Lue keskustelun säännöt.
Milloin keski-ikäisestä tuli liian vanha elämään?
26.08.2026 |
Muutamasta muusta tämän palstan ketjusta olen jäänyt miettimään, miksi niin moni keski-ikäinen tuntuu jotenkin henkisesti kuolevan keski-iän koittaessa. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan, ja ajatellaan, ettei tuon ikäisen kuuluisi enää käydä konserteissa tai festareilla, mennä baareihin, matkustella tai harrastaa mitään uutta. Ei saisi enää opiskella uutta ammattia, välittää ulkonäöstään, pukeutua kivasti tai muutenkaan innostua elämästä.
Ja ehkä surullisinta on se, ettei muidenkaan samanikäisten pitäisi heidän mielestään tehdä näitä asioita. Aktiivisesti elämäänsä elävä keski-ikäinen leimataan helposti lapselliseksi tai ikäkriisissä olevaksi.
Miksi ihmeessä? Keski-ikä ei ole mikään elämän loppumetreille siirtymisen merkki. Saa edelleen innostua, oppia uutta, juhlia, matkustella, rakastaa musiikkia, pitää itsestään huolta ja kokeilla aivan kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa. Minusta on oikeastaan paljon surullisempaa se, jos ihminen luopuu elämästä vain siksi, että joku muu on päättänyt, miltä tietyn ikäisen pitäisi näyttää ja miten hänen pitäisi käyttäytyä.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on se, joka ehdotti eilen toisessa ketjussa Antarktikselle lähtöä ja laskuvarjohyppyä elämäänsä kyllästyneelle viiskybäiselle, joka valitti että vanhat harrasteet ei enää inspaa. "Tee aina vain suurempaa ja suurempaa!", oli hänen ratkaisunsa. Kun sai alapeukkuja, haukkui muut ankeuttajiksi ja nyt sitten oma ketju asialle.
Ei tullut mieleen, että jollekin napajäätikkö ja laskuvarjohyppy edustavat juuri niitä ankeita asioita. Ja entä sitten, kun maailman tappi on katsastettu ja avaruudesta hypätty? Mitäs sitten tehdään?
En ole sama henkilö. Aloitus tuli mieleen siitä Sanna Marinia haukkuvasta ketjusta, jossa häntä kritisoitiin, että kuinka tuon ikäisenä kehtaa käydä vielä festareilla ja että keski-ikää lähentelevä äiti ei missään nimessä saisi tehdä tuommoista...
T. AP
Tuommoisestako provosoidut? Ootkos huomannut, että täällä on aika paljon kaikenlaisia ketjuja ja Marinista varsinkin.
En minä provosoitunut, lähinnä huvittaa kuinka hassuja mielipiteitä joillakin on.
Anna ihmisillä olla mielipiteensä. Anna ihmisten elää tavallaan. Voihan sinuakin arvostella, että leimaat muut elämästä luopuneiksi, kun eivät rieku festareilla ja elä kuten sinä haluaisit. Ja Marinhan nyt ei ole vielä edes varsinaisesti keski-ikäinen, joten ei keskustella aidasta ja aidan seipäästä, jookos?
Millä mittapuulla Marin ei ole keski-ikäinen nelikymppisenä. Minä ainakin olen ja olen samanikäinen kuin Marin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on se, joka ehdotti eilen toisessa ketjussa Antarktikselle lähtöä ja laskuvarjohyppyä elämäänsä kyllästyneelle viiskybäiselle, joka valitti että vanhat harrasteet ei enää inspaa. "Tee aina vain suurempaa ja suurempaa!", oli hänen ratkaisunsa. Kun sai alapeukkuja, haukkui muut ankeuttajiksi ja nyt sitten oma ketju asialle.
Ei tullut mieleen, että jollekin napajäätikkö ja laskuvarjohyppy edustavat juuri niitä ankeita asioita. Ja entä sitten, kun maailman tappi on katsastettu ja avaruudesta hypätty? Mitäs sitten tehdään?
En ole sama henkilö. Aloitus tuli mieleen siitä Sanna Marinia haukkuvasta ketjusta, jossa häntä kritisoitiin, että kuinka tuon ikäisenä kehtaa käydä vielä festareilla ja että keski-ikää lähentelevä äiti ei missään nimessä saisi tehdä tuommoista...
T. AP
Tuommoisestako provosoidut? Ootkos huomannut, että täällä on aika paljon kaikenlaisia ketjuja ja Marinista varsinkin.
En minä provosoitunut, lähinnä huvittaa kuinka hassuja mielipiteitä joillakin on.
Anna ihmisillä olla mielipiteensä. Anna ihmisten elää tavallaan. Voihan sinuakin arvostella, että leimaat muut elämästä luopuneiksi, kun eivät rieku festareilla ja elä kuten sinä haluaisit. Ja Marinhan nyt ei ole vielä edes varsinaisesti keski-ikäinen, joten ei keskustella aidasta ja aidan seipäästä, jookos?
