Lue keskustelun säännöt.
Miksi urheilu ja urheilullisuus ovat niin suuressa arvossa?
31.08.2026 |
Voiko joku selittää mikä urheilussa viehättää? Ymmärrän terveyspuolen ja kuntoilun, mutta miksi vaikkapa kilpaurheilussa liikkuu niin valtava raha ja kiinnostus? Miksi moni laittaa lapset urheilemaan, mutta ei vaikka soittamaan instrumenttia? Miksi moni aikuinen käyttää ison osan vapaasta ajastaan urheiluun?
Mielestäni urheilu on siis ihan kivaa ja tervettä mutta vaikea ymmärtää mittakaava.
Kommentit (82)
Nykyisen kilpaurheilun alkujuuret on 1800-luvun teollisissa maissa. Esim..jalkapallo kehitettiin duunareiden vapaa-ajan viihteeksi.
Ilman kapitalistista järjestelmää, missä tehdään töitä hulluna, ei olisi myöskään nykyisenkaltaisia markkinoita kilpaurheilulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ihminen käy keikoilla ja katsoo matseja, ei ole valintatilanne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kuvailla miksi se kiinnostaa niin että katsoo jopa usean kerran viikossa jotain lajia?
Jos ottelun tuloksella on sinulle merkitystä, niin se luo jännitystä. Vaikkei kentällä olisi oma suosikkujoukkueesi tai -urheilijasi, niin katsottu ottelu voi vaikuttaa suosikkijoukkueeseesi tai -urheilijaasi. Urheilussa mukana on se live-lähetyksen arvaamattomuus. Elokuvissa on yleensä suht ennalta-arvattava juoni, mikä suosii sankaria. Urheilussa vaikka toinen olisi miten ennakkosuosikki, niin yllätyksiä tulee silti.
Mikä ennalta-arvaamattomuus? Peliä pelataan samoilla säännöillä ja sitten joku kilpailijoista voittaa. Ihan yhtä ennalta-arvattavaa kuin mikä tahansa tv-ohjelma.
Et tiedä etukäteen kuka voittaa. Voit arvailla todennäköistä voittajaa, mutta useimmissa sarjoissa tai kisoissa on useampi potentiaalinen voittaja. Sen lisäksi usein tulee joku musta hevonen, joka yllättäen voittaakin.
Mutta joku silti voittaa. Ihan samalla tavalla voi sanoa, että ei elokuvissakaan sankari saa aina prinsessaa, joten onhan se tosi jännittävää seurata, miten elokuvassa käy.
Mikäli seuraat urheilua, niin sillä voittajalla on sinulle merkitystä. Lisäksi se ottelu itsessään on helposti viihdyttävä. Elokuvissa liian usein arvaat juonenkäänteet, mutta urheilussa hieno suoritus on hieno suoritus.
Miten elokuvissa arvaa juonenkäänteet, mutta urheilussa muka ei? Urheilussa on tarkasti määrätyt säännöt, joten missä ne juonenkäänteet on? Mä voin arvata jalkapallo-ottelun juonenkäänteet, vaikka en ole varmaan koskaan jaksanut katsoa kokonaista ottelua. Ukot potkii palloa pitkin kenttää ja joku tekee ehkä maalin jossain välissä. Lopulta joku voittaa.
Tietysti urheilussa hieno suoritus on hieno suoritus, mutta ihan samaa voi sanoa elokuvista. Toisissa elokuvissa on upeat näyttelijät, ohjaajat ja kaikki muut tekijät, jolloin se leffa on myös hieno suoritus.
Mutta ehkä tässä on enemmän kyse siitä, mikä ihmistä nyt sattuu viihdyttämään. Toiset tykkää urheilusta ja toiset elokuvista. Aika turhaa viihdykettä ne molemmat loppujen lopuksi on eikä kumpikaan ole toista parempi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen kilpaurheilun alkujuuret on 1800-luvun teollisissa maissa. Esim..jalkapallo kehitettiin duunareiden vapaa-ajan viihteeksi.
Ilman kapitalistista järjestelmää, missä tehdään töitä hulluna, ei olisi myöskään nykyisenkaltaisia markkinoita kilpaurheilulle.
