Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (765)
Viime vuonna mun piti tuurata työkaveria, että hän saa toimitettua iäkkään äitinsä lääkkeet sairaalaan. Luulin jo hetken, että mua narutetaan tekemään tuplavuoro turhaan, mutta niin se vaan oli että sairaalassa ei ole ihmiselle lääkkeitä. Työkaveria ajoi ensi 200km äitinsä asunnolle ja 80km siitä sairaalaan ja sitten siitä kotiin. Päivän reissu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime vuonna mun piti tuurata työkaveria, että hän saa toimitettua iäkkään äitinsä lääkkeet sairaalaan. Luulin jo hetken, että mua narutetaan tekemään tuplavuoro turhaan, mutta niin se vaan oli että sairaalassa ei ole ihmiselle lääkkeitä. Työkaveria ajoi ensi 200km äitinsä asunnolle ja 80km siitä sairaalaan ja sitten siitä kotiin. Päivän reissu.
Olisikin oikeastaan hyvä saada työnantajien mielipiteitä siihen, että yhä useammin vanhukset olisivat omaistensa vastuulla. Ensin voisi kertoa vaikka hyvinvointialueet ja valtion virastot, miten tukevat työntekijöitään tässä asiassa. Sitten isot yksityiset firmat. Sen jälkeen pk-yritykset. Tai oikeastaan ihan ensimmäisenä EK voisi tulla kertomaan, millaisin toimenpitein työssäkäyville pitäisi mahdollistaa ikääntyvien omaistensa hoito.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton eläkeläinen. Sisarussarjan nuorimmaisia. Kummilapsia on kolme.
Kuka huolehtii, jos itse en pysty?
Eipä tuollaista voi etukäteen tietää. Joku sisaruksistasi tai heidän lapsistaan tai joku kummilapsistasi. Tai sitten ei kukaan heistä. Aika oleellista on myös, kuka huomaa sen, että et enää pystykään? Ja missä asioissa? Esimerkiksi siivoaminen on eri juttu kuin laskujen maksu. Kuka vaan luonasi kyläilemässä käyvä voi huomata, että kotisi alkaa olla likainen, mutta ei hän tiedä, oletko maksanut laskusi. Paitsi jos sähköyhtiö on katkaissut sulta sähköt. Jos asut vuokralla ja vuokrat jää maksamatta, vuokranantaja havaitsee sen ja kun alkaa puuhata häätöä, niin siinä yhteydessä sitten päätyy asia viranomaistenkin tietoon. Naapurisi, jos alat yllättäen käydä rimputtelemassa heidän ovikelloaan. Jos harhailet ulkona liian vähissä vaatteissa talvipakkasilla, niin joku ohikulkija saattaa pysähtyä ja soittaa sitten 112:een, jolloin ensihoidon/poliisin tehtävä on tehdä huoli-ilmoitus. Huoli-ilmoitus siis on nykyisin se, mitä voi tehdä. Viranomaisilla siihen on lakisääteinen velvollisuus, naapureilla ja muilla velvollisuutta ei ole. Ja se kyläilemässä käyvä ihminen voi myös kehottaa sua hankkimaan siivouspalvelun, jos et enää itse kykene siivoamaan. Tai ehdottaa, että palvelutarpeenohjaaja kävisi kartoittamassa tilanteen. Toisaalta moni ei edes tiedä, mihin pitäisi ottaa yhteyttä, jos huomaa ystävässään tai muussa läheisessään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Myös lääkäri saattaa olla se, joka vastaanotolla huomaa, että et ehkä pärjääkään enää kaikissa asioissa.
Lisäksi on ihan merkittävä ero siinä, onko kyseessä muistisairaus vai fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Jos jälkimmäinen, niin kykenet - ainakin alussa - vielä itsekin hankkimaan tarvitsemiasi palveluita. Samoin erilaisia apuvälineitä. Muistisairaus on sitten se pahempi juttu, koska et itse edes tiedosta - tai ainakaan halua uskoa - että et enää pärjää. Omasta mielestäsi pärjäät edelleen ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton eläkeläinen. Sisarussarjan nuorimmaisia. Kummilapsia on kolme.
Kuka huolehtii, jos itse en pysty?