Millä mittapuulla Marin ei ole keski-ikäinen nelikymppisenä. Minä ainakin olen ja olen samanikäinen kuin Marin.
Minäminä. Yleensä keski-ikäisistä puhuttaessa tarkoitetaan lähempänä viittäkymppiä olevia, tutkimuksissa usein tämä ikäryhmä 45-64v. Tähänkin ketjuun vastanneet ovat paljolti viiskymppisiä. Marin on käsittääkseni vasta 40v. Toki arkikielessä voi jo lähemmäs nelikymppistä sanoa keski-ikäiseksi tai sitä lähestyväksi.
Mutta kyllä se elämä ja kiinnostuksenkohteet ovat yleensä erilaiset 35-40v, kuin 50v ja siitä eteenpäin. Joten aika hölmöä puhua näistä sekaisin. Tuossa kohtaa nimittäin tapahtuu usein iso muutos. Nelikymppinen tekee usein uraa kybällä ja eletään lapsiperhe-elämää ja vauvojakin vielä tehdään. 50+ on usein pakkokin miettiä kuviot uusiksi, lapset yleensä vähintään teinejä tai muuttavat/muuttaneet jo pois. Toki nämä ovat yleistyksiä ja jokainen elää tavallaan, että älkää pliis tulko uhoamaan, että kyllä vaan minä sitä ja tätä siinä iässä, siitä ei ole nyt kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
No sanotaan näin että 20 vuotta sitten festareilla saattoi nähdä 10 viisikymppistä ja nyt niillä parveilee näitä viisikymppisiä. Tämä on faktaa. Ei mun äitini fanittanut Iron Maidenia viisikymppisenä eikä ollut koskaan siitä kuulutkaan. He kävivät lavatansseissa tai tanssiravintoloissa jne. Eli joku tarve ihmisillä on olla niin kovin nuorekkaita, miksi tätä tarvetta ei ollut ennen näillä samanikäisillä?
No kun ei kiinnosta nuo mainitsemasi eikä ole koskaan kiinnostanut. Mitä teen konsertilla, draamateatterilla tai baarilla? Ei rahaakaan ole. Olisin halunnut naisena puhtaat kadut, turvallisuus, ei virastoja, puhdasta hiekkarantaa, saunat, hyvät kodit kaikille, matkoja, henkiset messutapahtumat, hajuttomuutta ja maisemia. Ei liikaa autoja ja ruuhkia. Komediateatteri ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
No sanotaan näin että 20 vuotta sitten festareilla saattoi nähdä 10 viisikymppistä ja nyt niillä parveilee näitä viisikymppisiä. Tämä on faktaa. Ei mun äitini fanittanut Iron Maidenia viisikymppisenä eikä ollut koskaan siitä kuulutkaan. He kävivät lavatansseissa tai tanssiravintoloissa jne. Eli joku tarve ihmisillä on olla niin kovin nuorekkaita, miksi tätä tarvetta ei ollut ennen näillä samanikäisillä?
Höpöhöpö. Jos on nuorena tykännyt vaikka Iron Maidenista, niin miksi viisikymppisenä vaihtaisi lavatansseihin?
Masennus on aika yleinen vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50 vuotias ihminen on ollut maapallolla 50 vuotta. Hän on nähnyt aika monta kertaa aika monen asian, ei tuon ikäisenä enää ole jäljellä samanlaista uteliaisuutta elämää kohtaan, kuin esim 6 vuotiaalla.
Ei ole totta. Ei kaikki ole nähneet vaikka ulkomailta tai maaseutua. Voi olla asunut kaupunginosassa.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen on viisikymppinen vaikka voissa paistaisi. Ja lisääntymiskykykin alkaa olla takanapäin. Se kannattaa muistaa että jo luonto osoittaa ettei ole enää mikään nuori.
Sisäisesti nuori on monikin. Jokaisella omat kiinnostukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin amkista automaatiokurssin. Vaikuttaa oikeasti mielenkiintoiselta. N40
Olen käynyt koko kesän keikoilla, festareilla sekä muissa tapahtumissa. Vuodenvaihteessa oli niin paljon kuolemaa, että päätin alkaa elää vähän enemmän.
Onneksi olen ollut aktiivinen liikunnan harrastaja (ja olen edelleen), joten jaksan ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin amkista automaatiokurssin. Vaikuttaa oikeasti mielenkiintoiselta. N40
Hienoa!
Itse opiskelin uuden ammatin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin amkista automaatiokurssin. Vaikuttaa oikeasti mielenkiintoiselta. N40
Hienoa!
Itse opiskelin uuden ammatin. :)
Mäkin lähdin opiskelemaan uuden ammatin 58-vuotiaana. Nyt opintoja jäljellä vajaa vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
No sanotaan näin että 20 vuotta sitten festareilla saattoi nähdä 10 viisikymppistä ja nyt niillä parveilee näitä viisikymppisiä. Tämä on faktaa. Ei mun äitini fanittanut Iron Maidenia viisikymppisenä eikä ollut koskaan siitä kuulutkaan. He kävivät lavatansseissa tai tanssiravintoloissa jne. Eli joku tarve ihmisillä on olla niin kovin nuorekkaita, miksi tätä tarvetta ei ollut ennen näillä samanikäisillä?
