Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (765)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä että saat sanella muille mitä heidän kuluu tehdä. Tässä toki piilee se ongelma esim. vanhusten kohdalla että periaatteessa heillä on oikeus esim. ulkoiluun mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ulkoiluttaa. Tai vanhuksella on oikeus esim. hoivaan mutta mitää yleispätevää velvollisuutta ei ole että muiden se kuuluu kustantaa tai jotenkin hoitaa.
Itsemääräämisoikeus kuitenkin tarkoittaa ihan sitä, että vanhus voi asua vaikka missä hevonperseessä talossa, josta ei kykene huolehtimaan eikä pääse edes omin avuin kellarissa oleviin pesutiloihin. Eikä halua muuttaa minnekään palveluja lähemmäksi. Tai varsinkaan sinne, missä omainen asuu. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös sitä, että vanhus voi kieltäytyä ihan kaikista palveluista, mitä se omainen yrittää ehdottaa. Been there, done that. Jos yhteiskunta haluaa velvoittaa omaisia huolehtimaan vanhuksista, niin silloin ne omaiset määrää, missä vanhus asuu ja millaisia palveluita vanhukselle hankitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä että saat sanella muille mitä heidän kuluu tehdä. Tässä toki piilee se ongelma esim. vanhusten kohdalla että periaatteessa heillä on oikeus esim. ulkoiluun mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ulkoiluttaa. Tai vanhuksella on oikeus esim. hoivaan mutta mitää yleispätevää velvollisuutta ei ole että muiden se kuuluu kustantaa tai jotenkin hoitaa.
Itsemääräämisoikeus kuitenkin tarkoittaa ihan sitä, että vanhus voi asua vaikka missä hevonperseessä talossa, josta ei kykene huolehtimaan eikä pääse edes omin avuin kellarissa oleviin pesutiloihin. Eikä halua muuttaa minnekään palveluja lähemmäksi. Tai varsinkaan sinne, missä omainen asuu. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös sitä, että vanhus voi kieltäytyä ihan kaikista palveluista, mitä se omainen yrittää ehdottaa. Been there, done that. Jos yhteiskunta haluaa velvoittaa omaisia huolehtimaan vanhuksista, niin silloin ne omaiset määrää, missä vanhus asuu ja millaisia palveluita vanhukselle hankitaan.
Jälleen loistavasti kirjoitettu ja täyttä asiaa!
Näitä on ihana lukea.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kuvittele olevani lasteni tai kenenkään muunkaan oikeus tai etuoikeus siinä kohtaa, kun persoonani on muuttunut, kaikki vastavuoroisuus on kadonnut, en kykene ymmärtämään lasteni tai muidenkaan näkökulmaa ja minulla on vain oma hätäni, turvattomuuteni ja tarpeeni, joita ilmaisen kohtuuttomilla vaatimuksilla.
Pidän itseäni ihan hyvänä tyyppinä, mutta että olisin jonkun etuoikeus tuossa kohtaa... ja pah.
Muutenkin aika narsistista (siinä perinteisessä Narkissokseen liittyvässä mielessä, ei diagnoosina) ajatella, että kenenkään seura tai olemassaolo olisi yhtään kenellekään vallan etuoikeus, kun pääsee tämän pyhän ja ihmeellisen olennon loistosra nauttimaan.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä että saat sanella muille mitä heidän kuluu tehdä. Tässä toki piilee se ongelma esim. vanhusten kohdalla että periaatteessa heillä on oikeus esim. ulkoiluun mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ulkoiluttaa. Tai vanhuksella on oikeus esim. hoivaan mutta mitää yleispätevää velvollisuutta ei ole että muiden se kuuluu kustantaa tai jotenkin hoitaa.
Itsemääräämisoikeus kuitenkin tarkoittaa ihan sitä, että vanhus voi asua vaikka missä hevonperseessä talossa, josta ei kykene huolehtimaan eikä pääse edes omin avuin kellarissa oleviin pesutiloihin. Eikä halua muuttaa minnekään palveluja lähemmäksi. Tai varsinkaan sinne, missä omainen asuu. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös sitä, että vanhus voi kieltäytyä ihan kaikista palveluista, mitä se omainen yrittää ehdottaa. Been there, done that. Jos yhteiskunta haluaa velvoittaa omaisia huolehtimaan vanhuksista, niin silloin ne omaiset määrää, missä vanhus asuu ja millaisia palveluita vanhukselle hankitaan.
