Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita 50v naisia joilla ei mitään motivaatiota enää?
25.08.2026 |
Tuntuu ihan oudolta että mahd olisi vielä elinaikaa saman verran jäljellä mutta mikään ei enää motivoi. Ei kiinnosta matkustella kun joka paikassa on käyty, ei jaksa huvituksia ja vaan harvat harrastukset jaksaa kiinnostaa, lähinnä siksi että pakko liikkua. Tämä iski yllättäen heti kun täytin 50...mistä vatusta tällainen voi johtua? Kaikki ihmiset myös vtuttaa enkä jaksa nähdä ketään.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on sellainen, että ihmiset hakee validaatiota omalle tylsälle elämälleen. Niinpä jos joku ehdottaa jotain radikaalia, niin alapeukkuja satelee. Jos joku taas kertoo, ettei mitään jaksa tai viitsi, niin taatusti saa kannustusta. Näin ei lukijan tarvitse kohdata omaa osuuttaan siihen, miksi elämä tuntuu turhalta.
Ap:kin kertoo että "joka paikassa on käyty". Jos näin on, niin raportoipa meillekin minkälaista oli siellä gorillojen keskellä ruandalaisessa vuoristossa, miltä tuntui vierailla mongolialaisten nomadien jurtissa tai mikä oli suosikkireittisi Chilen Torres del Paine kansallispuistossa? Kiinnostaa tietää, koska itse kohta 60:ssä maassa käyneenä viisikymppisenä naisena tuntuu, että olen nähnyt vasta ihan pintaraapaisun sitä, mitä maailmalla on tarjota.
Tervetuloa alapeukut!
Matkustele sinä, mutta ksikki ei jaksa, eikä se tunnu mielekkäältä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen elämä on vasta alkanut viisikymppisenä. Kirsti Paakkanen osti Marimekon yli kuuskymppisenä.
Nyt ylös siitä, elämää on vielä jäljellä. Aloita uusi harrastus.
Ja kuoli 8 kymppisenä. Sitä ennen oli laitoshoidossa vaikka kuinka kauan. Mikä tässä nyt oli pointti.
Paakkanen kuoli 92-vuotiaana. Sun typerän logiikan mukaan ei kannata tehdä mitään suurta tai itselle mahtavaa 60v koska kuolee kuitenkin 20-30 vuoden päästä. Onpa surullinen tapa sulla ajatella. No omapa on elämäsi. Me normaalin järjen omaavat nautitaan elämästä niin kauan kuin mahdollista.
Aira Samulin myös eli täyttä elämää loppuun saakka.
Aira oli kyllä loistava esimerkki siitä miten ottaa ilo irti elämästä vielä vanhanakin.
Yksi on kropan rapistuminen vanhemmilla iällä. Ei tätä ymmärrä nuorena. Et vain pysty tekemään samoja asioita kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on sellainen, että ihmiset hakee validaatiota omalle tylsälle elämälleen. Niinpä jos joku ehdottaa jotain radikaalia, niin alapeukkuja satelee. Jos joku taas kertoo, ettei mitään jaksa tai viitsi, niin taatusti saa kannustusta. Näin ei lukijan tarvitse kohdata omaa osuuttaan siihen, miksi elämä tuntuu turhalta.
Ap:kin kertoo että "joka paikassa on käyty". Jos näin on, niin raportoipa meillekin minkälaista oli siellä gorillojen keskellä ruandalaisessa vuoristossa, miltä tuntui vierailla mongolialaisten nomadien jurtissa tai mikä oli suosikkireittisi Chilen Torres del Paine kansallispuistossa? Kiinnostaa tietää, koska itse kohta 60:ssä maassa käyneenä viisikymppisenä naisena tuntuu, että olen nähnyt vasta ihan pintaraapaisun sitä, mitä maailmalla on tarjota.
Tervetuloa alapeukut!Ja vaikka ei itseä kiinnostaisikaan joku tietty juttu niin ihmetyttää kun jotkut tulevat melkein raivonpartaalle, että pelkästään kehdataan ehdottaa jotain vähän tavallisesta poikkeavaa. Joo, ehkä se ei sitten ole se sun juttu, mutta joku toinen on voinut saada iloa elämäänsä vaikkapa just siitä laskuvarjohypystä. Itse olen keski-ikäinen ja mun ystäväpiirissä löytyy paljon sellaisia samanikäisiä, jotka ovat avoimia uusille seikkailuille, nytkin serkkuni lähti kesällä kiertelemään moottoripyöräilemään Marokkoon.
