Lue keskustelun säännöt.
"Sinusta tulee pian täti!" - miten voi välttää roolin, jos ei yhtään kiinnosta?
27.08.2026 |
Eli jos käy niin että sisar julistaa olevansa raskaana, ja kertoo, että sinusta tulee täti. Ja tädillä on tietty ääneen sanomaton tai sanottu rooli että pitää ostaa synttäri- ja nimpparilahjat, muistaa soitella, lähetellä kuvia, olla maksuttomana lapsenvahtina, joustaa omasta ajasta, käydä kylässä, osoittaa kiinnostusta jne jne... 😬 mutta entä jos asuu ihan eri puolella Suomea ja oikeasti ei edes kiinnostaisi olla toisen lapsenvahti/sijaishuoltaja. Introverttinä sitä tykkää olla lähinnä omissa oloissaan, ja melu/riitely/itku/sotku aiheuttaa ajatuksenakin jo pahoinvointia....🙄 miten sen voisi ilmaista, että "sori ei kiinnosta täteily, mutta kiva kun kysyit"?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalta tuntuu miehestä, jolle ilmoitetaan "sinusta tulee isä"
Mies, joka harrastaa suojaamatonta seksiä, ymmärtää varmasti mahdollisuuden isyyteen. Ihan omaa ajattelemattomuutta.
Niinhän sitä LUULISI. Minäkin luulin.
Annoit siis vetää paljaalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse tehdä mitään, jatka vain elämääsi niin kuin ennenkin.
T. Toinen täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oikeasti ap:ta ahdistaa ajatus siitä että hänen vanhempansa keskittyvät nyt lapsenlapseen eikä häneen, joulut ei ole enää kuin ennen ja perheen huomio ei ole enää hänessä. Ap on tainnut olla perheen vauva.
Tämä. Aloittaja kokee kateutta ja huonommuutta kun sisko aloittaa elämässään uuden vaiheen ja todennäköisesti lähentyy vanhempiensa kanssa uudella tavalla. Pitää sitten kehittää jotain kriisiä siitä miten tädillä muka on raskas ja merkittävä rooli. "Eikö kukaan ajattele minua ja tunteitani?"
Narsismin oireita, ei osaa lainkaan iloita toisten asioista ja ajatella toisten tunteita, on vain minä minä minä
Tuollaisiahan lapselliset usein juuri ovat. MINUN lapsi, MINUN lapsiperhe-elämäni, MINÄ, MINÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa ettei tarvitse ottaa paineita, mutta moni kaveri on loukkaantunut kun en ole kiinnostunut heidän lapsistaan. En siis mitenkään tuo sitä esiin, en vain hakeudu lastensa seuraan, käy katsomassa tai ehdota lapsellista tekemistä. Sitten aina siinä 5-10v kohdalla sanovat olevansa loukkaantuneita kun en ole lainkaan tutustunut lapsiinsa. -eri
Niin. Lapset ovat vanhemmilleen tärkein asia. Se olisi sama jos "kaverisi" ei olisi kiinnostunut sinulle tärkeimmästä asiasta.
No eivät he kyllä olekaan. Minulle tärkein asia on lemmikkini ja harrastukseni ja kummatkaan eivät erityisesti kiinnosta kavereitani ja se on täysin ok! Minua ei myöskään erityisesti kiinnosta yhden kaverini taidemaalausharrastus tai toisen tanssiharrastus, voin hyvin kuunnella niistä sen verran kuin keskustelussa tulee esiin, mutta en koe velvollisuudekseni vaikka pyytää nähtäväkseni maalauksiaan tai mennä katsomaan esityksiään. Ja se on myös ok!
Kuitenkin heti kun on kyseessä lapsi, niin oletetaan että ystävän pitäisi olla kiinnostunut ja osallistua projektiin, vaikka ei lapsista lainkaan tykkäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä mitään, jatka vain elämääsi niin kuin ennenkin.
