Lue keskustelun säännöt.
"Sinusta tulee pian täti!" - miten voi välttää roolin, jos ei yhtään kiinnosta?
27.08.2026 |
Eli jos käy niin että sisar julistaa olevansa raskaana, ja kertoo, että sinusta tulee täti. Ja tädillä on tietty ääneen sanomaton tai sanottu rooli että pitää ostaa synttäri- ja nimpparilahjat, muistaa soitella, lähetellä kuvia, olla maksuttomana lapsenvahtina, joustaa omasta ajasta, käydä kylässä, osoittaa kiinnostusta jne jne... 😬 mutta entä jos asuu ihan eri puolella Suomea ja oikeasti ei edes kiinnostaisi olla toisen lapsenvahti/sijaishuoltaja. Introverttinä sitä tykkää olla lähinnä omissa oloissaan, ja melu/riitely/itku/sotku aiheuttaa ajatuksenakin jo pahoinvointia....🙄 miten sen voisi ilmaista, että "sori ei kiinnosta täteily, mutta kiva kun kysyit"?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
No synttäri- ja joululahjan joudut ostamaan tai tekemään joka tapauksessa onhan se sun siskon lapsi kuitenkin. Kaikesta muusta voi joustaa. Asut jo sen verran kaukana että ei luulisi olevan ongelma vältellä mm. lastenhoitoa. Keksit vain aina jonkin menon kun kysytään. Minä en ole hoitanut edes kummilapsia kuin ehkä kerran. Kyllä ne kyselyt loppuu kun et vain osoita kiinnostusta. Mutta varaudu että lapsen saaneet usein vähän pimahtaa. He kuvittelee että koko maailma on muuttunut kun heidän elämänsä mullistuu. Ja myös odottavat usein muilta innostumista heidän lisääntymisestään. Sitten ihmettelevät jos jotain ei kiinnosta.
Miksi joutuisi ostamaan yhtään lahjaa? Edes omille lapsille ei ole pakko ostaa lahjoja. Suotavaa kyllä, mutta ei pakollista. Vielä vähemmän pakollista on ostaa lahja siskon jälkikasvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö paras täti ole sellainen joka näyttää sukulaistytöille mallia että naisella ei tarvitse olla mitään pakotettua hoivaajaroolia vaan nainen voi elää itsenäisesti vapaata elämää, kiertää maailmaa, nauttia elämästä, käydä töissä... eikä olla väkisin pakotettu hoivaamiseen ja elämän keskittämiseen lasten ympärille, koska onhan elämässä paljon muutakin kuin lapset.
Ns. "menestyjätäti" olisi tosi hyvä esikuva monelle ja kannustaisi tyttöjä ja nuoria naisia tavoittelemaan omia unelmiaan rohkeammin. En siksi ymmärrä tätä että jotkut sanovat itseään "huonoiksi tädeiksi" kun päinvastoin he näyttävät juuri tytöille esimerkkiä sillä että ovat itsenäisiä naisia jotka eivät tarvitse lapsia ympärilleen ollakseen onnellisia vaan he luovat itse oman onnellisuutensa.
Sulla on aika erikoinen ja suorastaan lapsellisen mustavalkoinen käsiytys asioista.
En ole koskaan ollut hoivaajaluonne, vaikka on lapsia. Lapsista huolimatta olen kiertänyt maailmaa, painanut uraa ja tehnyt mielekkäitä asioita. Miksi kuvittelet että perheellisyys määrittää koko naisen?
Ole perheellinen tai perheetön, aivan sama, olisit silti tolla asenteella kaikkea muuta kuin millään tasolla haluttava esimerkki.
Et tainnut ymmärtää koko tekstiä.
Kysehän oli siitä että jos nainen haluaa elää itsenäisesti ja omaa elämää, ei siinä ole mitään väärää. Kaikenlainen lapsettomien ja itsenäisten naisten syyllistäminen on piilevää naisvihaa. Ikään kuin naisten olisi muka pakko osallistua muiden lapsiperhe-elämään ainakin vähän, jotta naiset voisivat olla sosiaalisesti hyväksyttyjä. Ei se noin toimi. Jos nainen ei halua olla tädin roolissa, ja haluaa keskittyä omaan elämäänsä, se on täysin oma valinta eikä siihen ole muilla nokan koputtamista. Toisten elämäntapojen syyttäminen on oikeasti sitä mustavalkoisuutta ja lapsellisuutta eli syyllistyt itse siihen mistä syytät muita.
