LoMakuisten lasten 2-vuotissynttärit lähestyvät!

Tervehdys taas pitkästä aikaa! Kuinkas teillä on vietetty isänpäivää? Me ollaan anoppilassa, joten ei mitään omaa oikein voinu järjestää - aamukahvit oli pöydässä anopin toimesta. Ostin kasan musiikki- hifi- ja autolehtiä ja annoin aamupäivän olla rauhassa selailemassa niitä :-) Iltapäivällä lähdetään isolla porukalla ulos syömään.



Meillä on kahden viikon päästä vasta Joelin synttärit, ja reilu viikon päästä 2 v neuvola, mittoja ei siis tiedetä. Vaatteet alkaa olla jo kokoa 98 ja kengät numeroa 28, joten varmaan siellä yläkäyrillä mennään. Muutoin en odota mitään ihmeitä neuvolakäynniltä, neuvolatäti ei ole koskaan ollut kiinnostunut mistään, ei ole testannut eikä kysellyt mitään, pelkät mitat on ottanu. Minun kysymyksiin vastaa ympäripyöreästi ja lyhyesti - tulee oikeastaan vaan paha mieli kun siellä käy :(



Kiva lukea teidän kuulumisia, ja voimia erityisesti Talvisalamalle, täytyy ihailla tosiaan sun jaksamista. Toivottavasti välillä saat apuja joltain suunnalta..!



Jouluna päästään taas megahelpolla, kierretään ensin mun vanhemmat ja sitten anoppilaan loppujouluksi. Lahjoiksi teetän kuvakalentereita Joelista isovanhemmille, muille jotain pientä. Joelille ei itse viitsitä ostaa ainakaan montaa lahjaa, sillä se lahjavuori muiden toimesta on jo ihan älytön kuitenkin! Viime vuonnakin tuli kymmeniä paketteja. Sen siitä saa kun ei ole muita pieniä suvussa - ihan hyvä meille tässä mielessä ;-)



Mukavaa isänpäivää ja toivotaan loppusyksylle siedettäviä ulkoilukelejä!



Anyara & Joel

Kivan paljon väkeä täällä piipahteli viimekuussa, hetken ajattelin tehdä uutta joulunalus pinoa, mutta päädyin sitten kirjoittamaan tänne.



Me olimme tiistaina vasta neuvolassa ja neidin mitat olivat 85 cm ja 11,8 kg. Pituus menee tasaisesti nolla käyrän alapuolella ja painokäyrä oli nyt noussut nolla käyrälle. Neiti esitti omaa tomeraa itseään ja terveydenhoitaja totesi hymyssä suin, että sinulla näkyy olevan motorisesti erittäin hyvin kehittynyt, avoin, luottavainen lapsi jolla on melkoisen varma oma tahto. Kyllä tuolla asenteella pärjää. ... Olisikohan kommenteihin ollut syynä neidin esitys, kun äiti sanoi että sinun on istuttava jos aioit riisua sukan, niin neiti mulkaisi äitiään, nosti toisen jalan ilmaan ja kiskaisi sukan jalastaan yhdellä jalalla seisten. Jos olen päättynyt, niin se onnistuu!



Meillä ilmeisesti on vähän erilainen terveydenhoitaja, kuin ainakin Anyaralla. Meillä terveydenhoitaja aina varaa aikaa keskusteluun ja jutusteluun, käydään läpi arkipäivän sujuminen, yöt , iho, nyt kerrottiin erikseen seuraavasta neuvolakäynnistäkin, täällä kun tehdään kaikille kolme vuotiaille yhteinen testi. Toisille se tehdään osin päivähoidossa ja meidän mantelille, joka on kotona se tehdään kodin kanssa yhteistyössä neuvolassa. Tutkimus sinällä on tuttu, keskimmäiselle se tehtiin lähes pari vuotta sitten, mutta olihan kertaus taas hyväksi. Itsestäni on mukava mennä terkkarille ja yleensä silloinkin jos on ollut jostain huolissaan , tulen sieltä varmempana vanhempana pois. Neuvoja ja vinkkejä saadaan, aina muistetaan mainita että lapset on yksilöitä ja se mikä toimii toiselle ei toiselle ole hyväksi, mutta mitään ei tuputeta eikä pakko syötetä.



