässä asuvat huonokuntoiset vanhempansakin. Yllättävän moni kyllä yrittää edes jollain tavalla olla vanhemmilleen avuksi, mutta tänä päivänä se on tehty aika mahdottomaksi.Yleensä, jos yhteiskunnassa jonkun asian halutaan yleistyvän, se tehdään helpoksi mahdollisimman monelle. Esimerkiksi, jos halutaan vähentää yksityisautoilua rakennetaan pyöräteitä ja vahvistetaan julkista liikennettä. Tässä vanhusten hoitamiseen liittyvässä asiassa toimitaan ihan päinvastoin. Kiristetään työelämä äärimmilleen ja otetaan pois vuorotteluvapaat, yms.
Juuri näin! Aikoinaan Suomessa päivähoitopaikkoja oli liian vähän suhteessa lasten lukumäärään. Sen sijaan, että olisi lisätty niitä hoitopaikkoja, äitiysloman jälkeen saattoi voida jäädä hoitovapaalle. Siitä maksettiin kotihoidontukea ja monilla kunnilla oli vielä kuntalisä. Mitä surkeampi tilanne päivähoidossa, sitä suurempi kuntalisä. Tällä tavalla houkuteltiin vanhempia - siis käytännössä äitejä - hoitamaan pieniä lapsiaan kotona. Hoitovapaalle jäämisestä tehtiin siinäkin mielessä ihan varteenotettava vaihtoehto, että työpaikka säilyi. Oli oikeus jäädä hoitovapaalle ja oikeus palata takaisin töihin. Työnantaja ei voinut sanoa, että en anna sinun jäädä hoitovapaalle tai kiellän sinua palaamasta takaisin töihin. Alle vuoden ikäisten vieminen päiväkoteihin väheni, mikä oli tarkoituskin.
Vanhusten kohdalla tilanne ei tietenkään olisi näin yksoikoinen. Vanhus voi tarvita apua vuosikausia. Vuorotteluvapaa oli siinä mielessä hyvä, että jos omaisella oli vaikkapa jo levinnyt syöpä, johon enää palliatiiviset hoidot, niin vuorotteluvapaa hyvinkin saattoi riittää siihen, että omainen pystyi huolehtimaan vanhuksesta loppuun asti. Tai ainakin siihen asti, että vanhus sai laitospaikan. Joku muistisairas taas saattaa olla fyysisesti hyvinkin terve ja elää vielä monia vuosia. Varsinkin, jos hoitamassa on rakastava ja välittävä omainen, joka sitten kokkailee ruokahalunsa jo menettäneelle vanhukselle sellaista ruokaa, jota tämä vielä haluaa syödä ja huolehtii siitä, että nesteitäkin menee vielä riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla joskus kysymys "omaisten oikeudet liittyen vanhuksiin".
On etuoikeus, jos on saanut pitää vanhempansa tai isovanhempansa vanhuusikään. Lähes jokainen saa sairauksia tai raihnaistuu iän myötä.
Nauttikaa siitä ajasta, jonka saatte läheisenne pitää ja auttakaa sitten kun aika on.
Saattaa myöhemmin omakin jälkikasvunne auttaa teitä.
On nämäkin apua vailla kunhan aika koettaa.
Minä yritän tehdä parhaani, että en olisi vanhana yhtä itsekäs mitä oma äitini. Hänen itsekkyyden takia hänelle ei voi antaa sitä mitä hän eniten kaipaa eli seuraa. Meidän jaksaminen menee niissä asioissa, missä hän ei ole suostunut joustamaan. Omakotitalo ei todellakaan ole sopiva asumismuoto huonokuntoiselle ja niitä geriatrin antamia ohjeita kannattaisi noudattaa.
Eihän täällä kannata väitellä, jos joku 70+ on päättänyt, ettei häntä tarvitse kenenkään hoitaa. Voihan käydäkin niin. Todennäköisempää kuitenkin on, että useammalla ne viimeiset vuodet on hoivan tarvetta.
Kannattaa suunnitella, tietenkin, mutta myös useampia vaihtoehtoja. Jospa olen liikuntakyvytön, muistamaton tms. Hyvätkään ennakkosuunnutelmat ei tällöin toimi. Oman tilan huononeminen voi käydä yht'äkkiä. Nuoremmallakin. Onnettomuuksia, sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me voida auttaa eläkkeellä olevia vanhempia, koska toinen meistä on työtön ja ei ole siis rahaa bensaan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä että saat sanella muille mitä heidän kuluu tehdä. Tässä toki piilee se ongelma esim. vanhusten kohdalla että periaatteessa heillä on oikeus esim. ulkoiluun mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ulkoiluttaa. Tai vanhuksella on oikeus esim. hoivaan mutta mitää yleispätevää velvollisuutta ei ole että muiden se kuuluu kustantaa tai jotenkin hoitaa.