Hei kiitos, tämä on tosi kiinnostava tieto. Toisaalta kilpaurheilu oli iso juttu esimerkiksi antiikin aikoinakin
Isommassa kuvassa urheilu voi rakentaa yheysikunna yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vaikka maabrändiä. Elokuvat eivät ole lainkaan turhia, toki vaihtelee suuresti missä määrin ovat viihdettä tai taidetta mutta joka tapauksessa esimerkiksi levittävät ajatuksia ja kulttuuria, tai tuovat näkyväksi tarinoita ja tunteita joista luontevampaa puhua taiteen keinoin jne
Ihminen on fyysinen ja henkinen, tyhmää on vähätellä kumpaa tahansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Instrumenttien soittaminen ei kiinnosta, koska sen(kin) voi hoitaa nykyään tekoälyllä.
Urheilua ei voi. Tai en tunne ketään, ketä kiinnostaisi seurata, kun koneet "urheilevat". Musiikin osalta...Aika sama, onko sen biisin tehnyt tekoäly, vai Jeppe, jos se on muutoin kuunneltavaa.
Lisäksi urheilu pohjaa alimpaan perusviettiin: selvitymiseen. Alitajuisesti, jos kakka osuu tuulettimeen, ketään ei kiinnosta, osaatko soittaa luuttua. Mutta jos pystyt nostamaan naapurin ilmaan ja katkaisemaan kahtia, olet vahvoilla.
Musiikki on vaarallista, ei kannata aliarvioida. Monessa vallankumouksessa laulu on ollut yksi voimakkain ase. Naisenkin hurmaa helpommin kitaralla kuin nyrkillä.
Mielenkiintoinen premissi, että miehen kiinnostus olisi "hurmata" nainen.
Nykynormistossa riittää toki, että hurmaa hetkellisesti. Luonnon laeissahan sitäkään ei tarvita, vaan vahvin siittää lauman ja siinä se.
En tunne kyllä yhtäkään vallankumousta, missä biisillä, olkoon miten bangeri tahansa, olisi voitettu vallankumousta. Kyllä se on aina ollut aseet ja veri. Niiden käyttö vaatii yleensä fyysistä voimaa, tai vähintään erittäin "epäfemiiniä" suhtautumista kanssaihmisiin, jotta heidät voi tuhota murehtimatta.
Mutta asiahan liittyy urheiluun aika vähän ja koko jankakus edustaa kaikkiaan lähinnä akkamaista vaikeilua ja vääntelyä. Urheilussa sitä ei niin tarvise katsella - ehkä siinäkin yksi syy seurata sitä.
235eh hah, esimerkiksi jalkapallossa nimenomaan miesten sarjassa on akkamaista vääntelyä, feikkaamista ja draamaa, siinä missä naiset vaan nousevat ylös ja jatkavat pallon perässä juoksemista, jos jotain sattuu :D
Ei sillä, että pallon perässä juokseminen olisi mitenkään erityisen viisasta kummallekaan sukupuolelle, kunhan vaan huomautan että naisvihasi lankesi omaan nilkkaan tällä kertaa.
No, tämä kertoo enemmänkin sinun ymmärryksestä huipputason jalkapallosta. Jos tuon filmaustempun hallitsee hyvin, siitä voi saada selvää etua joukkueelle. Se kuuluu peliin. Jos et sitä tee, valmennusjohto varmasti antaa palautetta.
Juurisyynä siinä on taustalla, että fudiksessa ne osumat voivat olla todella koviakin, vaikkei kotisohvalta siltä näytä. Huippulaiturit juoksevat pallollisessa spurtissa helposti 30km/h, mikä vastaa n. 12s/100m. Siinä vauhdissa, kun joku vetää kovaa säärille ja menee naamalleen, jysähtää kovaa. Samoin boksitilanteissa osumat pääpallon tavoittelussa ovat ihan tuntuvia iskuja.
Naisfudiksessa ylipääätään nopeudet ja voimat on aika olemattomia miesten huipputasoon verrattuna. Mikä johtuu ihan fysiologisista eroista. Samasta syystä mimmilätkä ei itseä niin kiinnosta; taklausten puuttuminen vaikuttaa isosti itse peliin. Voi luistella laidoissa vähän miten sattuu pystypäin vs. miesten peleisssä se johtaisi sellaiseen osumaan, että keräisi itseään penkillä tovin - eli olisi pois vaihtovahvuudesta. Vähän kuin junnujen "lippupallo" vs. jenkkifudis, tai rugby.