Meillä lahjaksi tuli muumitalo ( suuri hitti ), oma vauvanukke ( ihana, manteli hoitaa, missä vauvan tutti.. ) legoja ja vaatteita joista muumipaita on IHANA... Nyt joulupukille kirjoitettiin isompien perässä ja toiveissa oli uusia muumi dvd.tä ( niitä toivoo myös eritoten äiti, vanhat alkavat jo tympiä... ) sekä auto... Muutenkin lastemme joulupukin kirjeet olivat hauskoja, neljävuotias toivoi pleikkaria ja oikeaa sahaa, sekä paria lelua jotka on telkassa nähnyt sekä sukkia, seitsemän vanha taas helinä-keiju dvd:tä, kirjoja, joissa on myös kuvia sekä yöpaitoja... Hauska huomata että syksyn aikana on sen sataa asiaa toivottu, mutta kun oikean kirjeen aika tuli, joukko karsiutui aika pieneksi ja joukkoon mahtui myös pehmeitä paketteja...Jokainen halusi myös omaan kirjeenseensä esittää toiveen toiselle, äidille toivottiin jotain jne..



Mitäpäs muuta vielä? Kauhulla luin että jotkut ovat jo joululahjatkin ostaneet, itse olen vasta ajatus asteella, no ymmärrettävsti jos on vauva tulossa / on jo , niin on mukava ettei tarvitse jouluhumuun enää mennä. Tänä vuonna olen kyllä päättänyt että ennen joulukuuta ne lahjat on. Olemme nimittäin päättäneet isännän kanssa pitää vapaa viikonlopun tässä kuussa, huone on varattuna hotellista ja samalla reissulla sitten yhdessä ostetaan kaikki lahjat. Me olemme niitä vanhempia, jotka eivät hoida ikinä parisuhdettaan kaksin ja kesällä päätimme, että nyt alamme ottaa toisillemme aikaa silloin tällöin. Heinäkuussa olimme yhden yön hotellissa ja nyt sitten heti neljän kuukauden päästä toisen....



Kaikille pinoutujille terkut, kiva kuulla synttäreistä ja lasten luonteista, kovin monella onkin jo esiintynyt tätä kaksi vuotisuhmaa. Eli kaikkien lapset lienevät lukeneen lasten käytösoppaan :)



Nyt täytynee mennä antamaan aamiaiseksi jäätelöä... Meillä on keskimmäinen taas sairaana, yöllä yskittiin pari tuntia ja ruokahalu olematon. Syömme siis sitä mikä menee alas... Onneksi sai edes nyt aamusta nukuttua, toivottavasti saamme tänään lääkäristä kuurin joka selättäisi tämän pöpön, päästäisiin tästä nuha kuume yskä kierteestä eroon.



Terkut Rapu ja vauhti trio

Raputytölle kiitos terkuista! :) Lämmittää mieltä, kun joku muistaa nimimerkin, tai muuten vain kaipailee :)



Ainon eka kerhopäivä oli tänään ja se meni hienosti. Sanoin heit ja jätin tytön sinne kokoilemaan palapelejä. Ei ollut moksiskaan kun tulin reilun kahden tunnin kuluttua hakemaan. Minä näin koko yön painajaisia kerhosta, taisi olla siis minulle pahempi paikka kuin Ainolle.



Tosiaan, nyt on ihan selvästi tullut vieläkin vahvemmin Ainolle "minä itse" kausi. Riisumisen ohella talvihaalari menee jo hienosti itse pukien päälle. Kengätkin saa jalkaan, muttei saa niden vetskareita kiinni. Hanskoissa osaa ohjata peukkua oikealle paikalleen. Kyllä se siitä.



Viime viikko meni sairastellessa. Vauvalla oli 39,6 kuumetta ja Aino sai ihan mahdottoman räkätaudin. Onneksi taudit ovat jo ohi. Vauvan kuumeen takia jouduin käymään lääkäriasemallakin, kun ei ollut tosiaan muuta kuin korkea kuume. Ei sitten selvinnyt, mikä se oikein oli kun kaikki oli lääkärin mukaan kunnossa.



Ainon ruokahalu on luokkaa todella olematon. Siis kertakaikkiaan mikään ei oikein maistu. En muista milloin hän olisi syönyt kunnon aterian, varmaan ennen viime kesää. Ihme närppimistä. Syö lautaselta pari haarukallista ja siinä olikin sitten ruokailut. Haluaa kyllä syödä, maistaa ja se jää sitten siihen. Toivottavasti tämäkin kausi menisi pian ohi, muuten syömättömyys alkaa pian näkyä painossa.



