Kärsimme lapsettomuudesta, pelottaa :(

Kärsimme siis mieheni kanssa lapsettomuudesta ja tutkimukset ovat alkamassa. Pelottaa ihan mielettömästi, mitä tutkimuksissa selviää. Minulla on myös yhä kasvavia kauhumielikuvia siitä, että emme taatusti koskaan saakaan lasta, emme tervettä lasta ainakaan, tunnen itseni vanhaksi ja täysin kelvottomaksi naiseksi. Ikää on 32 eikä yhtään alkanutta raskautta takana, yritystä jo kaksi vuotta.

Luuletteko, että se, että emme saa lapsia, indikoi sitä että jotain meidän jälkeläisissämme tulisi joka tapauksessa olemaan vikana? Että jos esim hoitoihin päädytään, niin tuloksena todennäköisesti elinkelvoton yksilö?

Nimim ahdistunut ja pelokas surkimus

Hoitojen onnistumisprosentti on 80 % luokkaa, joten mahdollisuudet saada lapsi on erittäin hyvät. Hoidoilla ei saada elinkelvottomia yksilöitä, vaan ihan terveitä lapsia.

t. ex-lapseton, nyt rv 38

itse olen samanikäinen, joten lohdutan nyt sillä että et sinä vanha ole!!! Lisäksi kyllä moni tulee raskaaksi hoidoilla hyvin.. hyvä että otitte sen ensimmäisen askeleen! tsemppiä teille!

Muista, että suurin osa lapsettomuudesta kärsivistä pareista SAA avun hoidoista, ja terveen lapsen.



Pitäkää toisistanne huolta, rakastakaa ja puhukaa.



Mun oma tarina ei ehkä ole kovin rohkaiseva... Me alettiin toivoa lasta kahdeksan vuotta sitten. Olin itse vasta 21-vuotias. Vikaa löytyi kummastakin. Hoitoja on koitettu, eivät tuottaneet tulosta, ja oma pääkin meinasi hoitorumbassa seota. Me kuitenkin oltiin poikkeustapaus! Seurasin samalla monia keskusteluryhmiä ja palstoja ja jännäsin yhdessä muitten hoidoissa käyvien kanssa, ja yksi toisensa jälkeen heitä onnisti - niin että toivoa peliin!



Ja kyllä hengissä näköjään selviää, vaikka kävisi kuten meillekin :)

Olin 32 kun me lähdimme hoitoihin (2 v yritystä silloin takana). Tie oli pitkä ja kivinen, IVF/ICSI hoitoja tarvittiin lopulta 5 kpl, ennenkuin meillä tärppäsi. Matkaan mahtui kaikenlaista, kohdunulkoista raskautta yms. vastoinkäymistä. Olimme etupkäteen päättäneet lopettaa kuudenteen hoitokertaan, mutta sitä ei sitten onneksi tarvittu! Mutta nyt meillä on ihanaakin ihanampi tytär. Tutkimusten mukaan hoidoilla syntyy ihan terveitä lapsia, älä sillä nyt itseäsi pelottele. Kukaan ei voi luvata että hoidoilla onnistuu, mutta kuten tässä sanottiinkin, mahdollisuudet ovat todella hyvät. Pitäkää toisistanne hyvää huolta, lapsettomuus on raskasta.

Kun se on juuri päinvastoin. Nyt pääset innolla odottamaan, että selviää mistä kaikki kiikastaa. Ja kun se selviää, niin sitten pääsette oikeanlaisen avun piiriin. Lapsettomuushoito ei ole mikään tuomioistuin vaan ilon tuottaja!!

Pelastitte juuri päiväni :) Tutkimukset pelottavat, totta kai, ajattelen että mitä jos tulee tuomio että lapsia ei voi millään saada. Mutta yritystä on takana niin pitkään, että nyt on suorastaan pakko uskaltautua. Minua pelottaa enemmän kuin miestäni, itse asiassa mies suhtautuu asiaan varsin rohkeasti.



Ovatko nämä pelon tunteet teille asian läpikäyneille tuttuja? ap

minä taas olen pelännyt pahinta. Meillä tutkimuksissa ilmeni että mitään varsinaista vikaa ei ole, mitä nyt minulla on hormonitasot vähän vinksallaan. Meillä auttoi suht "kevyt" lääkitys, taisi korjata hormonitasot niin että tulin raskaaksi.



Itselläni oli sama pelko, että jos jotain vikaa löytyy, niin periytyykö se lapselle? Lapsettomuuttamme hoitanut lääkäri vastasi tähän jotenkin niin, että nykyään lapsettomuus on aika yleinen ongelma, ja tällä hetkellä lapsettomuudesta kärsivien vanhemmat eivät taatusti ole lapsettomuushoitoja kaikki saaneet. Eli lapsettomuus on yleistä joka tapauksessa, jos hoidot sitä periyttävät eteenpäin niin se on pieni lisä muiden, paljon enemmän vaikuttavien syiden joukossa.



Tsemppiä sinulle ap, jaksamista ja koita olla murehtimatta tutkimustuloksia etukäteen. Nykyään kuitenkin suurinta osaa lapsettomuudesta kärsiviä voidaan auttaa!