Miksi katsot futista etkä vaikka nyrkkeilyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippu-urheilu on yksi viihdeteollisuuden muoto. Mitä suositumpi laji, sarja ja urheilija, niin sitä enemmän pyörii rahaa. Sama kuin muissakin viihdeteollisuuden muodoissa.
Itse liikun vapaa-ajallani suht paljon, koska se on minusta kivaa. Penkkiurheilen varsin vähän, kosk useimpien lajien mentyä maksumuurin taakse en koe saavani rahalle vastinetta tai minulla ei ole aikaa katsoa säännöllisesti jotain lajia.
Onko se siis aidosti kiinnostavaa katsoa televisiosta kun joku urheilee? Verrattuna vaikka hyvään elokuvaan?
Tosi hyvä kysymyksenasettelu. Itse katsoin Alisa Vainion maratonista suurimman osan, ja kyllä hyvä leffa olisi antanut minulle enemmän. Ihailen häntä, mutta ihan kenen tahansa parin tunnin jolkottelu on tosi tylsää katsottavaa.
Toki nyt tulee joukko pappoja kertomaan, miten nimenomaan Alisan katselu on kivaa tietyistä syistä. Mutta sitten samat papat katsovat mieluummin miesten kuin naisten jalkapalloa, joten ota näistä sitten selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kuvailla miksi se kiinnostaa niin että katsoo jopa usean kerran viikossa jotain lajia?
Jos ottelun tuloksella on sinulle merkitystä, niin se luo jännitystä. Vaikkei kentällä olisi oma suosikkujoukkueesi tai -urheilijasi, niin katsottu ottelu voi vaikuttaa suosikkijoukkueeseesi tai -urheilijaasi. Urheilussa mukana on se live-lähetyksen arvaamattomuus. Elokuvissa on yleensä suht ennalta-arvattava juoni, mikä suosii sankaria. Urheilussa vaikka toinen olisi miten ennakkosuosikki, niin yllätyksiä tulee silti.
On olemassa paljon elokuvia, joissa on kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava juoni. Variaatioita tapahtumissa on paljon enemmän kuin urheilukilpailussa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kilpaileminen on hierarkioiden muodostamista joka on tärkeä osa eläimellistä elämää, kuka voittaa ja pääsee parittelemaan.
Musiikki ja taide ylipäätään ovat korkeampaa ihmisyyttä, fyysisen ja kehollisen yläpuolella, hienojakoisia aisteja. Kaikki ihmiset eivät ole kehittyneet vielä tälle tasolle.
Kehitys etenee suunnilleen maslown tarvehierarkian tai chakrojen mukaisesti, missä fyysinen toiminta, kilpailu, sodankäynti sun muu ovat siellä alapäässä. Näistä pitäisi ensin luopua ja sitten kehittyä kohti niitä korkeampia funktioita. Moni ei ole siihen valmis, ei uskalla tai ei ole esikuvia ja malleja miten.
Urheileminenhan on yksi sodankäyntiin valmistautumisen muoto, ollut antiikin ajoista saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin tosi iloinen ja vaikuttunut Alisa Vainion juoksusta, tulokset kuultuani. Mutta en mä telkkaria avannut.
Vierailija kirjoitti:
Instrumenttien soittaminen ei kiinnosta, koska sen(kin) voi hoitaa nykyään tekoälyllä.
Urheilua ei voi. Tai en tunne ketään, ketä kiinnostaisi seurata, kun koneet "urheilevat". Musiikin osalta...Aika sama, onko sen biisin tehnyt tekoäly, vai Jeppe, jos se on muutoin kuunneltavaa.
Lisäksi urheilu pohjaa alimpaan perusviettiin: selvitymiseen. Alitajuisesti, jos kakka osuu tuulettimeen, ketään ei kiinnosta, osaatko soittaa luuttua. Mutta jos pystyt nostamaan naapurin ilmaan ja katkaisemaan kahtia, olet vahvoilla.
Miten ihmeessä instrumentti soittaa itseään puolestasi tekoälyllä?
Kuulostaa tasan yhtä ankealta kuin se, että tekoäly urheilee ja katsot sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri maiden väliset kisat varmaan tuo jotain yhteistä ajateltavaa sotien ja ilmastonmuutosten kylkeen. Ei tarvi yhteistä kieltä ja oman maan kannustaminen vahvistaa kansallistunnetta samaan aikaan kun kilpailut yhdistää kansoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Instrumenttien soittaminen ei kiinnosta, koska sen(kin) voi hoitaa nykyään tekoälyllä.