Joulua en ole tehnyt minäkään vielä. Luulen, että tänä vuonna syödään ihan vaan kaupan ruokaa. Ei ihan sellainen Joulu, josta minä tykkään, mutta saamepahan ainakin olla oman perheen kesken. Mummuilla pitää mennä käymään, elleivät he sitten tule meille syömään. Koko Joulu on vielä ihan auki. En jaksa edes ajatella. Kerrankos sitä nyt Joulua vietetään vähän heikommilla puitteilla.



Ainon synttäreitä vietettiin toissaviikonloppuna. Ihan vaan sukulaisille pidin juhlat. Eipä Ainolla montaa kaveria olekaan, kun ei hän ole päiväkodissakaan.



Läpsimisestä täällä on ollut: Aino saattaa joskus läpsäistä tai jopa purra veljeään ja sanoa hänelle tiukasti: "Häivy!", mutta itseään saa isoveikka syyttää kun on moisen tavan Ainolle opettanut. Yleensä Aino kyllä leikkii tosi sopuisasti ja pihallakin perääntyy kummissaan jos joku ikätoveri alkaa ärhennellä.



Nyt pitää lopettaa kun Aino vaatii kirjan lukemista. Kovasti tyttö tykkää kun joku viitsii lukea. Näyttämökirjat ovat suosikkikirjoja.



Kanelisokeri, Aino (2v 1vko) & Aurora (kohta 6kk)

Näinpä se on muutettu! Yhä laatikoita purkamatta, mutta kaikki oleellinen paikoillaan (tosin jatkuvaa järjestelyä silti). Koti pieneni, mutta hyvin mahduttiin. Lapset ovat ihastuksissaan omasta saunasta sekä siitä, että nyt ei tarvitse rampata rappuja kolmanteen kerrokseen, vaan ollaan ihan maatasossa =) Liian monta laatikkoa on vielä osoitteella "kirppis"... kun sen joskus jaksaisi organisoida.



Lapset eivät ole nähneet isäänsä muuton jälkeen (reilu viikko siis) kuin kerran pienen hetken. Pari kertaa tämä on soittanut ja motkottanut ihan muuta asiaa (tarvitsee autoa tms), mutta ei kertaakaan ole kysynyt lapsista. No, tämä on aihe, josta voisi jauhaa, mutta jos mies haluaa leikkiä marttyyriä, niin leikkiköön itsekseen. Lapsille isä on tärkeä myös minusta, mutta saisi myös käyttäytyä siten... ja aikuismaisesti...



Takaisin tähän elämään =) Lapset ovat kotiutuneet heti loistavasti. Ovat rauhallisempia (toivottavasti ei ole väliaikasta) ja tasapainoisemman oloisia. Vauhtia ja riitaa toki riittää, mutta eiköhän tämä tästä iloksi muutu enenevässä määrin. Vielä ei ole voimia kovin kummoiseen tavallisen arjen lisäksi. Tosin en nyt muutenkaan ole mikään tehomoottori, en jaksa hakea elämään mitään jatkuvaa vaihtelua, elämää, toimintaa tms. Ihan vaan tasapaksua arkea.



Nyt ollaan saikulla. Meille rantautui enterorokko. Pupu käytettiin eilen lääkärissä (mummo hoiti, kun oli pakko mennä töissä käymään ja töitä piti mukaankin ottaa... kunhan se työpaikka säilyisi, kun jatkuvaa miinustelua saldossa...) ja enteroksi varmistui, vaikka kaikki oireet olivat niin erilaisia saatavaan tietoon verrattuna. Että tiedoksi vain teille muille; enterorokon rakkulat voivat tulla ihan mihin vain, olla ihan minkä muotoisia vain, niitä voi olla todella runsaasti ja ainakin meidän atoopikolla kutisevat valtavasti. Kuumettakin oli lähes 40. Oletettavasti kuitenkin suussa olevista merkeistä sen enteroksi tunnistaa.



