Onko teillä muilla puolison kanssa keskustelu pelkkää jankkaamista ja "pingpongin" pelaamisen tapaista? Miehelle kun sanoo mistä asiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama, mies viiskymppinen. Ei jaksa enää oikein keskustella mistään kun aina alkaa joko mouhoamaan jostain tai sitten syyttelemään. Nykyään jos haluan että tekee jotain kotona, niin kirjoitan postit-lapun jonnekin pöydänkulmalle, sen kanssa ei voi riidellä ja vänkätä. Yleensä teen sen vielä silloin kun olen lähdössä, niin pääsen helpommalla. 

Minun täytyy alkaa myös tehdä noin (eroa samaan aikaan valmistellessa). Miehen kanssa ei voi keskustella yhtään mistään. Esim. kun olen kysynyt aamulla millä menet töihin, lähinnä että hän pääsisi samalla kyydillä jos autolla haluaisi mennä, esim. sateella, yleensä hyvällä kelillä pyöräilee, niin kysymykseeni olen saanut vastauksia: Mitä se sinulle kuuluu, onko pakko kysellä noin tyhmiä, lentokoneella jne. Ihan normaaleja kysymyksiä, mutta jostain syystä hän kokee olevan tarpeen vastata mahdollisimman typerästi. Kun kysyn teetä vai kahvia tai mitä tahansa valintaa koskevaa, on vastaus joo. No kerran sitten kaadoin molempia kun vastasi joo. 

Olen lukenut tämän tapauksen aiemminkin. Hei nainen, anna kenkää moiselle ääliölle. T. Itsekin ääliöstä onnellisesti eronnut. Eron jälkeen sitä mietti vain miksei jo paljon aiemmin.

Ei ole, miksi päättelet että kaikilla olisi samanlainen parisuhde kuin itselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei tee noin,  hän alkaa selittämään miksi teki mitäkin/ei tehnyt (useimmiten ei tehnyt) perusteellisesti, jos jotain kysyn. Se luento voi kestää 10-30min, eikä siihen kuulu anteeksipyyntöä/ minun näkemystäni asiasta. Lopussa hän on puhunut itsensä syyttömäksi kaikkeen, koska minä en enää jaksa kuunnella/kysyä mitään. Ei ole hyvä sekään.

Miesten keskuudessa tätä kutsutaan "tyhmien asioiden kysymiseksi" ja kun kerrotaan asia niin yllättäen nainen ei haluakkaan kuulla vastausta. Oikeasti nainen ei halua vastausta kysymykseensä vaan huomiota.

Ap onko puolisllasi joskus ollut aivotapahtuma?

Mun puolisolla on ollut ja vastailee kuin uhmaikäinen nykyisin.

Ja hanttiin pitää laittaa lähes aina.

Onko kova ottamaan kuppia se mies?

Onko periytynyt tuo tyyli? Tunnetko sen faijaa?

Mun mies on kertonut faijansa tempauksista. Nyt tekee samoja tempauksia itsekin. Molemmat alkkiksia ja aivotapahtuma ollut. Faijansa taantui 5-vuotiaan tasolle kertoi aikuiset lapset eli miehen siskot.

Nämä jättää jäljet.

Tuommoinen on miehille tyypillistä käytöstä. Varmaan naisillekin, mutta minun tuntemat naiset osaavat keskustella miehiä paremmin. Toi on eräänlainen tapa manipuloida. Omassa suhteessa sanon yleensä että joo voidaan keskustella niistä minunkin tekemisistä, mutta puhutaan nyt ensin tämä asia jonka nostin esiin. 

Meillä miehestä tuli vanhemmiten tuollainen.  Ihan joka ikisestä keskustelusta tuli taistelu, joka täytyy voittaa keinolla millä hyvänsä. 

Sitten ihmettelee, miksi en halua jutella hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehestä tuli vanhemmiten tuollainen.  Ihan joka ikisestä keskustelusta tuli taistelu, joka täytyy voittaa keinolla millä hyvänsä. 

Sitten ihmettelee, miksi en halua jutella hänen kanssaan.

Sama täällä. Ja miehen mielestä en osaa keskustella, jos en ole hänen kanssaan samaa mieltä. Usein meidän keskustelu on sitä, että mies luennoi minulle jostain ja jos kommentoin asiaa mitenkään, hän toteaa, että olen tyhmä eikä minun kanssani voi keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Tuommoinen on miehille tyypillistä käytöstä. Varmaan naisillekin, mutta minun tuntemat naiset osaavat keskustella miehiä paremmin. Toi on eräänlainen tapa manipuloida. Omassa suhteessa sanon yleensä että joo voidaan keskustella niistä minunkin tekemisistä, mutta puhutaan nyt ensin tämä asia jonka nostin esiin. 