Urheilua ei voi. Tai en tunne ketään, ketä kiinnostaisi seurata, kun koneet "urheilevat". Musiikin osalta...Aika sama, onko sen biisin tehnyt tekoäly, vai Jeppe, jos se on muutoin kuunneltavaa.
Lisäksi urheilu pohjaa alimpaan perusviettiin: selvitymiseen. Alitajuisesti, jos kakka osuu tuulettimeen, ketään ei kiinnosta, osaatko soittaa luuttua. Mutta jos pystyt nostamaan naapurin ilmaan ja katkaisemaan kahtia, olet vahvoilla.
Musiikki on vaarallista, ei kannata aliarvioida. Monessa vallankumouksessa laulu on ollut yksi voimakkain ase. Naisenkin hurmaa helpommin kitaralla kuin nyrkillä.
Mielenkiintoinen premissi, että miehen kiinnostus olisi "hurmata" nainen.
Nykynormistossa riittää toki, että hurmaa hetkellisesti. Luonnon laeissahan sitäkään ei tarvita, vaan vahvin siittää lauman ja siinä se.
En tunne kyllä yhtäkään vallankumousta, missä biisillä, olkoon miten bangeri tahansa, olisi voitettu vallankumousta. Kyllä se on aina ollut aseet ja veri. Niiden käyttö vaatii yleensä fyysistä voimaa, tai vähintään erittäin "epäfemiiniä" suhtautumista kanssaihmisiin, jotta heidät voi tuhota murehtimatta.
Mutta asiahan liittyy urheiluun aika vähän ja koko jankakus edustaa kaikkiaan lähinnä akkamaista vaikeilua ja vääntelyä. Urheilussa sitä ei niin tarvise katsella - ehkä siinäkin yksi syy seurata sitä.
Anteeksi, että puutun täältä välistä keskusteluun, mutta urheilua kotona televisiosta katsova mieshän on asettautunut täysin laumahierarkian ulkopuolelle. Häntä ei kiinnosta naisten huomio muttei myöskään toisten miesten ihailu. Sen sijaan hän saa vain katsoa, kuin antiikin jumala. Tekeekö se hänet onnelliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kuvailla miksi se kiinnostaa niin että katsoo jopa usean kerran viikossa jotain lajia?
Jos ottelun tuloksella on sinulle merkitystä, niin se luo jännitystä. Vaikkei kentällä olisi oma suosikkujoukkueesi tai -urheilijasi, niin katsottu ottelu voi vaikuttaa suosikkijoukkueeseesi tai -urheilijaasi. Urheilussa mukana on se live-lähetyksen arvaamattomuus. Elokuvissa on yleensä suht ennalta-arvattava juoni, mikä suosii sankaria. Urheilussa vaikka toinen olisi miten ennakkosuosikki, niin yllätyksiä tulee silti.
Mikä ennalta-arvaamattomuus? Peliä pelataan samoilla säännöillä ja sitten joku kilpailijoista voittaa. Ihan yhtä ennalta-arvattavaa kuin mikä tahansa tv-ohjelma.
Et tiedä etukäteen kuka voittaa. Voit arvailla todennäköistä voittajaa, mutta useimmissa sarjoissa tai kisoissa on useampi potentiaalinen voittaja. Sen lisäksi usein tulee joku musta hevonen, joka yllättäen voittaakin.
Mutta joku silti voittaa. Ihan samalla tavalla voi sanoa, että ei elokuvissakaan sankari saa aina prinsessaa, joten onhan se tosi jännittävää seurata, miten elokuvassa käy.
Mikäli seuraat urheilua, niin sillä voittajalla on sinulle merkitystä. Lisäksi se ottelu itsessään on helposti viihdyttävä. Elokuvissa liian usein arvaat juonenkäänteet, mutta urheilussa hieno suoritus on hieno suoritus.
Kommenttisi vahvistaa sitä steeeotypiaa, että urheilua seuraavat ihmiset katsovat vain simppeleitä elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Urheilussa se yksi ottelu vaikuttaa jatkoa ajatellen. Elokuvissa yleensä se tilanne loppuu siihen lopputekstien pyörimiseen.