Toi kuulostaa viidenkympin kriisiltä.
Toi vaihe kestää muutaman vuoden ja sitten ainakin minulla tuli uusiin asioihin motivaatiota. Viihdyn kyllä edelleen tosi paljon yksin, ihmisseuran tarve väheni kai aika pysyvästi.
N57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus myös kokeilematta. Mutta kun en ole kovin paljon syntejäkään tehnyt elämäni aikana niin en koe tarvetta parannukseen.
Jokainen on syntinen, ei syntejä tarvitse "tehdä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen elämä on vasta alkanut viisikymppisenä. Kirsti Paakkanen osti Marimekon yli kuuskymppisenä.
Nyt ylös siitä, elämää on vielä jäljellä. Aloita uusi harrastus.
Ja kuoli 8 kymppisenä. Sitä ennen oli laitoshoidossa vaikka kuinka kauan. Mikä tässä nyt oli pointti.
Paakkanen kuoli 92-vuotiaana. Sun typerän logiikan mukaan ei kannata tehdä mitään suurta tai itselle mahtavaa 60v koska kuolee kuitenkin 20-30 vuoden päästä. Onpa surullinen tapa sulla ajatella. No omapa on elämäsi. Me normaalin järjen omaavat nautitaan elämästä niin kauan kuin mahdollista.
Aira Samulin myös eli täyttä elämää loppuun saakka.
Näihin aika huvittavia kommentteja. Jos ihminen ei Nauti firman omistamisesta ja julkisuudesta tai sosiaalisista tilanteista voi se eläm olla täyttä ihan siellä yksinäisyydessä tai läheisten kanssa syrjäseudullakin. Vaikka en ole ihan 50 kymmentäkään en viitsisi juosta ympäri maata haastateltavana. Ihanaa vaan kupeksia kotona ja tehdä pieniä asioita läheisten kanssa. Näyttää vaatimattomalta mutta tuntuu mukavalta. Vielä kun töistä pääsee jossain vaiheessa eroon niin johan alkaa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa enää lähinnä raha ja varallisuus - niiden mahdollisimman helppo kartuttaminen. Kaikki on nähty, hankittu ja koettu. Sijoitan paljon ja hartaasti; korkoa korolle toteutuu. Siitä saan mielihyvää, muuta en jaksa.
Mitä iloa se karttuva varallisuus sulle tuottaa nyt ja tulevaisuudessa jos nyt jo "kaikki nähty, hankittu ja koettu"?
Kysyn, koska en oikein tajua keski-ikäisiä sitku-ihmisiä. Olen nähnyt vierestä, miten sitä sitkua ei koskaan tule. Joku kuoli, toinen sairastui, kolmas jotain muuta ennen kun sitku ehti toteutua.
Ei sun ap tarvi haluta enää mitään. Minä aion vaan palstalla av.ll sitten kun eläkkeellä niin ehkä teen vähän muutakin. Jos tää on se mikä tuntuu parhaalta niin mitä sitten? Miksi lähteä tekemään asioita jotka vaan väsyttävät ja sotkevat tasainen päivärytmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on sellainen, että ihmiset hakee validaatiota omalle tylsälle elämälleen. Niinpä jos joku ehdottaa jotain radikaalia, niin alapeukkuja satelee. Jos joku taas kertoo, ettei mitään jaksa tai viitsi, niin taatusti saa kannustusta. Näin ei lukijan tarvitse kohdata omaa osuuttaan siihen, miksi elämä tuntuu turhalta.
Ap:kin kertoo että "joka paikassa on käyty". Jos näin on, niin raportoipa meillekin minkälaista oli siellä gorillojen keskellä ruandalaisessa vuoristossa, miltä tuntui vierailla mongolialaisten nomadien jurtissa tai mikä oli suosikkireittisi Chilen Torres del Paine kansallispuistossa? Kiinnostaa tietää, koska itse kohta 60:ssä maassa käyneenä viisikymppisenä naisena tuntuu, että olen nähnyt vasta ihan pintaraapaisun sitä, mitä maailmalla on tarjota.
