Lue keskustelun säännöt.
Syöminen lapsiperheissä - Miksi tämä on tällaista?
25.08.2026 |
Kesän aikana sain seurailla läheltä ja pidemmän aikaa useammankin lapsiperheen syömistouhua.
Kaikissa perheissä syöminen oli enemmän tai vähemmän härdelliä. Lapsia komennettiin koko ajan "istu paikallasi, älä potki tuolia, et saa vielä maitoa, et saa vielä leipää, syö nyt, ota vielä kaksi haarukallista, ota vielä yksi lusikallinen, pitää syödä vielä kolme lusikallista muuten et saa jäätelöä, vielä pitää jaksaa syödä vähän perunaa, istu paikallasi, otatko lisää porkkanaa, kyllä pitää porkkaakin ottaa..."
Siis vanhempien ja muidenkin huomio oli koko ajan lapsissa, he olivat ikään kuin koko ruokapöydän keskipiste. Miksi ihmeessä? Luulisi, että tuo jatkuva aikuisten tuijottaminen ja ohjeistaminen ja komentaminen vain lisäisivät sitä levotonta käytöstä?
En myöskään tajua ollenkaan, että jos viisi vuotias sanoo olevansa täynnä ja lopettamassa ruokailua, niin vanhemmat rupeavat hokemaan "pitää vielä ottaa kolme lusikallista, syö vielä riisi loppuun, leipä pitää syödä kokonaan..."
Eikö se lapsi itse tiedä, milloin on täynnä? Sotii kaikkea vastaan tuo kauhea tuputtaminen ja ruoalla kiristäminen.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Voi olla kyse äidin kontrollintarpeesta, mutta myös siitä, että isä antaa lasten syödä pelkkää croissanttia ja pullaa, ja lasten pitäisi kuitenkin jaksaa monta tuntia aamiaisen voimin. Äiti sitten joutuu hössöttämään, kun haluaisi, että lapset söisivät esim hedelmiä ja proteiinia mutta ovat jo täynnä sitä pullaa. Lomalla tuo ongelma korostuu kun kävellään pitkiä matkoja, uidaan, mennään huvipuistoon jne.
Onko pakko hössöttää? Jos pienestä asti näyttää mallia että otetaan ensin leipää, kinkkua, juustoa, kurkkua, kananmuna ja lasi mehua ja sitten pieni jälkkäri niin useimmat lapset siihen oppivat. Vanhempi voi itsekin sanoa jotain myönteistä ruoasta, onpa pehmeää leipää tai mehukkaita tomaatteja tai lapselle että olet niin reipas että voit jatkaa tässä syömistä kun äiti hakee lisää kahvia. Kuinka usein kuuleekaan että täällä ei ole sitä eikä tätä ja katso nyt tuotakin, ei ole syömäkelpoista!
Itse tein kyllä röyhkeästi yläkoululaisellekin vielä leivän tai sämpylän mukaan ja nappasin banaanin kyytipojaksi. Tulivat joka kerta tarpeeseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun lapsia yrittää kasvattaa syömään edes jotenkuten oikein, niin sekään ei kelpaa. Sitten toisaalta kitistään kasvatuksen puutteesta.
Paras opetus on PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTA.
Lapsen pakkosyöttäminen on oikein?
Juu silloin kun kasvattaja tietää, että puoli tuntia ruokailun jälkeen lapsi marisee taas nälkäänsä. Lapia on tullut kasvatettua sentään useampi ja kaikki metkut koettu.
Marinasta selviää kuuntelemalla.
Vanhemmat eivät kestä lasten negatiivisia tunteita ja sitten mietitään miten näille saadaan koko ajan kiva olo#toksinenpositiivisuus
Ongelma on siinä, että ei uskalleta vaatia tottelemista eikä tunnustaa, että lapsi on kypsä hallitsemaan omaa käytöstään. Häiriköivä lapsi nähdään "pienenä poloisena joka harjoittelee tunnetaitoja" tms. ja rajuunkin häiriökäytökseen vastataan pelkällä lässytyksellä.
Eli lapselle pitää antaa tunne, että hän epäonistuu kaikessa?
Liikaa syötävää sen tekee. Meillä ei tarpeeksi, kiitos fassari-Purran & Orpopojan, nälkäisille kaikki kelpaa = aloitus ökyrikkaiden ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.
Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.
Lasten pakkosyöttäminen toivoisi kuuluvan jo menneisyyteen. Pakottaminen häiritsee lapsen kykyä tunnistaa oma nälkänsä ja kylläisyytensä ja ruokailusta tulee taistelutanner.