Niin, synttärit pidettiin viikkoa ennen muuttoa vanhassa kodissa. Hyvin meni, tuli muumiaterimet ja muki (pop), muumipalapelikirja (yhtä pop), muutama vaate, pehmopupu ("poikaystävältä" ja tämäkin pop), barbi... Siinäpä kait ne. Kuten sanottu, tässä suvussa on muitakin lapsia ja isänpuolen suvulle ei merkitä paljon mitään. Minun sukuni taas on melko vähävaraista, mutta auttavan käden ojentavat, kun pyytää. Monesti nyt tässä eron ja muuton aikaan ihan pyytämättäkin (kun en raatsi pyytää apua). Minulle ja lapsille tärkeämpää se läsnäolo kuin tavara =)



Yritän kerätä rohkeuteni ja vaatia tarhaa aktiivisemmaksi Pupun kuivana olemisen kanssa. Siis tosiaankin on ollut kuiva jo puoli vuotta. Myös öisin. Kesken leikin saattaa kuulua "oho, kakkahätä" ja kiivasta tepsutusta ja huuto "oon pissalla/kakalla" =) Toki sen ymmärrän, että tarhassa touhut ovat erilaiset, mutta kun poikkeuksetta yleensä aloite kuivaksi olemiseen lähtee tarhasta, niin... Outoa... Ja kun kyse on tosiaan lapsesta, joka ON kuiva.



Neuvolassa meillä on vallan ihana terveydenhoitaja, joka itsekin totesi, ettei tarvitse neuvolatätiä muuton vuoksi vaihtaa (täällä aluejaot), kun meillä synkkaa ja lapset tuttuja. Yhtä lailla täällä jutellaan neuvolakäynnin aika melkein mistä vaan, kaikesta, minkä kokee aiheelliseksi. Mitään ei tuputeta, mutta tulee tunne, että huolehditaan ja ollaan tärkeitä. Pupu sai kehuja, että on tädin vakuuttanut taidoillaan, on ketterä, suloinen (tietty kaikki on) ja tahtoakin löytyy. Sosiaalinen ja reipat neiti. Mitat olivat 83,4 cm ja 11 kg. Painoa on tullut mielestäni hurjasti ja Pupu näyttää varsin "pallerolta", mutta kuintekin paino menee vielä selkeästi miinuksella. Tasaisesti kasvaa kuitenkin omia käyriään, pikkuisen keskimääräistä pienempi neiti. Kooltaan vaan ei sielultaan =) Melkoisen suloista ja liikuttavaa oli isoveljen (keskimmäisemme halusi neuvolaan mukaan, isompi halusi olla tarhassa) syvä huoli ja suru, kun Pupu sai influenssarokotuksen! Sitä jaksettiin vielä muutaman päivänkin jälkeen ihmetellä, miksi siskoon laitettiin reikä... =-O Koin, että tuo rokotus on tarpeen, kun Pupu tulee aina niin kovin kipeäksi, oli tauti mikä hyvänsä.



Jospa tämä tällä erää ja painun nukkumaan. Iloisia terkkuja kaikille ja toivottavasti käytte täällä kirjoittelemassa omia kuulumisianne. Niitä on aina yhtä mukava lukea =)



TalviSalama kera aavistuksen sairaana hyytyneen vauhtitrion

Hei!



Onhan täällä sentään käynyt kirjoittajia!! :-) Raputyttökin pitkästä aikaa, kiva!

Tosi mukava kuulla miten menee.



Onnea uuteen kotiin TalviSalamalle ja vauhtitriolle! Harmi että entero-rokko on iskenyt, toivottavasti menee nopeasti ohi. Sitä olen tässä peläten itsekin odotellut, kun on paikkakunnalla liikkunut, mutta vielä ei ole näkynyt lähipiirissä. Hyvältä kuulostaa muuten teidän alku uudessa kodissa, kiva että viihdytte noin hyvin koko porukka. Mutta tylsä tuo lasten isän tapa hoitaa yhteyksiä, toivottavasti hän tajuaa että lasten takia pitäisi ryhdistäytyä ja pitää yhteyksiä yllä kunnolla.



Meillä on tässä kaikenlaista, vaihtelevia tunnelmia. Välillä on meidän neiti niin mainio kuin ikinä, leikkii milloin mitäkin mielikuvitusjuttuja, ja höpötystä riittää aamusta iltaan! :-) Välillä taas äidillä nousee savu korvista kun mitään ei totella eikä uskota, ja juostaan karkuun aina kun pitäisi pukea, kaadetaan vesi- ja maitomukeja useampi päivässä vaatteille jne. jne.. mutta pieniähän nämä harmit ovat, ja kuuluvat lapsiperheen elämään, vaikka välillä vähän kypsyttäisi. Kyllähän niitä pikkujuttuja jaksaa jos on nukkunut hyvin mutta meillä on ainakin ollut sen verran rikkonaisia öitä yskän takia yms. että äiti on ollut aika väsy ja sen takia ärhäkkä. Aina kuitenkin itseäkin harmittaa kun tulee rähjättyä.