Höpöhöpö. Jos on nuorena tykännyt vaikka Iron Maidenista, niin miksi viisikymppisenä vaihtaisi lavatansseihin?
Mulla on kanssa monipuolinen musamaku ja uusiinkin artisteihin ja bändeihin riittää kiinnostusta.
Elämän valttikortit -kaltaista iskelmää en tosin jaksa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos EI enään kiinnosta, niin EI KIINNOSTA. . Et sä voi mua väkisin pakottaa kiinnostumaan M51.
Tottahan se on, että kukaan ei voi pakottaa toista kiinnostumaan, mutta ihan oman henkisen hyvinvoinnin takia kannattaa pitää avoin mieli erilaisille kokemuksille.
Mitä tuokin tarkoittaa? Jos seuraa jotain asiaa, lukee,osallistuu johonkin yhteisölliseen kuten some niin onhan se jo merkki uteliaasta mielestä. Mitä minun pitäisi kokea niin hirveästi? Rahakin asettaa esteensä kokemisten valitsemiselle. Ei sitä tarvitse olla kyyninen tai masentunut jos haluaa vetäytyä ja olla ns rauhassa. Kokemuksiin työntäminen on vastenmielinen ajan ilmiö, antakaa ihmisten ihan itse päättää mikä heille tuottaa mielihyvää ja ennenmuuta mikä riittää hyväksi elämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
No sanotaan näin että 20 vuotta sitten festareilla saattoi nähdä 10 viisikymppistä ja nyt niillä parveilee näitä viisikymppisiä. Tämä on faktaa. Ei mun äitini fanittanut Iron Maidenia viisikymppisenä eikä ollut koskaan siitä kuulutkaan. He kävivät lavatansseissa tai tanssiravintoloissa jne. Eli joku tarve ihmisillä on olla niin kovin nuorekkaita, miksi tätä tarvetta ei ollut ennen näillä samanikäisillä?
Höpöhöpö. Jos on nuorena tykännyt vaikka Iron Maidenista, niin miksi viisikymppisenä vaihtaisi lavatansseihin?
Harva viisikymppinen tykkäsi teininä Iron Maidenistä ja tämä on faktaa. Mutta joo siis ihmetyttää että joku vaikka vetää joku viisikymppinen vetää jonkun bläkkis-paidan päälle ja on niin olevinaan. Harmainta hajua ei ole koko genrestä mutta kunhan saa elää nuoruutta uudelleen. Onhan se vähän säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olen 52-vuotias nainen. En paheksu lainkaan, sitä muut tekee. En ole siitä kiinnostunut.
Mutta itse en enää harrasta juurikaan "menemistä". Ei kiinnosta. Nykyään nautin kotoilusta, luonnosta, pienestä hiljaisesta elämästä. Menemiset, konsertit, matkat, ravintolat, ne on jo nähty eikä enää kiinnosta. Samoin harrastukset. En kaipaa niitä enää. Olen nyt onnellisempi kuin koskaan, koska onneni ei tule ulkomaailmasta, vaan sisältä.
Jonkun toisen onnellisuus tulee sitten muista asioista, voi voi.
^Noi on just niitä pousereita, joita on joka paikka pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Miten se ilmenee, jos ”ollaan olevinaan niin nuorekkaita” ? Anna esimerkkejä, kun on niin outo kommentti.
No sanotaan näin että 20 vuotta sitten festareilla saattoi nähdä 10 viisikymppistä ja nyt niillä parveilee näitä viisikymppisiä. Tämä on faktaa. Ei mun äitini fanittanut Iron Maidenia viisikymppisenä eikä ollut koskaan siitä kuulutkaan. He kävivät lavatansseissa tai tanssiravintoloissa jne. Eli joku tarve ihmisillä on olla niin kovin nuorekkaita, miksi tätä tarvetta ei ollut ennen näillä samanikäisillä?
Höpöhöpö. Jos on nuorena tykännyt vaikka Iron Maidenista, niin miksi viisikymppisenä vaihtaisi lavatansseihin?
Harva viisikymppinen tykkäsi teininä Iron Maidenistä ja tämä on faktaa. Mutta joo siis ihmetyttää että joku vaikka vetää joku viisikymppinen vetää jonkun bläkkis-paidan päälle ja on niin olevinaan. Harmainta hajua ei ole koko genrestä mutta kunhan saa elää nuoruutta uudelleen. Onhan se vähän säälittävää.
Ai jaa. Mä olen 80-luvun nuori ja nyt 59-vuotias. Tiedän useitakin ikäisiäni, jotka tykkäävät Iron Maidenista. Itse en ole mikään hc-fani, mutta on heillä hyviä biisejä. Voisin hyvinkin mennä heidän konserttiin.
Aamen. Tuumaakaan ei anneta periksi.