Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syöminen lapsiperheissä - Miksi tämä on tällaista?
25.08.2026 |
Kesän aikana sain seurailla läheltä ja pidemmän aikaa useammankin lapsiperheen syömistouhua.
Kaikissa perheissä syöminen oli enemmän tai vähemmän härdelliä. Lapsia komennettiin koko ajan "istu paikallasi, älä potki tuolia, et saa vielä maitoa, et saa vielä leipää, syö nyt, ota vielä kaksi haarukallista, ota vielä yksi lusikallinen, pitää syödä vielä kolme lusikallista muuten et saa jäätelöä, vielä pitää jaksaa syödä vähän perunaa, istu paikallasi, otatko lisää porkkanaa, kyllä pitää porkkaakin ottaa..."
Siis vanhempien ja muidenkin huomio oli koko ajan lapsissa, he olivat ikään kuin koko ruokapöydän keskipiste. Miksi ihmeessä? Luulisi, että tuo jatkuva aikuisten tuijottaminen ja ohjeistaminen ja komentaminen vain lisäisivät sitä levotonta käytöstä?
En myöskään tajua ollenkaan, että jos viisi vuotias sanoo olevansa täynnä ja lopettamassa ruokailua, niin vanhemmat rupeavat hokemaan "pitää vielä ottaa kolme lusikallista, syö vielä riisi loppuun, leipä pitää syödä kokonaan..."
Eikö se lapsi itse tiedä, milloin on täynnä? Sotii kaikkea vastaan tuo kauhea tuputtaminen ja ruoalla kiristäminen.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.
Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.
Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.
Taitaa olla sinulle vieras asia.Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).
Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.
Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.
Höpöhöpö. Ihan samat päiväkodit oli ja sama toiminta kuin nykyisin. Ulkoilua, leikkejä, aamupiiri, ruokailut, lepohetki.
Ainakin meillä täällä maaseudulla oli päiväkoteja jo 1980-luvulla. Lapsille opetettiin aakkoset, kellonajat, ruokailutavat yms. kuitenkin kotona. Kaikki lähiseudun lapset osasivat lukea mennessään kouluun.
Mahdatko muistaa väärin? Taitaa aika kullata muistot. Olen opettanut ekaluokkalaisia työurallani 18 kertaa. Parhaassa luokassa puolet osasi lukea kokonaisia sanoja koulun aloittaessaan. Yleisimmin aloittavasta luokasta 10-15% on osannut lukea lyhyitä sanoja ilman kuvatukea. Oman nimen osaa lukea lähes jokainen, mutta sitä ei pidetä lukutaidon mittarina. Kellosta en uskalla alkaa kinastelemaan, koska teillä maalla voi olla eri käsitys siitä, milloin sitä kelloa osataan katsoa oikein. Ensimmäiselle luokalle tulevat opettelevat sitä koulussa aktiivisesti. Toisella luokalla se jo pitäisi hallita siten, että lapsi tunnistaa kaikki tasatunnein ja puolittunnit ilman virheitä ja osaa piirtää kellon viisarit oikeaan asentoon. Itse en opettajana huomannut mitään eroa 1. luokan oppilaissa maaseudun kyläkoulussa verrattuna kaupungin 600 oppilaan kouluun. Eipä siellä kyläkoulussa mitään lapsineroja ollut, vaikka sellaista legendaa kerrotaan. Niitä aakkosia ja lyhyiden sanojen lukemista varmasti opetellaan jokaisessa peruskoulussa tänäkin päivänä, kuten on aina opeteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena opettajana minussa ihmetystä herätti se, miten moni lapsi oli koulussa nälkäinen. Eikö me lapsiraukat syö mitään kotona, eikö niiden vanhemmat jätä ruokaa aamupalaksi. Sitten kun sain oman esikoiseni, asia jotenkin valkeni. Meillä oli luultavasti Suomen huonoin aamusyöjä. Ei maistunut mikään. Ihan sana, miten neuvoi, kiristi, uhkaili tai lahjoi, niin ruoka ei maistunut. Parin tunnin päästä pikkuherralla oli jo huutava nälkä ja nälkäkiukku. Hän oppi syömään aamiaista vasta armeijassa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä vanhempia, jotka yrittävät kasvattaa lapsensa syömään kunnolla aamuisin. Jaksaa paremmin. Ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka eivät enää jaksa yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.
Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.
Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.
Taitaa olla sinulle vieras asia.Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).
Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.
Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.
Höpöhöpö. Ihan samat päiväkodit oli ja sama toiminta kuin nykyisin. Ulkoilua, leikkejä, aamupiiri, ruokailut, lepohetki.
Ainakin meillä täällä maaseudulla oli päiväkoteja jo 1980-luvulla. Lapsille opetettiin aakkoset, kellonajat, ruokailutavat yms. kuitenkin kotona. Kaikki lähiseudun lapset osasivat lukea mennessään kouluun.