Samaa olen sanonut mun miehelle. Että ei siirretä aihetta nyt mun huonouteen, vaan puhutaanko nyt tästä asiasta, jonka otin esille. Sitten hänellä alkaa ääni nousemaan ja lopulra huutaa kun pitää saada mun suu tukittua.

Passiivis-aggressiot, alistaminen ja hiljentäminen ovat hänen keinot, ei keslustelu, vaan henkinen väkivalta

En lukenut kaikkia viestejä, mutta huomaatteko naiset, että puheenne ovat aina epäsuoria. Sanokaa asianne suoraan! Ei niin, että kyselette jotain, mikä liittyy vain välillisesti todelliseen asiaanne.

Esim.

 "Miksi jätit ikkunan auki..?" > "Siivoapa nuo linnun jätökset, kun jätit ikkunan auki."

"Menetkö treeneihin?" > "Voitko käydä tänään Puuilossa? Ei pakko, mut jos ehdit."

"Mitä ruokaa laittaisin?" > "Teen pyttipannua, kun siihen on ainekset."

"Otatko kahvia tai teetä" > "Laitan teetä. Tee itsellesi kahvia, jos haluat."

Jne jne.

Sitä paitsi: miksi palvelette miestä ruoanlaittajana yms. Kai edes on vuorottelua ruokahuollossa? Tekeekö mies itse koskaan keittiöhommia, laittaako edes kahvia? Kysyykö teiltä, mitä joisitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehestä tuli vanhemmiten tuollainen.  Ihan joka ikisestä keskustelusta tuli taistelu, joka täytyy voittaa keinolla millä hyvänsä. 

Sitten ihmettelee, miksi en halua jutella hänen kanssaan.

Sama täällä. Ja miehen mielestä en osaa keskustella, jos en ole hänen kanssaan samaa mieltä. Usein meidän keskustelu on sitä, että mies luennoi minulle jostain ja jos kommentoin asiaa mitenkään, hän toteaa, että olen tyhmä eikä minun kanssani voi keskustella.

Ehkä kommenttisi miehen asiaan on epärelevantti.  Kun mies on jo todennut sinut tyhmäksi, miksi hän vaivautuu luennoimaan sinulle. (Retorinen kysymys) Mies yrittää valistaa sinua, mutta vastakommenttisi paljastaa, ettet ole ymmärtänyt asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai kysymys mihin aikaan mies lähtee töihin, liittyy siihen että mihin aikaan alan tehdä hänelle ruokaa evääksi. Jne.

Jep, ihan normaaleja kysymyksiä nämäkin, mutta tosiaan ihmettelen miksi jotkut pitävät lähes kaikkea puhumista suorastaan uhkana. Mikä sellaisten ihmisten motiivi parisuhteelle on.

Mulla on tämä tilanne miehen kanssa. Muutin erilleen, kun en jaksanut enää. Nyt olen ajatellut, että jos haluamme jatkaa avioliittoa, niin pitäisi puhua ongelmakohdat lävitse. Se ei näytä olevan mahdollista, kun mies suuttuu heti. Olen tilanteessa, jossa on vuosikymmenten aikana kertynyt tosi vakavia ongelmia, joita ei ole voitu koskaan käsitellä, mutta en uskalla edes ottaa niitä puheeksi, kun mies kokee kaiken hyökkäyksenä itseään kohtaan. En minä voi olla toisaalta suhteessa, jossa pitää teeskennellä, että kaikki on hyvin. Ehkä virallinen ero on ainoa vaihtoehto sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehestä tuli vanhemmiten tuollainen.  Ihan joka ikisestä keskustelusta tuli taistelu, joka täytyy voittaa keinolla millä hyvänsä. 

Sitten ihmettelee, miksi en halua jutella hänen kanssaan.

Sama täällä. Ja miehen mielestä en osaa keskustella, jos en ole hänen kanssaan samaa mieltä. Usein meidän keskustelu on sitä, että mies luennoi minulle jostain ja jos kommentoin asiaa mitenkään, hän toteaa, että olen tyhmä eikä minun kanssani voi keskustella.

Ehkä kommenttisi miehen asiaan on epärelevantti.  Kun mies on jo todennut sinut tyhmäksi, miksi hän vaivautuu luennoimaan sinulle. (Retorinen kysymys) Mies yrittää valistaa sinua, mutta vastakommenttisi paljastaa, ettet ole ymmärtänyt asiaa.

