Lue keskustelun säännöt.
Syöminen lapsiperheissä - Miksi tämä on tällaista?
25.08.2026 |
Kesän aikana sain seurailla läheltä ja pidemmän aikaa useammankin lapsiperheen syömistouhua.
Kaikissa perheissä syöminen oli enemmän tai vähemmän härdelliä. Lapsia komennettiin koko ajan "istu paikallasi, älä potki tuolia, et saa vielä maitoa, et saa vielä leipää, syö nyt, ota vielä kaksi haarukallista, ota vielä yksi lusikallinen, pitää syödä vielä kolme lusikallista muuten et saa jäätelöä, vielä pitää jaksaa syödä vähän perunaa, istu paikallasi, otatko lisää porkkanaa, kyllä pitää porkkaakin ottaa..."
Siis vanhempien ja muidenkin huomio oli koko ajan lapsissa, he olivat ikään kuin koko ruokapöydän keskipiste. Miksi ihmeessä? Luulisi, että tuo jatkuva aikuisten tuijottaminen ja ohjeistaminen ja komentaminen vain lisäisivät sitä levotonta käytöstä?
En myöskään tajua ollenkaan, että jos viisi vuotias sanoo olevansa täynnä ja lopettamassa ruokailua, niin vanhemmat rupeavat hokemaan "pitää vielä ottaa kolme lusikallista, syö vielä riisi loppuun, leipä pitää syödä kokonaan..."
Eikö se lapsi itse tiedä, milloin on täynnä? Sotii kaikkea vastaan tuo kauhea tuputtaminen ja ruoalla kiristäminen.
Kommentit (71)
Riippuu tilanteesta. Jos lapsi saa itse päättää, ottaa päivälliseksi pelkän puolikkaan leivän, jonka syö seisaltaan ja sitten juoksee leikkimään ja on uudestaan jääkaapilla puolen tunnin päästä jugurttia hakemassa, niin ei se tervettä ole.
Tietysti jos syö ihan kunnolla niin ei silloin tarvitse vanhemman puuttua mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä Kreikan lomamatkalla jouduimme miehen kanssa jo viimein tarkkailemaan yhden lapsiperheen aamiaisella käymistä, että ovatko jo käyneet vai tulevatko vielä. Toivottiin aina, että ei osuttaisi samaan aikaan. Oli se sen vertaista showta.
Neljä ihan pientä ja yksi vielä tulossa.
Miehen kotona oli ollut viisi lasta ja aina oli kuulemma ollut ruokapöydässä ihan rauhallista. Meitä oli kolme, ja sama juttu. Miksi ihmeessä meitä 60-luvun lapsia ei tarvinnut koko ajan komentaa?
Ei meillä ainakaan edes mikään kova kuri ollut, meillä ei koskaan annettu selkäsaunoja eikä mitään sellaista, riitti kun isä vähän ärähti, ei koskaan sen enempää.
Ehkä se sitten johtui siitä, että elämänmeno oli muutenkin rauhallisempi.
Oletko kuullut koskaan sana temperamentti. Jokaisella on se mutta erillainen.
Temperamentti on vain tietyntyyppisten ihmisten tekosyy käyttäytyä huonosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä Kreikan lomamatkalla jouduimme miehen kanssa jo viimein tarkkailemaan yhden lapsiperheen aamiaisella käymistä, että ovatko jo käyneet vai tulevatko vielä. Toivottiin aina, että ei osuttaisi samaan aikaan. Oli se sen vertaista showta.
Neljä ihan pientä ja yksi vielä tulossa.
Miehen kotona oli ollut viisi lasta ja aina oli kuulemma ollut ruokapöydässä ihan rauhallista. Meitä oli kolme, ja sama juttu. Miksi ihmeessä meitä 60-luvun lapsia ei tarvinnut koko ajan komentaa?
Ei meillä ainakaan edes mikään kova kuri ollut, meillä ei koskaan annettu selkäsaunoja eikä mitään sellaista, riitti kun isä vähän ärähti, ei koskaan sen enempää.
Ehkä se sitten johtui siitä, että elämänmeno oli muutenkin rauhallisempi.
Oletko kuullut koskaan sana temperamentti. Jokaisella on se mutta erillainen.
