Miehen pettämisestä " selviytyneitä" ?

Vierailija:

Kuinka olette onnistuneet " nollaamaan" tilanteen, miten jatkoitte, milloin harrastitte ekan kerran seksiä tapahtuneen jälkeen ja mitä ongelmia on ollut " vuosien varrella" ; kuinka kauan mietitte asiaa/ se häiritsi parisuhdettanne???

Kiitos jos joku jaksaa kirjoittaa, asia on minulle valitettavasti ajankohtainen..

Ajan kanssa se on nollautunut jollain tapaa, ei ole kokonaan pois mielestä kuitenkaan. Jatkoimme ensin noin vuoden riidellen ja mököttäen ja syyllistäen ja itkien ja huutaen ja kituen päivittäin.

Seksiä harrastimme ekan kerran samana viikonloppuna jolloin olin saanut tietää pettämisestä, sen jälkeen meni vaikeammaksi, muttei loppunut missään vaiheessa, joillain kerroilla itkin kai sisääni enemmän kuin toisilla.

Vuosien varrella on ollut sellaisia ongelmia että muistan sen yhtäkkiä, kuulen jonkun laulun joka muistuttaa, jossain leffassa tai sarjassa on kohta joka muistuttaa ja menemme molemmat vaikeiksi siinä kohtaa, luen aiheesta esim täältä ;) jne eli kyllä ihan viikottain tulee mieleen, mutta ei saa lähes milloinkaan enää mua sanomaan asiasta miehelle tai en edes jää usein enää suremaan sitä pidemmäksi aikaa.

Mietimme asiaa ekan vuoden päivittäin, nyt sitten sen ekan vuoden jälkeen on mennyt 1,5v lisää ja ei se enää sillai häiritse suhdettamme, koska minä olen päättänyt vaieta tuskasta minkä se aina silloin tällöin tuo mieleen kun muistan. Luulen että mies tunnistaa ne hetket jolloin minä muistan sitä juttua, mutta ollaan sovittu että annetaan jo olla, se eka vuosi oli niin raastava molemmille ettei niin voi elää.

Päätimme siis että joko annamme olla tai eroamme. Halusin jatkaa ja tässä ollaan. enemmän ja vähemmän rikki.

täällä olen joskus avautunut siitä, ja koska en kenellekään muulle ole puhunut siitä, on saattanut olla apua täällä kun on saanut jakaa kokemuksia ja tunteita.



Kun nyt ajattelen sitä juttua mikä tapahtui silloin 2,5v sitten, tunnen...vitutusta että niin tapahtui, harmittaa että mies meni pilaamaan meidän jutun kauneuden pysyvästi. Mutta ei se enää satu, harmittaa vaan. Tää olis niin kaunista lman sitä juttua, sen muistaa aina sellaisinakin hetkinä milloin on " kaikinpuolin ihanaa" että ei oikeasti ole koska eräs meni rikkomaan ja sotkemaan kaiken kauniin.



Heh, nyt alan suuttumaan siitä taas, lopetan ehkä tältä erin tähän etten pilaa iltaa kotona taas ;)