Lue keskustelun säännöt.
Miksi urheilu ja urheilullisuus ovat niin suuressa arvossa?
31.08.2026 |
Voiko joku selittää mikä urheilussa viehättää? Ymmärrän terveyspuolen ja kuntoilun, mutta miksi vaikkapa kilpaurheilussa liikkuu niin valtava raha ja kiinnostus? Miksi moni laittaa lapset urheilemaan, mutta ei vaikka soittamaan instrumenttia? Miksi moni aikuinen käyttää ison osan vapaasta ajastaan urheiluun?
Mielestäni urheilu on siis ihan kivaa ja tervettä mutta vaikea ymmärtää mittakaava.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Teorian mukaan ihmisellä voi olla sisäinen, alistava alttius riippuvuuskäyttäytymiselle. Toisilla se on päihteet, toisilla ruoka, toisilla työ, toisilla urheilu, jne.
Urheilu toki mieluummin kuin päihteet. :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Penkkiurheilu ja joukkuelajit tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kilpailut tarjoavat yllätyksiä, onnistumisen elämyksiä ja draamaa, joka tempaa katsojan mukaansa.
Tuoko se sitä tunnetta vaikka katsoisi yksin kotona? Moni toki menee myös paikan päälle tai baariin katsomoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kuvailla miksi se kiinnostaa niin että katsoo jopa usean kerran viikossa jotain lajia?
Jos ottelun tuloksella on sinulle merkitystä, niin se luo jännitystä. Vaikkei kentällä olisi oma suosikkujoukkueesi tai -urheilijasi, niin katsottu ottelu voi vaikuttaa suosikkijoukkueeseesi tai -urheilijaasi. Urheilussa mukana on se live-lähetyksen arvaamattomuus. Elokuvissa on yleensä suht ennalta-arvattava juoni, mikä suosii sankaria. Urheilussa vaikka toinen olisi miten ennakkosuosikki, niin yllätyksiä tulee silti.
Okei ymmärrän, aitoa ja käsikirjoittamatonta jännitystä?
Miksi sitä haetaan ruudulta eikä vaikka kilpailemalla itse?
Eivät nuo sulje toisiaan pois. Harva meistä vain on missään lajissa niin hyvä, että syntyy aitoa kilpailua. Jos olet juoksutapahtuman 2157 tai 2158, niin sen todellan random vieruskaverin voittaminen ei vaikuta omana arkeen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penkkiurheilu ja joukkuelajit tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kilpailut tarjoavat yllätyksiä, onnistumisen elämyksiä ja draamaa, joka tempaa katsojan mukaansa.
Tuoko se sitä tunnetta vaikka katsoisi yksin kotona? Moni toki menee myös paikan päälle tai baariin katsomoon
Tuo ja jos oikein jännäksi menee soittaa ystävälle joka on kiinnostunut samasta lajista.
Erityisesti hämmentää jos etsii urheilusta yhteisöllisyyttä mutta katsoo pelejä kotona TV:stä yksin sulkien perheensä eli lähimmän yhteisönsä pois. Eli ei mene paikan päälle, ei ole yhdessäoloa perheen kanssa. Vaan yksin TV:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penkkiurheilu ja joukkuelajit tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kilpailut tarjoavat yllätyksiä, onnistumisen elämyksiä ja draamaa, joka tempaa katsojan mukaansa.
Tuoko se sitä tunnetta vaikka katsoisi yksin kotona? Moni toki menee myös paikan päälle tai baariin katsomoon
Katsotko esim leffoja yksin? Kuunteletko musiikkia yksin? Luetko kirjaa yksin? jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penkkiurheilu ja joukkuelajit tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kilpailut tarjoavat yllätyksiä, onnistumisen elämyksiä ja draamaa, joka tempaa katsojan mukaansa.
Tuoko se sitä tunnetta vaikka katsoisi yksin kotona? Moni toki menee myös paikan päälle tai baariin katsomoon
Katsotko esim leffoja yksin? Kuunteletko musiikkia yksin? Luetko kirjaa yksin? jne...
En etsi leffoista, kirjoista tai musiikista yhteisöllisyyttä silloin jos kuuntelen, katson tai luen kotona yksin.
Jos kaipaan yhteisöä, menen festareille tai keikalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penkkiurheilu ja joukkuelajit tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kilpailut tarjoavat yllätyksiä, onnistumisen elämyksiä ja draamaa, joka tempaa katsojan mukaansa.
Tuoko se sitä tunnetta vaikka katsoisi yksin kotona? Moni toki menee myös paikan päälle tai baariin katsomoon
Tuo ja jos oikein jännäksi menee soittaa ystävälle joka on kiinnostunut samasta lajista.
