Syöminen lapsiperheissä - Miksi tämä on tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Meillä 3v kaksosilla on valjaat käytössä ruokailuilla. Ei tarvitse riidellä siitä, että pitääkö olla paikallaan ruokaillessa vai ei.

Helpoimmat ratkaisut ovat yleensä niitä mitkä eivät ihmisille kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.

Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.

Höpöhöpö. Ihan samat päiväkodit oli ja sama toiminta kuin nykyisin. Ulkoilua, leikkejä, aamupiiri, ruokailut, lepohetki.

Ainakin meillä täällä maaseudulla oli päiväkoteja jo 1980-luvulla. Lapsille opetettiin aakkoset, kellonajat, ruokailutavat yms. kuitenkin kotona. Kaikki lähiseudun lapset osasivat lukea mennessään kouluun.

Mahdatko muistaa väärin? Taitaa aika kullata muistot. Olen opettanut ekaluokkalaisia työurallani 18 kertaa. Parhaassa luokassa puolet osasi lukea kokonaisia sanoja koulun aloittaessaan. Yleisimmin aloittavasta luokasta 10-15% on osannut lukea lyhyitä sanoja ilman kuvatukea. Oman nimen osaa lukea lähes jokainen, mutta sitä ei pidetä lukutaidon mittarina.  Kellosta en uskalla alkaa kinastelemaan, koska teillä maalla voi olla eri käsitys siitä, milloin sitä kelloa osataan katsoa oikein. Ensimmäiselle luokalle tulevat opettelevat sitä koulussa aktiivisesti. Toisella luokalla se jo pitäisi hallita siten, että lapsi tunnistaa kaikki tasatunnein ja puolittunnit ilman virheitä ja osaa piirtää kellon viisarit oikeaan asentoon. Itse en opettajana huomannut mitään eroa 1. luokan oppilaissa maaseudun kyläkoulussa verrattuna kaupungin 600 oppilaan kouluun. Eipä siellä kyläkoulussa mitään lapsineroja ollut, vaikka sellaista legendaa kerrotaan. Niitä aakkosia ja lyhyiden sanojen lukemista varmasti opetellaan jokaisessa peruskoulussa tänäkin päivänä, kuten on aina opeteltu.

Nuorena opettajana minussa ihmetystä herätti se, miten moni lapsi oli koulussa nälkäinen. Eikö me lapsiraukat syö mitään kotona, eikö niiden vanhemmat jätä ruokaa aamupalaksi. Sitten kun sain oman esikoiseni, asia jotenkin valkeni. Meillä oli luultavasti Suomen huonoin aamusyöjä. Ei maistunut mikään. Ihan sana, miten neuvoi, kiristi, uhkaili tai lahjoi, niin ruoka ei maistunut. Parin tunnin päästä pikkuherralla oli jo huutava nälkä ja nälkäkiukku. Hän oppi syömään aamiaista vasta armeijassa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä vanhempia, jotka yrittävät kasvattaa lapsensa syömään kunnolla aamuisin. Jaksaa paremmin. Ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka eivät enää jaksa yrittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.

Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.

Höpöhöpö. Ihan samat päiväkodit oli ja sama toiminta kuin nykyisin. Ulkoilua, leikkejä, aamupiiri, ruokailut, lepohetki.

Ainakin meillä täällä maaseudulla oli päiväkoteja jo 1980-luvulla. Lapsille opetettiin aakkoset, kellonajat, ruokailutavat yms. kuitenkin kotona. Kaikki lähiseudun lapset osasivat lukea mennessään kouluun.