Taidat vihata lapsia.
Täti sinusta tulee, halusit tai et. Mutta "entä jos asuu ihan eri puolella Suomea" tämä riittänee vastaukseksi noihin muihin "onglemiin". Ja jos totta puhutaan, sinulla on vain tämä yksi elämä ja voit elää se periaatteessa kuten haluat, olla täteilemättä myös, jos niin haluat. Sinun elämä, sisaren elämä on erikseen.
Täti tai kummitäti. Miksi ihminen ei saisi olla sellainen kuin on. Miks pitäisi näytellä jotain roolia jossa on äidin laatimat ehdot. Eikö lopulta sille lapselle ole arvokkaampi oppi että me ihmiset ollaan erilaisia ja kunnioitetaan toisiamme sellaisina kuin ollaan eikä joinain lahja-automaatteina ja elämystehtailijoina.
Ehkä sekin on yksi syy miksi nuoriso voi huonosti, kun valkenee että niiden lapsuus oli vanhempien heille rakentama esitys ja todellisuus saattaa olla jotain muuta.
Hyvää kyllä ihan aitonakin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä on että introvertti-kortti täytyy pelata tällaisessakin asiayhteydessä? Ymmärrätkö, että tuollainen saa introvertit näyttämään vain hankalilta ja ikäviltä ihmisiltä, jotka kuvittelevat että introverittys on ikään kuin vastuunvapautus kaikesta mahdollisesta?
Tarkoitatko nyt sitä, että jos ihminen ei oikeasti kestä jatkuvaa melua/itkua/sotkua yms, niin hänen on silti hakeuduttava sellaisiin tilanteisiin, koska "muuten introvertit näyttää hankalilta"?
Ei se nyt noin mene. Kyllä ihmisten oma hyvinvointi menee kaiken edelle. On toki ihmisiä jotka ei arvosta toisten hyvinvointia, mutta se on heidän ongelmansa. Tietysti se ongelma projisoidaan introvertteihin. Joskus tuntuu että juurisyy on se että ihmisiä ärsyttää se kun introvertit ovat niin itsenäisiä eivätkä tarvitse muiden seuraa niin se koetaan loukkauksena omaa haurasta egoa kohtaan ("enkö minä ole haluttu ja tarpeellinen?").
Jännittävää. Olen introvertti mutta minulla on neljä lasta. Osaan myös olla sosiaalinen ja viihdyn kyllä ihmisten seurassa, mutta tarvitsen sitten myös "omaa rauhaa", mikä ei tarkoita sitä että perheeni pitäisi kadota jonnekin.
Ihmisillä introverttiys on eri asteista kuten myös aistiyliherkkyydet yms.
Sinun introverttiystasosi ei ole yleismaailmallinen mittari.
Kannattaa huomata se. Joillekin melu ja itku on oikeasti sellaista, että sitä ei kestä.
Miten niin ei kestä? Mitä siitä seuraa? Eikö voi opetella kestämään?
Ja voihan sitä sanoa, että "olkaa hiljempaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn ei ainakaan suostua kummiksi kun jo tädiksi tuleminen kammoksuttaa. Itse olen ollut tätieni kanssa paljon tekemisissä, saanut apuakin tarvittaessa. Meidän suvussa tädit ovat tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö paras täti ole sellainen joka näyttää sukulaistytöille mallia että naisella ei tarvitse olla mitään pakotettua hoivaajaroolia vaan nainen voi elää itsenäisesti vapaata elämää, kiertää maailmaa, nauttia elämästä, käydä töissä... eikä olla väkisin pakotettu hoivaamiseen ja elämän keskittämiseen lasten ympärille, koska onhan elämässä paljon muutakin kuin lapset.
Ns. "menestyjätäti" olisi tosi hyvä esikuva monelle ja kannustaisi tyttöjä ja nuoria naisia tavoittelemaan omia unelmiaan rohkeammin. En siksi ymmärrä tätä että jotkut sanovat itseään "huonoiksi tädeiksi" kun päinvastoin he näyttävät juuri tytöille esimerkkiä sillä että ovat itsenäisiä naisia jotka eivät tarvitse lapsia ympärilleen ollakseen onnellisia vaan he luovat itse oman onnellisuutensa.