Itsemääräämisoikeus kuitenkin tarkoittaa ihan sitä, että vanhus voi asua vaikka missä hevonperseessä talossa, josta ei kykene huolehtimaan eikä pääse edes omin avuin kellarissa oleviin pesutiloihin. Eikä halua muuttaa minnekään palveluja lähemmäksi. Tai varsinkaan sinne, missä omainen asuu. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös sitä, että vanhus voi kieltäytyä ihan kaikista palveluista, mitä se omainen yrittää ehdottaa. Been there, done that. Jos yhteiskunta haluaa velvoittaa omaisia huolehtimaan vanhuksista, niin silloin ne omaiset määrää, missä vanhus asuu ja millaisia palveluita vanhukselle hankitaan.
Ei yhteiskunta velvoita ketään hoitamaan. Se perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja toisaalta siihen että harvan omatunto sallii sitä että avun pyytöihin ei reakoisi mitenkään.
Itsemääräämisoikeus tosiaan tarkoittaa sitä että vanhuksen ei ole pakko ottaa tarjottua hoitoa tai palveluita vastaan. Ja hän voi itse päättää muuttaako jonnekin vai ei. Tietyin ehdoin toki itsemääräämisoikeutta voidaan rajoittaa. Erään geriatrin sanoin "itselleen voi olla vaarksi, muille ei". Esim. ajokortti/ajo-oikeus voidaan tuohon vedoten viedä vaikka vahus kuinka määräis että hänen on päästävä sieltä hevonperseestä autolla kauppaan/palveluihin.
No, sitten eläkeläiset on ilman hoitoa. Ei siinä muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän täällä kannata väitellä, jos joku 70+ on päättänyt, ettei häntä tarvitse kenenkään hoitaa. Voihan käydäkin niin. Todennäköisempää kuitenkin on, että useammalla ne viimeiset vuodet on hoivan tarvetta.
Kannattaa suunnitella, tietenkin, mutta myös useampia vaihtoehtoja. Jospa olen liikuntakyvytön, muistamaton tms. Hyvätkään ennakkosuunnutelmat ei tällöin toimi. Oman tilan huononeminen voi käydä yht'äkkiä. Nuoremmallakin. Onnettomuuksia, sairauksia.
Sen vuoksi ne hoitotahdot sun muut pitääkin tehdä ajoissa. Olen kirjoittanut usein ja varmaan jo tässäkin ketjussa, että viimeistään eläkkeelle jäädessä kannattaa katsoa ympärilleen. Miettiä, miten pärjää nykyisessä asuinpaikassaan sitten, kun ei esimerkiksi enää kykenekään ajamaan autoa. Ja miten siinä kodissaan pärjää sitten, jos liikkuu jo kyynärsauvojen kanssa, rollaattorilla tai pyörätuolilla. Muistisairaudet on oikeastaan kaikista katalimmat, koska vaikka aluksi pärjääkin tutussa ympäristössä, niin sairauden edetessä ei olekaan enää tutussa ympäristössä, vaikka olisikin asunut samassa paikassa jo yli 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ongelmana myös taloudellinen puoli. Ollaan käyty 1-2 kertaa viikossa auttamassa vanhusta, joka asuu 87km päässä. Meillä on dieselauto. Lisäksi täytyy ajaa hoitamassa hänen asioitaan. Uskoisin, että 150-200e/kk menee polttoaineeseen näiden vuoksi, jos hinnat pysyy tällä tasolla. Ja ei se ilmaista ole ollut tähänkään saakka. Aika raskas taloudellinen taakka, kun meidän pitäisi tukea opiskelevaa nuortakin.
Ei ole pakko auttaa. Minä en auttaisi vaan asettaisin oman lapsen/perheen ykköseksi.
Miksi vanhus ei maksa edes dieseliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään kaupassa kassajonossa oli takanani todella huonokuntoinen, ei enää ihan tässä maailmassa ollut vanhus. Tämän paikka ei todellakaan olisi ollut enää tuolla kaupassa kun ei siellä selvästikään pärjännyt. Tämä oli selvästikin jopa huonokuntoisempi kuin se vanhempani, jonka kotiorjana joudun olemaan. Tämä huonokuntoinen vanhus pudotti leipäpaketin ja vaati, että olisin sen nostanut. Lisäksi vaati kassaa avaamaan ostamansa juoman, vichyä taisi olla kun ei saanut pulloa itse auki. En nostanut leipäpakettia ja esitin, että en kuule kun teen jo yli oman osuuteni oman vanhempani kotiorjana oman hyvinvointini kustannuksella. Lisäksi itse näin moniongelmaisena keski-ikäisenä en ole itsekään saanut tarvitsemaani apua omiin ongelmiini. Kassa, aika nuori, mutta isokokoinen nainen, ei selvästikään mikään bimbo teki sitten molemmat, mutta eihän tuo kassankaan tehtävä ole. Mitään avustajaa tällä hauraalla ja sekavallakin vanhuksella ei ollut, vaikka ei selvästikään pärjännyt. Tällaisen näkeminen varmasti yleistyy, mutta esim. oma vanhempani ei ole käynyt itse kaupassa varmaan vuosiin, vaan hoidan sen samalla kun ostan ruokaa itselleni.