Tervetuloa alapeukut!Ja vaikka ei itseä kiinnostaisikaan joku tietty juttu niin ihmetyttää kun jotkut tulevat melkein raivonpartaalle, että pelkästään kehdataan ehdottaa jotain vähän tavallisesta poikkeavaa. Joo, ehkä se ei sitten ole se sun juttu, mutta joku toinen on voinut saada iloa elämäänsä vaikkapa just siitä laskuvarjohypystä. Itse olen keski-ikäinen ja mun ystäväpiirissä löytyy paljon sellaisia samanikäisiä, jotka ovat avoimia uusille seikkailuille, nytkin serkkuni lähti kesällä kiertelemään moottoripyöräilemään Marokkoon.
Toi kuulostaa viidenkympin kriisiltä.
Mitä kriisiä siinä on, että tekee niitä juttuja, joista nauttii? Moni aktiivista elämää elänyt on sitä paitsi tehnyt samoja juttuja jo nuoruudestaan lähtien. Esimerkiksi tuo mun moottoripyöräilevä serkku on harrastanut pitkiä prätkäreissuja lähes siitä lähtien, kun sai ajokortin. Hän on käynyt moottoripyöräretkillä niin Aasiassa kuin Route 66:llakin.
Itse olen myös tykännyt erilaisista elämyksistä nuoresta lähtien. Nuorena ei vaan ollut samalla tavalla rahaa käydä esim. festareilla, sukeltelemassa ja maailmaa kiertelemässä. Nyt kun rahaa on enemmän, on todellakin kiva tehdä juuri niitä juttuja, joista nauttii. Ei kaikkea tarvitse selittää millään kriisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen elämä on vasta alkanut viisikymppisenä. Kirsti Paakkanen osti Marimekon yli kuuskymppisenä.
Nyt ylös siitä, elämää on vielä jäljellä. Aloita uusi harrastus.
Ja kuoli 8 kymppisenä. Sitä ennen oli laitoshoidossa vaikka kuinka kauan. Mikä tässä nyt oli pointti.
Paakkanen kuoli 92-vuotiaana. Sun typerän logiikan mukaan ei kannata tehdä mitään suurta tai itselle mahtavaa 60v koska kuolee kuitenkin 20-30 vuoden päästä. Onpa surullinen tapa sulla ajatella. No omapa on elämäsi. Me normaalin järjen omaavat nautitaan elämästä niin kauan kuin mahdollista.
Aira Samulin myös eli täyttä elämää loppuun saakka.
Näihin aika huvittavia kommentteja. Jos ihminen ei Nauti firman omistamisesta ja julkisuudesta tai sosiaalisista tilanteista voi se eläm olla täyttä ihan siellä yksinäisyydessä tai läheisten kanssa syrjäseudullakin. Vaikka en ole ihan 50 kymmentäkään en viitsisi juosta ympäri maata haastateltavana. Ihanaa vaan kupeksia kotona ja tehdä pieniä asioita läheisten kanssa. Näyttää vaatimattomalta mutta tuntuu mukavalta. Vielä kun töistä pääsee jossain vaiheessa eroon niin johan alkaa helpottaa.
Moni vaan ei tunnu nauttivan elämästään lainkaan, ei edes niistä perusasioista. Ollaan työssä, jota vihataan koko elämä, mutta ei vaihdeta sitä. Ollaan naimisissa kumppanin kanssa, mutta lähinnä riidellään ja mökötellään. Ei olla tyytyväisiä omaan elämään, mutta muutosta ei kuitenkaan tehdä. Vähitellen turhautuminen muuttuu katkeruudeksi, ja sitten aletaan arvostella niitä, joilla elämä näyttää sujuvan ja jotka uskaltavat tehdä asioita, joista itsekin ehkä salaa haaveilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa enää lähinnä raha ja varallisuus - niiden mahdollisimman helppo kartuttaminen. Kaikki on nähty, hankittu ja koettu. Sijoitan paljon ja hartaasti; korkoa korolle toteutuu. Siitä saan mielihyvää, muuta en jaksa.
Mitä iloa se karttuva varallisuus sulle tuottaa nyt ja tulevaisuudessa jos nyt jo "kaikki nähty, hankittu ja koettu"?
Kysyn, koska en oikein tajua keski-ikäisiä sitku-ihmisiä. Olen nähnyt vierestä, miten sitä sitkua ei koskaan tule. Joku kuoli, toinen sairastui, kolmas jotain muuta ennen kun sitku ehti toteutua.