Ensin se oli häsläystä ja nyt jo taisteliutanner? Tuskinpa sulla taistelutentereesta on mitään kokemusta.
Yhdellä Kreikan lomamatkalla jouduimme miehen kanssa jo viimein tarkkailemaan yhden lapsiperheen aamiaisella käymistä, että ovatko jo käyneet vai tulevatko vielä. Toivottiin aina, että ei osuttaisi samaan aikaan. Oli se sen vertaista showta.
Neljä ihan pientä ja yksi vielä tulossa.
Miehen kotona oli ollut viisi lasta ja aina oli kuulemma ollut ruokapöydässä ihan rauhallista. Meitä oli kolme, ja sama juttu. Miksi ihmeessä meitä 60-luvun lapsia ei tarvinnut koko ajan komentaa?
Ei meillä ainakaan edes mikään kova kuri ollut, meillä ei koskaan annettu selkäsaunoja eikä mitään sellaista, riitti kun isä vähän ärähti, ei koskaan sen enempää.
Ehkä se sitten johtui siitä, että elämänmeno oli muutenkin rauhallisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmä tajuu, Mä olen aina ollut huono jaksamaan tuollaista ruuan kanssa pläräämistä ja kaupankäyntiä.
Kun oli ruoka-aika, lasten piti lopettaa leikki ja tulla pöytään. Jos ei maistunut tai alkoi säätäminen, niin kiitos, se oli siinä ja saa poistua.
Seuraava ruoka oli sitten kun oli seuraava ruoka. Ruokahommista ei koskaan tullut mitään showta, jossa isän pitää esittää sirkustemppuja ja äidin laulaa, että muksu viihtyy pöydässä ja syö ruokaa, koska sellaiseen ei ryhdytty. Ei myöskään käyty kauppaa, että syö tämä niin saat lelun tai mitään muuta. Syö tai älä syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi voi olla levoton monestakin syystä eikä syy aina ole vanhemmissa. Tuo tuputtaminen voi johtua usein siitä, että vanhempi tietää lapsen ruokailutottumukset ja yrittää ennakoida ettei tulisi tunnin päästä nälkä
Oma havaintoni on sellainen, että useat vanhemmat eivät millään tavalla ennakoi asioita ja siitä sitten seuraa kaaos vaikkapa reissussa.
Kun omat lapseni olivat alle kouluikäisiä, niin ruokailut piti suunnitella etukäteen ja säännöllisestä päivä- ja ruokarytmistä pidettiin kiinni.
Lomilla ja reissuissa tämä rytmistä kiinni pitäminen korostui. Jonkun mielestä voi kuulostaa hirveältä että lomallakin syötiin aamiainen viimeistään klo 8, lounas 11-12, välipala iltapäivällä ja päivällinen klo 17-18. Iltapala noin 20. Joskus lomareissulla meni rytmi sekaisin ja se koko päivä oli sitten ihan kamala.
Nämä tilanteet, missä rytmi on muuttunut ja nukutaankin lomalla hotellihuoneessa tunnin pidempään, mennään aamiaiselle vasta klo 9 ja lapsi on jo valmiksi levoton sekä nälkäkiukkuinen, on juuri niitä tilanteita mitä muut hotellivieraat sitten todistavat huonona käytöksenä, tuputtamisena, lapsen levottomuutena jne.
Ei meillä ollut koskaan noin. Myöhäinen aamupala ja ei ollut koskaan lapsille ongelma. Rytmi oli eri lomilla, kuin arkena. Silti sujui hyvin. Mä en lomilla jaksanut pitää mitään tiukkaa aikataulua. Tietty jos joku retki yms. niin etukäteen mietin, että on nukuttu hyvin ja syöty. Vielä jotain pientä evästä mukaan esim. bussimatkalle. Mitään kiukkuja ei ollut.
No olipa mukava että tulit kertomaan kuinka TEILLÄ saa olle rytmit sekaisin eikä vaikuta mihinkään. Saat mitalin.
Aika moni kuitenkin tarvitsee sen rytmin ja on kaikkien etu että siitä pidetään edes suunnilleen kiinni.
Ei meilläkään enää ole niin tarkkaa. Kouluiässä tuo alkoi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun lapsia yrittää kasvattaa syömään edes jotenkuten oikein, niin sekään ei kelpaa. Sitten toisaalta kitistään kasvatuksen puutteesta.
Paras opetus on PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTA.
Lapsen pakkosyöttäminen on oikein?