Eihän se voi noinkaan olla, että kaupassa suunnilleen hortoilevat yksin asioivat vanhukset ovat myyjien vastuulla. Ehkä vartijat hoitelevat lähitulevaisuudessa yhä enemmän varkaiden ja päihtyneiden sekä muiden häiriköiden ohella myös yksinkertaisesti asiointiin liian huonossa kunnossa olevia yksin asioivia vanhuksia. Jonkun muun pitäisi kuitenkin olla vastuussa ja eihän se ole myöskään oikein, että vanhuksen pitää vaan luottaa siihen, että joku ulkopuolinen ilman varsinaista osaamista auttaa ilman mitään velvollisuutta tähän. Pahimmillaan tämä saattaa vaan pahentaa tilannetta. Toki tässä tapauksessa kyse oli vain pudonneesta leipäpaketista ja juoman avaamisesta, mutta kuka on vastuussa, jos vanhus heikkouttaan esim. kaatuu kaupassa ja saa jonkun kohtauksen ja henkilökunta pakotetaan hoitamaan tilanne ja jotain sattuu. Toki tällaisessa tilanteessa ambulanssi soitetaan varmasti paikalle, mutta on paljon sellaisiakin tilanteita, joissa ei soiteta. Vielä vähemmän vastuuseen voidaan laittaa toinen sattumalta paikalle sattunut asiakas. Ehkä joskus harvoin käy niin hyvin, että toinen asiakas onkin lääkäri tai hoitaja, joka osaakin hoitaa tilanteen.
Minkälaisen vastuun tuossa tilanteessa sitten olisi kaupan henkilökunnan tai asiakkaan/asiakkaiden ottaa?
Tuollaisissa asioissa minä voin auttaa mielelläni. Siinä kun ei ole sitä riskiä, että yhtäkkiä olet nalkissa ja jatkuvasti auttamassa.
Me ollaan muutettu pois ensimmäisestä omistusasunnostamme siksi, että jäimme liian monen vanhuksen auttajiksi. Rivarissa oli vain ikäihmisiä, enimmäkseen yksinäisiä mummoja ja kahdessa osakkeessa nuoria vuokralaisia. Ensin kaikki lumityöt kaatui meille. Sitten hiekottamiset ja nurmikon leikkuut. Itsenäisyyspäivän aamuna soitettiin ovikelloa, että miksi ei ole jo lippu salossa. Yksi mummo pimpotti ovikelloa ja aina oli puhelimessa jotain "korjattavaa" (näppäinlukko oli päällä). Voitte kuvitella, että yhtiökokouksessa ei tullut kannatusta palveluiden ostamiselle " ei meidän pienistä eläkkeistä sellaisia maksella".
Muutettiin pois.
Ainakin yksi keino olisi ollut käytettävissä helpottamaan tilanbetta: ovikello äänettömälle. Tuttujen vierailijoiden kanssa voi sopia tarkan vierailuajan että osaa aukaista oven.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ongelmana myös taloudellinen puoli. Ollaan käyty 1-2 kertaa viikossa auttamassa vanhusta, joka asuu 87km päässä. Meillä on dieselauto. Lisäksi täytyy ajaa hoitamassa hänen asioitaan. Uskoisin, että 150-200e/kk menee polttoaineeseen näiden vuoksi, jos hinnat pysyy tällä tasolla. Ja ei se ilmaista ole ollut tähänkään saakka. Aika raskas taloudellinen taakka, kun meidän pitäisi tukea opiskelevaa nuortakin.
Ei ole pakko auttaa. Minä en auttaisi vaan asettaisin oman lapsen/perheen ykköseksi.
Miksi vanhus ei maksa edes dieseliä.
Vanhus on ollut pihi jo keski-ikäisenä, ihan turha pyydellä mitään dieselrahoja. Hän kuvittelee, että palkoissa ostovoimaa yhtä paljon kuin hänen aikanaan.
Pihistetään sitten muusta, paitsi nuoren tukemisesta. En muista, milloin olisin ostanut itselleni mitään sukkia kummenpaa vaatetta. Ulkonasyömiset ja lomamatkat saa unohtaa, mutta tällaistahan se on muissakin perheissä.
Alue: Aihe vapaa
En itse ajattele että jonkun olisi pakko huolehtia. En mä halua pitkittää elämääni siinä vaiheessa.