T. Toinen täti
Se on sen perheen homma kutsua tätiä eri juttuihin jos haluaa. Menin kuuliaisesti joka juhliin ja vein lahjan. Sitten kutsut loppuivat, joten oletin että haluavat hengata keskenään. Jatkoin omaa elämääni. 10v meni ja alkoi kuulua valitusta miten olen etääntynyt lapsista! Eli minun olisi pitänyt kutsua itseäni kylään tai soitella satunnaisesti kysyäkseni lasten kuulumisia (vaikka ei kiinnosta)?
Mielestäni liikaa odotettu. Nykyään on niin paljon kaikkea omassa elämässä että hyvä kun jaksaa ja muistaa ne hoitaa. Jos pitäisi jokaisen lähipiirin lapsia miettiä myös ja pitää väkisin yllä jotain suhdetta niin ei vain onnistu ja on mielestäni kohtuutonta sellaista odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmisillä taas ongelmat. Varmaan jo se että asut toisella puolella Suomea auttaa siihen ettei kukaan oleta sinun olevan koko ajan auttamassa. Itselläni kävi niin päin että olisin kovasti halunnut olla "täteilemässä" mutta apuani ei kaivattu kun halusivat hoitaa lasta koko ajan itse. Vasta nyt kun toinen lapsi syntyi niin olen päässyt tätihommiin. Eikä niitä nytkään paljon ole ollut ja lähinnä itse olen apuani tarjonnut. Nautin kyllä näistä hetkistä vaikka olen myös introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oikeasti ap:ta ahdistaa ajatus siitä että hänen vanhempansa keskittyvät nyt lapsenlapseen eikä häneen, joulut ei ole enää kuin ennen ja perheen huomio ei ole enää hänessä. Ap on tainnut olla perheen vauva.
Tämä. Aloittaja kokee kateutta ja huonommuutta kun sisko aloittaa elämässään uuden vaiheen ja todennäköisesti lähentyy vanhempiensa kanssa uudella tavalla. Pitää sitten kehittää jotain kriisiä siitä miten tädillä muka on raskas ja merkittävä rooli. "Eikö kukaan ajattele minua ja tunteitani?"
Ai hitsi. Onko systeri edes kysynyt ap:lta lupaa hankkiutua raskaaksi? Ettei lumihiutale-ap vain kuormitu liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastikin ihmiset vihaa sukuaan ja lapsia näin paljon!? Kamalaa luettavaa ja mitä lapsivastaisempi kommentti, sen enemmän yläpeukutetaan. Jos joku sanoo pitävänsä sukulaislapsistaan ja iloutsevansa heidän seurassaan, niin jopas alapeukkuja satelee. En voi ymmärtää. Oikein rehvastellaan miten vähän ollaan tekemisissä.
Miksi ajattelet, että se on kenenkään vihaamista jos ihmiset tykkää olla omissa oloissaan? Esim. Introvertit viihtyy yksin.
Sehän se vihaamista on jos ihmisiä pakotetaan väkisin olemaan yhteyksissä ihmisiin, joihin ei halua olla yhteyksissä. Se on väärin.
Tuskin sinäkään olisit tyytyväinen jos joku alkaisi painostaa sinua olemaan henkilöön X tai Y yhteydessä, vaikka sinua ei kiinnostaisi. Se on itsekästä, että vaaditaan muilta.
Olen eri.
Meidän suvussa sinun kaltainen ihminen jätettiin pärjäämään yksin vakavan sairautensa kanssa. Mitään vastakaikua tai mielenkiintoa ei ollut omaa lähisukua kohtaan ennen kun itse tarvitsi apua. Ei kertaakaan käynyt sisarusten lapsia edes katsomassa ja omat vanhemmat jätti muiden sisarusten autettavaksi. Nyt tätä ”introverttia” pitäisi auttaa arjessa ja ties missä. Sai tasan sitä mitä tilasi. Hänellä on silti pokkaa edelleen itkeä tästä, miksi häntä ei auteta. Introvertti voisi joskus ajatella muitakin kuin itseään.
