Muita 50v naisia joilla ei mitään motivaatiota enää?

Vierailija kirjoitti:

Yksi on kropan rapistuminen vanhemmilla iällä. Ei tätä ymmärrä nuorena. Et vain pysty tekemään samoja asioita kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää palsta on sellainen, että ihmiset hakee validaatiota omalle tylsälle elämälleen. Niinpä jos joku ehdottaa jotain radikaalia, niin alapeukkuja satelee. Jos joku taas kertoo, ettei mitään jaksa tai viitsi, niin taatusti saa kannustusta. Näin ei lukijan tarvitse kohdata omaa osuuttaan siihen, miksi elämä tuntuu turhalta.

Ap:kin kertoo että "joka paikassa on käyty". Jos näin on, niin raportoipa meillekin minkälaista oli siellä gorillojen keskellä ruandalaisessa vuoristossa, miltä tuntui vierailla mongolialaisten nomadien jurtissa tai mikä oli suosikkireittisi Chilen Torres del Paine kansallispuistossa? Kiinnostaa tietää, koska itse kohta 60:ssä maassa käyneenä viisikymppisenä naisena tuntuu, että olen nähnyt vasta ihan pintaraapaisun sitä, mitä maailmalla on tarjota.

Tervetuloa alapeukut!

Matkustele sinä, mutta ksikki ei jaksa, eikä se tunnu mielekkäältä enää. 

Minä olen viittäkymppiä lähestyvä, enkä ole matkustellut koskaan. Mulla olisi kyllä jaksamista, mutta ei rahaa eikä matkakaveria. Olisi hienoa käydä ihan tavallisissa paikoissa, vaikka Norjassa, Tanskassa ja Englannissa. 

Tuollaista kai se sitten on, jos on elänyt yltäkylläisyydessä ja juossut elämyksestä toiseen. Jos olisi opetellut nauttimaan pienistä asioista, ihmeet maailmasta ei lopu koskaan. :) 

Itselle tuo tapahtui siinä 35v. Sitten tuli henkinen herääminen ja koko maailma ja todellisuus kääntyi täysin päälaelleen. Ei elämä muutu tai sielu vapaudu kuolemalla, kuolemaa on siis turha odottaa. Kannattaa elää niin kuin kuolisi huomenna tai eläisi 1000 vuotta, täysin ajattomasti siis. Elämää ei tule ajatella 100-vuotisena suorituksena, sillä se ei sitä ole.