No näinhän tämä varmasti on. Minä en vaan tyhmänä ole osannut arvostaa tarpeeksi sitä, että minua valistetaan. Kiitos kun kerroit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai kysymys mihin aikaan mies lähtee töihin, liittyy siihen että mihin aikaan alan tehdä hänelle ruokaa evääksi. Jne.

Jep, ihan normaaleja kysymyksiä nämäkin, mutta tosiaan ihmettelen miksi jotkut pitävät lähes kaikkea puhumista suorastaan uhkana. Mikä sellaisten ihmisten motiivi parisuhteelle on.

Mulla on tämä tilanne miehen kanssa. Muutin erilleen, kun en jaksanut enää. Nyt olen ajatellut, että jos haluamme jatkaa avioliittoa, niin pitäisi puhua ongelmakohdat lävitse. Se ei näytä olevan mahdollista, kun mies suuttuu heti. Olen tilanteessa, jossa on vuosikymmenten aikana kertynyt tosi vakavia ongelmia, joita ei ole voitu koskaan käsitellä, mutta en uskalla edes ottaa niitä puheeksi, kun mies kokee kaiken hyökkäyksenä itseään kohtaan. En minä voi olla toisaalta suhteessa, jossa pitää teeskennellä, että kaikki on hyvin. Ehkä virallinen ero on ainoa vaihtoehto sitten.

Ilmeisesti kommunikointitapanne poikkeavat niin paljon, että yhteyttä on mahdoton muodostaa.

Vanhemmiten tämä eriytyminen korostuu, mutta usein pitkässä liitossa ollaan niin totuttu toisen tyyliin, että liittoa jatketaan vaikka sitten puhumatta. Säilyy edes rauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoinen on miehille tyypillistä käytöstä. Varmaan naisillekin, mutta minun tuntemat naiset osaavat keskustella miehiä paremmin. Toi on eräänlainen tapa manipuloida. Omassa suhteessa sanon yleensä että joo voidaan keskustella niistä minunkin tekemisistä, mutta puhutaan nyt ensin tämä asia jonka nostin esiin. 

Samaa olen sanonut mun miehelle. Että ei siirretä aihetta nyt mun huonouteen, vaan puhutaanko nyt tästä asiasta, jonka otin esille. Sitten hänellä alkaa ääni nousemaan ja lopulra huutaa kun pitää saada mun suu tukittua.

 

Passiivis-aggressiot, alistaminen ja hiljentäminen ovat hänen keinot, ei keslustelu, vaan henkinen väkivalta

Googlaa DARVO, se on yksi yleisimmistä manipulointitaktiikoista. Tulee sanoista:

Deny, Attack, Reverse Victim and Offender

Eli Kiistä, hyökkää ja käännä uhri ja tekijä roolit.

Esim "En tehnyt niin, sinä valehtelet, kanssasi ei voi puhua mistään, kun olet yliherkkä ja alat heti syytellä minua ihan keksityistä asioista."

Kun luin tästä, aloin huomata, että se on suunnilleen mieheni pääasiallinen reagointitapa. Jos sitä ei tunnista, niin on vaan tunne, että suhde on epämääräisen huono, mutta ei oikein pysty selittämään ulkopuoliselle, että miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai kysymys mihin aikaan mies lähtee töihin, liittyy siihen että mihin aikaan alan tehdä hänelle ruokaa evääksi. Jne.

Jep, ihan normaaleja kysymyksiä nämäkin, mutta tosiaan ihmettelen miksi jotkut pitävät lähes kaikkea puhumista suorastaan uhkana. Mikä sellaisten ihmisten motiivi parisuhteelle on.

Mulla on tämä tilanne miehen kanssa. Muutin erilleen, kun en jaksanut enää. Nyt olen ajatellut, että jos haluamme jatkaa avioliittoa, niin pitäisi puhua ongelmakohdat lävitse. Se ei näytä olevan mahdollista, kun mies suuttuu heti. Olen tilanteessa, jossa on vuosikymmenten aikana kertynyt tosi vakavia ongelmia, joita ei ole voitu koskaan käsitellä, mutta en uskalla edes ottaa niitä puheeksi, kun mies kokee kaiken hyökkäyksenä itseään kohtaan. En minä voi olla toisaalta suhteessa, jossa pitää teeskennellä, että kaikki on hyvin. Ehkä virallinen ero on ainoa vaihtoehto sitten.

