Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (262)
No olihan toi nyt täysin tilannetajuttomuutta ko fysioterapeutilta, että alkaa ap:lta kyselemään, perutaanko koko fysioterapia -siitä ja muista käytännön järjestelyistä tulee fysioterapeutin keskustella fysioterapian tilanneelta taholta.
Ap sen sijaan toimi juuri oikein!
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon kuuluu omaisten vastuulle. Meillä kyllä nuo apuvälineet tuli samalla taksilla kotiin, millä omainenkin. Olin vastassa ja vietin sen päivän ja yön omaisen luona ja opettelimme käyttämään apuvälineitä.
Sitten järjestelin ruokahuollon, siivouksen, laskujenmaksun ja ties mitä muuta. En siis ollut omaishoitaja tai edunvalvoja. Olin vain kontaktihenkilö, kun muut kontaktihenkilöt olivat jo kuolleet.
Kun omaiseni sitten parin viikon päästä tästä kotiutuksesta kuoli, alkoi ne oikeat ongelmat. Apuvälineet piti palauttaa. Minulla ei ole autoa. Miten palautan ison sairaalasängyn ja peräkärryllisen muita apuvälineitä. Jouduin vuokraamaan auton, peräkärryn ja kuljettajan. Raahaamaan apuvälineet palautuspisteeseen. Sitten alkoi hautajaisten suunnittelu ja perunkirjoitus.
Täh? Meillä kyllä tulivat hakemaan sairaalasängyn hyvinkin nopeasti. Miksi alistutte tuollaiseen? Enkä ikinä kävisi vuokraamaan mitään kuljetusta. Haloo nyt oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
No olihan toi nyt täysin tilannetajuttomuutta ko fysioterapeutilta, että alkaa ap:lta kyselemään, perutaanko koko fysioterapia -siitä ja muista käytännön järjestelyistä tulee fysioterapeutin keskustella fysioterapian tilanneelta taholta.
Ap sen sijaan toimi juuri oikein!
Ihan takuulla fysioterapeutti koitti kepillä jäätä, josko olis yhden työn saanut pois pitkästä listasta, kun olis omainen sanonut, että joo perutaan...
Melko paljon kuuluu omaisillekin järjestää vanhuksen asioita vaikka olisi kotipalvelukin. Sisko kertoi kun äitimme oli palvelukodissa, hänelle oli lainattu siellä pyörätuoli niin soittivat siskolle että meidän pitäisi se palauttaa apuvälinelainaamoon, sisko sanoi emme tule palauttamaan, ei ole autoakaan emmekä me tienneet sen edes olevan laina pyörätuoli.
Hoivan ulkoistaminen isoille terveysjäteille oli virhe. Nyt valtion rahaa pumpataan ökyrikkaiden johtajien ja osakkeenomistajien taskuihin, joista se valuu ulkomaille. Vammaisen lapsen vanhempana kokemus on, että hoivajätit haluavat sälyttää palttiarallaa kaiken mahdollisen vanhemman vastuulle. Ihmiset, herätkää! Olkaa ahkerasti yhteydessä omien kuntienne sosiaaliasiavastaaviin. Selvittäkää vaikka tekoälyn avulla, millainen toiminta on laillista ja millainen ei. Vanhukset, vammaiset ja mielenterveyskuntoutujat eivät ymmärrä, osaa tai jaksa valittaa. Heidän oikeuksiaan on helppo polkea ihan vaikka henkilöstöä vähentämällä. Ja hoitajat: olkaa yhteydessä liittoihinne ja vaatikaa yhdessä, että saatte tehdä työtänne, kuten laki vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Hoivan ulkoistaminen isoille terveysjäteille oli virhe. Nyt valtion rahaa pumpataan ökyrikkaiden johtajien ja osakkeenomistajien taskuihin, joista se valuu ulkomaille. Vammaisen lapsen vanhempana kokemus on, että hoivajätit haluavat sälyttää palttiarallaa kaiken mahdollisen vanhemman vastuulle. Ihmiset, herätkää! Olkaa ahkerasti yhteydessä omien kuntienne sosiaaliasiavastaaviin. Selvittäkää vaikka tekoälyn avulla, millainen toiminta on laillista ja millainen ei. Vanhukset, vammaiset ja mielenterveyskuntoutujat eivät ymmärrä, osaa tai jaksa valittaa. Heidän oikeuksiaan on helppo polkea ihan vaikka henkilöstöä vähentämällä. Ja hoitajat: olkaa yhteydessä liittoihinne ja vaatikaa yhdessä, että saatte tehdä työtänne, kuten laki vaatii.