Mahdatko muistaa väärin? Taitaa aika kullata muistot. Olen opettanut ekaluokkalaisia työurallani 18 kertaa. Parhaassa luokassa puolet osasi lukea kokonaisia sanoja koulun aloittaessaan. Yleisimmin aloittavasta luokasta 10-15% on osannut lukea lyhyitä sanoja ilman kuvatukea. Oman nimen osaa lukea lähes jokainen, mutta sitä ei pidetä lukutaidon mittarina.  Kellosta en uskalla alkaa kinastelemaan, koska teillä maalla voi olla eri käsitys siitä, milloin sitä kelloa osataan katsoa oikein. Ensimmäiselle luokalle tulevat opettelevat sitä koulussa aktiivisesti. Toisella luokalla se jo pitäisi hallita siten, että lapsi tunnistaa kaikki tasatunnein ja puolittunnit ilman virheitä ja osaa piirtää kellon viisarit oikeaan asentoon. Itse en opettajana huomannut mitään eroa 1. luokan oppilaissa maaseudun kyläkoulussa verrattuna kaupungin 600 oppilaan kouluun. Eipä siellä kyläkoulussa mitään lapsineroja ollut, vaikka sellaista legendaa kerrotaan. Niitä aakkosia ja lyhyiden sanojen lukemista varmasti opetellaan jokaisessa peruskoulussa tänäkin päivänä, kuten on aina opeteltu.

Entisaikaan kellon osaaminen oli itsestäänselvää. Lähes kaikilla oli jo ekalla luokalla rannekellokin jota totta kai osattiin tulkita. Nykyään taas tunnetusti on jopa yläastelaisia jotka eivät analogista kelloa osaa. Lisäksi nykylapset eivät usein ole tottuneet seuraamaan kellonaikoja koska vanhemmat aina soittavat tai laittavat viestin kun pitää olla jossain...

Vierailija kirjoitti:

Nuorena opettajana minussa ihmetystä herätti se, miten moni lapsi oli koulussa nälkäinen. Eikö me lapsiraukat syö mitään kotona, eikö niiden vanhemmat jätä ruokaa aamupalaksi. Sitten kun sain oman esikoiseni, asia jotenkin valkeni. Meillä oli luultavasti Suomen huonoin aamusyöjä. Ei maistunut mikään. Ihan sana, miten neuvoi, kiristi, uhkaili tai lahjoi, niin ruoka ei maistunut. Parin tunnin päästä pikkuherralla oli jo huutava nälkä ja nälkäkiukku. Hän oppi syömään aamiaista vasta armeijassa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä vanhempia, jotka yrittävät kasvattaa lapsensa syömään kunnolla aamuisin. Jaksaa paremmin. Ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka eivät enää jaksa yrittää. 

Oliko yhtä ovela kuin minä? Mä nimittäin piilotin voileivän aina sillä aikaa kun äiti kääntyi ottamaan liedeltä puuroa. Leipiä sai liimattua margariinilla pöydän alle kiinni ja niitä pystyi murentamaan kukkaruukkuun. Lautasen allekin pystyi hätätilassa laittamaan. Ei maistunut mulle leivät ja puurot, kananmunista nyt puhumattakaan.

En ole koskaan tuputtanut ruokaa. Jo kaksi vuotiaana lapseni söi itsensä kylläiseksi pienellä annoksella, tiesi kyllä itse milloin oli täysi. Kahden tunnin päästä sai taas pienen annoksen jotain syötävää, mahan täyteen. Jos söi liikaa, oksensi. Pieniä annoksia useasti päivässä.

Nyt aikuinen, hoikka. Edelleen syö samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mitä väliä, jos lapsi hotelliaamiaisella syö pelkkiä croissantteja ja nutellaa? Tarkoitus kumminkin olla lomalla ja relata vähän. Miksi loma-aamuisinkin kaikkea pitää suorittaa ruoan terveellisyydestä alkaen. Ei lapsi mene croissanttiaamiaisesta pilalle, ja jos nälkä iskee myöhemmin, saa vaikka eväspatukan. Ongelma ratkaistu.

Ei menekkään, eikä kasvatuskaan kun mennään aina jotenkin sinnepäin.

Jokainen hetki lapsen kanssa kun on kasvatus ja opetushetki. Jos antaa lomalla syödä Nutella antaa se lapselle kaavan, että lomalla voi aina syödä Nutella. Miksi ei joka sunnuntai ja maanataikin samaansyssyyn. 

Opastan lasta valitsemaan fiksusti ja järkevästi myös lomalla. Ensin puurot ja marjat ja sitten voi ottaa jonkun herkun päälle.

