Käly haukkui lastani
Hei!
Mun on nyt pakko avata tänne(kin) eilistä perhepäivällistä, jossa oltiin mä, mieheni, meidän tytär, äitini sekä veljeni perhe. Veljeni tyttö on tosiaan noin 1,5v tällä hetkellä eli paljon omaamme nuorempi.
Saavuimme tosiaan äidilleni, ja kaikki meni ihan normaalisti. Veljeni ehdotti vaimolleen, että menisi syöttämään heidän tyttöä, mutta vaimo sanoi:"mä meen, syö sä vaan". No, sitten kun kälyni tuli syöttämästä tyttöä, hän huudahti:"ei jumalauta, mulle ei jäänyt melkein ollenkaan ruokaa!" Juu, sitä ruokaa oli siinä aivan reiluna. No, hän sitten kehtasi alkaa syyttelemään että meidän lapsi olisi syönyt "hänen ruuat", ja etenkit kukkakaalit jotka oli kälyni herkkua. Niitä oli kyllä pikkasen jäljellä mutta edelleen syöjiä oli 4 muutakin kun lapsemme. Mieheni ja lapsemme oli aivan ihmeissään tilanteesta. Sen sijaan äitini kehtasi sanoa lapsellemme:"oisit syönyt vähemmän, niin ois jäänyt enemmän (kälylleni)." Sairasta. Tämän jälkeen, kävin mieheni kanssa ulkona ja äiti oli varmaan siivoomassa ruokia. Tyttäreni kertoi illalla että tuona aikana käly oli alkanut vaatimaan, että tyttöni pitäis ottaa heidän tyttö syliin. No mutta kun tyttöni oli kieltäytynyt, niin kälyni oli sanonut:"ai nii, ku sä oot tollane vammainen".
Mietin, että mitä ihmettä teen. Mieheni on ihan ihmeissään, mutta ei oikein ilkeä sanoa mitään. Äitini on puolestaan veljeni puolella (hänelle en oo sanonut mutta hän melko varmasti kuuli myös vammaiseksi sanomisen), mutta mietin tosiaan mitä tehhä. En myöskään uskalla/ilkeä sanoa asiasta veljelleni, saati kälylleni suoraan. mutta eihän toi oo ok.
Tuntuu oudolta kysyã AV:ltä apua mutta olisiko teillä mitään vinkkejä ko. tilanteeseen? Miten itte toimisitte?
Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (87)
Sen verran käytöstapoja pitää olla että ruokaa jätetään sille joka ei ole vielä syönyt.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran käytöstapoja pitää olla että ruokaa jätetään sille joka ei ole vielä syönyt.
Ämmällehän oli safkaa reilusti jäljellä.
Kukkakaalia kannattaa keittää niin paljon ettei lopu kesken ja tupakoinnissa ei ole järjen häivää.
Luin koko ketjun ja mietin tässä että kyse voi olla jostain aivan muusta kuin mitä tapahtui ja mistä kerrottiin. Omakin kälyni on aika erikoinen ja olen sitä vuosien aikana paljon pohtinut. Meillä on suvussa pitkät perinteet asioilla ja kaikki meni uusiksi tämän naisen astuttua kuvioihin. Ennen meillä oli esimerkiksi juhannukset sellaiset että aivan jokainen tuli sukumökille heti kun töistä pääsi ja siellä oltiin koko juhannus yhdessä rennosti kokkaillen, saunoen ja kesästä nauttien. Myös oman puolisoni tähän opetin alusta asti mutta kaikki meni pilalle kun käly astui kuvioon. Hänellä on tosi tarkat rutiinit miten esim. juhlapyhät vietetään eikä voinut sietää meidän rentoa otetta ja hauskanpitoa. Vähitellen veljeni perheen visiitit mökillä lyheni ja nyt eivät käy siellä enää lainkaan. Käly ei kai kestänyt kun hän ei ollutkaan se joka yksin päättää mitä tehdään ja milloin.. Olen tullut tulokseen että on takakireä, kade ja ahne. Kade veljestäni ja käly reagoi voimakkaimmin aina jos muilla on mukavaa hänen miehen kanssa, varsinkin lähisuvulla. Toki myös parhaista ystävistä on miehen erottanut tehokkaasti. Ja veljeni on käsittämätön lapanen joka suostuu ja alistuu. Ahneus puolestaan näkyy tuossa että tavaroita häviää myös meillä ja jotenkin ihmeellisesti ne päätyvät kälyn kirjahyllyyn. Kauhulla odotan vanhempieni perinnönjakoa, koska tulee varmasti sekaantumaan siihenkin ja sen jälkeen meidän välit menee lopullisesti sekä kölyyn että veljeen kun avaan hieman mielipiteitäni siitä millainen ihminen käly mielestäni on ja pyydän olemaan sekaantumatta asioihin jotka ei hänelle kuulu sekä palauttamaan varastamansa asiat. Koitan aina viimeiseen asti välttää konflikteja, mutta mulla on myös paha tapa jossain vaiheessa räjähtää. Isäni nimittäin joutuu piilottamaan asioita kälyn vierailulla, jotta saisi pitää ne. Olen näistä asioista niin vihainen etten ole enää veljen tai kälyn kanssa tekemisissä kuin jouluna. Veli kun on puolensa selkeästi valinnut. Käly tietenkin on alkanut olemaan minulle nyt extramukava. Tämä johtunee siitä että olen lapseton ja nyt hän koittaa mielistellä minua tekemään testamentin lapsilleen. Ei tiedä että mieluummin lahjoitan vaikka valtiolle kaiken kuin annan penniäkään hänen eduksi.
Mutta itse aiheeseen eli jos minulla olisi lapsi puolustaisin häntä maailman loppuun asti. Jos joku haukkuisi lasta vammaiseksi selvittäisin asian perinpohjin kaikkien paikalla olleiden kanssa ja jos valitsevat jonkun muun kuin minun ja lapseni puolen se olisi soronoo ja pitäkööt tunkkinsa sekä käly, veli että äiti. Lapsi on aina kaikista tärkein asia.
En käsitä ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa tai kysyä suoraan. Ap, opettele se. Lupaan, että elämäsi helpottuu niin tässä kuin monessa muussa asiassa. Suoraan voi puhua myös nätisti, se ei ole synonyymi töksäyttelylle tai ilkeilylle.
Itse pidän sinua siinä tapauksessa hieman vajaana. En ole koskaan polttanut mutten ole niin tyhmä etten ymmärtäisi riippuuvuden johtuvan aivan muista syistä kuin ihmisen älykkyydestä. En ole myöskään niin tyhmä etten seuraisi tilastoja ja tietäisi lähes kaikkien tupakoitsijoiden aloittavan alle 20 vuotiaana, jolloin aivot eivät vielä ole kehittyneet aikuisen tasolle(tämäkään eo ole tyhmyyttä eikä vajautta, vaan aivan normaalia kehitystä) ja siinä vaiheessa kun aivot on "valmiit" on riippuvuus jo syntynyt, josta eroon pääsyllä ei sitten olekkaan niin mitään tekemistä sen enempää älyn kuin logiikankaan kanssa. Ellet sinä tätä tiedä vaikka aiheesta on rummutettu kymmeniä vuosia niin kyllä mun on todettava että et sä se kaikkein terävin kynä kyllä ole...