Lisään tähän, että vammainen lapseni on aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Melko paljon kuuluu omaisillekin järjestää vanhuksen asioita vaikka olisi kotipalvelukin. Sisko kertoi kun äitimme oli palvelukodissa, hänelle oli lainattu siellä pyörätuoli niin soittivat siskolle että meidän pitäisi se palauttaa apuvälinelainaamoon, sisko sanoi emme tule palauttamaan, ei ole autoakaan emmekä me tienneet sen edes olevan laina pyörätuoli.
Usein se on ihan kätevää omaisten palauttaa niitä apuvälineitä joita on ehkä useiden vuosien varrella haettu. En nyt kuitenkaan matkustaisi toiselle puolelle Suomea palauttamaan pyörätuolia bussilla. Näistäkin asioista voi varmaan sopia.
Pojan pitää auttaa. Miksi jonkun sukulaisen pitää auttaa ilmaiseksi, vaikka ei ees peri mummoa. Testamentti auttajalle on pieni kiitos autettavalta tai kunnon rahakorvaus. Kai tässä sais sit ilmaseks juosta sinne, tänne, tonne kuin idiootti ja palaa itse loppuun sukulaisten kytätessä, ettei vaan euroakaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon kuuluu omaisten vastuulle. Meillä kyllä nuo apuvälineet tuli samalla taksilla kotiin, millä omainenkin. Olin vastassa ja vietin sen päivän ja yön omaisen luona ja opettelimme käyttämään apuvälineitä.
Sitten järjestelin ruokahuollon, siivouksen, laskujenmaksun ja ties mitä muuta. En siis ollut omaishoitaja tai edunvalvoja. Olin vain kontaktihenkilö, kun muut kontaktihenkilöt olivat jo kuolleet.
Kun omaiseni sitten parin viikon päästä tästä kotiutuksesta kuoli, alkoi ne oikeat ongelmat. Apuvälineet piti palauttaa. Minulla ei ole autoa. Miten palautan ison sairaalasängyn ja peräkärryllisen muita apuvälineitä. Jouduin vuokraamaan auton, peräkärryn ja kuljettajan. Raahaamaan apuvälineet palautuspisteeseen. Sitten alkoi hautajaisten suunnittelu ja perunkirjoitus.
Sairaalasängyt kyllä haetaan. Ei niitä saa itse kuljetella.
Arvaa vaan haettiinko? Soittelin useampaan paikkaa ja minulle sanottiin että ei kuulu heille. Lopulta mietin että työnnän vaan pihalle ja jätän sinne ruostumaan. Sitten sain riskin miehen avuksi ja saatiin palautettua.
Kyllä se suurien apuvälineiden kuljetus kuuluu järjestää sieltä apuvälinekeskuksesta. Tietty omaisen pitää ottaa sinne kun käyttötarve lakkaa. Sänkyjen kuljetus kuuluu näihin, ei niitä peräkärryllä tarvi kuljettaa. samalla kyydillä tulee sitten ne muutkin apuvälineet. Ne pitää osata vielä laittaa oikealla tavalla kasaan ja kuljettaa ettei mene rikki.. Mistäkö tiedän, olin apuvälinekeskuksessa töissä vuosikymmeniä. Valtakunnallinen ohje sanoo näin kuljetuksesta:
.4 Apuvälineiden kuljetus
Apuvälineen kuljetus korjaukseen ja huoltoon on ensisijaisesti asiakkaan vastuulla sil-
loin, kun se on mahdollista tavanomaisin keinoin, eikä aiheuta ylimääräisiä kustannuk-
sia. Kooltaan suurien ja painavien apuvälineiden (esim. sähkösäätöinen sänky) kulje-
tuksen järjestämisestä ja kuljetuskustannuksista vastaa terveydenhuollon toimintayk-
sikkö.