Koskaan kuullut elokuvasarjoista tai jopa universumeista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Instrumenttien soittaminen ei kiinnosta, koska sen(kin) voi hoitaa nykyään tekoälyllä.
Urheilua ei voi. Tai en tunne ketään, ketä kiinnostaisi seurata, kun koneet "urheilevat". Musiikin osalta...Aika sama, onko sen biisin tehnyt tekoäly, vai Jeppe, jos se on muutoin kuunneltavaa.
Lisäksi urheilu pohjaa alimpaan perusviettiin: selvitymiseen. Alitajuisesti, jos kakka osuu tuulettimeen, ketään ei kiinnosta, osaatko soittaa luuttua. Mutta jos pystyt nostamaan naapurin ilmaan ja katkaisemaan kahtia, olet vahvoilla.
Musiikki on vaarallista, ei kannata aliarvioida. Monessa vallankumouksessa laulu on ollut yksi voimakkain ase. Naisenkin hurmaa helpommin kitaralla kuin nyrkillä.
Mielenkiintoinen premissi, että miehen kiinnostus olisi "hurmata" nainen.
Nykynormistossa riittää toki, että hurmaa hetkellisesti. Luonnon laeissahan sitäkään ei tarvita, vaan vahvin siittää lauman ja siinä se.
En tunne kyllä yhtäkään vallankumousta, missä biisillä, olkoon miten bangeri tahansa, olisi voitettu vallankumousta. Kyllä se on aina ollut aseet ja veri. Niiden käyttö vaatii yleensä fyysistä voimaa, tai vähintään erittäin "epäfemiiniä" suhtautumista kanssaihmisiin, jotta heidät voi tuhota murehtimatta.
Mutta asiahan liittyy urheiluun aika vähän ja koko jankakus edustaa kaikkiaan lähinnä akkamaista vaikeilua ja vääntelyä. Urheilussa sitä ei niin tarvise katsella - ehkä siinäkin yksi syy seurata sitä.
235eh hah, esimerkiksi jalkapallossa nimenomaan miesten sarjassa on akkamaista vääntelyä, feikkaamista ja draamaa, siinä missä naiset vaan nousevat ylös ja jatkavat pallon perässä juoksemista, jos jotain sattuu :D
Ei sillä, että pallon perässä juokseminen olisi mitenkään erityisen viisasta kummallekaan sukupuolelle, kunhan vaan huomautan että naisvihasi lankesi omaan nilkkaan tällä kertaa.
No, tämä kertoo enemmänkin sinun ymmärryksestä huipputason jalkapallosta. Jos tuon filmaustempun hallitsee hyvin, siitä voi saada selvää etua joukkueelle. Se kuuluu peliin. Jos et sitä tee, valmennusjohto varmasti antaa palautetta.
Juurisyynä siinä on taustalla, että fudiksessa ne osumat voivat olla todella koviakin, vaikkei kotisohvalta siltä näytä. Huippulaiturit juoksevat pallollisessa spurtissa helposti 30km/h, mikä vastaa n. 12s/100m. Siinä vauhdissa, kun joku vetää kovaa säärille ja menee naamalleen, jysähtää kovaa. Samoin boksitilanteissa osumat pääpallon tavoittelussa ovat ihan tuntuvia iskuja.
Naisfudiksessa ylipääätään nopeudet ja voimat on aika olemattomia miesten huipputasoon verrattuna. Mikä johtuu ihan fysiologisista eroista. Samasta syystä mimmilätkä ei itseä niin kiinnosta; taklausten puuttuminen vaikuttaa isosti itse peliin. Voi luistella laidoissa vähän miten sattuu pystypäin vs. miesten peleisssä se johtaisi sellaiseen osumaan, että keräisi itseään penkillä tovin - eli olisi pois vaihtovahvuudesta. Vähän kuin junnujen "lippupallo" vs. jenkkifudis, tai rugby.
Eli tykkäät katsoa, kun aikuiset miehet saavat aivovammoja?
itse olen jalkapallojunnun äiti, ja itse kyllä tykkään selvästi enemmän katsoa taitofutista.
Joku siinä kiehtoo että joku ihminen ottaa elämäntyökseen hioa jonkun yksittäisen taidon niin paljon keskivertoa paremmaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Instrumenttien soittaminen ei kiinnosta, koska sen(kin) voi hoitaa nykyään tekoälyllä.