Miksi ei sen sijaan vaikka pelaile sen saman kaverin kanssa? Tai käy keikalla? Miksi juuri tämä muoto yhteisöllisyyttä kiehtoo
Kilpaileminen on hierarkioiden muodostamista joka on tärkeä osa eläimellistä elämää, kuka voittaa ja pääsee parittelemaan.
Musiikki ja taide ylipäätään ovat korkeampaa ihmisyyttä, fyysisen ja kehollisen yläpuolella, hienojakoisia aisteja. Kaikki ihmiset eivät ole kehittyneet vielä tälle tasolle.
Kehitys etenee suunnilleen maslown tarvehierarkian tai chakrojen mukaisesti, missä fyysinen toiminta, kilpailu, sodankäynti sun muu ovat siellä alapäässä. Näistä pitäisi ensin luopua ja sitten kehittyä kohti niitä korkeampia funktioita. Moni ei ole siihen valmis, ei uskalla tai ei ole esikuvia ja malleja miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona on paljon urheiluhulluja ja usein vanhemmat tökkii lapset harrastamaan koska monta kertaa viikossa olevat treenit energiselle lapselle vähentää aikaa teinisekoilulta. Että harrastus kestäisi yli teini ajan, pitää olla esikuvia ja hypeä
Itseä kiinnostaa pääasiassa lajit, joista on omakohtaista kokemusta. Fudis, lätkä, alppilasku... Siitä sitten laajentunut yleisesti moniin muihinkni lajeihin, mitä seuraan "sivusilmällä". Kun nyt vaikak LaVueltaa tullut seurattua, vaikken maantiepyöräilyä harrastakaan.
Jos on urheilutaustaa, ymmärtää ehkä paremmin sen vaatimustason ja "jujun" siinä lajissa. Silloin sitä on hauska seurata, miten kärki onnistuu, kestääkö ns. kasetti, onko loukkaantumisilla ollut vaikutusta... Hyvät selostajat osaavat myös avata tuota puolta tasaisesti myös ko. lajia/urheilijoita harvemmin seuraaville.
Itse katson suoratoistona vain tietyt sarjat, luokkaa jakson tai kaksi viikossa. Urheilua sitten suurimman osan siitä ajasta, mitä käytän sohvalla.
Itse en vastaavasti ymmärrä, miksi joko haluaisi omalla vapaa-ajallaan seurata jotain krääsän huutokauppaajia, romudyykkareita, mökkiremppoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti hämmentää jos etsii urheilusta yhteisöllisyyttä mutta katsoo pelejä kotona TV:stä yksin sulkien perheensä eli lähimmän yhteisönsä pois. Eli ei mene paikan päälle, ei ole yhdessäoloa perheen kanssa. Vaan yksin TV:stä.
Onko tämä keskustelu joku sota sinun pitää voittaa? Jos minä katson kotona esim uhreilua en minä aja perhettäni hankeen.
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti hämmentää jos etsii urheilusta yhteisöllisyyttä mutta katsoo pelejä kotona TV:stä yksin sulkien perheensä eli lähimmän yhteisönsä pois. Eli ei mene paikan päälle, ei ole yhdessäoloa perheen kanssa. Vaan yksin TV:stä.
Länsimaalainen kulttuuri on valunut pois perheestä kohti laitostumista. Naisen ei kannata pariutua miehen kanssa, jolla on puutteelliset perhearvot ja prioriteetit homososiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tällaisen miehen kannattaa antaa vielä kasvaa rauhassa. Ja hyväksyä se, että kaikki eivät kasva perhekypsyyteen koko elämänsä aikana. Naisen kannattaa keskittyä itseensä ja omaan kehitykseensä sen sijaan, että takertuu mieheen, joka ei ole kypsä perhe-elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penkkiurheilu ja joukkuelajit tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kilpailut tarjoavat yllätyksiä, onnistumisen elämyksiä ja draamaa, joka tempaa katsojan mukaansa.
Tuoko se sitä tunnetta vaikka katsoisi yksin kotona? Moni toki menee myös paikan päälle tai baariin katsomoon
Katsotko esim leffoja yksin? Kuunteletko musiikkia yksin? Luetko kirjaa yksin? jne...
En etsi leffoista, kirjoista tai musiikista yhteisöllisyyttä silloin jos kuuntelen, katson tai luen kotona yksin.
Jos kaipaan yhteisöä, menen festareille tai keikalle
Mitä yhteisöllisyyden tunnetta saa festareilla tai keikoilta?
Instrumenttien soittaminen ei kiinnosta, koska sen(kin) voi hoitaa nykyään tekoälyllä.
Urheilua ei voi. Tai en tunne ketään, ketä kiinnostaisi seurata, kun koneet "urheilevat". Musiikin osalta...Aika sama, onko sen biisin tehnyt tekoäly, vai Jeppe, jos se on muutoin kuunneltavaa.
