Synnytyksen käynnistämisestä

Vauvalla käsi leuan alla, sattui aivan vietävästi kun pelkän kaasun voimalla yritin selvitä. Ja kätilö vaan hymisteli ja vähätteli kipuani. Alkoi tajunta jo hämärtymään, kipu oli niin sietämätöntä. Oksitosiinia lisättiin vaan koko ajan.

Kahden vuorokauden jälkeen olin todella poikki. Käynnistys oli siis erittäin epämiellyttävä kokemus.

Vierailija:

Reilu kaksi päivää rääkättiin ties millä tavoilla

...En ikinä unohda sitä kivun määrää mitä jouduin kokemaan.... Synnytys oli niin raskas että ajattelin henkeni lähtevän kovien " keinotekoisten" supistelujen vuoksi. Ei annettu taukoja ja sitä jatkui tunteja.

...Tämä kaikki tapahtui Tampereella. ....

siellä synnytysvastaanotossa n. 3-5. (osa tuli ja meni, en siis ole ihan varma määrästä). Siellä oli ihan leoppoisaa, istuttiin kuka pallon päällä, kuka keinutuolissa ja juteltiin niitä näitä. Itse kävin lähimetsän lenkkipoluilla vähän kävelylläkin, kun oli lämmin ja aurinkoinen päivä.



Tabletin murusen sain n. 9 aamulla. puolen päivän aikaan supisteli jo kunnolla. Lapsivesi meni osittain yhden aikaan ja vähän sen jälkeen ehkä kolmelta sain peräruiskeen ja menin kuumaan suihkuun, kun supistuksen alkoi olla jo aika kovia. Ilta kuuden aikaan kävin vielä kävelyllä hissukseen, kun mieskin pääsi paikalle.



Sitten kahdeksan aikaan siirryttiin synnytyssaliin, olin silloin 4-5 cm auki. Nappailin alkuun ilokaasua ja melko pian sain epiduraalin. Sittenpä menikin pari tuntia leppoisasti. Juteltiin miehen kanssa ja seurailtiin käyrältä supistuksia, joita en tuntenut lainkaan. Sitten yhdentoista jälkeen alkoi ponnistuttaa ja 10 min myöhemmin oli lapsi maailmassa. Helppo synnytys :)

Mikä ihme sadisti sulla on ollut?!



Mulle nimenomaan sanottiin, että pitää heti ilmottaa, jos olo on tosi vaikea. Oksitosiinia vähennetään. Sanoi vielä, että ei tässä ole tarkoitus rääkätä ketään.



On noita kätilöitökin kaikenlaisia....

Ei vaan mennyt perille. Eukko katseli supistuskäyriä piirturilta ja totesi etteivät ne ole niin voimakkaita että minua voisi sattua. Lisäsi vaan oksitosiinitippaa, että saataisiin supistukset järeämmiksi. Kun vihdoin saatiin lääkäri paikalle, kohdunsuu olikin jo lähes kokonaan auki. Ihme touhua.

Vierailija:

Mikä ihme sadisti sulla on ollut?!

Mulle nimenomaan sanottiin, että pitää heti ilmottaa, jos olo on tosi vaikea. Oksitosiinia vähennetään. Sanoi vielä, että ei tässä ole tarkoitus rääkätä ketään.

On noita kätilöitökin kaikenlaisia....

Mutta onneksi Taysin touhu sinällään ei tule itselleni yllätyksenä.



Kiitos kaikille jo vastanneille. Osalla ollut siis aivan kammottavia kokemuksia, osalla mennyt ihan hyvin. Tulen sitten joku kaunis päivä kertomaan, miten itselläni sujui. Mutta sitä ennen lukisin mielelläni aiheesta vielä useampiakin tarinoita :)



ap

Aamupäivällä käynnistettiin ja neljän jälkeen olin jo ponnistamassa.. =)

Synnytys käynnistyi vajaa vuorokauden kuluttua ekasta tabletista, oli helppo ja nopea.

Kyllä väitän, että käynnistetty oli paljon helpompi ja kivempi synnytys. Mutta kokemushan on minun kokemukseni. Käynnistettiin rv.39+4

Tablettikäynnistys, josta muutaman tunnin kuluttua alkoi supistukset. Harmi vaan vauvan sydänäänissä alkoi olla samalla häikkään, ja mentiin samana päivänä vielä sektioon. Supistukset oli juuri ennen sektiota aivan sietämättömät, ei hetken taukoa. Pyydä ihmeessä epiduraali heti jos alkaa tuntua sietämättömältä olo.

voivat johtaa vauvan hapenpuutteeseen ja siitä pian sektioon

vai olenko väärässä? Kätilöt hoi!

Vierailija:

voivat johtaa vauvan hapenpuutteeseen ja siitä pian sektioon

menin tarkastukseen kun oli valkuaista ja verenpainetta. Ultrassa totesivat, että istukka ei toimi kunnolla, joten käynnisitvät 1/4 tabletilla klo 10.



12 aikaan supistukset olivat hurjat ja vessakäynnillä tuli lapsivesi, mitä kätilö ei tietenkään uskonut. Odottelin/kiduin supistuksissa pari tuntia ennen kun suostui ottamaan jonkun lapsivesitestin. Sitten kiireesti synnytyssaliin. Kätilö oletti, että en synnytä hetikään ja lähti klo 14 seuraavaan huoneeseen. Lopulta olo oli aika tuskainen ja paineltiin miehen kanssa kilpaa kelloa. Lääkitystä ei ehditty antaa ja 16.50 lapsi oli syntynyt.



