Muita 50v naisia joilla ei mitään motivaatiota enää?

Vierailija kirjoitti:

Itse taas olen niin huolissani tulevaisuudestani että paniikin omaisesti yritän etsiä ratkaisuja kuinka saan pidettyä edes jonkinlaisen elintason kun olen vanhus. Tuota kautta tulee motivaatio asioiden opiskeluun ja tekemiseen.

 

Jos tuntuu tylsältä niin aina voi lähteä oletuksesta että eläkkeitä ei tulla maksamaan, eikä varmaankaan 70 vuotiaita pidetä töissä.

Itse olen ajatellut tuossa kohtaa kuolla pois. Ei mitään kiinnostusta olla vanhus. 

Vierailija kirjoitti:

Ala käyttää päihteitä, esim peukkua. Sen käytöstä nopeasti motivoidut ja sitten motivoidut myös rahan hankkimisesta kaikin keinoin

Siinä se tuli heti. Pösöt tulille ja kohti uusia seikkailuita!

Ai, minusta tuntuu, että koko elämä on vielä edessä ja kaikki mahdollisuudet auki, odottamassa juuri minua. Nuorin lapseni aloitti juuri koulun, kaksi isompaa myös alakoulussa. Asuntolaina tuli hiljattain maksettua.

Olen nyt parempi esiintyjä kuin nuorempana ja voin ottaa vastaan luottamustehtäviä kuormittumatta niistä. Nuorempana tarvitsin paljon enemmän unta. Nyt riittää 6-7 tuntia hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Itse taas olen niin huolissani tulevaisuudestani että paniikin omaisesti yritän etsiä ratkaisuja kuinka saan pidettyä edes jonkinlaisen elintason kun olen vanhus. Tuota kautta tulee motivaatio asioiden opiskeluun ja tekemiseen.

 

Jos tuntuu tylsältä niin aina voi lähteä oletuksesta että eläkkeitä ei tulla maksamaan, eikä varmaankaan 70 vuotiaita pidetä töissä.

Ehkä elämän helppous masentaa ja tylsistyttää ihmisiä?

Ketä nyt ei masentaisi, jos viettää aikansa somessa ja uutisvirrassa. 

Jos saa kokemuksia ja elämyksiä itselleen, ne lisäävät myönteisiä tunteita, joilla voi keventää esim. muun elämän tuottamaa kuormaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen elämä on vasta alkanut viisikymppisenä. Kirsti Paakkanen osti Marimekon yli kuuskymppisenä. 

 

Nyt ylös siitä, elämää on vielä jäljellä. Aloita uusi harrastus.

Ja kuoli 8 kymppisenä. Sitä ennen oli laitoshoidossa vaikka kuinka kauan. Mikä tässä nyt oli pointti. 

Ei pidä paikkaansa. Kuoli 92-vuotiaana kotonaan. 😁 Eli elämää ihan viimeisiin vuosiinsa saakka täysillä. Eli siitä Marimekon ostamisesta eli vielä tasan 30 vuotta ja saavutti uransa huiput ihan mummona.

Pitäisi keksiä jotain isompaa uutta. Uusi työ, muutto muualle, isompia lomamatkoja. Tai edes se kesämökki jota laitella. Jotain projektia joka pitää mielen virkeänä. Kuten Paakkanen, osti firman.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen elämä on vasta alkanut viisikymppisenä. Kirsti Paakkanen osti Marimekon yli kuuskymppisenä. 

 

Nyt ylös siitä, elämää on vielä jäljellä. Aloita uusi harrastus.

Ja kuoli 8 kymppisenä. Sitä ennen oli laitoshoidossa vaikka kuinka kauan. Mikä tässä nyt oli pointti. 

Paakkanen kuoli 92-vuotiaana. Sun typerän logiikan mukaan ei kannata tehdä mitään suurta tai itselle mahtavaa 60v koska kuolee kuitenkin 20-30 vuoden päästä. Onpa surullinen tapa sulla ajatella. No omapa on elämäsi. Me normaalin järjen omaavat nautitaan elämästä niin kauan kuin mahdollista. 

Tää palsta on sellainen, että ihmiset hakee validaatiota omalle tylsälle elämälleen. Niinpä jos joku ehdottaa jotain radikaalia, niin alapeukkuja satelee. Jos joku taas kertoo, ettei mitään jaksa tai viitsi, niin taatusti saa kannustusta. Näin ei lukijan tarvitse kohdata omaa osuuttaan siihen, miksi elämä tuntuu turhalta.