Ei yhteiskunta velvoita ketään hoitamaan. Se perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja toisaalta siihen että harvan omatunto sallii sitä että avun pyytöihin ei reakoisi mitenkään.
Itsemääräämisoikeus tosiaan tarkoittaa sitä että vanhuksen ei ole pakko ottaa tarjottua hoitoa tai palveluita vastaan. Ja hän voi itse päättää muuttaako jonnekin vai ei. Tietyin ehdoin toki itsemääräämisoikeutta voidaan rajoittaa. Erään geriatrin sanoin "itselleen voi olla vaarksi, muille ei". Esim. ajokortti/ajo-oikeus voidaan tuohon vedoten viedä vaikka vahus kuinka määräis että hänen on päästävä sieltä hevonperseestä autolla kauppaan/palveluihin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä että saat sanella muille mitä heidän kuluu tehdä. Tässä toki piilee se ongelma esim. vanhusten kohdalla että periaatteessa heillä on oikeus esim. ulkoiluun mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ulkoiluttaa. Tai vanhuksella on oikeus esim. hoivaan mutta mitää yleispätevää velvollisuutta ei ole että muiden se kuuluu kustantaa tai jotenkin hoitaa.
Itsemääräämisoikeus kuitenkin tarkoittaa ihan sitä, että vanhus voi asua vaikka missä hevonperseessä talossa, josta ei kykene huolehtimaan eikä pääse edes omin avuin kellarissa oleviin pesutiloihin. Eikä halua muuttaa minnekään palveluja lähemmäksi. Tai varsinkaan sinne, missä omainen asuu. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös sitä, että vanhus voi kieltäytyä ihan kaikista palveluista, mitä se omainen yrittää ehdottaa. Been there, done that. Jos yhteiskunta haluaa velvoittaa omaisia huolehtimaan vanhuksista, niin silloin ne omaiset määrää, missä vanhus asuu ja millaisia palveluita vanhukselle hankitaan.
Jälleen loistavasti kirjoitettu ja täyttä asiaa!
Näitä on ihana lukea.
Lampaan kommentti oli taas suoraan sanottu eikä kaunisteltu ja lässytetty. Noinhan se asia on. Oletko joku Lampaan henkilökohtainen fani vai mikä ihana lukea??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi yksiselitteisesti hoitaa vanhukset ja vanhainkotiin, laitoshoitoon pääsyn pitäisi olla huomattavasti helpompaa. Omaista ei saa laittaa vastuuseen vanhuksesta.
Mä näen kyllä muitakin vaihtoehtoja. Jokuhan voi ihan oikeasti haluta hoitaa omaistaan. On joko jo itsekin eläkkeellä tai ainakin valmis lopettamaan työnteon ja ryhtyä ihan kirjallisella sopimuksellakin vanhuksen omaishoitajaksi. Harvalle kuitenkaan pelkkä omaishoidontuki riittää vaan yleensä sen lisäksi pitää saada muitakin tuloja. Tai sitten se hoidettava on puoliso, jonka eläkkeestä maksetaan suurin osa yhteisistä kuluista. Toinen vaihtoehto on, että joku muu kuin edellämainitut haluaa ottaa vanhuksen hoidettavakseen, mutta ei niin, että vanhus itse saa jääräpäisesti päättää aivan kaikesta. Tällaisessa tapauksessa vanhuksen itsemääräämisoikeuden pitäisi ainakin jossain määrin olla rajattua. Eihän taaperokaan saa sanella vanhemmilleen, mitä tehdään ja milloin. Eikä vielä teinikään.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä että saat sanella muille mitä heidän kuluu tehdä. Tässä toki piilee se ongelma esim. vanhusten kohdalla että periaatteessa heillä on oikeus esim. ulkoiluun mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ulkoiluttaa. Tai vanhuksella on oikeus esim. hoivaan mutta mitää yleispätevää velvollisuutta ei ole että muiden se kuuluu kustantaa tai jotenkin hoitaa.