Joulu lähestyy, joko alkaa olla itse kullakin mielessä? Minä olen nyt tehnyt ensimmäiset lahjaostokset ja tilannut muutaman valokuva-jutun, joten osa lahjoista on jo hoidettu! Jee! Ja jotenkin tuntuu nyt ihan mukavalta tuo joulun tulo. Käytiin kirjastossa ja hankin pari jouluaiheista kirjaa neidille luettavaksi. Ja lisäksi hain pari tutista luopumista käsittelevää kirjaa, sillä tuo asia on meillä ajankohtainen. Ei olla vielä luovuttu, mutta asiasta puhutaan päivittäin. Ajattelin että joululomalla sitten rykäistään jollei sitä ennen ole saatu aikaan..



Miltäs itse kunkin joulusuunnitelmat näyttävät?

Sirita, kuullostaa niin tutulta, 2-vuotiaat ovat niin valloittavia... jolleivät raasta hermoja =-/ Meilläkin Pupu höpöttää ja selostaa niin omiaan kuin toisten tekemisiän jatkuvalla syötöllä. Virtaa riittää. Lisäpotkua tuo, kun kaksi vanhemoaa veljeä opettaa kolttosille. Toisaalta suloista, kuinka pitävät toistensa puolta, huolehtivat ja auttavat. Mutta tilanne voi silmänräpäyksessä muuttua nyrkkitappeluksi. Tunteet ovat niin aitoja. Välillä toki rasittavaa, kun äidistä pitäisi riittää kolmelle syliksi, kaveriksi, puhaltajaksi ja "omaksi" yhtä aikaa. Mutta sitähän se on ollut jo ennen eroa, eli ei siinä muutosta. Lisäksi tuo on niin tuttua, että jaksaa paremmin, jos nukkunut hyvin. Vasta nyt (viiden vuoden jälkeen) saatan saada nukuttua sen kolme-neljä tuntia putkeen ilman yhdenkään lapsen herätystä. Kuitenkin vielä harvassa ne yöt, jolloin olisin tuntenut nukkuneeni hyvin. Mutta se hiukan paremminkin jo auttaa arkeen =-) Vielä kun oppisi relaamaan, sillä stressi aiheuttaa minulla nukahtamisvaikeuksia ja unet jäävät monesti siksikin lyhyiksi.



Joulu... voivoi... vasta nyt olen saanut listatuksi ihmiset (lapset) joille lahjoja hommattava. Vielä kun saisi itsestään sen verran, että pyytäisi lastenhoitoapua siksi ajaksi, että ehtisi kaupat sännätä läpi. En siedä jouluruuhkia ja hermot menee, kun ihmisiä paljon ympärillä. Pakolliset ruokaostokset on siihen ruuhkaan kuitenkin tehtävä. Kotosalla ollaan, mutta sen kummempaa ei olla suunniteltu. Ei mitään havaintoa, mitä lasten isä on miettinyt. Lähinnä haluaisin olla lasten kanssa rauhassa ja nauttia kiireettömästä olosta. Joulu ei erityisemmin minulle muuten merkitse kuin lähinnä tuo rauhallinen joulutunnelma. En jaksa ruoka-asioista innostua, katson sitten lähempänä, mitkä fiilikset.



Tutista luopumiseen Siritalle voimia. Itse uskon, että kun on tehnyt päätöksen, josta ei horju, se on jo enemmän kuin puoli voittoa. Jokainen kuitenkin yksilö muuten, joten vaikea ennustaa, miten kivuttomasti menee. Mutta aivan varmasti tutista eroon pääsette =-)



Nyt huomiset vaatteet valmiiksi. Yritän tarjota lapsia aamulla hoitoon. Meillä on sikälikin hassu tarha, että (ainakin minusta) tuntuu siltä, kuin haluaisivat päästä mahdollisimman vähillä lapsilla jos milläkin syyllä ja toisaalta myös menevät sieltä, mistä aita matalin (jos ajatellaan tuota kuivana olemista). Periaatteessa ihan mukavaa porukkaa, mutta... Tuntuu AINA, että HE tietävät, HEILLE pitää kertoa kaikki, mutta se vuorovaikutus, kunnioitus ja kuuntelu toisinpäin ei oikein toimi... No, ehkä syy on minussa ja olen jotenkin "sopiva kiusattavaksi". Kuitenkin, tänään Pupu oli tarhassa, kun pojat vielä eilen kuumeessa. Ja pitää olla se kuumeetoon vuorokausi. No, soittivat, että "ei ole tarhakunnossa, kuumetta 37,6"... Jeps, kotona ei mitään, ei jaksamisessa saati kuumetta. Eikä pojillakaan. Ihmettelen vain. että mikä työnantaja hyväksyy "varmuudenvuoksitoipilasairausloman"...