Miten niin sitku? En ajatellut toimia sen enempää nyt kuin jatkossakaan. Elän hyvin pientä, ehkä jopa hiukan askeettista elämää. Pienet piirit, hidas ja hiljainen elämä. Tämän koen edes jollakin tasolla itseni näköiseksi. Varallisuuden kartuttaminen sekä omilla ansioilla että kohtuullisen isolla perinnöllä on mielestäni hiukkasen huvittavaa, mutta myös nautinnollista. Mulla on aikuisia lapsia; voivat sitten ihmetellä mitä kaikella aikanaan touhuavat. Minä tykkäsin lähinnä kartuttaa.
Eläpäs sano. Mulle tuli taas työvoimakoulutuksesta esite. Jospa siitä hakisin, pääsisin opiskelee ja siitä eläkkeelle? Jestas, tästä repesi riemu! Olisi uutta motivaatiota.. Terkuin täti 62 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen elämä on vasta alkanut viisikymppisenä. Kirsti Paakkanen osti Marimekon yli kuuskymppisenä.
Nyt ylös siitä, elämää on vielä jäljellä. Aloita uusi harrastus.
Ja kuoli 8 kymppisenä. Sitä ennen oli laitoshoidossa vaikka kuinka kauan. Mikä tässä nyt oli pointti.
Paakkanen kuoli 92-vuotiaana. Sun typerän logiikan mukaan ei kannata tehdä mitään suurta tai itselle mahtavaa 60v koska kuolee kuitenkin 20-30 vuoden päästä. Onpa surullinen tapa sulla ajatella. No omapa on elämäsi. Me normaalin järjen omaavat nautitaan elämästä niin kauan kuin mahdollista.
Aira Samulin myös eli täyttä elämää loppuun saakka.
Ja juuri edesmennyt Dolly Parton.
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan. Olen ollut vanha kurppa jo puolet elämästäni. Parhaat päivät menivät ohi jo kauan sitten. Nyt olen vanha, ruma ja lihava. En löytänyt hyvää miestä itselleni, kun siihen vielä oli nuorena mahdollisuus. Ihan pelkkää piruuttani olen nyt alkanut kannattaa monikulttuurista Suomea ja massamaahanmuuttoa, koska haluan, että tämä tuhoutuu raunioiksi. Jos minä en voi olla onnellinen, ei sitten kukaan muukaan. Haluan tuhota ja runnella kaiken kauniin tästä maailmasta. Siksi harjoitan aktivismia tuhon puolesta. Salaa nautin jokaisesta uutisesta, jossa kaunis teini-ikäinen suomalaistyttö on joukkoraiskattu tummien miesten toimesta. Tätä on elämäni. N50
Mene hoitoon. Olet päästäsi täysin sairas ihminen! Pelottavaa, että tuollaiset ihmiset saa kulkea vapaalla jalalla!
#117 on pakko olla trôllaus.
En usko aidoksi 50-vuotiaan
sivustokäyttäjän kommentiksi.
Ellei ole mieleltään pahoin sairas.
Miellyttävää iltaa joka tapauksessa. E
Lähempänä on hautausmaa kuin synnytyssali jossa syntyi. Onhan tässä tullut elettyä.
Vierailija kirjoitti:
#117 on pakko olla trôllaus.
En usko aidoksi 50-vuotiaan
sivustokäyttäjän kommentiksi.
Ellei ole mieleltään pahoin sairas.
Miellyttävää iltaa joka tapauksessa. E
Mitä ihmettä sä taas ääliö E sekoilet?!?!?! Etkö tollo lukenut viestiä mitä lainasin???? Siinä joku sekopää kirjoitti nauttivansa, kun lukee suomalaisten nuorten naisten tulleen raiskatuksi ulkomaalaisten toimesta. Sitten sä sekopää väität mua sairaaksi?!?!?!?!?
Vierailija kirjoitti:
#117 on pakko olla trôllaus.
En usko aidoksi 50-vuotiaan
sivustokäyttäjän kommentiksi.
Ellei ole mieleltään pahoin sairas.
Miellyttävää iltaa joka tapauksessa. E
Koitas lukea mihin tuo 117 kommentoi. Aivan oikein kirjoitettu tuo, että tuon raiskauksia ihannoivan pitäisi mennä hoitoon.
Alue: Aihe vapaa
Aira Samulin myös eli täyttä elämää loppuun saakka.