Eipä tuollaista voi etukäteen tietää. Joku sisaruksistasi tai heidän lapsistaan tai joku kummilapsistasi. Tai sitten ei kukaan heistä. Aika oleellista on myös, kuka huomaa sen, että et enää pystykään? Ja missä asioissa? Esimerkiksi siivoaminen on eri juttu kuin laskujen maksu. Kuka vaan luonasi kyläilemässä käyvä voi huomata, että kotisi alkaa olla likainen, mutta ei hän tiedä, oletko maksanut laskusi. Paitsi jos sähköyhtiö on katkaissut sulta sähköt. Jos asut vuokralla ja vuokrat jää maksamatta, vuokranantaja havaitsee sen ja kun alkaa puuhata häätöä, niin siinä yhteydessä sitten päätyy asia viranomaistenkin tietoon. Naapurisi, jos alat yllättäen käydä rimputtelemassa heidän ovikelloaan. Jos harhailet ulkona liian vähissä vaatteissa talvipakkasilla, niin joku ohikulkija saattaa pysähtyä ja soittaa sitten 112:een, jolloin ensihoidon/poliisin tehtävä on tehdä huoli-ilmoitus. Huoli-ilmoitus siis on nykyisin se, mitä voi tehdä. Viranomaisilla siihen on lakisääteinen velvollisuus, naapureilla ja muilla velvollisuutta ei ole. Ja se kyläilemässä käyvä ihminen voi myös kehottaa sua hankkimaan siivouspalvelun, jos et enää itse kykene siivoamaan. Tai ehdottaa, että palvelutarpeenohjaaja kävisi kartoittamassa tilanteen. Toisaalta moni ei edes tiedä, mihin pitäisi ottaa yhteyttä, jos huomaa ystävässään tai muussa läheisessään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Myös lääkäri saattaa olla se, joka vastaanotolla huomaa, että et ehkä pärjääkään enää kaikissa asioissa.
Lisäksi on ihan merkittävä ero siinä, onko kyseessä muistisairaus vai fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Jos jälkimmäinen, niin kykenet - ainakin alussa - vielä itsekin hankkimaan tarvitsemiasi palveluita. Samoin erilaisia apuvälineitä. Muistisairaus on sitten se pahempi juttu, koska et itse edes tiedosta - tai ainakaan halua uskoa - että et enää pärjää. Omasta mielestäsi pärjäät edelleen ihan hyvin.Tuota sitten odottaessa :)
Sitähän se on ikääntyminen. Niilläkin, joilla on lapsia, lapset saattavat asua maapallon toisella puolella ja käyvät Suomessa vain vuoden parin välein. Soittelevat, mutta eivät he tiedä, oletko siivonnut tai milloin käynyt viimeksi suihkussa. Mutta kuten olen ennenkin jo kirjoittanut, niin kannattaa katsella sitä omaa elinympäristöään sillä silmällä, miten pärjää sitten, kun esimerkiksi liikkuminen vaikeutuu. Kyynärsauvojen, rollaattorin tai pyörätuolin kanssa joutuu liikkumaan. Tai kun ei enää kykene kiipeilemään keittiötikkaille tai kumartelemaan keiittiön alakaappeihin. Tai kun ei pystykään kumartumaan ja nostamaan lattialle tippunutta esinettä ylös. Tai kun suihkussa seisominen alkaakin olla hankalaa ja olisi turvallisempaa istua pesun ajan. Tai maksamaan laskujaan itse.
Eipä itseäni ole kukaan hoitamassa. Toisaalta tuskin elänkään vanhaksi syistä x,y ja z. En ole itselleni mitään tekemässä, vaikka se ehkä olisikin helpotus tahoille a,b ja c. Kärsin jo nyt keski-ikäisenä monista ongelmista, enkä ole saanut tarvitsemaani apua. Elämäni on ollut vaikea. Se, että yhtään kukaan ei saa tarvitsemaansa apua on kieltämättä ollut järkytys. Vielä järkyttävämpää on se, että vaikka en saa apua edes omiin ongelmiini, enkä pysty huolehtimaan edes itsestäni niin silti vaan pitäisi toimia 24/7 palvelijana vanhalle, sairaalle ja vihaiselle vanhemmalle, joka aloitti tämänkin päivän huutamalla ties mistä. Vanhukset vaativat jonkun toisen uhraamista itsensä takia ja vielä pahempaa kun yhteiskunta vaatii tätä. Usein sitä miettii, että kenen annetaan selviytyä ja kenen ei, ilmeisesti vanhukset ovat ne tärkeimmät ja liian usein keski-ikäiset naiset ovat ne, jotka ollaan valmiita uhraamaan muiden edessä. Keski-ikäisten naisten hyvinvoinnista ei välitetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini kuoli sairauteen 20 vuotta sitten 50+-ikäisenä. Äitini isä kuoli parisen vuotta aikaisemmin suunnilleen samassa iässä mitä oma isäni on nyt. Nyt kun alan miettimään niin eipä äitini joutunut tekemään omien vanhempiensa eteen läheskään niin paljoa mitä olen itse jo joutunut tekemään, vaikka olen itse vielä reilusti nuorempi mitä äitini kuollessaan. Muistelen, että äitini isä pääsi lopulta hyvin helposti vanhainkotiin ja ongelma oli lähinnä se, että äitini isä ei olisi tuonne halunnut kun kuvitteli pärjäävänsä ja sooloili jotain omiaan aluksi.
