Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (765)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Meillä ihan toinen kokemus. Maaseutu, matalasti koulutettuja sukulaisia. Ongelmat ovat isot ja todelliset. Ei ole edes pankkitunnuksia.
92-vuotias appiukkoni olisi halukas tekemään edunvalvontavaltuutuksen. Mutta hän ei ole halukas lähtemään 140km päähän, missä sen voi tehdä lähimmässä virastossa. Ja vielä haluttomampi hän on ottamaan verkkopankkitunnuksia, joilla asia hoituisi digitaalisesti. Noh, tässä sitä sitten ollaan ja minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Meillä ihan toinen kokemus. Maaseutu, matalasti koulutettuja sukulaisia. Ongelmat ovat isot ja todelliset. Ei ole edes pankkitunnuksia.
92-vuotias appiukkoni olisi halukas tekemään edunvalvontavaltuutuksen. Mutta hän ei ole halukas lähtemään 140km päähän, missä sen voi tehdä lähimmässä virastossa. Ja vielä haluttomampi hän on ottamaan verkkopankkitunnuksia, joilla asia hoituisi digitaalisesti. Noh, tässä sitä sitten ollaan ja minkäs teet.
Edunvalvontavaltuutuksen voi tehdä ihan paperillekin eikä tarvitse lähteä yhtään minnekään. Siihen tarvitaan kuitenkin todistajiksi kaksi allekirjoittajaa, jotka eivät saa olla lähisukulaisia eivätkä myöskään niitä, jotka edunvalvontavaltuutuksessa on nimetty edunvalvojiksi. Naapuritkin riittävät.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Meillä ihan toinen kokemus. Maaseutu, matalasti koulutettuja sukulaisia. Ongelmat ovat isot ja todelliset. Ei ole edes pankkitunnuksia.
92-vuotias appiukkoni olisi halukas tekemään edunvalvontavaltuutuksen. Mutta hän ei ole halukas lähtemään 140km päähän, missä sen voi tehdä lähimmässä virastossa. Ja vielä haluttomampi hän on ottamaan verkkopankkitunnuksia, joilla asia hoituisi digitaalisesti. Noh, tässä sitä sitten ollaan ja minkäs teet.
Edunvalvontavaltuutuksen voi tehdä ihan paperillekin eikä tarvitse lähteä yhtään minnekään. Siihen tarvitaan kuitenkin todistajiksi kaksi allekirjoittajaa, jotka eivät saa olla lähisukulaisia eivätkä myöskään niitä, jotka edunvalvontavaltuutuksessa on nimetty edunvalvojiksi. Naapuritkin riittävät.
Todella hyödyllinen tieto! Kiitos taas, lammas, susta on enemmän hyötyä kuin sote-ammattilaisista!
Olisipa kiva kuulla joskus kysymys "omaisten oikeudet liittyen vanhuksiin".
On etuoikeus, jos on saanut pitää vanhempansa tai isovanhempansa vanhuusikään. Lähes jokainen saa sairauksia tai raihnaistuu iän myötä.
Nauttikaa siitä ajasta, jonka saatte läheisenne pitää ja auttakaa sitten kun aika on.
Saattaa myöhemmin omakin jälkikasvunne auttaa teitä.
Muistiliiton sivuilta:
Edunvalvontavaltuutus tehdään laatimalla ja allekirjoittamalla valtakirja. Siinä määritellään , mitä asioita valtuutus koskee.
Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan usein vasta monen vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta ja VAIN silloin, jos sen tekijä on tullut kyvyttömäksi hoitamaan itse asioitaan ja Digi- ja väestötietovirasto on erillisellä päätöksellä vahvistanut valtuutuksen.
Edunvalvontavaltakirjaa säilytetään siihen asti, kunnes sen vahvistaminen tulee ajankohtaiseksi. Yleensä valtakirja on suositeltavaa antaa säilytettäväksi siinä nimetylle valtuutetulle.
Kun valtuuttaja ei enää kykene hoitamaan valtakirjassa tarkoitettuja asioita, valtuutettu hakee Digi- ja väestötietovirastolta edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto valtuuttajan kyvyttömyydestä huolehtia asioistaan.
Valtuutus tulee voimaan, kun Digi- ja väestötietovirasto on vahvistanut sen.
Toisinaan valtuutusta ei ole tarpeen ottaa käyttöön ollenkaan, jos asiat tulevat hoidettua muulla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Muistiliiton sivuilta:
Edunvalvontavaltuutus tehdään laatimalla ja allekirjoittamalla valtakirja. Siinä määritellään , mitä asioita valtuutus koskee.
Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan usein vasta monen vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta ja VAIN silloin, jos sen tekijä on tullut kyvyttömäksi hoitamaan itse asioitaan ja Digi- ja väestötietovirasto on erillisellä päätöksellä vahvistanut valtuutuksen.Edunvalvontavaltakirjaa säilytetään siihen asti, kunnes sen vahvistaminen tulee ajankohtaiseksi. Yleensä valtakirja on suositeltavaa antaa säilytettäväksi siinä nimetylle valtuutetulle.