Mä olin onnellinen ennen lapsia ja vielä onnellisempi kun tapasin mieheni. Onneamme täydentämään on syntynyt kaksi lasta. Perheellisenä olen onnellisempi kuin ikinä perheettömänä. Se onni tulee nykyään eri asioista.
Ei sillä, lapsettomana en tiennyt mistä kaikesta jään vaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täti susta tulee, halusit tai et. Se miten paljon olet itse tekemisissä on susta itsestäsi kiinni. Ei siitä mitään ilmoitusta tarvitse antaa. Onnittelet raskaudesta ja jatkat elämääsi.
Juuri näin. Mitenköhän ihmeessä joillekin voi olla tällaiset perustason sosiaalisen kanssakäymisen taidot täysin olemattomat :O
Vierailija kirjoitti:
Täti sinusta tulee, halusit tai et. Mutta "entä jos asuu ihan eri puolella Suomea" tämä riittänee vastaukseksi noihin muihin "onglemiin". Ja jos totta puhutaan, sinulla on vain tämä yksi elämä ja voit elää se periaatteessa kuten haluat, olla täteilemättä myös, jos niin haluat. Sinun elämä, sisaren elämä on erikseen.
Kyllä, sisaren lapsi oppii pian, ketkä ovat kivoja sukulaisia, ja sitten on se yksi mörkö, joka onneksi asuu kaukana, ja jonka kanssa ei olla tekemisissä. Ei hön tule sua häiritsemään, voit olla täysin varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain nuorena vauvan ja siskoni asui lähellä niin auttoi mielellään vauvan hoidossa ja myös anoppini joka asui naapurissa. Meillä ei kieltäydytty auttamasta jos oli aikaa, samoin toisinpäin kun siskoni sai vauvan. Meillä on edelleen hyvät sopuisat välit. Tällä hetkellä äitimme perunkirjojen hoito ja siihen liittyvöt asiat.
Hän itsekin halusi lapsia. Velalle tuo ei olisi mukavaa. Sulla on vihdoinkin vapaata ja pitääkin hoitaa vauvaa.
Ei kai vela ole välttämättä sama kuin lasten vihaaja? Vela ei vaan halua omia lapsia, ja syyt voivat olla erilaisia. Sen lisäksi sinä vaikutat vihaavan muita ihmisiä ja etenkin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Apn ei ainakaan suostua kummiksi kun jo tädiksi tuleminen kammoksuttaa. Itse olen ollut tätieni kanssa paljon tekemisissä, saanut apuakin tarvittaessa. Meidän suvussa tädit ovat tärkeitä.
Ihana kuulla tässä suku- ja lapsivihamielisessä ketjussa ja maailmassa tällainenkin kommentti.
Surullista, miten perhe ja suku ei nykyään ole missään arvossa monille. Siitä kuitenkin voi saada paljon iloa, voimaa ja tukea. Useimmiten nämä asiat alkavat kiinnostaa kun ihminen vähän vanhenee.
Minulla on läheinen perheyhteisö, joka käsittää myös lapsettoman siskoni. Arvostan sitä ihan valtavasti. Lapseni ja lapsenlapsensa rakastavat siskoani ja tiedän, että kun hän vanhenee, heissä on siskolleni tuki ja turva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jestas mikä suhtautuminen tuleviin sukulaisiin! Teillä mahis olla pikkuihmisten silmissä maailman mahtavimpia tyyppejä (mihin ei muuten ihan hirveesti ees vaadita mitään erikoisuuksia) ja te jaksatte urputtaa sieltä omista koloistanne tollasta. Huh huh, kyllä täytyy olla raskas elämä teillä.
Et tainnut ymmärtää koko ketjun pointtia joka oli siis se että jos ei yksinkertaisesti kiinnosta osallistua muiden perheiden perhe-elämään. Ei se ole urputtamista vaan omien tunnekokemuksien esiin tuomista. Paljon pahempi on jos ihmiset on pakotettuja patoamaan tunteensa. Salailu ja tunteiden piilottelu ei aiheuta mitään hyvää. Avoimuus parantaa ja on aina parempi tie.