TalviSalama kera nukkuvan vauhtitrion

Yritän ryhdistäytyä ja kirjoitella tännekin puolelle säännöllisesti :)



...Joo, meillä oli eilen 2v neuvola. Ainohan täytti kaksi vuotta 17.11. Viikonloppuna olisi sitten kutsut tulossa.



...Mutta nyt siihen neuvolaan. Olikin yhteiskäynti 5kk ikäisen siskon kanssa.



Ainolla oli pituutta 87cm ja painoa 12,4kg. Hyvin kasvaa omalla käyrällään. Reppana sai influenssapiikin, enkä sitten ehkä pitänyt ihan hyvin kiinni kun neiti nappasi sen piikin käteensä. Onneksi kaikki aine ehti mennä kuitenkin reiteen saakka. Aino sanoi neuvolantädille hirmuisen nyyhkytyksen takaa :"Kiitoshhh". Reppana luuli, että pitää vielä mokomasta kiitellä.



Kuulin, että meidän kodin lähellä olevassa päiväkodissa olisi Ainon ikäisille, kotona hoidettaville lapsukaisille kerho ja soitinkin sitten heti päiväkodin johtajalle eilen. Tänään meille ilmoitettiin, että Aino pääsee kerhoon Joulukuun alusta alkaen. Kerhoa on 2 kertaa viikossa, 2½h kerrallaan. Toivottavasti neiti tykkää mennä sinne. Minä saan kaksi aamupäivää viikossa itselleni ja vauvalle. Pääsen lenkille ja siivoamaan. Tuntuu ruhtinaalliselta, vaikka tiedän kyllä, ettei aamuyhdeksäksi kerhoon raahautuminen ole herkkua kahden pienen kanssa.



Meillä on alkanut ihan kauhea temppuilu pukemisen kanssa. Aino tahtoo pukea itse, enkä minä ehdi aina odottelemaan kun tulee kiire...niin tällaisen oinaan sarvethan siinä kolisee kiivaasti yhteen tuon skorpionilapsen saksien kanssa. Aino heittäytyy täysin veltoksi, juostuaan ensin puolisen tuntia pakoon ja minä joko kiehun tai nieleskelen kyyneleitä...Rasittavaa...pukeminen on vaikeata, todella vaikeata.



Päiväunia jättää väliin, mutta tarvitsisi ne kyllä. Jos nukkuu, ei nukahda illalla kovin helposti, jollei nuku, huutaa jo ilta seitsemältä ihan hysteerisenä ja nukahtaa sormia napsauttamalla kun vaan kärrätään sänkyyn. En tiedä, mikä olisi sitten ratkaisu.



Kaiken lisäksi Aino osaa jo kiivetä pois pinnasängystään, eli niinä päivinä, kun olen saanut hänet työllä ja tuskalla nukkumaan ne päiväunet, hän ei sitten illalla suostukaan nukahtamaan sinne sänkyynsä, vaan kiipeää sieltä koko ajan pois. Niinpä meillä joudutaan kantamaan neiti useita kertoja sänkyynsä ja pukemaan vaatteetkin päälle, kun nekin on riisuttu. Täytyy ottaa kokouimapuku taas käyttöön. Se on helppo pukea yökkärien päälle, ei osaa vielä riisua sitä ja yövaatteet säilyvät siten päällä.



Rasittava vaihe, mutta niin hauska, kun koko ajan oppii uutta :) Tänään puhui ensimmäisen puhelun mummun kanssa puhelimessa. Oli mukava kuunnella :) ...Ja kun iskä tuli töistä kotiin, piti heti raportoida, että mummun kanssa oli puhuttu :)



Joulua en ole valmistellut lainkaan. Emme ole ostaneet vielä lahjojakaan...Kaivamme taas kuoppaa itsellemme...ja vietämme viimeiset päivät ennen joulua panikoiden ostoksilla :p



Jepsistä, nyt menen lämmittämään vauvalle maidon ja sitten koetan päästä itsekin nukkumaan :)



Kanelisokeri

Meidän kuulumisia.