Kun valtuuttaja ei enää kykene hoitamaan valtakirjassa tarkoitettuja asioita, valtuutettu hakee Digi- ja väestötietovirastolta edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto valtuuttajan kyvyttömyydestä huolehtia asioistaan.
Valtuutus tulee voimaan, kun Digi- ja väestötietovirasto on vahvistanut sen.
Toisinaan valtuutusta ei ole tarpeen ottaa käyttöön ollenkaan, jos asiat tulevat hoidettua muulla tavoin.
Juuri näin. Mulla on edunvalvontavaltuutuksessani nimettynä 3 yksityishenkilöä sekä yksi lakifirma. Valtuutetut nimetty siinä järjestyksessä kuin missä oletan - siis tällä hetkellä - kunkin olevan halukkain ryhtymään hommaan. Jokaisella näistä neljästä on oma kopionsa siitä ja alkuperäinen on mulla kotona samassa paikassa kuin kaikki muutkin tärkeät paperin.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla joskus kysymys "omaisten oikeudet liittyen vanhuksiin".
On etuoikeus, jos on saanut pitää vanhempansa tai isovanhempansa vanhuusikään. Lähes jokainen saa sairauksia tai raihnaistuu iän myötä.
Nauttikaa siitä ajasta, jonka saatte läheisenne pitää ja auttakaa sitten kun aika on.
Saattaa myöhemmin omakin jälkikasvunne auttaa teitä.
Ihan asiaa kirjoitit, mutta mä miellän sanat "oikeus" ja "etuoikeus" eri tavalla. Tuon ensimmäisen liitän juridisiin asioihin ja jälkimmäisen sitten enemmän johonkin tunnejuttuihin. Mulla oli etuoikeus saada pitää vanhempani pitkään, mutta ei mulla ollut heidän viimeisinäkään aikoinaan mitään oikeuksia päättää heidän kohdallaan yhtään mistään. Koska heilläkin oli itsemääräämisoikeus ja se sitten yritettiin kaataa mun velvollisuudekseni.
Minä en kuvittele olevani lasteni tai kenenkään muunkaan oikeus tai etuoikeus siinä kohtaa, kun persoonani on muuttunut, kaikki vastavuoroisuus on kadonnut, en kykene ymmärtämään lasteni tai muidenkaan näkökulmaa ja minulla on vain oma hätäni, turvattomuuteni ja tarpeeni, joita ilmaisen kohtuuttomilla vaatimuksilla.
Pidän itseäni ihan hyvänä tyyppinä, mutta että olisin jonkun etuoikeus tuossa kohtaa... ja pah.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla joskus kysymys "omaisten oikeudet liittyen vanhuksiin".
On etuoikeus, jos on saanut pitää vanhempansa tai isovanhempansa vanhuusikään. Lähes jokainen saa sairauksia tai raihnaistuu iän myötä.
Nauttikaa siitä ajasta, jonka saatte läheisenne pitää ja auttakaa sitten kun aika on.
Saattaa myöhemmin omakin jälkikasvunne auttaa teitä.
Kysypä heiltä, joilta on jo se omainen kuollut, jota he hoitivat elämän loppuajan. Kysy, haluaisivatko takaisin tuon ajan. Eivät he halua. Kuolema on helpotus, jonka jälkeen alkaa uupumuksesta toipuminen. Jos on ikävä, ei koskaan sitä versiota läheisestä, joka hän oli viimeisinä aikoinaan.
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Toivottavasti kukaan ei hoida Riikkaa, 48 sitten kun Riikka on vanha.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei hoida Riikkaa, 48 sitten kun Riikka on vanha.
Toisille ei toivota pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei hoida Riikkaa, 48 sitten kun Riikka on vanha.
Miksi ei hoitaisi? Kyllä hänellä on varaa maksaa hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat.
Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.
Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.
Ei henkilö päädy edunvalvontaan sillä perusteella, että on iäkäs ja toipumassa leikkauksesta. Puhu tätisi kanssa, älä kiukuttele fysioterapeutille.
Totta kai päätyy jos ei käytännön asiat hoidu. Hyvin harva vanhus selviää loppuun saakka ilman edunvalvojaa tai omaisia. Jos ei kukaan omainen hoida asioita tuossa vaiheessa, niin ei ne laskut ja palvelut hoidu sieltä hoitopaikasta käsin.
Mikäli vanhukselle ei ole määritelty edunvalvojaa, ei sellaiseksi voi ketään sukulaista tuosta vaan nimetä. Tuossa tapauksessa kunta määrää yleisen edunvalvojan, joka hoitaa näitä asioita työkseen.
Aivan totta. Meillä kävi niin että lapseton tätimme joutui sairaalaan pitkäksi aikaa eikä kukaan ollut hoitamassa hänen asioitaan. No minä matkustin ja avasin postin ja niin siellähän oli laskupinot odottamassa. Soitin ja kävinkin kyseisessä pankissa sosiaalityöntekijän ja tätini allekirjoittamat valtakirjat että voin hoitaa ne laskut. Vaan ei käynyt. Hänen pitää itse tulla ne allekirjoittamaan.