Ap:kin kertoo että "joka paikassa on käyty". Jos näin on, niin raportoipa meillekin minkälaista oli siellä gorillojen keskellä ruandalaisessa vuoristossa, miltä tuntui vierailla mongolialaisten nomadien jurtissa tai mikä oli suosikkireittisi Chilen Torres del Paine kansallispuistossa? Kiinnostaa tietää, koska itse kohta 60:ssä maassa käyneenä viisikymppisenä naisena tuntuu, että olen nähnyt vasta ihan pintaraapaisun sitä, mitä maailmalla on tarjota.

Tervetuloa alapeukut!

Vierailija kirjoitti:

Tää palsta on sellainen, että ihmiset hakee validaatiota omalle tylsälle elämälleen. Niinpä jos joku ehdottaa jotain radikaalia, niin alapeukkuja satelee. Jos joku taas kertoo, ettei mitään jaksa tai viitsi, niin taatusti saa kannustusta. Näin ei lukijan tarvitse kohdata omaa osuuttaan siihen, miksi elämä tuntuu turhalta.

Ap:kin kertoo että "joka paikassa on käyty". Jos näin on, niin raportoipa meillekin minkälaista oli siellä gorillojen keskellä ruandalaisessa vuoristossa, miltä tuntui vierailla mongolialaisten nomadien jurtissa tai mikä oli suosikkireittisi Chilen Torres del Paine kansallispuistossa? Kiinnostaa tietää, koska itse kohta 60:ssä maassa käyneenä viisikymppisenä naisena tuntuu, että olen nähnyt vasta ihan pintaraapaisun sitä, mitä maailmalla on tarjota.

Tervetuloa alapeukut!

Ja vaikka ei itseä kiinnostaisikaan joku tietty juttu niin ihmetyttää kun jotkut tulevat melkein raivonpartaalle, että pelkästään kehdataan ehdottaa jotain vähän tavallisesta poikkeavaa. Joo, ehkä se ei sitten ole se sun juttu, mutta joku toinen on voinut saada iloa elämäänsä vaikkapa just siitä laskuvarjohypystä. Itse olen keski-ikäinen ja mun ystäväpiirissä löytyy paljon sellaisia samanikäisiä, jotka ovat avoimia uusille seikkailuille, nytkin serkkuni lähti kesällä kiertelemään moottoripyöräilemään Marokkoon. 

Minua kiinnostaa enää lähinnä raha ja varallisuus - niiden mahdollisimman helppo kartuttaminen. Kaikki on nähty, hankittu ja koettu. Sijoitan paljon ja hartaasti; korkoa korolle toteutuu. Siitä saan mielihyvää, muuta en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Etkö ymmärtänyt aloitusta? Ei kiinnosta. Kuulostaa rasittavalta ja tylsältä.

T. Toinen samanlainen kuin ap

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa enää lähinnä raha ja varallisuus - niiden mahdollisimman helppo kartuttaminen. Kaikki on nähty, hankittu ja koettu. Sijoitan paljon ja hartaasti; korkoa korolle toteutuu. Siitä saan mielihyvää, muuta en jaksa.

Oletko nähnyt liekehtivän helikopterin? Paljonko olisi valmis maksamaan tästä elämyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Tää palsta on sellainen, että ihmiset hakee validaatiota omalle tylsälle elämälleen. Niinpä jos joku ehdottaa jotain radikaalia, niin alapeukkuja satelee. Jos joku taas kertoo, ettei mitään jaksa tai viitsi, niin taatusti saa kannustusta. Näin ei lukijan tarvitse kohdata omaa osuuttaan siihen, miksi elämä tuntuu turhalta.

Ap:kin kertoo että "joka paikassa on käyty". Jos näin on, niin raportoipa meillekin minkälaista oli siellä gorillojen keskellä ruandalaisessa vuoristossa, miltä tuntui vierailla mongolialaisten nomadien jurtissa tai mikä oli suosikkireittisi Chilen Torres del Paine kansallispuistossa? Kiinnostaa tietää, koska itse kohta 60:ssä maassa käyneenä viisikymppisenä naisena tuntuu, että olen nähnyt vasta ihan pintaraapaisun sitä, mitä maailmalla on tarjota.

Tervetuloa alapeukut!