Oman isäni kohdalla isäni ei edes kuvittele pärjäävänsä, koska olen se, jonka vastuulle kaikki kaatuu ja mahdollistan kotona asumisen ja ainoa jonnekin muualle tai laitokseen muuttamisen puolestapuhuja olen itse ollut. Olen puhunut asioista moneen eri paikkaan, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Nyt itsellenikin sattui ikävä tapaturma, jonka syyllistä olen yrittänyt turhaan saada vastuuseen ja tämä on vaikuttanut myös toimintakykyyni, mutta eipä isäni tätäkään ymmärrä. Olen se, jolle saa tapahtua ihan mitä vaan ilman, että kukaan joutuu vastuuseen tai että tapahtumilla on vaikutusta mihinkään. Olen se kotiorja hamaan loppuun saakka ja se on se roolini, vaikka vointini ja tilanteeni ei kestä tätä. Yhä useammin huomaan ajattelevani, että olenkin se, joka kokee kohtalonsa ennen vanhaa ja sairasta isääni. Isäni vaan purskuttaa jotenkin ihmeen kautta vaivojensa kanssa, joiden alkamisesta on jo 30 vuotta. En ole itsetuhoinen, enkä halua satuttaa itseäni. Ajattelen vaan, että kaikki se kuormitus, ahdistus, stressi jne. aiheuttaa itselleni vielä esim. jonkun sairauskohtauksen tai sillä, että en pysty käymään terveyspalveluissa, toki nykyään joudun käymään psykiatriassa, mutta ei esim. hammaslääkäri ja vastaava, yksipuolinen elämä, ei mitään mukavaa, huono nukkuminen ja ruokana mitä sattuu koituu vielä kohtalokseni.
Keskustelu on näköään loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.
Ap
Vai tädillä poika. Vihjasitko fysioterapeutille että voisivatko selvittää mikä on pojan tilanne asiaan nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat vanhana samanlaisen kohtelun.
KarmaItsehän varmaan pyytämättä ja yllättäen riennät heti satojen kilometrien päähän huolehtimaan itsellesi vieraasta ihmisestä. Joka on sinulle kertomatta ilmoittanut sinut yhteyshenkilökseen. Ihan varmaan joo. 😁
Hassua jos täti rinnastetaan vieraaseen ihmiseen.
No täti voi olla vieras, tai ainakin aika vieras ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en minä ainakaan ole ollut tätieni kanssa missään tekemisissä yli 10 vuoteen.
Minä olen ollut yhteydessä viimeisen elossa olevan tätini kanssa yli 50 vuotta sitten. En pidä häntä kyllä vieraana itselleni, jollei sitten yli puoli vuosisataa olisi mahdollisesti vieraannuttanut. Hänen ainoaa poikaansa en ole koskaan nähnytkään enkä ole ollut mitenkään yhteyksissä.
-eri -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä ainakaan ole ollut tätieni kanssa missään tekemisissä yli 10 vuoteen.
Minä olen ollut yhteydessä viimeisen elossa olevan tätini kanssa yli 50 vuotta sitten. En pidä häntä kyllä vieraana itselleni, jollei sitten yli puoli vuosisataa olisi mahdollisesti vieraannuttanut. Hänen ainoaa poikaansa en ole koskaan nähnytkään enkä ole ollut mitenkään yhteyksissä.
-eri -
No aika erikoinen henkinen yhteys teillä on, jos se kestää puoli vuosisataa erillisyyttä ilman, että toinen tuntuu vieraalta. Minulla on vain yksi täti elossa, hän lakkasi pitämästä yhteyttä, kun äitini meni uusiin naimisiin isäni kuoltua. Äitini oli nuori leski ja meni naimisiin vuosia isän kuoleman kuoleman jälkeen, isän puolen suku lakkasi pitämästä yhteyttä myös meihin lapsiin. Olimme jo teini-iässä, eli jos yhteyttä olisi haluttu pitää, sen olisi voinut tehdä suoraan meihin, ei olisi tarvinnut äitiin pitää.