Mahdatko muistaa väärin? Taitaa aika kullata muistot. Olen opettanut ekaluokkalaisia työurallani 18 kertaa. Parhaassa luokassa puolet osasi lukea kokonaisia sanoja koulun aloittaessaan. Yleisimmin aloittavasta luokasta 10-15% on osannut lukea lyhyitä sanoja ilman kuvatukea. Oman nimen osaa lukea lähes jokainen, mutta sitä ei pidetä lukutaidon mittarina. Kellosta en uskalla alkaa kinastelemaan, koska teillä maalla voi olla eri käsitys siitä, milloin sitä kelloa osataan katsoa oikein. Ensimmäiselle luokalle tulevat opettelevat sitä koulussa aktiivisesti. Toisella luokalla se jo pitäisi hallita siten, että lapsi tunnistaa kaikki tasatunnein ja puolittunnit ilman virheitä ja osaa piirtää kellon viisarit oikeaan asentoon. Itse en opettajana huomannut mitään eroa 1. luokan oppilaissa maaseudun kyläkoulussa verrattuna kaupungin 600 oppilaan kouluun. Eipä siellä kyläkoulussa mitään lapsineroja ollut, vaikka sellaista legendaa kerrotaan. Niitä aakkosia ja lyhyiden sanojen lukemista varmasti opetellaan jokaisessa peruskoulussa tänäkin päivänä, kuten on aina opeteltu.
Entisaikaan kellon osaaminen oli itsestäänselvää. Lähes kaikilla oli jo ekalla luokalla rannekellokin jota totta kai osattiin tulkita. Nykyään taas tunnetusti on jopa yläastelaisia jotka eivät analogista kelloa osaa. Lisäksi nykylapset eivät usein ole tottuneet seuraamaan kellonaikoja koska vanhemmat aina soittavat tai laittavat viestin kun pitää olla jossain...
Vierailija kirjoitti:
Nuorena opettajana minussa ihmetystä herätti se, miten moni lapsi oli koulussa nälkäinen. Eikö me lapsiraukat syö mitään kotona, eikö niiden vanhemmat jätä ruokaa aamupalaksi. Sitten kun sain oman esikoiseni, asia jotenkin valkeni. Meillä oli luultavasti Suomen huonoin aamusyöjä. Ei maistunut mikään. Ihan sana, miten neuvoi, kiristi, uhkaili tai lahjoi, niin ruoka ei maistunut. Parin tunnin päästä pikkuherralla oli jo huutava nälkä ja nälkäkiukku. Hän oppi syömään aamiaista vasta armeijassa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä vanhempia, jotka yrittävät kasvattaa lapsensa syömään kunnolla aamuisin. Jaksaa paremmin. Ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka eivät enää jaksa yrittää.
Oliko yhtä ovela kuin minä? Mä nimittäin piilotin voileivän aina sillä aikaa kun äiti kääntyi ottamaan liedeltä puuroa. Leipiä sai liimattua margariinilla pöydän alle kiinni ja niitä pystyi murentamaan kukkaruukkuun. Lautasen allekin pystyi hätätilassa laittamaan. Ei maistunut mulle leivät ja puurot, kananmunista nyt puhumattakaan.
En ole koskaan tuputtanut ruokaa. Jo kaksi vuotiaana lapseni söi itsensä kylläiseksi pienellä annoksella, tiesi kyllä itse milloin oli täysi. Kahden tunnin päästä sai taas pienen annoksen jotain syötävää, mahan täyteen. Jos söi liikaa, oksensi. Pieniä annoksia useasti päivässä.
Nyt aikuinen, hoikka. Edelleen syö samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta mitä väliä, jos lapsi hotelliaamiaisella syö pelkkiä croissantteja ja nutellaa? Tarkoitus kumminkin olla lomalla ja relata vähän. Miksi loma-aamuisinkin kaikkea pitää suorittaa ruoan terveellisyydestä alkaen. Ei lapsi mene croissanttiaamiaisesta pilalle, ja jos nälkä iskee myöhemmin, saa vaikka eväspatukan. Ongelma ratkaistu.
Ei menekkään, eikä kasvatuskaan kun mennään aina jotenkin sinnepäin.
Jokainen hetki lapsen kanssa kun on kasvatus ja opetushetki. Jos antaa lomalla syödä Nutella antaa se lapselle kaavan, että lomalla voi aina syödä Nutella. Miksi ei joka sunnuntai ja maanataikin samaansyssyyn.
Opastan lasta valitsemaan fiksusti ja järkevästi myös lomalla. Ensin puurot ja marjat ja sitten voi ottaa jonkun herkun päälle.
Alue: Aihe vapaa
Helpoimmat ratkaisut ovat yleensä niitä mitkä eivät ihmisille kelpaa.