Minkä kansalaisopiston kurssin olet jättänyt kesken?

Arabian kielen alkeiskurssin opettaja käytti tunnista ison osan seikkailuistaan kertomiseen ja itsensä kehumiseen. Hän pääsi lopulta asiaan, mutta uudeksi ongelmaksi kävivät muut opiskelijat. Pienessä ryhmässä oli kaksi opiskelijaa, jotka olivat tulleet kertaamaan tätä jo edellisvuonna käymäänsä kurssia ja olivat innoissaan käsi pystyssä esittelemässä taitojaan. Opettaja lähetti heidät sopivammalle kurssille. Seuraava ongelma olivat kolme huivipäistä käännynnäistä, jotka pulisivat koko ajan miehistään. He olivat niin huomattavan hitaita oppijoita, että jarruttivat koko ryhmän edistymistä. Lopulta käytin liikennejärjestelyjä tekosyynä ja häivyin.

Vierailija kirjoitti:

Rentoutuskurssin.

Oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa olla änkeytyneenä pieneen luokkatilaan, maata siellä ja yrittää käsketysti tehdä hengitysharjoitusta tai rentouttaa milloin mitäkin raajaa ohjeen mukaan. Hermot olivat aivan kireällä ensimmäisen kerran jälkeen. Toista kertaa en mennyt. Totesin rentoutuvani paremmin yksin kotona ruutua tuijotellen.

Tästä tuli mieleeni tyky-kurssilla (työhyvinvointia) rentotuskoulutusta. Just tuo, ahtaasti kylkikyljessä maattiin ja kaiken huipuksi soimaan laitetiin vanhaa krkkomusiikkia, jota vihaan yli kaiken😅

Yritä siinä nyt sitten rentoutua😬

Ranskan alkeiskurssin. Ensin opeteltiin sanomaan "minä olen sejase, kuka sinä olet". Sitten opettaja sanoi tämän yhdelle oppilaalle, ja tämä vastasi ja esitteli itsensä seuraavalle. Kun kaikki kolmekymmentä opiskelijaa olivat vuoron perään toistaneet tämän, olikin varttitunti kulunut. Ajattelin, että itseopiskelukin olisi tehokkaampaa kuin tämä. 

Venäjän kielen kurssin 80-luvulla. Mutta johtui siitä, että opettaja, joku iivana erosi vaimostaan ja lähti nuoremman matkaan kesken kurssin.

Venäjän kielen, kurssikka oli enimmäkseen iäkkäitä miehiä, ja jo venäjän kirjainten jonkinlaainen opiskelu kesti jouluun saakka. 

Itämainen tanssi. Käveltiin vain ympäri liikuntasalia.

Ei ollut kansalaisopiston kurssi, mutta paikallisen sukellusseuran laitesukelluskurssi jäi multa kesken ysärillä. Allasharjoittelu meni hyvin, mutta laskin laskuharjoituksissa hapenkulutukseni aina väärin eli tapoin itseni paperilla. En vaan koskaan tajunnut sitä kaavaa.

Maalauskurssi. Piti olla myös aloittelijoille. Opettajaa ei kiinnostanut ohjaus, vaan heti syvään päätyyn. Lopetin tokaan kertaan. Opettaja oli silti laittanut minut läsnäolevaksi, koska muuten olisi osallistujia liian vähän. Tämä tuli ilmi, kun vaadin rahoja takaisin surkeasta opetuksesta. Hups! 

Yksinlaulun ryhmäkurssin. Tunti kesti 90 min ja kurssilla oli 12 osallistujaa. Aluksi käytettiin 15 min yhteiseen äänenavaukseen mikä tarkoitti sitä, että jokaiselle jäi laskennallisesti 6 min 15 s aikaa laulaa yksin opettajan edessä. Oikeasti 5 minuuttia oli lähempänä totuutta eikä aina päästy siihenkään, koska vaihtoihin ja yleisiin kysymyksiin ym. meni aina oma aikansa. Vaikka opettaja oli osaava, niin lyhyessä ajassa ei päässyt edes kunnolla alkuun.

Taideterapeuttinen viikonloppukurssi. Kurssin sisältö ei vastannut lainkaan odotuksiani, vaan maalauksen yms. sijasta siellä leikeltiin lehdistä kuvia, liimailtiin tarroja paperille ja esiteltiin toinen toistaan rumempia tekeleitä toisillemme koittaen keksiä niille terapeuttisia merkityksiä. Tuskin olin ainoa, joka päätti jäädä toisena päivänä kotiin. 