Introverttiys ja itsekkyys on ihan eri asioita.
Voisi myös sanoa, että itsekästä on sekin kun yrittää kontrolloida muita ja muiden elämänvalintoja arvostelemalla niitä suoraan tai rivien välistä. Jokainen eläköön niin kuin itse haluaa elää.
Niinhän ap tekee. Keksi jo etukäteen mahdollisia vaatimuksia, joiden varjolla uhriutuu nyt. Ja taatusti vielä käyttää samaa syytä uudelleenkin uhriutumiseen.
No entäs tämä? Minusta tuli serkku 9-vuotiaana. Lisäksi olen sisko, siskontytär, veljentytär, tytär, kummityttö, TÄTI jne. Kukaan ei kysynyt minulta, haluanko tällaisiä rooleja!
Jouluna, juhannuksena ja synttäreillä on ollut pakko sopeutua näihin erilaisiin sukulaissuhteisiin. Ja kyllä olen ostanut ja saanutkin lahjoja. Joskus olen viettänyt aikaa näiden ihmisten kanssa silloinkin, kun olisin vain halunnut olla yksin kotona. Lapsuudenperheessäkin oli sopeuduttava siihen että jopa samassa kodissa oli muita ihmisiä. Elämä on potkinut monin tavoin päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä mitään, jatka vain elämääsi niin kuin ennenkin.
T. Toinen tätiSe on sen perheen homma kutsua tätiä eri juttuihin jos haluaa. Menin kuuliaisesti joka juhliin ja vein lahjan. Sitten kutsut loppuivat, joten oletin että haluavat hengata keskenään. Jatkoin omaa elämääni. 10v meni ja alkoi kuulua valitusta miten olen etääntynyt lapsista! Eli minun olisi pitänyt kutsua itseäni kylään tai soitella satunnaisesti kysyäkseni lasten kuulumisia (vaikka ei kiinnosta)?
Mielestäni liikaa odotettu. Nykyään on niin paljon kaikkea omassa elämässä että hyvä kun jaksaa ja muistaa ne hoitaa. Jos pitäisi jokaisen lähipiirin lapsia miettiä myös ja pitää väkisin yllä jotain suhdetta niin ei vain onnistu ja on mielestäni kohtuutonta sellaista odottaa.
Tällaista tullut itsekin huomattua. Lopettivat yhteydenpidon, mutta silti valittavat kun ei nähdä tarpeeksi (selän takana tai silloin kun nähdään sukujuhlissa). Eli toisin sanoen olettavat, että minun pitäisi olla se aktiivinen osapuoli (niin kuin käytännössä aina olin ennen kuin kyllästyin siihen). Marttyyriutta parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö paras täti ole sellainen joka näyttää sukulaistytöille mallia että naisella ei tarvitse olla mitään pakotettua hoivaajaroolia vaan nainen voi elää itsenäisesti vapaata elämää, kiertää maailmaa, nauttia elämästä, käydä töissä... eikä olla väkisin pakotettu hoivaamiseen ja elämän keskittämiseen lasten ympärille, koska onhan elämässä paljon muutakin kuin lapset.
Ns. "menestyjätäti" olisi tosi hyvä esikuva monelle ja kannustaisi tyttöjä ja nuoria naisia tavoittelemaan omia unelmiaan rohkeammin. En siksi ymmärrä tätä että jotkut sanovat itseään "huonoiksi tädeiksi" kun päinvastoin he näyttävät juuri tytöille esimerkkiä sillä että ovat itsenäisiä naisia jotka eivät tarvitse lapsia ympärilleen ollakseen onnellisia vaan he luovat itse oman onnellisuutensa.
Onko vela automaattisesti menestyjä?
Useimmat tietämäni velat ovat kyllä kaikkea muuta. Korkeasti koulutetuille syntyy keskimäärin enemmän lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Lapset ovat vanhemmilleen tärkein asia. Se olisi sama jos "kaverisi" ei olisi kiinnostunut sinulle tärkeimmästä asiasta.