Muita 50v naisia joilla ei mitään motivaatiota enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Typerin kommentti pitkään aikaan. 

Maailma on täynnä kokemuksia ja tekemistä, joten tylsistyminen on lopulta hyvin pitkälti oma valinta. Jos vanhat rutiinit puuduttavat, paras keino on todellakin katkaista se kierre ja tehdä jotain täysin tavallisesta poikkeavaa. Jos mikään ei kelpaa eikä mitään halua kokeilla, vika on asenteessa, ei siinä etteikö vaihtoehtoja olisi. Eivätkä nuo edes ole mitään mahdottomia ideoita. Tandemlaskuvarjohyppyyn menee kokeneen ohjaajan kanssa muutama tunti koulutuksineen, ja Antarktikselle pääsee kuka tahansa hyppäämällä valmiille risteilylle. Ei kyse ole mistään yli-ihmisuorituksista, vaan siitä, viitsiikö vain ottaa askeleen pois omalta mukavuusalueeltaan. Nuo nyt olivat vain esimerkkejä, eivätkä mitään kirjaimellisia ehdotuksia siitä, mitä juuri hänen pitäisi tehdä. On paljon muitakin uusia asioita, joita voi kokeilla.

Nuo on justiin tylsimpiä mahdollisia "kokemuksia". Ei tässä iässä ketään kiinnosta enää hakea huomiota muilta jollain raflaavilla tempauksilla, jotka ei ole edes mukavia. Ketä kiinnostaa jonkun laskuvarjohypyt tai tylsät jäätiköt.

Mitä kivoja kokemuksia sinä ehdottaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Typerin kommentti pitkään aikaan. 

Maailma on täynnä kokemuksia ja tekemistä, joten tylsistyminen on lopulta hyvin pitkälti oma valinta. Jos vanhat rutiinit puuduttavat, paras keino on todellakin katkaista se kierre ja tehdä jotain täysin tavallisesta poikkeavaa. Jos mikään ei kelpaa eikä mitään halua kokeilla, vika on asenteessa, ei siinä etteikö vaihtoehtoja olisi. Eivätkä nuo edes ole mitään mahdottomia ideoita. Tandemlaskuvarjohyppyyn menee kokeneen ohjaajan kanssa muutama tunti koulutuksineen, ja Antarktikselle pääsee kuka tahansa hyppäämällä valmiille risteilylle. Ei kyse ole mistään yli-ihmisuorituksista, vaan siitä, viitsiikö vain ottaa askeleen pois omalta mukavuusalueeltaan. Nuo nyt olivat vain esimerkkejä, eivätkä mitään kirjaimellisia ehdotuksia siitä, mitä juuri hänen pitäisi tehdä. On paljon muitakin uusia asioita, joita voi kokeilla.

Nuo on justiin tylsimpiä mahdollisia "kokemuksia". Ei tässä iässä ketään kiinnosta enää hakea huomiota muilta jollain raflaavilla tempauksilla, jotka ei ole edes mukavia. Ketä kiinnostaa jonkun laskuvarjohypyt tai tylsät jäätiköt.

Mitä kivoja kokemuksia sinä ehdottaisit?

Mä ainakin olen aina ollut innokas oppimaan. Melkein mitä vain, geopolitiikasta hiukkasfysiikkaan ja evoluutiosta tähtitieteeseen, uuden ymmärtäminen on ihan parasta! Kokeile opiskelua.

Harvapa sitä satavuotiaaksi elää.

Sinulta puuttuu ne merkitykselliset asiat. Pitkäaikainen aviopuoliso, lapset (ja lastenlapset) sekä ikuinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Ilmeisesti et myöskään ole missään vapaaehtoistyössä.

2/4 ehdit vielä saavuttaa.

Elämisiin!

Vaihdevuodet. Pitää nyt muutama vuosi vain lepäillä. Sitten taas jaksaa, kunhan vaihdevuodet on kestetty. Kuuntele hyvää musiikkia ja anna sen mennä mieleen ja sydämeen. Se piristää, vaikkei muuten kauheasti huvittaisikaan mikään.

Minä aloitin uudet yliopisto-opinnot virkistykseksi :)

Lähdet mun kanssa treffeille, niin tulee mielenkiintoa elämään.

(What It's Like To Go Through MENOPAUSE | Smile Squad Comedy)

On minulla motivaatiota työni ja läheisteni suhteen. Kaikenlaiset kissanristiäiset ja turhanpäiväiset kaverisuhteet ovat jääneet ja minusta se on pelkästään vapauttavaa.

Mene ihmelääke terapiaaan se on pakosta masennus. Joku lapsuudesta johtuva ongelma.

Vierailija kirjoitti:

No se loppu 50 vuotta (jonka harva saavuttaa) on pelkkää alamäkeä. Sairaudet lisääntyy ja äkkikuolema on hyvin mahdollinen. Siinä sitten odottelet hampaattomana, että joku tulee syöttämään liemiruokaa. Onko se elämää??

Höpsis. Tiesitkö että omaan terveyteensä voi vaikuttaa, jopa suuresti? Tuo alkaakin motivoida monia kun löytävät innostuksen muuttaa tapojaan ja olo virkistyy heti. Ei niin että taivas avautuu mutta niin että heti on vähän kivempaa. Ylipäänsä vaikka elämä olisi miten pientä niin siihen voi suhtautua myönteisesti. Moni ei kaipaa yhtään nuoruuttaan. Nythän sitä vasta alkaa hahmottaa kuka on ja mihin ei enää lähde, osaa rajata asioita pois. Kaikki hölmö muihin vertailu putoaa. Jos minä voin hyvin ja välitän itsestäni niin se ei ole keneltäkään pois. En tarvitse sille kyllä yleisöäkään.