Urheilua ei voi. Tai en tunne ketään, ketä kiinnostaisi seurata, kun koneet "urheilevat". Musiikin osalta...Aika sama, onko sen biisin tehnyt tekoäly, vai Jeppe, jos se on muutoin kuunneltavaa.
Lisäksi urheilu pohjaa alimpaan perusviettiin: selvitymiseen. Alitajuisesti, jos kakka osuu tuulettimeen, ketään ei kiinnosta, osaatko soittaa luuttua. Mutta jos pystyt nostamaan naapurin ilmaan ja katkaisemaan kahtia, olet vahvoilla.
Musiikki on vaarallista, ei kannata aliarvioida. Monessa vallankumouksessa laulu on ollut yksi voimakkain ase. Naisenkin hurmaa helpommin kitaralla kuin nyrkillä.
Mielenkiintoinen premissi, että miehen kiinnostus olisi "hurmata" nainen.
Nykynormistossa riittää toki, että hurmaa hetkellisesti. Luonnon laeissahan sitäkään ei tarvita, vaan vahvin siittää lauman ja siinä se.
En tunne kyllä yhtäkään vallankumousta, missä biisillä, olkoon miten bangeri tahansa, olisi voitettu vallankumousta. Kyllä se on aina ollut aseet ja veri. Niiden käyttö vaatii yleensä fyysistä voimaa, tai vähintään erittäin "epäfemiiniä" suhtautumista kanssaihmisiin, jotta heidät voi tuhota murehtimatta.
Mutta asiahan liittyy urheiluun aika vähän ja koko jankakus edustaa kaikkiaan lähinnä akkamaista vaikeilua ja vääntelyä. Urheilussa sitä ei niin tarvise katsella - ehkä siinäkin yksi syy seurata sitä.
Anteeksi, että puutun täältä välistä keskusteluun, mutta urheilua kotona televisiosta katsova mieshän on asettautunut täysin laumahierarkian ulkopuolelle. Häntä ei kiinnosta naisten huomio muttei myöskään toisten miesten ihailu. Sen sijaan hän saa vain katsoa, kuin antiikin jumala. Tekeekö se hänet onnelliseksi?
Eikä omat lapset..joiden kanssa voisi mennä pihalle potkimaan palloa
Olin pitkään imtohimoinen penkkiurheilija, kunnes kyseenalaistin kiinnostukseni. Mikä järki on katsella muiden ihmisten maksimaalisia kokemuksia ja suorituksia, kun samaan aikaan itse kokee asiat vain mielikuvissa likkumatta ja kokematta itse omalla kropallaan. Sama asia elokuvien ja muun viihteen kanssa. Ihmisillä täytyy olla pääsääntöisesti tosi tylsä elämä, kun täytyy elää kokemukset muiden ihmisten suorituksia katsoen.
Todellisuus on tuolla ulkoilmassa. Penkkiurheilun olen korvannut omalla liikkumisella ja jännitys/komedialeffojen tunnetilat koen seikkailemalla ympäriinsä kodin ulkopuolella.
No, tämä kertoo enemmänkin sinun ymmärryksestä huipputason jalkapallosta. Jos tuon filmaustempun hallitsee hyvin, siitä voi saada selvää etua joukkueelle. Se kuuluu peliin. Jos et sitä tee, valmennusjohto varmasti antaa palautetta.
Juurisyynä siinä on taustalla, että fudiksessa ne osumat voivat olla todella koviakin, vaikkei kotisohvalta siltä näytä. Huippulaiturit juoksevat pallollisessa spurtissa helposti 30km/h, mikä vastaa n. 12s/100m. Siinä vauhdissa, kun joku vetää kovaa säärille ja menee naamalleen, jysähtää kovaa. Samoin boksitilanteissa osumat pääpallon tavoittelussa ovat ihan tuntuvia iskuja.
Naisfudiksessa ylipääätään nopeudet ja voimat on aika olemattomia miesten huipputasoon verrattuna. Mikä johtuu ihan fysiologisista eroista. Samasta syystä mimmilätkä ei itseä niin kiinnosta; taklausten puuttuminen vaikuttaa isosti itse peliin. Voi luistella laidoissa vähän miten sattuu pystypäin vs. miesten peleisssä se johtaisi sellaiseen osumaan, että keräisi itseään penkillä tovin - eli olisi pois vaihtovahvuudesta. Vähän kuin junnujen "lippupallo" vs. jenkkifudis, tai rugby.