Vierailija kirjoitti:

Noh itse en pakota omaa tyttöä 3v syömään, saa syödä ruoka-aikana, jos nälkä on ja ruokaa saa lisää niin paljon kun haluaa, mutta on se kyllä melkoinen rimpula. Tuntuu että ehkä pitäisi pakottaa, kun jatkuvasti jäätävä meno päällä ja kylkiluut paistaa. Silti neuvolassa kuitattiin asia olankohautuksella tyyliin kyllä se syö kun on nälkä. 

No siksi just se on sinun tehtävä vahtia, että lapsi syö tarpeeksi. Ei 3 v. tiedä mikä on tarpeeki vaan syö pienen palan tomaattia ja alkaa häslätä muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mitä väliä, jos lapsi hotelliaamiaisella syö pelkkiä croissantteja ja nutellaa? Tarkoitus kumminkin olla lomalla ja relata vähän. Miksi loma-aamuisinkin kaikkea pitää suorittaa ruoan terveellisyydestä alkaen. Ei lapsi mene croissanttiaamiaisesta pilalle, ja jos nälkä iskee myöhemmin, saa vaikka eväspatukan. Ongelma ratkaistu.

Ei menekkään, eikä kasvatuskaan kun mennään aina jotenkin sinnepäin.

 

Jokainen hetki lapsen kanssa kun on kasvatus ja opetushetki. Jos antaa lomalla syödä Nutella antaa se lapselle kaavan, että lomalla voi aina syödä Nutella. Miksi ei joka sunnuntai ja maanataikin samaansyssyyn. 

Opastan lasta valitsemaan fiksusti ja järkevästi myös lomalla. Ensin puurot ja marjat ja sitten voi ottaa jonkun herkun päälle.

Tosi "fiksusti": Ruuaksi sokeria ja sen jälkeen herkkua jälkkäriksi :)

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä myöskään ymmärtänyt tuota "pitää ottaa vielä viisi lusikallista" sen jälkeen, kun lapsi on selvästi jo täynnä ja lopettamassa syömistä. Ei ole ihme, että kylläisyydentunne ja -tunnistaminen häiriintyy ja aikuisena lihoo. 

Joskus tuntuu, että aikuiset eivät myöskään ihan hahmota, että kuinka paljon (eli vähän) pikkulapset syö. Itselläni on kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja kyllä ne on linnunannoksia, mitä tuon ikäiset syö. Molemmat normaalipainoisia ja kasvavat ihan normaalisti. 

Minua ohjeistettiin lapsena syömään vielä vähän, koska olin niin pieniruokainen. Ihan hyvä tyyli se oli ja käytän sitä itseeni edelleen. Pääsin alipainoisesta normaalipainoon vasta keski-iässä. 

Et ymmärrä ja se on ok. Kaikille ei ole ymmärrystä suotu kauhalla. Lapset vielä opettelevat syömistä, siinä pikku vinkki aivopähkinän ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tuputtanut ruokaa. Jo kaksi vuotiaana lapseni söi itsensä kylläiseksi pienellä annoksella, tiesi kyllä itse milloin oli täysi. Kahden tunnin päästä sai taas pienen annoksen jotain syötävää, mahan täyteen. Jos söi liikaa, oksensi. Pieniä annoksia useasti päivässä.

Nyt aikuinen, hoikka. Edelleen syö samalla tavalla.

Mulla on elämä, ei ole aikaa kahden tunnin välein pitää ravintolaa

Vierailija kirjoitti:

Nuorena opettajana minussa ihmetystä herätti se, miten moni lapsi oli koulussa nälkäinen. Eikö me lapsiraukat syö mitään kotona, eikö niiden vanhemmat jätä ruokaa aamupalaksi. Sitten kun sain oman esikoiseni, asia jotenkin valkeni. Meillä oli luultavasti Suomen huonoin aamusyöjä. Ei maistunut mikään. Ihan sana, miten neuvoi, kiristi, uhkaili tai lahjoi, niin ruoka ei maistunut. Parin tunnin päästä pikkuherralla oli jo huutava nälkä ja nälkäkiukku. Hän oppi syömään aamiaista vasta armeijassa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä vanhempia, jotka yrittävät kasvattaa lapsensa syömään kunnolla aamuisin. Jaksaa paremmin. Ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka eivät enää jaksa yrittää. 