Itsemääräämisoikeus kuitenkin tarkoittaa ihan sitä, että vanhus voi asua vaikka missä hevonperseessä talossa, josta ei kykene huolehtimaan eikä pääse edes omin avuin kellarissa oleviin pesutiloihin. Eikä halua muuttaa minnekään palveluja lähemmäksi. Tai varsinkaan sinne, missä omainen asuu. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös sitä, että vanhus voi kieltäytyä ihan kaikista palveluista, mitä se omainen yrittää ehdottaa. Been there, done that. Jos yhteiskunta haluaa velvoittaa omaisia huolehtimaan vanhuksista, niin silloin ne omaiset määrää, missä vanhus asuu ja millaisia palveluita vanhukselle hankitaan.
Tämän lain haluan voimaan jo itsenikin takia. Minäkin vanhenen ja tulen menettämään arviointikykyni.
Eikö niin omaiset kuin vahuksetkin ole yhtälailla osa yhteiskuntaa kuin henkilöt jotka päättää millä kriteereillä palveluja on mahdollista tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö niin omaiset kuin vahuksetkin ole yhtälailla osa yhteiskuntaa kuin henkilöt jotka päättää millä kriteereillä palveluja on mahdollista tarjota.
Kyllä ja siksihän me vaaliuurnilla käydäänkin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niin omaiset kuin vahuksetkin ole yhtälailla osa yhteiskuntaa kuin henkilöt jotka päättää millä kriteereillä palveluja on mahdollista tarjota.
Kyllä ja siksihän me vaaliuurnilla käydäänkin.
Mulle on kyllä erittäin epäselvää, mikä puolue näitä asioita ajaa. Mua ihmetyttää täysi hiljaisuus sen kärsimyksen ja uupumuksen suhteen, mitä vastentahtoinen omaisten hoito aiheuttaa. Ihan kuin päättäjät haluaisivat sinun uskovan, että olet se ainoa poikkeus omaisten joukossa, joka ei tee tätä vapaaehtoisesti, mielellään ja uupumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niin omaiset kuin vahuksetkin ole yhtälailla osa yhteiskuntaa kuin henkilöt jotka päättää millä kriteereillä palveluja on mahdollista tarjota.
Kyllä ja siksihän me vaaliuurnilla käydäänkin.
Mulle on kyllä erittäin epäselvää, mikä puolue näitä asioita ajaa. Mua ihmetyttää täysi hiljaisuus sen kärsimyksen ja uupumuksen suhteen, mitä vastentahtoinen omaisten hoito aiheuttaa. Ihan kuin päättäjät haluaisivat sinun uskovan, että olet se ainoa poikkeus omaisten joukossa, joka ei tee tätä vapaaehtoisesti, mielellään ja uupumatta.
Ei sellaista puoluetta ole joka ajaisi päättäjien velvollisuuksien lisäämistä.
Sotessa säästäminen on aloitettu itsemääräämisoikeuteen vetoamalla ja "kotona paras"-hokemalla. Nyt sitä jatketaan omaisten orjuuttamisella ja tk-osastojen sulkemisella, joilla on yritetty paikata 24/7 hoivapaikkojen puutetta. Täällä maakunnissa puhutaan mummorallista. Se olisin rohkea puolue, joka alkaisi käåntämään tätä kehitystä toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niin omaiset kuin vahuksetkin ole yhtälailla osa yhteiskuntaa kuin henkilöt jotka päättää millä kriteereillä palveluja on mahdollista tarjota.
Kyllä ja siksihän me vaaliuurnilla käydäänkin.
Mulle on kyllä erittäin epäselvää, mikä puolue näitä asioita ajaa. Mua ihmetyttää täysi hiljaisuus sen kärsimyksen ja uupumuksen suhteen, mitä vastentahtoinen omaisten hoito aiheuttaa. Ihan kuin päättäjät haluaisivat sinun uskovan, että olet se ainoa poikkeus omaisten joukossa, joka ei tee tätä vapaaehtoisesti, mielellään ja uupumatta.