Juu silloin kun kasvattaja tietää, että puoli tuntia ruokailun jälkeen lapsi marisee taas nälkäänsä. Lapia on tullut kasvatettua sentään useampi ja kaikki metkut koettu.
Marinasta selviää kuuntelemalla.
Vanhemmat eivät kestä lasten negatiivisia tunteita ja sitten mietitään miten näille saadaan koko ajan kiva olo#toksinenpositiivisuus
Ongelma on siinä, että ei uskalleta vaatia tottelemista eikä tunnustaa, että lapsi on kypsä hallitsemaan omaa käytöstään. Häiriköivä lapsi nähdään "pienenä poloisena joka harjoittelee tunnetaitoja" tms. ja rajuunkin häiriökäytökseen vastataan pelkällä lässytyksellä.
Eli lapselle pitää antaa tunne, että hän epäonistuu kaikessa?
Ei, vaan opettaa lapselle se, että sääntöjä noudatetaan, eikä joku todellinen tai kuviteltu tunne vapauta sääntöjen noudattamisesta. Säännöt pysyvät samoina kerrasta toiseen jolloin niistä ei tarvitse neuvotella. Jos sääntöjä ei noudata niin lapsi poistetaan pöydästä ja lapsi seisoo jäähyllä siihen asti kunnes muu perhe on syönyt. Seuraavan kerran ruokaa on tarjolla vasta seuraavalla aterialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Voi olla kyse äidin kontrollintarpeesta, mutta myös siitä, että isä antaa lasten syödä pelkkää croissanttia ja pullaa, ja lasten pitäisi kuitenkin jaksaa monta tuntia aamiaisen voimin. Äiti sitten joutuu hössöttämään, kun haluaisi, että lapset söisivät esim hedelmiä ja proteiinia mutta ovat jo täynnä sitä pullaa. Lomalla tuo ongelma korostuu kun kävellään pitkiä matkoja, uidaan, mennään huvipuistoon jne.
Onko pakko hössöttää? Jos pienestä asti näyttää mallia että otetaan ensin leipää, kinkkua, juustoa, kurkkua, kananmuna ja lasi mehua ja sitten pieni jälkkäri niin useimmat lapset siihen oppivat. Vanhempi voi itsekin sanoa jotain myönteistä ruoasta, onpa pehmeää leipää tai mehukkaita tomaatteja tai lapselle että olet niin reipas että voit jatkaa tässä syömistä kun äiti hakee lisää kahvia. Kuinka usein kuuleekaan että täällä ei ole sitä eikä tätä ja katso nyt tuotakin, ei ole syömäkelpoista!
Itse tein kyllä röyhkeästi yläkoululaisellekin vielä leivän tai sämpylän mukaan ja nappasin banaanin kyytipojaksi. Tulivat joka kerta tarpeeseen :)
No mehän ei tiedetä, mitä tuo aiempi piti hössöttämisenä. Mun pointti oli vaan se, että on mahdollista, että isä ei ole näyttänyt tuollaista fiksua esimerkkiä, vaan antanut lasten ottaa ekana herkkuja, ja äiti joutuu sitten hakemaan niitä terveellisempiä ruokia lapsille ja neuvottelemaan, että syödään nämä ennen noita herkkuja, mikä voi näyttää ulkopuolisille "hössöttämiseltä" vaikka on itse asiassa ihan fiksua ja sitäpaitsi isän aiheuttama tilanne. Huom. tuo on mahdollista, ei tietenkään välttämättä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä Kreikan lomamatkalla jouduimme miehen kanssa jo viimein tarkkailemaan yhden lapsiperheen aamiaisella käymistä, että ovatko jo käyneet vai tulevatko vielä. Toivottiin aina, että ei osuttaisi samaan aikaan. Oli se sen vertaista showta.
Neljä ihan pientä ja yksi vielä tulossa.
Miehen kotona oli ollut viisi lasta ja aina oli kuulemma ollut ruokapöydässä ihan rauhallista. Meitä oli kolme, ja sama juttu. Miksi ihmeessä meitä 60-luvun lapsia ei tarvinnut koko ajan komentaa?
Ei meillä ainakaan edes mikään kova kuri ollut, meillä ei koskaan annettu selkäsaunoja eikä mitään sellaista, riitti kun isä vähän ärähti, ei koskaan sen enempää.
Ehkä se sitten johtui siitä, että elämänmeno oli muutenkin rauhallisempi.
Oletko kuullut koskaan sana temperamentti. Jokaisella on se mutta erillainen.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä Kreikan lomamatkalla jouduimme miehen kanssa jo viimein tarkkailemaan yhden lapsiperheen aamiaisella käymistä, että ovatko jo käyneet vai tulevatko vielä. Toivottiin aina, että ei osuttaisi samaan aikaan. Oli se sen vertaista showta.