Karaokekurssi. Melkein kaikki muut kurssilaiset oli käynyt saman kurssin monta kertaa aiemminkin ja kaikki suhtautui siihen pelkkänä rentona ajanvietteenä. Mullekin hyvä ilmapiiri oli tärkeää, mutta olisin halunnut ennen kaikkea saada hyviä vinkkejä omaan laulamiseeni ja löytää porukan, jossa voidaan myös tsempata toisiamme kehittymään paremmiksi. En siis sopinut muun porukan joukkoon, joten oli kaikille parasta että lopetin kurssin kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanjan, se oli ennemmin mammojen virkkauskerho. 

Tämä. Eivätkä edes osaa lausua, vaikka opettaja sanoo malliksi.

Mistä tämä mamma/äiti viha suomessa johtuu, naisviha on täällä aivan järkyttävällä tasolla. Ihan sama mitä järkevääkin joku mamma tekee, häntä vihataan. Ei tarvi kuin olla äiti niin jo vihataan. Mikä teidän päätä vaivaa? Toivottavasti seuraavassa elämässänne saatte syntyä johonkin missä se mamma on jotakin muuta kuin pullantuoksuinen virkkaaja, ehkä silmät avautuu ylimielillä. 

Karatekurssilla viihdyin yhden tunnin kauan sitten. Sain harjoitteluparikseni neidin, joka kieltäytyi ottamasta pois kummassakin ranteessaan kiliseviä metallisia rannerenkaita ja ketjuja. Niillä hän hutki käsivarteni mustelmille. Ei ollut muutenkaan kivaa, joten oli helppo lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanjan, se oli ennemmin mammojen virkkauskerho. 

Tämä. Eivätkä edes osaa lausua, vaikka opettaja sanoo malliksi.

Mistä tämä mamma/äiti viha suomessa johtuu, naisviha on täällä aivan järkyttävällä tasolla. Ihan sama mitä järkevääkin joku mamma tekee, häntä vihataan. Ei tarvi kuin olla äiti niin jo vihataan. Mikä teidän päätä vaivaa? Toivottavasti seuraavassa elämässänne saatte syntyä johonkin missä se mamma on jotakin muuta kuin pullantuoksuinen virkkaaja, ehkä silmät avautuu ylimielillä. 

Olet erehtynyt. "Mamma" on haukkumanimi niille, jotka ovat tällä palstalla jostakin eri mieltä. Haukkuja pitää monesti kaikkia muita mammoina, mutta omasta mielestään ei itse sitä ole missään nimessä. 

Parikin kielikurssia on jäänyt kesken, kun kieltä "opettelemaan" on tullut ihmisiä, jotka ovat asuneet kyseisessä maassa vuosikausia ja ovat puhuneet kutakuinkin natiivitasoisesti. Ymmärrän, että heistä on kiva käyttää kieltä taas välillä, mutta itse olen vasta opetellut kieltä. Kiva sitten vaan nyökytellä kun toinen paahtaa puhumaan ja ymmärrän sanan sieltä toisen täältä.

Espanja jäi aikanaan kesken. Olin itse parikymppinen ja kyllästyin niihin hitaisiin eläkeläisiin. Yksi mummo oli aina ihan kuutamolla alkaen oppikirjan sivunumeroista. Mutta oli kurssista se hyöty, että sain siitä kimmokkeen lähteä lukemaan kieliä yliopistoon.

Posliininmaalauksen. Opettajaa ei kiinnostanut aloittelijat pätkääkään, vain ne 10 vuotta maalanneet tutut naiset. Sen päätarkoitus oli myydä tarvikkeita ja laskuttaa poltoista. No tarvikkeita tuli ostettua paljon turhiakin, kun en tiennyt mitä kaikkea oikeasti tarvitsee (opettajalla oli paikkakunnalla ihan maine tästä). Kävin sitten täsmä-viikonloppukursseja myöhemmin, kun oli eri opettaja. Sittemmin se harrastus on jäänyt.

Aikuisbaletti. Tunnilla 3/20 siirrettiin painotus kevätjuhlanäytökseen treenaamiseen, en todellakaan aikonut osallistua mihinkään näytökseen.

Digikuvauskurssin

Opettaja eteni niin hitaasti, että nukahdin joka kerta. Ensimmäisellä kerralla hän kertoi mitä kurssilla opetetaan ja toisella kerralla hän kertoi uudelleen mitä kurssilla opetetaan. Sitten kun kurssi "alkoi", piti jokaisen katsoa oman kameran käyttöohjeesta mitä asetuksia siinä oli. Hmm, olisin voinut tehdä sen kotonakin. Eli äänestin jaloillani.

Opettaja laittoi perään viestin, jossa mainosti jatkokurssia - ghostasin.

Neulonnan alkeet -kurssi jäi kesken, kun sinne pölähti ihmisiä, jotka olivat vuosia neuloneet ja tulivat kurssille seurustelemaan ja kehittämään hienoja kirjoneuletekniikoita. Itse en ollut koskaan neulonut mitään ja kuvittelin alkeiskurssin olevan minulle suunnattu. Olin  väärässä.