Syöminen lapsiperheissä - Miksi tämä on tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa. 

Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.

Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.

Totta. Muistan kun oltiin Kuusamon tropiikissa ja oli ostettu aamiaiset. Toinen tyttö (6 v.) söi yhden pienen karjalanpiirakan ja pari lusikallista pakastemarjoja ja toinen tyttö (4 v.) 2 pikkunakkia ja keksejä. Sanoin miehelleni, että tästä ei hyvää seuraa. Kun lähdettiin ajamaan aamiaisen jälkeen Kuusamosta etelään, molemmat tytöt valitti nälkäänsä jo Suomussalmella, joka on ehkä 1,5 tunnin ajomatkan päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa. 

Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.

Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.

Totta. Muistan kun oltiin Kuusamon tropiikissa ja oli ostettu aamiaiset. Toinen tyttö (6 v.) söi yhden pienen karjalanpiirakan ja pari lusikallista pakastemarjoja ja toinen tyttö (4 v.) 2 pikkunakkia ja keksejä. Sanoin miehelleni, että tästä ei hyvää seuraa. Kun lähdettiin ajamaan aamiaisen jälkeen Kuusamosta etelään, molemmat tytöt valitti nälkäänsä jo Suomussalmella, joka on ehkä 1,5 tunnin ajomatkan päässä. 

Entisajan ihmiset eivät välttämättä olleen niin hirveitä ja kamalia vaikka he usein pakottivatkin lapsensa syömään. Heillä saattoi jopa olla ihan järkevä syy siihen menettelyynsä. Mutta eihän nykyään sellaista ymmärretä, kun kuulemma nykyään tiedetään kaikki paremmin kuin silloin ns. epäinhimillisenä buumeriaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä myöskään ymmärtänyt tuota "pitää ottaa vielä viisi lusikallista" sen jälkeen, kun lapsi on selvästi jo täynnä ja lopettamassa syömistä. Ei ole ihme, että kylläisyydentunne ja -tunnistaminen häiriintyy ja aikuisena lihoo. 

Joskus tuntuu, että aikuiset eivät myöskään ihan hahmota, että kuinka paljon (eli vähän) pikkulapset syö. Itselläni on kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja kyllä ne on linnunannoksia, mitä tuon ikäiset syö. Molemmat normaalipainoisia ja kasvavat ihan normaalisti. 

Tietenkin myös lapset lihovat yli kulutuksensa tulevasta energiasta. Lapsilla vielä nälän ja kylläisyydensäätely toimii kunnes aikuiset rikkovat sen. Eivät ne lapset liho mistään herkuista vaan päivittäin ateriasta toiseen tulevista yli nälän syödyistä lusikallisista, haarukallisista ja millilitroista. 

Jos syö vain siihen asti kunnes nälkä häviää niin sitten joutuu ihan kohta syömään uudestaan. Tosin juuri niinhän lapset haluaisivat toimia.

Sitten odotetaan seuraavaa ruokailukertaa. Nälkä on paras kokki. Nälkä on ihan luonnollinen tunne. Ei siihen kuole. 

Nälästä seuraa kaikenlaista sekoilua ja keskittymiskyvyttömyyttä, kun verensokeri laskee liian alas.

Ja vähästä nukkumisesta seuraa myös sama. Pakotatko lapsesi myös nukkumaan hössöttämällä ja toistelamalla että "noh, nuku, nuku nyt, nukutko jo? Älä nyt pidä silmiä aukiv aan nuku, nuku".

Sama pätee siihen ruokailuunkin, kyllä se hössöttäminen vaan pahentaa ja on todella karmeaa katsottavaa myös ulkopuolisista. Ja täysin tarpeetonta.

T: Varhaiskasvatuksen työntekijä, jolla on kokemusta sadoista eli lapsista heidän syömisestään.

Mitä varhaiskasvatuslaitoksessa tehdään jos lapsi ei ymmärrä nukkua tai syödä vaikka on selvästi unen tai ravinnon tarpeessa?