Olet aivan oikeassa! Ja rehellisesti sanottuna en minäkään tiedä, mikä olisi oikea puolue ajamaan asiaa. Mutta eipä Suomessa juuri muitakaan vaikutusmahdollisuuksia ole kuin äänestäminen. Paitsi kieltäytyä tekemästä jotain sellaista, mitä missään laissa ei velvoiteta tekemään. Mutta ainakin nykyhallitus teki asian suhteen sen verran typerän tempun, että jos joku erehtyy ryhtymään jollekin omaishoitajaksi saaden omaishoidontukea, niin se tukihan sitten vähennetään uudesta yleistuesta. Mutta se virallinen omaishoitajuus on tietenkin eri asia kuin se, että omaiset ilman virallista sopimustakaan hoitavat omaisiaan. Mutta kommenttisi viimeiseen lauseeseen...niin näinhän kaikki päättäjät haluavatkin uskoa. Ja luottavat siihen, että teet. Joko teet tai itket ja teet.
Omaishoitaja sopimuksen kyllä pustyy purkamaan niin halutessa. Toisinaan niitä puretaan *pakolla" silläkin perusteella että omaihoitaja ei enää kykene tehtävää suorittamaan. Esim. Iäkkään puolison edennyt muistisairaus estää sen että hän kykenisi omaishoitajuudesta suoriutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D
Näin minäkin teen.
Keskustelu on omituinen, jo sana velvollisuudet on outo tähän kohtaan. Jos lapset eivät huolehdi vanhemmistaan, on se hyvin alhaista ja vailla mitään arvostusta.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on omituinen, jo sana velvollisuudet on outo tähän kohtaan. Jos lapset eivät huolehdi vanhemmistaan, on se hyvin alhaista ja vailla mitään arvostusta.
Kaikilla ei ole mitään mahdollisuuksia hoitaa, esim satojen kilometrien välimatka. Talouskin voi olla tarkalla, lapset, työttömyys, yh, pätkätyöt, asuntovelat...
En tiedä onko oikeus/velvollisuus hoitaa, aina ei pysty, vaikka haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D
Näin minäkin teen.
Viimeiset vuodet voivat olla sairaita, avuttomia, muistamattomia jokaisella, toivon tietenkin ettei olisi. Kellään.
Siinä kohtaa on aivan sama, mitä aiemmin terveenä on päättänyt.
Näin se vain on.
Itse toivon kertalaakia. N.15v päästä,suht terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D
Näin minäkin teen.
Viimeiset vuodet voivat olla sairaita, avuttomia, muistamattomia jokaisella, toivon tietenkin ettei olisi. Kellään.
Siinä kohtaa on aivan sama, mitä aiemmin terveenä on päättänyt.
Näin se vain on.
Itse toivon kertalaakia. N.15v päästä,suht terveenä.
Miksi ne suunnitelmat romuttuisi vaikka matkalla yllätyksiä tulisikin? Niinhän elämässä aina tulee ja suunnitelmat jo alkujaankin kannattaa laati joustaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D
Näin minäkin teen.
Viimeiset vuodet voivat olla sairaita, avuttomia, muistamattomia jokaisella, toivon tietenkin ettei olisi. Kellään.
Siinä kohtaa on aivan sama, mitä aiemmin terveenä on päättänyt.
Näin se vain on.
Itse toivon kertalaakia. N.15v päästä,suht terveenä.
Miksi ne suunnitelmat romuttuisi vaikka matkalla yllätyksiä tulisikin? Niinhän elämässä aina tulee ja suunnitelmat jo alkujaankin kannattaa laati joustaviksi.
Tuo kirjoitti tyyliin ei koske minua, minusta ei lasten tarvitse huolehtia. No, jonkun pitää, jossei itse pysty asioistaan huolehtimaan.
Alue: Aihe vapaa
Voidaan nimetä, jos sukulainen suostuu. Mutta ei silloin, jos ei suostu. Edes niitä edunvalvontavaltuutuksessa mainittujakaan voi mitenkään määrätä edunvalvojiksi vaan ryhtyvät siihen hommaan, jos haluavat.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/