Meillä on aamulla juuri tuosta syystä aina jotain makeaa, vaikka banaani. Sitä sentään lapsi syö aamukiireessä.

Meillä kotona lapsi saa toisinaan syödä täysin omassa tahdissa ja rauhassa, mutta jos ollaan jossain muualla menossa niin aikatauluun ei oikein sovi se kahden tunnin ruokailu vaan pitää vähän hoputtaa

AP, ymmärränkö oikein että sinulla ei ole lapsia. Olet kuitenkin päättänyt käyttää lyhyen elämäsi tunteja lapsiperheiden ruokailutilanteiden kyttämiseen ja arvosteluun. Jos sinulla on tylsää niin suosittelen hankkimaan vaikka Netflixin, sieltä löytyy jännittävämpää tuijoteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lounaalla tai päivälliselle ei ole ollut koskaan maito tai leipää, mikä ratkaisee jo ison osan ongelmista: kaikki keskittyvät varsinaiseen ruokaan. On ymmärtääkseni suomalainen (ja osin ruotsalainen) ajatus, että lapsen pitäisi saada iso osa proteiinistaan ja samalla tuotteeseen keinotekoisesti lisätty D-vitamiini juuri maidosta. 

Vielä vähemmän ymmärrän lasten ruokajuomana kauramaitoja tai vastaavia, jotka ovat vain nestemäinen alusta D-vitamiinille (ei proteiinihyötyä, eikä noin laimeana edes kauran terveysvaikutuksia). Helpompi olisi ottaa vitamiini purkista kuin kantaa kotiin maidonnäköistä vettä, johon sama tavara on tehtaassa liuotettu.

En ota kantaa lehmänmaidon tai kaurajuoman puolesta mutta tämä oli myös meillä kotona taaperon/leikki-ikäisen kanssa, ruokajuomana oli vesi. Päiväkodissa jouduin erikseen sitten selvittämään että kyllä, lapsi saa tarpeeksi "muuta juomaa" ja haluaa juoda vettä ruoan kanssa. Tästä on varmaan muitakin keskusteluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Jos lapsi saa itse päättää, ottaa päivälliseksi pelkän puolikkaan leivän, jonka syö seisaltaan ja sitten juoksee leikkimään ja on uudestaan jääkaapilla puolen tunnin päästä jugurttia hakemassa, niin ei se  tervettä ole.

 

Tietysti jos syö ihan kunnolla niin ei silloin tarvitse vanhemman puuttua mitenkään.

Ruuat syödään pöydässä. Myös se puolikas voikkari. Syö mitä syö, mutta puolen tunnin päästä ei tule jukurttia.

Ruuat, voikkari, jukurtti :)

Vierailija kirjoitti:

Nuorena opettajana minussa ihmetystä herätti se, miten moni lapsi oli koulussa nälkäinen. Eikö me lapsiraukat syö mitään kotona, eikö niiden vanhemmat jätä ruokaa aamupalaksi. Sitten kun sain oman esikoiseni, asia jotenkin valkeni. Meillä oli luultavasti Suomen huonoin aamusyöjä. Ei maistunut mikään. Ihan sana, miten neuvoi, kiristi, uhkaili tai lahjoi, niin ruoka ei maistunut. Parin tunnin päästä pikkuherralla oli jo huutava nälkä ja nälkäkiukku. Hän oppi syömään aamiaista vasta armeijassa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä vanhempia, jotka yrittävät kasvattaa lapsensa syömään kunnolla aamuisin. Jaksaa paremmin. Ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka eivät enää jaksa yrittää. 

Ei varmaan enää auta mutta meillä oli alakoulussa loistava terkkari joka puhui myös aamupalasta vanhemmille. Sanoi että jos ei heti herätessä maistu niin laittakaa edes se hedelmä sinne lapsen reppuun niin on jotain mitä syödä kun nälkä tulee. Ja onhan se toisaalta hyvä että lapsilla on nälkä kun koulussa syödään. 