Tässä oli joku aika sitten ketju, jossa keskusteltiin masennuksesta. Kaikki kommentit, joissa kehotettiin rypemään itsesäälissä tai muuten turvautumaan negatiivisiin selviytymiskeinoihin, kuten alkoholiin, saivat hirveästi yläpeukkuja. Kaikki taas, joissa ehdotettiin lääkäreiden ja asiaan perehtyneiden tutkimusten hyväksi toteamia keinoja, kuten meditointia tai hengitysharjoituksia, saivat hirveästi alapeukkuja. Kertoo aika paljon siitä, millaista porukkaa palstalla liikkuu. Jos menet jonnekin itsensä kehittämiseen keskittyville alustoille, meininki on siellä aivan päinvastainen kuin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei minullakaan. Olen ollut vanha kurppa jo puolet elämästäni. Parhaat päivät menivät ohi jo kauan sitten. Nyt olen vanha, ruma ja lihava. En löytänyt hyvää miestä itselleni, kun siihen vielä oli nuorena mahdollisuus. Ihan pelkkää piruuttani olen nyt alkanut kannattaa monikulttuurista Suomea ja massamaahanmuuttoa, koska haluan, että tämä tuhoutuu raunioiksi. Jos minä en voi olla onnellinen, ei sitten kukaan muukaan. Haluan tuhota ja runnella kaiken kauniin tästä maailmasta. Siksi harjoitan aktivismia tuhon puolesta. Salaa nautin jokaisesta uutisesta, jossa kaunis teini-ikäinen suomalaistyttö on joukkoraiskattu tummien miesten toimesta. Tätä on elämäni. N50

On se kurjaa sun oma elämä kun olet noin KATKERA, toivottavasti pääset nopeasti pois täältä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Etkö ymmärtänyt aloitusta? Ei kiinnosta. Kuulostaa rasittavalta ja tylsältä.

T. Toinen samanlainen kuin ap

Tuo oli ehdotus ei käsky, että niin on pakko tehdä. Sen sijaan, että loukkaannut siitä, että joku tykkää eri asioista kuin sinä voisit suhtautua asiaan neutraalisti ja kertoa puolestaan mikä sinua itseäsi kiinnostaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa enää lähinnä raha ja varallisuus - niiden mahdollisimman helppo kartuttaminen. Kaikki on nähty, hankittu ja koettu. Sijoitan paljon ja hartaasti; korkoa korolle toteutuu. Siitä saan mielihyvää, muuta en jaksa.

Oletko nähnyt liekehtivän helikopterin? Paljonko olisi valmis maksamaan tästä elämyksestä?

Ihan suoraan sanottuna en ole koskaan tajunnut elämyksistä saatavia kiksejä - en nuorenakaan. Jotain juttuja tuli kokeiltua, lähes kaikki oli nääh.  Yliopisto, työelämä, ihmissuhteet, harrastukset, matkustelu. Plääh. Väsyttävää, raskasta, typerää. Tiedän toki ihmisiä jotka haluavat kokea kaiken, mutta minä en heihin kuulu. Oikeastaan olen nykyisin kiitollinen, kun saan kokea mahdollisimman vähän. 

Ei mulla ole mitään erityistä motivaatiota ulkomaailmassa hääräämiseen enää. Ei kiinnosta matkat, harrastukset, hienot ravintolat, elokuvat, konsertit, tapahtuamt jne. 

Mutta olen hyvin onnellinen. Onni tulee sisäisestä rauhasta ja siitä että kaikki on hyvin. Pienet arjen nautinnot riittää mulle nykyään. Koska ei puutu mitään, ei ole mitään motivaatiota lähteä "maailmalta" etsimään jotain.

Minulle tuli tuo vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Mutta kai se on se elämänvaihe, kun tajuaa miten lyhyt ja merkityksetön yhden ihmisen elämä on.

Kukaan ei kuitenkaan muista sadan vuoden päästä, että olit olemassa, joten miksi vouhottaa ja juosta pää kolmantena jalkana?

Tuntuu tärkeämmältä pysähtyä, istua veneessä ja katsella sudenkorentoja, eli luonto on se tärkein asia.

Niin, elämä supistuu ja kiinnostuksen kohteet vsihtuu toisiin. Ihan luonnollista musta. Kakskymppisenä matkustelin ja,seikkailin. Nyt jumitan mökillä ja poimin msrjoja. Musta on tullut vanhempani.