Kuljetuksen järjestämisestä voidaan sopia yksilöllisen tilanteen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisesti monet olettavat, että sukulaisten kanssa automaattisesti pitäisi olla jotenkin läheinen. Ei tarvitse, siellä voi olla vaikka minkälaisia tarinoita taustalla, kiusaamista, mitätöintiä, henkistä väkivaltaa, täti voi olla vaikka luonnehäiriöinen hirviö. Jokainen on vapaa valitsemaan haluaako olla yhteydessä sukulaisiinsa, heitä ei voi valita, mutta kontaktien määrän voi.
Ehkä sitä on vaikea kuvitella jos omat sukulaiset ovat mukavia ja suhteet ovat tiiviitä, mutta osa meistä rakentaa elämänsä ihan muiden kuin sukulaisuussuhteiden varaan.
Ehkä sitten niin. Meillä perhe ja lähisuku on se johon voi aina luottaa ja joka ei ikinä hylkää. Ei välttämättä olla kaikkien kanssa jatkuvasti yhteyksissä mutta aina saa apua jos sitä tarvitsee.
Tapahtuisiko teidän ihanassa suvussanne näin, että mitään asiasta puhumatta laitetaan tietoihin siskon tytär oman pojan sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisesti monet olettavat, että sukulaisten kanssa automaattisesti pitäisi olla jotenkin läheinen. Ei tarvitse, siellä voi olla vaikka minkälaisia tarinoita taustalla, kiusaamista, mitätöintiä, henkistä väkivaltaa, täti voi olla vaikka luonnehäiriöinen hirviö. Jokainen on vapaa valitsemaan haluaako olla yhteydessä sukulaisiinsa, heitä ei voi valita, mutta kontaktien määrän voi.
Ehkä sitä on vaikea kuvitella jos omat sukulaiset ovat mukavia ja suhteet ovat tiiviitä, mutta osa meistä rakentaa elämänsä ihan muiden kuin sukulaisuussuhteiden varaan.
Ehkä sitten niin. Meillä perhe ja lähisuku on se johon voi aina luottaa ja joka ei ikinä hylkää. Ei välttämättä olla kaikkien kanssa jatkuvasti yhteyksissä mutta aina saa apua jos sitä tarvitsee.
Tapahtuisiko teidän ihanassa suvussanne näin, että mitään asiasta puhumatta laitetaan tietoihin siskon tytär oman pojan sijaan?
Kyllä siellä on useamman henkilön tiedot, varmuuden vuoksi ja kaikki ovat tietenkin tietoisia asiasta. Oletin, että ap:n tapauksessa oli tapahtunut virhe.
Vierailija kirjoitti:
Hoivan ulkoistaminen isoille terveysjäteille oli virhe. Nyt valtion rahaa pumpataan ökyrikkaiden johtajien ja osakkeenomistajien taskuihin, joista se valuu ulkomaille. Vammaisen lapsen vanhempana kokemus on, että hoivajätit haluavat sälyttää palttiarallaa kaiken mahdollisen vanhemman vastuulle. Ihmiset, herätkää! Olkaa ahkerasti yhteydessä omien kuntienne sosiaaliasiavastaaviin. Selvittäkää vaikka tekoälyn avulla, millainen toiminta on laillista ja millainen ei. Vanhukset, vammaiset ja mielenterveyskuntoutujat eivät ymmärrä, osaa tai jaksa valittaa. Heidän oikeuksiaan on helppo polkea ihan vaikka henkilöstöä vähentämällä. Ja hoitajat: olkaa yhteydessä liittoihinne ja vaatikaa yhdessä, että saatte tehdä työtänne, kuten laki vaatii.
Olet varmasti oikeassa. Fysioterapeutti esitteli itsensä "terveysjätin" työntekijäksi ja myös asumisyksikkö on osa samaa jättiläistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisesti monet olettavat, että sukulaisten kanssa automaattisesti pitäisi olla jotenkin läheinen. Ei tarvitse, siellä voi olla vaikka minkälaisia tarinoita taustalla, kiusaamista, mitätöintiä, henkistä väkivaltaa, täti voi olla vaikka luonnehäiriöinen hirviö. Jokainen on vapaa valitsemaan haluaako olla yhteydessä sukulaisiinsa, heitä ei voi valita, mutta kontaktien määrän voi.
Ehkä sitä on vaikea kuvitella jos omat sukulaiset ovat mukavia ja suhteet ovat tiiviitä, mutta osa meistä rakentaa elämänsä ihan muiden kuin sukulaisuussuhteiden varaan.