Välit serkkuihin katkesi siinä samalla lukuun ottamatta muutamaa, jonka kanssa olemme nyt aikuisina vähän väkinäisesti yrittäneet jotain yhteyttä pitää, somessa enimmäkseen ja pari vaivautunutta tapaamista on ollut.
Jos tätini jostain syystä saisi päähänsä laittaa minut huoltojoukkoihinsa, en lähtisi minäkään satojen kilometrien päähän mitään tavaroita kuskaamaan. Kyllä saisi serkkupoika hoitaa minunkin puolesta.
Omiin sisarukseni lapsiin olen pitänyt koko heidän lapsuutensa syvää yhteyttä ja pidän edelleen, kun ovat lähes kolmikymppisiä aikuisia. Se on aikuisen velvollisuus, jos haluaa, että nuoret edes tuntevat sukulaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.
Ap
Vai tädillä poika. Vihjasitko fysioterapeutille että voisivatko selvittää mikä on pojan tilanne asiaan nähden.
Fysioterapeutilla sen selvittämiseen tuskin on edes mahdollisuutta jos asiakirjoissa ei hänen tietojaan löydy. Täti ei ilmeisesti syystä tai toisesta ole terveystietojaan pojalleen sallinut luovutettavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä ainakaan ole ollut tätieni kanssa missään tekemisissä yli 10 vuoteen.
Minä olen ollut yhteydessä viimeisen elossa olevan tätini kanssa yli 50 vuotta sitten. En pidä häntä kyllä vieraana itselleni, jollei sitten yli puoli vuosisataa olisi mahdollisesti vieraannuttanut. Hänen ainoaa poikaansa en ole koskaan nähnytkään enkä ole ollut mitenkään yhteyksissä.
-eri -
No aika erikoinen henkinen yhteys teillä on, jos se kestää puoli vuosisataa erillisyyttä ilman, että toinen tuntuu vieraalta. Minulla on vain yksi täti elossa, hän lakkasi pitämästä yhteyttä, kun äitini meni uusiin naimisiin isäni kuoltua. Äitini oli nuori leski ja meni naimisiin vuosia isän kuoleman kuoleman jälkeen, isän puolen suku lakkasi pitämästä yhteyttä myös meihin lapsiin. Olimme jo teini-iässä, eli jos yhteyttä olisi haluttu pitää, sen olisi voinut tehdä suoraan meihin, ei olisi tarvinnut äitiin pitää.
Välit serkkuihin katkesi siinä samalla lukuun ottamatta muutamaa, jonka kanssa olemme nyt aikuisina vähän väkinäisesti yrittäneet jotain yhteyttä pitää, somessa enimmäkseen ja pari vaivautunutta tapaamista on ollut.
Jos tätini jostain syystä saisi päähänsä laittaa minut huoltojoukkoihinsa, en lähtisi minäkään satojen kilometrien päähän mitään tavaroita kuskaamaan. Kyllä saisi serkkupoika hoitaa minunkin puolesta.
Omiin sisarukseni lapsiin olen pitänyt koko heidän lapsuutensa syvää yhteyttä ja pidän edelleen, kun ovat lähes kolmikymppisiä aikuisia. Se on aikuisen velvollisuus, jos haluaa, että nuoret edes tuntevat sukulaisensa.
Yllättävän moni aikuinen ei tuota viimeistä kappaletta tajua, vaan marisee, että miksi suvun nuoret ei pidä yhteyttä. Ihan kuin se olisi nuorten velvollisuus, eikä aikuisten. Kyllä se yhteys luodaan lapsena ja sitä täytyy aikuisen ruokkia olemalla ihminen, johon nuoret ja nuoret aikuiset haluaa pitää yhteyttä.
Ei ketään vanhempien sukulaista tarvitse hyysätä sen vuoksi, että hän on sukua vanhemmille, jos ei omassa elämässä ole tukevana, auttavana ja välittävänä aikuisena esiintynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat.
Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.
Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.
No ei kai ketään voi pakottaa jonkun sukulaisen asioita hoitamaan jos ei halua??
Ei voi, mutta turha siitä on syyttömälle fysioterapeutille avautua ja luuria laittaa korvaan. Kannattaa olla yhteydessä hoitavaan tahoon, muuten puhelut tulee lisimään.
Mikä on hoitava taho?