Kanelisokerille: me siirryttiin tuossa kiipeilyvaiheessa jo lastensänkyyn. Rauhoittaa, kun ei ole sitä kiipeilyä ja on turvallisempaa. Meillä vaihto sujui tosi kivuttomasti. Samana päivänä, kun ekan kerran kiipesi omin nokkineen pois pinniksestä, vaihdettiin. Minusta riski on liian iso, että kupsahtaa nenälleen, vaikka taitava kiipijä onkin. Ja pinniksen idea on tavallaan jo mennyt, kun sieltä omin nokkineen tulee. :)



Joulu: me emme hässää joulun kanssa kamalasti. Joululahjat on pitkälti jo valmiina. isompi saa lautapelejä, auton. Tämä pienempi duplolegoja, autoja. Heh, poikia kun ovat. :)



Ootteko ostaneet joulukalentereita lapsille? Aiotteko ostaa? Itse löysin kivat legon kalenterit. Elän toivossa, että niistä ulee jotain "hyödyllistä" legoukkoa yms. Ei siis suklaata eikä tylsää kuvaa tai kamalaa rihkamaa. Jospa näillä olisi oikeasti leikkikäyttöä ja kestävyyttä. Mutta sehän nähdään vasta, kun kalenteria aletaan availla. :)



Päiväunista: Minä en ole ottanut stressiä. Joinakin päivinä poika nukkuu, joinakin ei. Jos ei nukahda, ei ole väsynyt ja se siitä. Yritän kyllä joka päivä. Vien hieman myöhemmin sänkyyn, nyt 13 maissa (ennen 12 maissa) ja yrittää nukkumista sellaisen 45 min. Jos ei nukahda niin lepää ainakin. Illalla jaksaa kyllä tosi hyvin ilman päikkäreitä! Menee kyllä 20 nukkumaan, nukkui päikyt tai ei. Yön nukkuu tosi hyvin.



Meillä on valtava uhma päällä. Ihme kyllä omat hermot on kestänyt hyvin. Joka juttuun sanotaan ei ja ikävä kyllä läpsiminen ja lyöminen on vahvasti kuvioissa. Lyö siis ihan aikusiakin, vieraitakin. Tosi noloa, mutta minkäs tekee, kun on tempperamenttinen kaveri. On kielletty ja estetty. Ainoa hyvä asia on, että pyytää kyllä hienosti aina anteeksi. Eli menee halaamaan ja sanoo "anteeksi".



Mutta tällaista. Meillä on huomenna edessä tarhavapaa ja työvapaa valitettavasti silmätulehduksen takia! Varokaa sitä on liikkeellä!

kuin minulla eli aivan joka kerta kun kirjoitan tänne, ilmestyy teksti että keskustelut on poissakäytöstä ja teksti katoaa bittiavaruuteen? Nykyään joudun ottamaan tekstin kopioimalla talteen ja etsimään uusikisi viestiketjun ja laittamaan tekstin aina uusiksi tänne? Ärsyttävää!

Ihanaa kun on lunta, toivottavasti se vain pysyisyisi maassa vielä nämä luvatut lämpöjaksot. Meillä ei tahdo saada lapsia sisälle syömään kun on niin kiva peuhata lumessa. Kivaa kun vielä muutama viikko sitten sai hinata kolmea eteisen kalusteissa roikkuvaa lasta ulos, kun ei siellä oo kivaa siellä sataa taas....



Kiva lukea teidän viestejä, aina kun lukee tulee mieleen, että hei tohon pitäis kommentoida, mutta todellisuudeessa mun pää on niin hatara, että kun alan kirjoittaa unohdan kaiken :).



Joitakin tuli vielä mieleen; Kanelisokerille terkut, ihana kuulla teidän kuulumisia, varmasti on haastavaa kun on 2 vee minä itse ja vielä vauva päälle. Meillä kyllä tuo kaksi vee on myös minä itse, mutta nopea sellainen. Olemme saaneet muutaman naurun aikaiseksi kun käymme jossain. Lapset alkaa pukea yhtäaikaa, ja manteli on joka kerta valmis ensimmäisenä ja huutelee siskolle ja veljelle, vauhtia, kotsaan! Vain tumput täytyy laittaa hänelle, 4 ja 7 vuotias tarvitsevat apua kenkien ja vetoketjujen kanssa ( muka, molemmat osaavat kokonaan pukea itsensä, mutta jostain syystä hakevat juuri nyt huomiota ja hidastelevat ja valittavat etteivät selviä) Ilmeisesti manteli saa nyt liikaa huomiota vierailtakin kaikkine hauskoine tempuineen.