Neljä ihan pientä ja yksi vielä tulossa.
Miehen kotona oli ollut viisi lasta ja aina oli kuulemma ollut ruokapöydässä ihan rauhallista. Meitä oli kolme, ja sama juttu. Miksi ihmeessä meitä 60-luvun lapsia ei tarvinnut koko ajan komentaa?
Ei meillä ainakaan edes mikään kova kuri ollut, meillä ei koskaan annettu selkäsaunoja eikä mitään sellaista, riitti kun isä vähän ärähti, ei koskaan sen enempää.
Ehkä se sitten johtui siitä, että elämänmeno oli muutenkin rauhallisempi.
60-luvulla oli ihan eri kulttuuri sen suhteen, että pitääkö lasten tehdä niin kuin aikuiset sanonat. Siihen aikaan kouluissakin lapset suunnilleen seisoivat asennossa opettajan edessä ja kysyivät että herra opettaja, saanko puhutella. Koko yhteiskunta lähti siitä, että aikuinen on lapselle auktoriteetti. Enää niin ei ole vaan lapsista ja aikuisista on tullut "kavereita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lapsi voi olla levoton monestakin syystä eikä syy aina ole vanhemmissa. Tuo tuputtaminen voi johtua usein siitä, että vanhempi tietää lapsen ruokailutottumukset ja yrittää ennakoida ettei tulisi tunnin päästä nälkä
Oma havaintoni on sellainen, että useat vanhemmat eivät millään tavalla ennakoi asioita ja siitä sitten seuraa kaaos vaikkapa reissussa.
Kun omat lapseni olivat alle kouluikäisiä, niin ruokailut piti suunnitella etukäteen ja säännöllisestä päivä- ja ruokarytmistä pidettiin kiinni.
Lomilla ja reissuissa tämä rytmistä kiinni pitäminen korostui. Jonkun mielestä voi kuulostaa hirveältä että lomallakin syötiin aamiainen viimeistään klo 8, lounas 11-12, välipala iltapäivällä ja päivällinen klo 17-18. Iltapala noin 20. Joskus lomareissulla meni rytmi sekaisin ja se koko päivä oli sitten ihan kamala.
Nämä tilanteet, missä rytmi on muuttunut ja nukutaankin lomalla hotellihuoneessa tunnin pidempään, mennään aamiaiselle vasta klo 9 ja lapsi on jo valmiksi levoton sekä nälkäkiukkuinen, on juuri niitä tilanteita mitä muut hotellivieraat sitten todistavat huonona käytöksenä, tuputtamisena, lapsen levottomuutena jne.
Hyvänen aika. Onneks meillä on joustavammat lapset.
Miten selviätte kesä- ja talviaikaan siirtymisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Voi olla kyse äidin kontrollintarpeesta, mutta myös siitä, että isä antaa lasten syödä pelkkää croissanttia ja pullaa, ja lasten pitäisi kuitenkin jaksaa monta tuntia aamiaisen voimin. Äiti sitten joutuu hössöttämään, kun haluaisi, että lapset söisivät esim hedelmiä ja proteiinia mutta ovat jo täynnä sitä pullaa. Lomalla tuo ongelma korostuu kun kävellään pitkiä matkoja, uidaan, mennään huvipuistoon jne.
Eikö niille voi ottaa jotain eväspatukoita mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lapsi voi olla levoton monestakin syystä eikä syy aina ole vanhemmissa. Tuo tuputtaminen voi johtua usein siitä, että vanhempi tietää lapsen ruokailutottumukset ja yrittää ennakoida ettei tulisi tunnin päästä nälkä
Oma havaintoni on sellainen, että useat vanhemmat eivät millään tavalla ennakoi asioita ja siitä sitten seuraa kaaos vaikkapa reissussa.
Kun omat lapseni olivat alle kouluikäisiä, niin ruokailut piti suunnitella etukäteen ja säännöllisestä päivä- ja ruokarytmistä pidettiin kiinni.
Lomilla ja reissuissa tämä rytmistä kiinni pitäminen korostui. Jonkun mielestä voi kuulostaa hirveältä että lomallakin syötiin aamiainen viimeistään klo 8, lounas 11-12, välipala iltapäivällä ja päivällinen klo 17-18. Iltapala noin 20. Joskus lomareissulla meni rytmi sekaisin ja se koko päivä oli sitten ihan kamala.