Vähän ohis, mutta mitä väliä, jos lapsi hotelliaamiaisella syö pelkkiä croissantteja ja nutellaa? Tarkoitus kumminkin olla lomalla ja relata vähän. Miksi loma-aamuisinkin kaikkea pitää suorittaa ruoan terveellisyydestä alkaen. Ei lapsi mene croissanttiaamiaisesta pilalle, ja jos nälkä iskee myöhemmin, saa vaikka eväspatukan. Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mitä väliä, jos lapsi hotelliaamiaisella syö pelkkiä croissantteja ja nutellaa? Tarkoitus kumminkin olla lomalla ja relata vähän. Miksi loma-aamuisinkin kaikkea pitää suorittaa ruoan terveellisyydestä alkaen. Ei lapsi mene croissanttiaamiaisesta pilalle, ja jos nälkä iskee myöhemmin, saa vaikka eväspatukan. Ongelma ratkaistu.

Ensinnäkin meillä ei ainakaan lapsille ole kelvannut croissantit. Sitten taas jos annat syödä muroja ja nutellaa, ne on ihan sokeripöhnässä. Ei ne itsekään siitä olosta nauti. Ja minkä ihmeen eväspatukan sinä vielä antaisit? Jonkin sokerihirvityksen vai? Ensinnäkin liiasta sokerista tulee huono olo, etoo ja oksetttaa. Toiseksi aivot ei kestä sokerikuormaa, menee riehumisen puolelle. Kolmanneksi niitä lapsia on tapana kasvattaa ja opettaa. Miten ne voisi oppia, mikä on järkevää aamupalaa, jos ne syö pelkkää nutellaa?

Meillä on perheessä kaksi vuotta täyttävä taapero. Tarjotaan ruokia, mutta lapsi saa päättää itse paljonko syö. Ihan sama meneekö tänään pastaa vai leipää, maitoa tai tomaattia kunhan jotain syö, on terve ja kasvaa. Eikä edes herkut ole kiellettyjä vaan saa niitäkin välillä. En todellakaan ala nipottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.

Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa. 

Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.

Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.

Totta. Muistan kun oltiin Kuusamon tropiikissa ja oli ostettu aamiaiset. Toinen tyttö (6 v.) söi yhden pienen karjalanpiirakan ja pari lusikallista pakastemarjoja ja toinen tyttö (4 v.) 2 pikkunakkia ja keksejä. Sanoin miehelleni, että tästä ei hyvää seuraa. Kun lähdettiin ajamaan aamiaisen jälkeen Kuusamosta etelään, molemmat tytöt valitti nälkäänsä jo Suomussalmella, joka on ehkä 1,5 tunnin ajomatkan päässä. 

Entisajan ihmiset eivät välttämättä olleen niin hirveitä ja kamalia vaikka he usein pakottivatkin lapsensa syömään. Heillä saattoi jopa olla ihan järkevä syy siihen menettelyynsä. Mutta eihän nykyään sellaista ymmärretä, kun kuulemma nykyään tiedetään kaikki paremmin kuin silloin ns. epäinhimillisenä buumeriaikana.

En ole sama, jolle vastasit, mutta toivoisin, ettei yleistetä. Entisajan ihmiset ei ole mikään yksittäinen ryhmittymä. 

Olenko minä entisajan ihminen, kun synnyin 70-luvun alussa? Eipä minua koskaan syömään pakotettu. Meillä ei yleensä ollut kaapissa mistä valita. Kaurapuuroa oli useimpina aamuina tai sitten ruisleipää ja voita ja punaista maitoa. Kukaan ei pakottanut syömään. Jos jätti aamulla syömättä, nälkähän siitä seurasi. 

Syksyisin esim. koulun jälkeen oli välipalaksi vain joko mummolan omenoita tai itse kerättyjä mustikoita ja puolukoita. Mellä ei välipalaan panostettu. Äiti teki töiden jälkeen ruuan noin klo 17-18. Se oli vaikka perunat ja sianlihakastike tai paistettua kalaa ja pottumuusia tai lihakeitto tai kaalilaatikko tai hernekeitto. Broileria tai kyljyksiä oli juhlapäivinä. Eikä sitä päivällistä ollut pakko syödä. Jos ei maistunut, meillä sanottiin, että mene pois pöydästä ja tule myöhemmin kokeilemaan, jos alkaa maistua. 