Niin miten joku siskon/veljenlapsi voi tietää tädin hoitotahot. Jos ei olla missään tekemisissä oltu, korkeintaa jossain sukujuhlissa joskus nähty. Täti vaan laittaa nimen papereihin tältä siskon/veljenlapselta lupia kyselemättä. Ja sitten ollaan muka vastuussa tästä tädistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat.
Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.
Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.
No ei kai ketään voi pakottaa jonkun sukulaisen asioita hoitamaan jos ei halua??
Ei voi, mutta turha siitä on syyttömälle fysioterapeutille avautua ja luuria laittaa korvaan. Kannattaa olla yhteydessä hoitavaan tahoon, muuten puhelut tulee lisimään.
Mikä on hoitava taho?
Niin miten joku siskon/veljenlapsi voi tietää tädin hoitotahot. Jos ei olla missään tekemisissä oltu, korkeintaa jossain sukujuhlissa joskus nähty. Täti vaan laittaa nimen papereihin tältä siskon/veljenlapselta lupia kyselemättä. Ja sitten ollaan muka vastuussa tästä tädistä.
Millätavalla on vastuussa tädistä?
Tuossa tilanteessa se hoitavataho nimenomaan on se fysioterapeutti. Luurinlyömisestä korvaan ei tosin ole mitään hyötyä. Mutta niin ei tuskin ole tuossa tilanteessa tapahtunut kun se fysioterapeutti on ehtinyt selvityämmän asian noinkin perusteellisesti. Ehkä olisi kannattanut jo heti alussa sanoa että et hoida tädin asioita, kiitos ja hei.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa se hoitavataho nimenomaan on se fysioterapeutti. Luurinlyömisestä korvaan ei tosin ole mitään hyötyä. Mutta niin ei tuskin ole tuossa tilanteessa tapahtunut kun se fysioterapeutti on ehtinyt selvityämmän asian noinkin perusteellisesti. Ehkä olisi kannattanut jo heti alussa sanoa että et hoida tädin asioita, kiitos ja hei.
No niinhän sanottiinkin ja luurin korvaan lyömiset on taas palstakeksintöjä. Täällä kun juttu alkaa heti elää omaa elämäänsä ja keksitään typeryyksiä. Tulee mukaan meilläkin mies-jutut ja kaikilla on sama kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa se hoitavataho nimenomaan on se fysioterapeutti. Luurinlyömisestä korvaan ei tosin ole mitään hyötyä. Mutta niin ei tuskin ole tuossa tilanteessa tapahtunut kun se fysioterapeutti on ehtinyt selvityämmän asian noinkin perusteellisesti. Ehkä olisi kannattanut jo heti alussa sanoa että et hoida tädin asioita, kiitos ja hei.
No niinhän sanottiinkin ja luurin korvaan lyömiset on taas palstakeksintöjä. Täällä kun juttu alkaa heti elää omaa elämäänsä ja keksitään typeryyksiä. Tulee mukaan meilläkin mies-jutut ja kaikilla on sama kuin itsellä.
Itse en olisi kuunnellut niinkään kauan että fysioterapeutti olisi selvittänyt mitä pitäisi tehdä. Vain ystävälllisesti ilmoittanut että asia ei minulle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa se hoitavataho nimenomaan on se fysioterapeutti. Luurinlyömisestä korvaan ei tosin ole mitään hyötyä. Mutta niin ei tuskin ole tuossa tilanteessa tapahtunut kun se fysioterapeutti on ehtinyt selvityämmän asian noinkin perusteellisesti. Ehkä olisi kannattanut jo heti alussa sanoa että et hoida tädin asioita, kiitos ja hei.
No niinhän sanottiinkin ja luurin korvaan lyömiset on taas palstakeksintöjä. Täällä kun juttu alkaa heti elää omaa elämäänsä ja keksitään typeryyksiä. Tulee mukaan meilläkin mies-jutut ja kaikilla on sama kuin itsellä.
Itse en olisi kuunnellut niinkään kauan että fysioterapeutti olisi selvittänyt mitä pitäisi tehdä. Vain ystävälllisesti ilmoittanut että asia ei minulle kuulu.
Normikohtelias ihminen kuuntelee loppuun, mitä toisella on asiaa, jos kerran puhelimeen vastaa. Sitten sanoo, kuten ap teki, oman kantansa asiaan.
Alue: Aihe vapaa
Uskoisin, että ihmiset hoksaavat kokeilla tuon tason konstit ennen muuttopäätöstä... Voisikohan olla, että ongelma ei ollut ihan noin yksinkertainen?