Avoimuus joo, mitä jos aloittaisit ihan avoimin mielin, etkä etukäteen päättäisi itsekseni, miten kauheaa kaikki tulee olemaan. Olet yksinkertaisesti hyvin negatiivinen, ja angstinen, ja täytyypä myöntää, että sellaisten ihmisten kanssa on raskasta olla, kun vain valitetaan jopa keksittyjä ongelmia, ja kaikesta väännetään ongelma jo etukäteen. Huh huh, pysy vaan yksin siellä kaukana, ja säästä muut avoimuudeltasi. Oksenna paha olo pois ihan itseksenåsi minne haluat, säästä muut ihmiset siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn ei ainakaan suostua kummiksi kun jo tädiksi tuleminen kammoksuttaa. Itse olen ollut tätieni kanssa paljon tekemisissä, saanut apuakin tarvittaessa. Meidän suvussa tädit ovat tärkeitä.
Ihana kuulla tässä suku- ja lapsivihamielisessä ketjussa ja maailmassa tällainenkin kommentti.
Surullista, miten perhe ja suku ei nykyään ole missään arvossa monille. Siitä kuitenkin voi saada paljon iloa, voimaa ja tukea. Useimmiten nämä asiat alkavat kiinnostaa kun ihminen vähän vanhenee.
Minulla on läheinen perheyhteisö, joka käsittää myös lapsettoman siskoni. Arvostan sitä ihan valtavasti. Lapseni ja lapsenlapsensa rakastavat siskoani ja tiedän, että kun hän vanhenee, heissä on siskolleni tuki ja turva.
Yritä sinåkin ymmärtää sieltä pinkistä kuplastasi että kaikki ei yksinkertaisesti ole läheisiä sukulaisten kanssa eri syistä, ai niin et pysty koska "mulla on näin niin muillakin pitää olla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää tosiaan sivullisen kommentti, ei ap.. Mut samaa mieltä!
T. Lainatun tekstin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Samalta tuntuu miehestä, jolle ilmoitetaan "sinusta tulee isä"
Lapsen isä on ollut aktiivisena osapuolena asiassa.
Kirjoitus kuulostaa samanlaiselta, miten kirjolla oleva ystäväni voisi ajatella. En halua olla täti, miten voin olla olematta täti, jos kerran faktuaalisesti olen täti ja miten niin voin olla olematta tädin roolissa, jos minuun yhdistetään käsite täti. Häntä ahdistaa valtavasti tällaiset asiat.
Siis minkä roolin? Ei tädillä ole automaattisesti yhtään mitään roolia. Ei siitä tarvitse erikseen mitenkään irtisanoutua. Minun tätini asuivat toisella puolella maata, näin heitä lähinnä häissä ja hautajaisissa enkä koskaan saanut heiltä yhtään mitään. Kuulostat siltä että yrität vaan tehdä itsestäsi jotenkin tärkeän tässä. Eiköhän se siskokin sinut tunne sen verran hyvin että tuskin odottaa sinulta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täti susta tulee, halusit tai et. Se miten paljon olet itse tekemisissä on susta itsestäsi kiinni. Ei siitä mitään ilmoitusta tarvitse antaa. Onnittelet raskaudesta ja jatkat elämääsi.
Juuri näin. Mitenköhän ihmeessä joillekin voi olla tällaiset perustason sosiaalisen kanssakäymisen taidot täysin olemattomat :O
Ap taitaa olla hieman kirjolla.
Aloitus on jonkun huomionkipeän velan väsynyt provo. Lakatkaa ruokkimasta trollia.
Minä olen täti lapsille, jotka asuvat kaukana. Ei se ole minulta mitenkään pois, että tapaan heitä silloin tällöin, päin vastoin. En ole koskaan ajatellut olevani missään tädin roolissa (mikä sellainen edes on?). Olen ihan oma itseni niinkuin muulloinkin, en vedä rooleja. Ja mitä tuo "omaan elämään keskittyminen" edes tarkoittaa? Minäkin keskityn omaan elämääni, johon kuuluu se, että minulla on mm. sukulaislapsia ja muitakin sukulaisia, ja sen lisäksi valtavasti muita asioita ja tekemistä.