Nämä tilanteet, missä rytmi on muuttunut ja nukutaankin lomalla hotellihuoneessa tunnin pidempään, mennään aamiaiselle vasta klo 9 ja lapsi on jo valmiksi levoton sekä nälkäkiukkuinen, on juuri niitä tilanteita mitä muut hotellivieraat sitten todistavat huonona käytöksenä, tuputtamisena, lapsen levottomuutena jne.
Rytmin sekoittumisen kamaluus hoituu ihan sillä millä aikuinenkin saa nälkää siirrettyä: jollain pienellä välipalalla, jota voi kuljettaa mukana sen varalta, että tarvetta tulee.
Vinkki on ilmainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun lapsia yrittää kasvattaa syömään edes jotenkuten oikein, niin sekään ei kelpaa. Sitten toisaalta kitistään kasvatuksen puutteesta.
Paras opetus on PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTA.
Lapsen pakkosyöttäminen on oikein?
Juu silloin kun kasvattaja tietää, että puoli tuntia ruokailun jälkeen lapsi marisee taas nälkäänsä. Lapia on tullut kasvatettua sentään useampi ja kaikki metkut koettu.
Marinasta selviää kuuntelemalla.
No ei selviä, jos lapsi on nälkäinen :D
hih hih, selviää kun ohjaa lasta muuhun tekemiseen, yms.
Vain hullut naiset tälläisissa jetjuissa hihittellee kun pienet lapset. Pthyyyii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi voi olla levoton monestakin syystä eikä syy aina ole vanhemmissa. Tuo tuputtaminen voi johtua usein siitä, että vanhempi tietää lapsen ruokailutottumukset ja yrittää ennakoida ettei tulisi tunnin päästä nälkä
Oma havaintoni on sellainen, että useat vanhemmat eivät millään tavalla ennakoi asioita ja siitä sitten seuraa kaaos vaikkapa reissussa.
Kun omat lapseni olivat alle kouluikäisiä, niin ruokailut piti suunnitella etukäteen ja säännöllisestä päivä- ja ruokarytmistä pidettiin kiinni.
Lomilla ja reissuissa tämä rytmistä kiinni pitäminen korostui. Jonkun mielestä voi kuulostaa hirveältä että lomallakin syötiin aamiainen viimeistään klo 8, lounas 11-12, välipala iltapäivällä ja päivällinen klo 17-18. Iltapala noin 20. Joskus lomareissulla meni rytmi sekaisin ja se koko päivä oli sitten ihan kamala.
Nämä tilanteet, missä rytmi on muuttunut ja nukutaankin lomalla hotellihuoneessa tunnin pidempään, mennään aamiaiselle vasta klo 9 ja lapsi on jo valmiksi levoton sekä nälkäkiukkuinen, on juuri niitä tilanteita mitä muut hotellivieraat sitten todistavat huonona käytöksenä, tuputtamisena, lapsen levottomuutena jne.
Rytmin sekoittumisen kamaluus hoituu ihan sillä millä aikuinenkin saa nälkää siirrettyä: jollain pienellä välipalalla, jota voi kuljettaa mukana sen varalta, että tarvetta tulee.
Vinkki on ilmainen.
Imaise persreikääsi. Kaikki tämän tietää...
Ei ollut tuollaista meillä, enkä ole nähnyt edes tuon kaltaisia tilanteita. Meillä söivät ja edelleen syö sen mitä jaksaa. Eikä tarvitse muutenkaan puuttua, osaavat käyttäytyä. Muutenkaan en juuri koskaan näe näitä huonosti käyttäytyviä lapsia, aikuisia kyllä.
Ei kaikki noin toimi. Meillä laitetaan ateria tarjolle samalla tavalla kuin aikuisille. Lapsille maitoa ja leipää vain vähän. Eikä niitä tarjoilla lisää ruokailun aikana, ettei täytä mahaa pelkästään maidolla tai leivällä. Vettä voi juoda janoon.
Ruokapöydässä puhutaan kivoista asioista, ei tyrkytetä ruokaa kenellekään väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.
Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.
On todella rasittavaa jos koko perhe on juuri syönyt, yksi huonosti syövä alkaa hetken päästä kitisemään nälkäänsä. Mun yksi poika oli tällainen. Siksi sitä yrittää vähän kannustaa siinä syömisessä. Matkoilla erityisen rasittavaa.
Pari kertaa kun kärsii nälästä niin oppii olemaan ja syömään silloin kun ruoka edessä ja muutkin syövät.
hih hih, selviää kun ohjaa lasta muuhun tekemiseen, yms.