Iltapalaksi varasin omaan huoneeseen näkkileipää ja lasin maitoa tai jos joskus sattui olemaan vispipuuroa tai uuniomenoita. Ne oli meillä jälkiruokaa, mutta saattoi jäädä yli päivälliseltä ja hamstrasin iltapalaksi. Isä meni nukkumaan klo 20, ja silloin piti olla talossa hiljaista. Minä valvoin vähintään yhdeksään, ja toki nukuinkin aamulla pidempään kuin aikuiset. Mitään meillä ei pakotettu syömään, mitta siitä sai huudot, jos söi jotain, mitä ei pitänyt. Jos äiti joskus teki kuivakakkua, siitä tuli huudot, jos kävin ottamassa palan omin lupineni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.

Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.

Höpöhöpö. Ihan samat päiväkodit oli ja sama toiminta kuin nykyisin. Ulkoilua, leikkejä, aamupiiri, ruokailut, lepohetki.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan hotellin aamiaisbuffetissa, niin kyllä, vanhempana katson että lapsi syö muutakin kuin maapähkinälevitettä tai puolikkaan muffinsin, ja jaksaa lounasaikaan saakka. Jos se näyttäytyy tuputtamisena tai häslinkinä niin sitten näyttäytyy. Tosiaan niitä lapsivapaita hotelleja on olemassa.

Suomessa sellaisia hotelleja on valitettavan vähän, toivottavasti hotelliyrittäjät huomaisivat tämän hyvän bisnesmahdollisuuden pian. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä myöskään ymmärtänyt tuota "pitää ottaa vielä viisi lusikallista" sen jälkeen, kun lapsi on selvästi jo täynnä ja lopettamassa syömistä. Ei ole ihme, että kylläisyydentunne ja -tunnistaminen häiriintyy ja aikuisena lihoo. 

Joskus tuntuu, että aikuiset eivät myöskään ihan hahmota, että kuinka paljon (eli vähän) pikkulapset syö. Itselläni on kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja kyllä ne on linnunannoksia, mitä tuon ikäiset syö. Molemmat normaalipainoisia ja kasvavat ihan normaalisti. 

Siksi, koska jos ruoka ei ole lempparia tai väsyttä  niin sanoo mahan olevan täynnä. Vanhempana tietenkin huolehdit että parsat tulee syötyä että liha, ettei pelkällä makaroonilla mennä

 Nekin lapset näyttää ihan terveiltä vaikka on mikä vaje kropassa.

Vanhempana sitä ei myöskään halua kuulla 4 min päästä snackä,  jälkkäriä tai nälkää.

Vastuu ja huoli tekee sen. Ei sille voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Ei meillä ainakaan, 3/4 osa meidän ryhmän lapsista ei syö ollenkaan ja loput vain vähän tai kun on mieluisaa ruokaa tarjolla. Ei päätetä koska on syönyt tarpeeksi, annetaan olla syömättä. Varmasti on nälkä kotona.

Nimenomaan nykyään ei saa painostaa lapsia syömään varhaiskasvatuksessa ja tähän on sitten tultu, ei painosteta kotona, ei päiväkodissa ja lapset sitten on syömättä tai huolestuneet vanhemmat syöttää mitä tahansa mitä lapset vaan suostuu syömään, eli herkkuruokia.

Meillä käy kylässä tyttäreni kaveri, joka ei suostu syömään meillä mitään muuta kyin nuudelia. Ymmärrän että hän ei syö lihaa, kun ei äitinsäkään syö, mutta meillä on joka tapauksessa aina tarjolla myös vege-ruoka, kun perheen aikuiset ei meillä syö lihaa. Ei kelpaa härkis tai jauhis, ei kelpaa mitkään vegeruuat meillä. Nuudelia kysyy ensimmäisenä kun sisälle tulee. Kysyin, syökö hän kotona usein nuudelia, ja syö kuulemma monta kertaa viikossa. En ymmärrä tuollaista kasvatusta, että saa nirsoilla ihan niin paljon kuin huvittaa. 

Kertokaa, oi viisaat, kaikki niksinne minulle! Syömme hyvin terveellisesti ja järkevästi. Mitään jälkiruokaa harvoin on, koska tieti semmoisesta vie nopeasti lapselta kaikki ruokahalut. Ja meidän lapset säätää ja säätää! Eivät meinaa millään keskittyä syömiseen. Ja sitten illalla, kun pitäisi nukkua, maristaan, kuinka on nälkä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.

Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.

Höpöhöpö. Ihan samat päiväkodit oli ja sama toiminta kuin nykyisin. Ulkoilua, leikkejä, aamupiiri, ruokailut, lepohetki.

Oli päiväkodit, mutta ne olivat lasten hoitopaikkoja. Eivät siis niin kuin nykyisin paikkoja mihin lapset viedään kasvatettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.

Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.

Höpöhöpö. Ihan samat päiväkodit oli ja sama toiminta kuin nykyisin. Ulkoilua, leikkejä, aamupiiri, ruokailut, lepohetki.

Ainakin meillä täällä maaseudulla oli päiväkoteja jo 1980-luvulla. Lapsille opetettiin aakkoset, kellonajat, ruokailutavat yms. kuitenkin kotona. Kaikki lähiseudun lapset osasivat lukea mennessään kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun lapsia yrittää kasvattaa syömään edes jotenkuten oikein, niin sekään ei kelpaa. Sitten toisaalta kitistään kasvatuksen puutteesta.

Paras opetus on PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTA.

Lapsen pakkosyöttäminen on oikein? 

Juu silloin kun kasvattaja tietää, että puoli tuntia ruokailun jälkeen lapsi marisee taas nälkäänsä. Lapia on tullut kasvatettua sentään useampi ja kaikki metkut koettu.

Marinasta selviää kuuntelemalla. 

Vanhemmat eivät kestä lasten negatiivisia tunteita ja sitten mietitään miten näille saadaan koko ajan kiva olo#toksinenpositiivisuus

Tuossahan ei ollut kyse negatiivisesta tunnetilasta, vaan nälästä, ei se kuuntelemalla ohi mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.

Tuossa on taas yksi syy miksi lapset kannattaisi kasvattaa itse eikä laittaa heitä mihinkään laitokseen kasvatettaviksi.

Mutta kun siellä töissäkin pitäisi käydä.

Taitaa olla sinulle vieras asia.

Työ ja varhaiskasvatus eivät ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jos mennään vaikka vuosikymmen ajassa taaksepäin niin mitään varhaiskasvatusta ei edes ollut mutta silti ihmiset kävivät töissä (ja saivat lapsensa kasvatettua).

Jaa niin maatalousyhteiskunnassa vai? Kyllähän silloin perheet elivät useinkin niin, että oli mummot ja vaarit ja vielä isomummotkin saman katon alla. Kun meillä äiti lähti 70-luvun alussa navettaan, se oli mummo, joka jäi sisälle vahtimaan lapsia. Tai kun aikuiset oli heinäpellolla, mummo oli lapsenlikkana. Eihän siihen aikaan 58-vuotiaat naiset enää töitä tehneet. Etenkin maataloudessa luovuttiin jo varhain tilasta, annettiin nuoremman sukupolven yrittää.

Suomi ei ollut maatalousyhteiskunta esimerkiksi vuonna 2010. Mutta silti Suomessa ei ollut silloin varhaiskasvatusta. Useimmissa muissa maissa (esim. Viro) sellaista ei ole nykyisinkään.

Höpöhöpö. Ihan samat päiväkodit oli ja sama toiminta kuin nykyisin. Ulkoilua, leikkejä, aamupiiri, ruokailut, lepohetki.

Ainakin meillä täällä maaseudulla oli päiväkoteja jo 1980-luvulla. Lapsille opetettiin aakkoset, kellonajat, ruokailutavat yms. kuitenkin kotona. Kaikki lähiseudun lapset osasivat lukea mennessään kouluun.

Minä olen oppinut 80-luvun alussa kellon päiväkodissa. Siellä oli iso kellotaulu, jonka viisareita aikuiset väänsi ja lastentarhanope kertoi, että kun viisarit on näin, kello on 9. Olen oppinut myös aakkoset päiväkodissa 5-6-vuotiaana. Siellä oli myös ihania aakkoslurjpja, joissa oli hienot kuvat. Ei meillä kotona yhtään aakkoskirjaa ollut, eikä oikein muitakaan kirjoja. Kun aloitin koulun, sain kirjastokortin ja aloin löydä koulun jälkeen joskus lainaamassa lasten kirjoja.