Toisessa alakoulussa sai aamuparkkiin ottaa aamupalan mukaan ja syödä vähän ennen kuin oppitunti alkoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena opettajana minussa ihmetystä herätti se, miten moni lapsi oli koulussa nälkäinen. Eikö me lapsiraukat syö mitään kotona, eikö niiden vanhemmat jätä ruokaa aamupalaksi. Sitten kun sain oman esikoiseni, asia jotenkin valkeni. Meillä oli luultavasti Suomen huonoin aamusyöjä. Ei maistunut mikään. Ihan sana, miten neuvoi, kiristi, uhkaili tai lahjoi, niin ruoka ei maistunut. Parin tunnin päästä pikkuherralla oli jo huutava nälkä ja nälkäkiukku. Hän oppi syömään aamiaista vasta armeijassa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä vanhempia, jotka yrittävät kasvattaa lapsensa syömään kunnolla aamuisin. Jaksaa paremmin. Ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka eivät enää jaksa yrittää. 

Ei varmaan enää auta mutta meillä oli alakoulussa loistava terkkari joka puhui myös aamupalasta vanhemmille. Sanoi että jos ei heti herätessä maistu niin laittakaa edes se hedelmä sinne lapsen reppuun niin on jotain mitä syödä kun nälkä tulee. Ja onhan se toisaalta hyvä että lapsilla on nälkä kun koulussa syödään. 

Toisessa alakoulussa sai aamuparkkiin ottaa aamupalan mukaan ja syödä vähän ennen kuin oppitunti alkoi. 

Tuohan kuulostaa hyvältä. Koululaisten aamuparkki. Meidän lapsilla ei ole ollut aamuparkkia, kouluun saa mennä sisälle sitten kun ovet avataan. Parijono oven eteen kun koulun kello soi. He eivät myöskään saa syödä omia eväitä. Nykyajan lapset sotkee. Sen talia luokissa ja käytävillä syöminen on kielletty. Toista se oli omaan kouluaikaan, kun oli pitkämatkalaisia. He hyvin usein söivät. Koulukyydit lähti klo 15.15 ja klo 16.15 kyliä kohti. Monella jäi aikaa syödä eväät ennen lähtöä. Minun hyvä ystävä asui kylällä 17 km keskustasta ja koululta. Hänen koulumatka bussilla kesti tunnin, koska bussi kierteli kaikki kylät matkan varrella. Hän teki läksytkin bussissa, luki kokeisiin yms. Siihen aikaan ei ollut kännyköitå eikä muuta viihdykettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mitä väliä, jos lapsi hotelliaamiaisella syö pelkkiä croissantteja ja nutellaa? Tarkoitus kumminkin olla lomalla ja relata vähän. Miksi loma-aamuisinkin kaikkea pitää suorittaa ruoan terveellisyydestä alkaen. Ei lapsi mene croissanttiaamiaisesta pilalle, ja jos nälkä iskee myöhemmin, saa vaikka eväspatukan. Ongelma ratkaistu.

Ei menekkään, eikä kasvatuskaan kun mennään aina jotenkin sinnepäin.

 

Jokainen hetki lapsen kanssa kun on kasvatus ja opetushetki. Jos antaa lomalla syödä Nutella antaa se lapselle kaavan, että lomalla voi aina syödä Nutella. Miksi ei joka sunnuntai ja maanataikin samaansyssyyn. 

Opastan lasta valitsemaan fiksusti ja järkevästi myös lomalla. Ensin puurot ja marjat ja sitten voi ottaa jonkun herkun päälle.

Kun lapsilla pidetään tosi tiukkaa rytmiä ja johdonmukaisia sääntöjä, kasvaa heistä itsestäänkin helposti aika joustamattomia ihmisiä. Huomaa etenkin esikoisista. Kuopuksilla taas usein on lähtökohtaisesti paremmat valmiudet selviytyä yllättävistä tilanteista arjessa, nukahtaa outoihin paikkoihin, hyväksyä myös itseensä kohdistuvia epäreiluja tilanteita jne.

Hauska esimerkki tuo Nutella. Meillä eräällä lomalla oli hotellin aamiaisalissa Nutella-automaatti. Siis kahvasta vetämällä sai Nutellaa minkä vain päälle. Siitä otettiin ilo irti kun lomalla oltiin. Varmaan muistavat vielä aikuisinakin ne Nutella-kokeilut.