Lisäksi urheilu pohjaa alimpaan perusviettiin: selvitymiseen. Alitajuisesti, jos kakka osuu tuulettimeen, ketään ei kiinnosta, osaatko soittaa luuttua. Mutta jos pystyt nostamaan naapurin ilmaan ja katkaisemaan kahtia, olet vahvoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti hämmentää jos etsii urheilusta yhteisöllisyyttä mutta katsoo pelejä kotona TV:stä yksin sulkien perheensä eli lähimmän yhteisönsä pois. Eli ei mene paikan päälle, ei ole yhdessäoloa perheen kanssa. Vaan yksin TV:stä.
Onko tämä keskustelu joku sota sinun pitää voittaa? Jos minä katson kotona esim uhreilua en minä aja perhettäni hankeen.
Miksi otit noin henkilökohtaisesti? Tämä oli vain esimerkki joka auttaa ymmärtämään mitä tarkoitan. Etkö näe ristiriitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penkkiurheilu ja joukkuelajit tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kilpailut tarjoavat yllätyksiä, onnistumisen elämyksiä ja draamaa, joka tempaa katsojan mukaansa.
Tuoko se sitä tunnetta vaikka katsoisi yksin kotona? Moni toki menee myös paikan päälle tai baariin katsomoon
Katsotko esim leffoja yksin? Kuunteletko musiikkia yksin? Luetko kirjaa yksin? jne...
En etsi leffoista, kirjoista tai musiikista yhteisöllisyyttä silloin jos kuuntelen, katson tai luen kotona yksin.
Jos kaipaan yhteisöä, menen festareille tai keikalle
Mitä yhteisöllisyyden tunnetta saa festareilla tai keikoilta?
Etkö ole ikinä käynyt vai etkö ole kokenut? Kiinnostavaa. Useinhan yleisö yhdessä elää musiikin mukana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti hämmentää jos etsii urheilusta yhteisöllisyyttä mutta katsoo pelejä kotona TV:stä yksin sulkien perheensä eli lähimmän yhteisönsä pois. Eli ei mene paikan päälle, ei ole yhdessäoloa perheen kanssa. Vaan yksin TV:stä.
Länsimaalainen kulttuuri on valunut pois perheestä kohti laitostumista. Naisen ei kannata pariutua miehen kanssa, jolla on puutteelliset perhearvot ja prioriteetit homososiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tällaisen miehen kannattaa antaa vielä kasvaa rauhassa. Ja hyväksyä se, että kaikki eivät kasva perhekypsyyteen koko elämänsä aikana. Naisen kannattaa keskittyä itseensä ja omaan kehitykseensä sen sijaan, että takertuu mieheen, joka ei ole kypsä perhe-elämään.
Kannatan täysin. Pysykää kissojenne kanssa kotona, ettei hölmöinkään mies mene vipuun ja parisuhteeseen teidän kanssa.
On sitten niitä miesten kannalta hyviäkin naisia olemassa riittävästi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti hämmentää jos etsii urheilusta yhteisöllisyyttä mutta katsoo pelejä kotona TV:stä yksin sulkien perheensä eli lähimmän yhteisönsä pois. Eli ei mene paikan päälle, ei ole yhdessäoloa perheen kanssa. Vaan yksin TV:stä.
Onko tämä keskustelu joku sota sinun pitää voittaa? Jos minä katson kotona esim uhreilua en minä aja perhettäni hankeen.
Tosiaan kannattaa hyväksyä myös miehen ja naisen biologiset erot. Monogamisilla kädellisillä, esim. gorilloilla, koiras ei vuorovaikuta aktiivisesti naaraan ja poikasten kanssa, vaan on läsnä ja vahtii reviiriä.
Laumakädellisillä naaraat vuorovaikuttavat pääasiassa keskenään toisistaan huolehtien, koiraat lähinnä maleksivat ja odottavat tilaisuuksia siittää.
Naiset ampuvat itse itsejään jalkaan odottamalla miehiltä samanlaista sosiaalista käytöstä, mitä naisilla ja lapsilla on. Se ei yksinkertaisesti ole miehen luonto. Läsnäoleva ja monogaminen mies on oikeastaan miesten priimaa, vaikka hän ei ylläkään naisten sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolle. Tällainen mölli on oikeasti myös hyväksi perheelle huolehtien siitä reviiristä ja riittävistä resursseista.
Homososiaalinen mies, eli mies joka priorisoi miessuhteet perheen sijaan, taas ei ole hyvä kumppani vaan poikasen tasolla henkiseltä kehitykseltään. Älkää sekaantuko romantrisesti tällaisiin miehiin.
Penkkiurheilu ja joukkuelajit tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kilpailut tarjoavat yllätyksiä, onnistumisen elämyksiä ja draamaa, joka tempaa katsojan mukaansa.