Onnimannille; voimia tuohon läpsimiseen ja lyömiseen. Vaatii joskus tosiaan hermoja kun toinen lyö, mutta jos osaa jo pyytää anteeksikin, on selkeästi jo paremmalla puolella. Meilläkin on kyllä uhma mutta se ilmenee vain karjuntana ja jalanpolkemisena. Toisaalta luennetta löytyy; toissa iltana neiti huusi kuin hyeena ja isä tuli kotiin juuri siihen hätiin. Kysyi aivan normaalilla äänellä että mikäs neidillä on hätänä? Huuto lakkasi isä sai julmistuneen mulkaisun ja karjaisun oo hiljaa! , jonka jälkeen huuto jatkui :)



Meillä manteli ei ole vielä sisäistänyt anteeksi sanaa, sanoo sen kun käsketään, mutta taannoin pyysin veljeä tuomaan mantelin pehmolelun, sanoin mantelille että mitäs pitäis sanoa veikalle. Toinen tuijotti veljeään hetken ja sanoi anteeksi.... Tästä voinee päätellä että manteli on JOKUSEN kerran käynnyt sekoittamassa sisarusten leikkejä viime aikoina...



Sirita kyseli joulusuunnitelmista; meillä näyttää jouluvaloisalta :) eli olemme aina joutuneet sukkuloimaan paikasta toiseen, viime joulu oli jo ihanan rauhallinen kun saimme aaton olla kotona. Joulua hivenen väritti lasten ( naimattoman lapsettoman ) tädin kiukuttelu siitä että ettemme menneet aattona toisille isovanhemmille missä hän oli. ( Isovanhemmat olisivat halunneet tulla aattoiltana meillä käymään lahojen avaukseen aikaan, mutta tämä ei tädille sopinut, joten isovanhemmatkaan eivät saaneet aikuista tytärtään jättää kotiin siksi aikaa :) )Täksi jouluksi isovanhemmat tulevat kaikki käymään alku iltapäivästä meillä. Joulupukki käy meillä jo yhden puoli kahden aikaan, jonka jälkeen omat vanhempani menevät veljeni perheen luo 100 km päähän ja mieheni vanhemmat omaan kotiinsa aikuisine lapsineen jokusen kilometrin päähän. Me saamme rauhallisen kotijoulun oman perheen kesken. ( Meille tuo oman perheen kesken vietty aika on melko kortilla. ) Samalla veljeni saa olla myös ensimmäisen joulun kotonaan, vanhemmillani on ensimmäinen joulu, että he voivat huoletta lähteä kotoa ilman että tarvitsee järjestää eläinten hoitoa. Kaikki saavat mitä haluavat, täti ei ole vielä kommentoinut sopiiko hänelle tuo käynti vähän aikaisemmin :) Ja jos tästä tekstistä saa kuvan että meidän joulu on täysin järjestyksessä niin hui hai, lahjoja on ostettuna kaksi, ruokia ei ole pakkasessa valmiina, kaappeja ei ole siivottu ja kortteja on tehtynä kolme, noin kolmekymmentä pitäisi olla... Mutta joulu tulee vaikka kaikki jäisikin tekemättä, lapselle on tärkeintä että he pääsevät tekemään oman joulunsa eli koristelemaan niinkuin itse haluavat. Ja tosiaan aika perheen kesken on kova sana.



Talvisalamalle; Voimia ja haleja virtuaalisesti. Jos lahjoja on vähänlaisesti, niin olet kuitenkin antanut lapsillesi jotain parempaa; mallin siitä että jos asiat on huonostit, niin on voimaa muuttaa asiat parempaan. Huonoon parisuhteeseen ei kannata jäädä kynnysmatoksi. Lapselle voi jokin muukin olla tärkeää kuin uusin pleikkaripeli, meillä nelivuotias toivoi lumilyhtyyn kynttilää. ( Ja sitä peli konsolia, mutta kuitenkin :) )



Terkut kaikille ja muistakaa olla stressaamatta joulusta, varsinkin ne joilla on pieniä, vauvan tuoksu on tärkeämpi kuin itsetehtyjen pipareiden! Toista saa valmiina kaupastakin...



Terkut Rapu ja vauhtitrio