Ilmeisesti kommunikointitapanne poikkeavat niin paljon, että yhteyttä on mahdoton muodostaa.

Vanhemmiten tämä eriytyminen korostuu, mutta usein pitkässä liitossa ollaan niin totuttu toisen tyyliin, että liittoa jatketaan vaikka sitten puhumatta. Säilyy edes rauha.

Esimerkki käsiteltävästä ongelmasta, josta ei ole voinut puhua vuosikausien kuluessa on, että mies sanoi, että olen ihan järkyttävän ruma ja en ole tarpeeksi hyvä hänelle. Olin tietysti hyvin loukkaantumut ja yritin ottaa asiaa keskusteluun, mutta mies kiisti sanoneensa niin ja suuttui, joko puhui minut hiljaiseksi tai mykkäkouluili. Sama tapahtui joka kerta, kun halusin ottaa tapahtuneen käsittelyyn. Siitä ei ole koskaan voinut puhua, joten se on jäänyt täysin käsittelemättä. Minä tunnen edelleen tarvitsevani sitä, että mies myöntää puheensa ja pyytää sitä anteeksi, mutta hän ei suostu keskustelemaan asiasta yhtään, eikä pyytämään anteeksi. Tällaisia asioita, eli ei ole kyse erilaisista kommunikaatiotyyleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai kysymys mihin aikaan mies lähtee töihin, liittyy siihen että mihin aikaan alan tehdä hänelle ruokaa evääksi. Jne.

Jep, ihan normaaleja kysymyksiä nämäkin, mutta tosiaan ihmettelen miksi jotkut pitävät lähes kaikkea puhumista suorastaan uhkana. Mikä sellaisten ihmisten motiivi parisuhteelle on.

Mulla on tämä tilanne miehen kanssa. Muutin erilleen, kun en jaksanut enää. Nyt olen ajatellut, että jos haluamme jatkaa avioliittoa, niin pitäisi puhua ongelmakohdat lävitse. Se ei näytä olevan mahdollista, kun mies suuttuu heti. Olen tilanteessa, jossa on vuosikymmenten aikana kertynyt tosi vakavia ongelmia, joita ei ole voitu koskaan käsitellä, mutta en uskalla edes ottaa niitä puheeksi, kun mies kokee kaiken hyökkäyksenä itseään kohtaan. En minä voi olla toisaalta suhteessa, jossa pitää teeskennellä, että kaikki on hyvin. Ehkä virallinen ero on ainoa vaihtoehto sitten.

Ilmeisesti kommunikointitapanne poikkeavat niin paljon, että yhteyttä on mahdoton muodostaa.

Vanhemmiten tämä eriytyminen korostuu, mutta usein pitkässä liitossa ollaan niin totuttu toisen tyyliin, että liittoa jatketaan vaikka sitten puhumatta. Säilyy edes rauha.

Esimerkki käsiteltävästä ongelmasta, josta ei ole voinut puhua vuosikausien kuluessa on, että mies sanoi, että olen ihan järkyttävän ruma ja en ole tarpeeksi hyvä hänelle. Olin tietysti hyvin loukkaantumut ja yritin ottaa asiaa keskusteluun, mutta mies kiisti sanoneensa niin ja suuttui, joko puhui minut hiljaiseksi tai mykkäkouluili. Sama tapahtui joka kerta, kun halusin ottaa tapahtuneen käsittelyyn. Siitä ei ole koskaan voinut puhua, joten se on jäänyt täysin käsittelemättä. Minä tunnen edelleen tarvitsevani sitä, että mies myöntää puheensa ja pyytää sitä anteeksi, mutta hän ei suostu keskustelemaan asiasta yhtään, eikä pyytämään anteeksi. Tällaisia asioita, eli ei ole kyse erilaisista kommunikaatiotyyleistä.

Eli sinulla on henkisesti väkivaltainen mies ja elät henkisesti väkivaltaisessa suhteessa emotionaalisesti alistettuna.

Kenkää miehelle ja parempi elämä sinulle.

Ämpyileekö se mies pomolleen ja miespuolisille kavereilleen samalla tavalla? Jos ei, kyseessä on ihan tietoinen valinta olla pazkamainen sinulle. Mies siis näyttää, ettei välitä sinusta tippaakaan eikä arvosta sinua minkään arvoisena. Tuollaisella miehelle ei tee mitään. Ei oikeastaan edes ole mies, vaan joku öykkäävä Mikki Hiiri. Tai no, tuo on loukkaus Mikkiä kohtaa, nyt kun ajattelen. Mikki on älykäs ja kohtelee Minniä hyvin.