Merkitsivät korttiin synnytysajaksi 6h 50 min.

Kielsi ponnistamasta, sanoin, että varmasti ponnistan. Kertoi, ettei ole vielä tarpeeksi auki, johon, että pirustakos sen tiedät, kun ei ole kukaan hetkeen tarkistanut!!! Haki sentään lääkärin, joka suhtautui myös tilanteeseen vähätellen, kunnes teki tutkimuksensa... ja huomasi minun avautuneen kokonaan kolmesta sentistä alle 2 tunnissa.



Avautumisvaiheen poltot sattuivat myös aivan vietävästi. Ja 6,5 h se kesti koko synnytys kaiken kaikkiaan.



Mutta tuo taustalla uskon kestäväni ne tulevat käynnistystuskatkin ;)



ap

Aloitettiin täysin epäkypsässä tilanteessa (raskausmyrkytys) laittamalla 1 cytotec-tabletti kohdunsuulle. Supistukset alkoivat kahdessa tunnissa ja heti alkuun meni lapsivesikin. Nopeasti supistukset yltyivät lähes tauottomiksi ja olivat aivan hirvittävän tuskallisia, epiduraalia ei kuitenkaan annettu, koska avautumista ei ollut riittävästi. Sikiöllä alkoi olla sydänäänilaskujakin mutta syntyi lopulta kuitenkin alakautta puoli tuntia sen jälkeen kun sain epiduraalin. Synnytyksen kokonaiskesto oli 7,5 h. Vannoin ettei ikinä enää...

No muutama viikko sitten olin taas synnyttämässä, koko raskausaikaa varjosti pelko. Yllättäen synnytys (itsekseen käynnistynyt) olikin lähes kivuton edelliseen verrattuna. Koko ajan pelkäsin niiden hirveimpien supistusten alkamista, mutta sellaisia ei koskaan tullutkaan. Ns. kovia supistuksia oli vain tunnin ajan ja niissä oli selkeä usean minuutin tauko. Ikinä en olisi voinut uskoa, että synnytyksissä voi olla noin suuri ero. Se on aivan varmaa, että cytotecia en suostu ikinä enää ottamaan, jos joskus vielä synnyttämään menen. Aiheutti minulle sen verran järkyt " supersupistukset" , luonnolliset supistukset ovat kuin hyttysenpistoja niiden rinnalla.

oli piiiitkä käynnistys, salissa sitten kaikki meni ihan ok kunnes muistaakseni kalvot puhkaistiin. Sitten tapahtui jotain, yhtäkkiä tuli aivan sietämätön olo, yritin hädissäni ilokaasua, ei onnistunut koska siihen mennessä ei ollut tarvinnut. Laatta lensi kaaressa ja mulla on mielikuva jostain aivan kauhesta kokovartalopaniikin ja kuolemanpelon tunteesta. Ei sitä kivuksikaan oikein osaa mieltää, en siis tuntenut kipua vaan jotain ihme paniikkia. Mutta mistä se paniikki tuli, jos ei ollut kipua. Outoa. Pyysin epiduraalia eikä ole mitään mielikuvaa miten nopeasti se tuli. Sitten helpotti.

tippaa käännettiin kovemmalle, vaikka minkäänlaisia luonnollisia ponnistustunteita ei ollut. Jäi kammo.



Toisen kanssa supistukset alkoivat klo 9 maissa illalla ja klo 01 olin varma, että nyt on mentävä... Menin sairaalalle ja kätilö tutki, että 2cm auki. Odotellaan. Kolmen maissa ehdotti ammetta, jonne sitten meninkin. Ehdin olla 30min ammessa ja luulin kuolevani. Halusin pois ja pyysin puudutuksia. Kätilö lähti noin neljän maissa ETSIMÄÄN lääkäriä ja kun lääkäri tuli paikalle vartin päästä, totesi että alahan ponnistaa ei puudutus auta enää. Ja 10min myöhemmin vauva syntyi. Eli 4.40. JOS kätilö olisi ottanut sanomiseni huomioon, olisin saanut jotain puudutusta ajoissa. Ja toinen synnytys olisi voinut olla helpompi.

Molemmat lähtivät käyntiin n. 8 h ekasta cytotecista (kohdunsuulle) ja itse synnytykset kestivät 3-5 tuntia. Eli saman vuorokauden puolella oli vauva maailmassa :) Tsemppiä ja voimia!

Vierailija:

Mikähän siinä on kun ei lähtenyt! Aloitettiin 38+1 aamulla ja 39+3 syntyi iltapäivällä! Tosin olin viikonlopun kotona, mutta silti! Melkoinen savotta. Ja leikkaussalin kautta lopulta! Ei mikään kovin kiva tapa synnyttää.

Tabletit saivat aikaan suht säännölliset supparit, mutta tipalla se sitten varsinaisesti käynnistyi. Itse synnytys kesti 5 tuntia, loppu meni spinaalipuudutuksen avulla täysin kivuttomasti. Synnytyksistäni parhain :)



Kiitokset kaikille keskustelemaan vaivautuneille :)



ap