Ehkä sitten niin. Meillä perhe ja lähisuku on se johon voi aina luottaa ja joka ei ikinä hylkää. Ei välttämättä olla kaikkien kanssa jatkuvasti yhteyksissä mutta aina saa apua jos sitä tarvitsee.
Tapahtuisiko teidän ihanassa suvussanne näin, että mitään asiasta puhumatta laitetaan tietoihin siskon tytär oman pojan sijaan?
Kyllä siellä on useamman henkilön tiedot, varmuuden vuoksi ja kaikki ovat tietenkin tietoisia asiasta. Oletin, että ap:n tapauksessa oli tapahtunut virhe.
Kyllä minäkin kuvailen tätä melkoiseksi virheeksi, jonka aion tavalla tai toisella korjata. Olen iloinen puolestasi lämpimistä ja ongelmattomista sukulaissuhteista. Se kuulostaa oikein mukavalta. Minunkin elämässäni on moni asia mukavasti, vaikka juuri tämä asia ei ole. En silti ikinä oleta, että kukaan muu on missään yksittäisessä asiassa onnekas vain siksi, että itse olen.
Ap
Kotihoito olettaa automaattisesti, että äitini hoidan asioita joita he vain ilmoittavat. Pahin oli se kun äiti eksyi ja vietiin arvi-paikalle toiseen kaupunkiin. Tai siis minä olin töistä pois ja vein. Kela-taksia ei tähän voi käyttää. Kotihoito ei toimita lääkkeitä muualle kuin kotiin, joten minun piti ne 2 viikon välein tiettynä päivänä viedä. Arvi-jaksoilla ei ole pyykkihuoltoa, joten mun piti ajella hakemaan pyykit ja pestä kotona. Miten ihmeessä hommat hoituu niiden kohdalla, joilla omaisia ei ole tai asuvat kaukana tai eivät muuten pysty osallistumaan???
Tämä on niin tyypillistä sukupuolten eriarvoistamista meille suomalaisille.
Tyttäriltä ja naisilta vaaditaan ja edellytetään ihan liikaakin muiden eteen uhrautumista ja toisten palvelenista. Pojilta ja miehiltä ei odoteta ikinä yhtään mitään.
Naiset itsekin ovat tähän erittäin pitkälti syyllisiä. Et tietenkään tässä kysymyksessä juuri sinä ap vaan tätisi. Ja kaikki sukupolvet.
Koittakaa nykyäidit tämä nyt lopultakin tajuta. Siellä on taas kerran joku erittäin aikuinen mies, ehkä eläkkeellä itsekin jo, elänyt aina itselleen ja täysin ulkona vanhan äitinsä tilanteesta.
Ukko on vain käynyt joskus ja jouluna itseään passauttamassa ja mamma hyysännyt. Ap, astut vain ulos tuosta sairaasta kuviosta. Eri asia jos sinulla ei olisi tuota serkkua, silloin joku voisi kukkahattuilla asiassa, minä en silloinkaan. Ihmisissä vain on tietty määrä kusipäitä ja hekin on joidenkin tätejä ja äitejä, setiä ja isiä.
Rahaton lapsi ei pysty ihmeisiin. Myös jos oma jaksaminen vähäistä.
Anteeksi että luen tätä terapiaketjuna nyt kun oman suvun vanhuksista on aika jättänyt ja tuo vaihe on ohi. Minulle lupaili yksityinen hoitokoti, että heidän sosionomi auttaa byrokratian kanssa. Ei auttanut kertaakaan. Mietin, että olisihan siitä pitänyt valittaa jonnekin ja saada hyvitystä hinnasta. Siinä tilanteessa kaikki voimat olivat sidottuna ylipäätään selviytymiseen.
Vastaavanlainen aloitus oli muuallakin, jossa tätiä olisi pitänyt auttaa.
Ei sellaisia ole. Eikä voida säätää. Meitä lapsena lähes heitteille jätettyjä Suomessa riittää. En ole sukulaisilleni mitään velkaa.
Ehkä sitten niin. Meillä perhe ja lähisuku on se johon voi aina luottaa ja joka ei ikinä hylkää. Ei välttämättä olla kaikkien kanssa jatkuvasti yhteyksissä mutta aina saa apua jos sitä tarvitsee.