Jep. Miten viet lonkkamurtuman saaneen vanhuksen toiseen kaupunkiin kun siellä pikkukaupungissa ei ollut samaa pankkia? Pankkiko maksaa kuljetuksen?
Lopulta ensin soittelin kaikille laskunsaajille ja pyysin lykkäystä ja kaikilta sainkin ymmärrystä, laskuja lykättiin. Sitten haettiin edunvalvojaa kaupungilta ja hommat sujuivat.
Ikuinen vihasuhde on kyllä jäänyt jyseiseen DP-pankkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Meillä ihan toinen kokemus. Maaseutu, matalasti koulutettuja sukulaisia. Ongelmat ovat isot ja todelliset. Ei ole edes pankkitunnuksia.
92-vuotias appiukkoni olisi halukas tekemään edunvalvontavaltuutuksen. Mutta hän ei ole halukas lähtemään 140km päähän, missä sen voi tehdä lähimmässä virastossa. Ja vielä haluttomampi hän on ottamaan verkkopankkitunnuksia, joilla asia hoituisi digitaalisesti. Noh, tässä sitä sitten ollaan ja minkäs teet.
Ei luoja. Pitääkö 92 vuotiaan oikeasti vielä muka opetella käyttämään verkkopankkia??? Tai lähteä 140 km päähän johonkin virastoon. Kyllä tämä aika on tehty vanhuksille vaikeaksi.
Olin paljon tekemissä veteraanipappojen kanssa työni puolesta, kun kännykät alkoivat yleistyä (joskus 2005-2015 vuosina) ja voi että minua suretti niiden puolesta, kun omaiset niitä pakotti heidät käyttämään. Eivät raukat vanhat sodankäyneet miehet osanneet niitä käyttää tai juuri ja juuri osasivat vastata, kun joku soitti, mutta kaikki muu oli hebreaa. Tekstiviesteihin ei osattu vastata tai niitä ei osattu edes ottaa esiin, että olisi voinut lukea. kerrankin yhdeltä papalta puhelin tippui lattiaan ja vähän levisi niin pappa lähes itki. Sain puhelimen onneksi taksisin yhdeksi kappaleeksi. Mietin jo silloin, että tulevat ajat tulee olemaan vanhuksille todella vaikeita.
"Mikäli vanhukselle ei ole määritelty edunvalvojaa, ei sellaiseksi voi ketään sukulaista tuosta vaan nimetä. Tuossa tapauksessa kunta määrää yleisen edunvalvojan, joka hoitaa näitä asioita työkseen."
Ei pidä paikkaansa. Myös sukulainen voidaan nimetä edunvalvojaksi, vaikka edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty. Olen itsekin toiminut tällaisena edunvalvojana. Ei ole mikään pakko ottaa yleistä edunvalvojaa tällaisessa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon kuuluu omaisten vastuulle. Meillä kyllä nuo apuvälineet tuli samalla taksilla kotiin, millä omainenkin. Olin vastassa ja vietin sen päivän ja yön omaisen luona ja opettelimme käyttämään apuvälineitä.
Sitten järjestelin ruokahuollon, siivouksen, laskujenmaksun ja ties mitä muuta. En siis ollut omaishoitaja tai edunvalvoja. Olin vain kontaktihenkilö, kun muut kontaktihenkilöt olivat jo kuolleet.
Kun omaiseni sitten parin viikon päästä tästä kotiutuksesta kuoli, alkoi ne oikeat ongelmat. Apuvälineet piti palauttaa. Minulla ei ole autoa. Miten palautan ison sairaalasängyn ja peräkärryllisen muita apuvälineitä. Jouduin vuokraamaan auton, peräkärryn ja kuljettajan. Raahaamaan apuvälineet palautuspisteeseen. Sitten alkoi hautajaisten suunnittelu ja perunkirjoitus.
Sairaalasängyt kyllä haetaan. Ei niitä saa itse kuljetella.
Riippuisiko kaupungista?
Ei riipu vaan ne toimiteen AINA asiakkaalle. Ihmiset ei täällä taida tajuta millaisista sängystä on kyse. Ensinnäkin ne on niin isoja, että eivät mahdu mihin vain ja osaamattomissa käsissä ne voidaan vaikka rikkoa ja ne on KALLIITA.
Sängyt toimitetaan aina apuvälinelainaamon puolesta ja niin ne myös haetaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä että saat sanella muille mitä heidän kuluu tehdä. Tässä toki piilee se ongelma esim. vanhusten kohdalla että periaatteessa heillä on oikeus esim. ulkoiluun mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ulkoiluttaa. Tai vanhuksella on oikeus esim. hoivaan mutta mitää yleispätevää velvollisuutta ei ole että muiden se kuuluu kustantaa tai jotenkin hoitaa.
Tuossa taidettiin tarkoittaa muita omaisia kuin omia lapsia. Lapsetkin tietysti on omaisia, mutta jos ei ole lapsia, niin sitten muiden omaisten varaan jätetään enemmän ja enemmän hoitovastuuta.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/