Ota vaihdevuodet käänteisenä murrosikänä. Ala elämään vaarallisesti. Ihminen on onnellisin kun tekee asioita mitä on tehnyt teininä. Muistelepa sen ajan harrastuksia ja palaa niihin. Pois tylsästä keski-ikäisyydestä ja - luokkaisuudesta. Tee mitä huvittaa, ei tarvi miellyttää ketään.

Länsimaisen ihmisen ongelma. Asiat on liian hyvin. Moni kahdehtii tuota tilaa, kun ei ole suurempia huolia kuin tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Klassinen viidenkympin villittäjä. 

Miksi se, että osaa ottaa elämästä kaiken irti eikä tyydy vain neulomaan villasukkaa kiikkustuolissa, olisi jotenkin negatiivinen asia, oli ikä sitten mikä tahansa? Miksi keski-iässä pitäisi ajatella, ettei enää voi hankkia uusia elämyksiä vaan siksi, että on keski-ikäinen?

Tämä palsta on kyllä niin täynnä ankeuttajia kuin olla ja voi 😂  Mitään uutta ei kannata ikinä kokeilla ja auta armias jos olet jo keski-ikään päässyt niin sillon nyt en ainakaan saa kokeilla yhtään mitään uutta ja tavallisesta poikkeavaa. Masennuslääkket vaan kouraan ja kuolemaa odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Klassinen viidenkympin villittäjä. 

Miksi se, että osaa ottaa elämästä kaiken irti eikä tyydy vain neulomaan villasukkaa kiikkustuolissa, olisi jotenkin negatiivinen asia, oli ikä sitten mikä tahansa? Miksi keski-iässä pitäisi ajatella, ettei enää voi hankkia uusia elämyksiä vaan siksi, että on keski-ikäinen?

Tämä palsta on kyllä niin täynnä ankeuttajia kuin olla ja voi 😂  Mitään uutta ei kannata ikinä kokeilla ja auta armias jos olet jo keski-ikään päässyt niin sillon nyt en ainakaan saa kokeilla yhtään mitään uutta ja tavallisesta poikkeavaa. Masennuslääkket vaan kouraan ja kuolemaa odottamaan.

Itsellekin on täällä ehdotettu, että ala, pappa, katsella keinutuolia, vaikka olen virkeä ikäisekseni ja kroppa tikissä. Sixpack ja kaikki. m50

Vierailija kirjoitti:

No se loppu 50 vuotta (jonka harva saavuttaa) on pelkkää alamäkeä. Sairaudet lisääntyy ja äkkikuolema on hyvin mahdollinen. Siinä sitten odottelet hampaattomana, että joku tulee syöttämään liemiruokaa. Onko se elämää??

Tuon ikäinen juoksee vielä vaikka maratoneja. Jos siis viitsii nähdä vaivaa. 

Mistä vatusta tällsinen johtuu? 

Hormoneista.

N51

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ja oon vasta 40. Tai no kesämökillä on ok olla, mutta kaikki muu täysin yhdentekevää. Tykkään enää vain sienestämisestä ja viini maistuu liiaksikin. Kai se on sitten ne hormonit että pitäisi mennä lääkäriin. Mutta kun ei jaksa eikä huvita mennä xD 

Kesämökillä parasta tässä iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta reilut nelikymppinen. Itsellä auttoi samaan glow up. Laihdutusta, liikuntaa, kirurgisia hoitoja, uusi vaatekaappi jne. Luojan kiitos, että lapset on vielä pieniä niin on jotain tekemistä. 

Kuulostaa hirveän narsistiselta. Moni sinua vanhempi haluaa poispäin juuri minäminä-projekteista. Tuohonhan aika meitä puskee: kuluttakaa itseenne, nauttikaa ylenpalttisesti, korjauttakaa paikkojanne (suussa ja muualla), olkaa parhaita versioita itsestänne joka hetki!

Eipä yllätä että monella alkaa kuohua yli noiden "ratkaisujen" tyrkytys. Aletaan ehkä haaveilla paosta kulutuspakolaiseksi mysteeripaikkaan.

Tarkoitatko narsismilla itsekästä? Millä tavalla? Täällä on ehdoteltu ties mitä laskuvarjohyppyjä, mökille katoamista tai opiskelua. Kaikki itseä varten. Kukaan ei ole ehdottanut esimerkiksi vapaaehtoistyötä vanhainkodeissa tai Afrikan lasten parissa. 
Sitä paitsi omasta kunnosta, terveydestä ja ulkonäöstä huolehtiminen on positiivinen teko yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä kohtaan. Sikäli myös epäitsekästä. 

Eikö motivoi edes nussia?..eihän sellaisella naisella tee yhtikäs mitään..

Itse taas olen niin huolissani tulevaisuudestani että paniikin omaisesti yritän etsiä ratkaisuja kuinka saan pidettyä edes jonkinlaisen elintason kun olen vanhus. Tuota kautta tulee motivaatio asioiden opiskeluun ja tekemiseen.

Jos tuntuu tylsältä niin aina voi lähteä oletuksesta että eläkkeitä ei tulla maksamaan, eikä varmaankaan 70 vuotiaita pidetä töissä.