Kummasti 70-luvullakin kaikilla temperamenteilla varustetut lapset tottelivat ja kunnioittivat vanhempia ja muita aikuisia. Samassa joukossa olivat normit, nepsyt, kirjot ja kirjainyhdistelmät ja kaikki oppivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä Kreikan lomamatkalla jouduimme miehen kanssa jo viimein tarkkailemaan yhden lapsiperheen aamiaisella käymistä, että ovatko jo käyneet vai tulevatko vielä. Toivottiin aina, että ei osuttaisi samaan aikaan. Oli se sen vertaista showta.
Neljä ihan pientä ja yksi vielä tulossa.
Miehen kotona oli ollut viisi lasta ja aina oli kuulemma ollut ruokapöydässä ihan rauhallista. Meitä oli kolme, ja sama juttu. Miksi ihmeessä meitä 60-luvun lapsia ei tarvinnut koko ajan komentaa?
Ei meillä ainakaan edes mikään kova kuri ollut, meillä ei koskaan annettu selkäsaunoja eikä mitään sellaista, riitti kun isä vähän ärähti, ei koskaan sen enempää.
Ehkä se sitten johtui siitä, että elämänmeno oli muutenkin rauhallisempi.
Oletko kuullut koskaan sana temperamentti. Jokaisella on se mutta erillainen.
Ei temperamentti ole kuitenkaan syy käyttäytyä huonosti ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Jos lapsi saa itse päättää, ottaa päivälliseksi pelkän puolikkaan leivän, jonka syö seisaltaan ja sitten juoksee leikkimään ja on uudestaan jääkaapilla puolen tunnin päästä jugurttia hakemassa, niin ei se tervettä ole.
Tietysti jos syö ihan kunnolla niin ei silloin tarvitse vanhemman puuttua mitenkään.
Ruuat syödään pöydässä. Myös se puolikas voikkari. Syö mitä syö, mutta puolen tunnin päästä ei tule jukurttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun lapsia yrittää kasvattaa syömään edes jotenkuten oikein, niin sekään ei kelpaa. Sitten toisaalta kitistään kasvatuksen puutteesta.
Paras opetus on PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTA.
Lapsella on oikeus hyvään ja kunnioittavaan kohteluun myös ruokapöydässä. Ruokailutilanteen muuttuminen taistelutantereeksi aiheuttaa lapselle ahdistusta ruokaa kohtaan. Ihmisen keho ja mieli muistaa pitkäaikaisesti lapsuudenaikaiset tapahtumat.
Joku random ap viereisessä pöydässähän se on paras arvostelemaan perheen sisäistä dynamiikkaa, varsinkin kun on jo pitkään haaveillut pääsevänsä provosoimaan vauvapalstalle aiheesta.
Oppisi jo läksyn, että toisten asiat ei kuulu hänelle vaan huolehtisi omistaan yhtä hyvin, niin ei tarttis sekoilla.
En usko pätkääkään ap:n tarinasta.
Ne teidän asianne nyt vain sattuvat sekä kuulumaan että varsinkin näkymään meille muille esim. hotelliaamiaisilla…
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä Kreikan lomamatkalla jouduimme miehen kanssa jo viimein tarkkailemaan yhden lapsiperheen aamiaisella käymistä, että ovatko jo käyneet vai tulevatko vielä. Toivottiin aina, että ei osuttaisi samaan aikaan. Oli se sen vertaista showta.
Neljä ihan pientä ja yksi vielä tulossa.
Miehen kotona oli ollut viisi lasta ja aina oli kuulemma ollut ruokapöydässä ihan rauhallista. Meitä oli kolme, ja sama juttu. Miksi ihmeessä meitä 60-luvun lapsia ei tarvinnut koko ajan komentaa?
Ei meillä ainakaan edes mikään kova kuri ollut, meillä ei koskaan annettu selkäsaunoja eikä mitään sellaista, riitti kun isä vähän ärähti, ei koskaan sen enempää.
Ehkä se sitten johtui siitä, että elämänmeno oli muutenkin rauhallisempi.
Tuollaisen shown katseleminen on mitä parhainta ehkäisyvalistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.
Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.
Lasten pakkosyöttäminen toivoisi kuuluvan jo menneisyyteen. Pakottaminen häiritsee lapsen kykyä tunnistaa oma nälkänsä ja kylläisyytensä ja ruokailusta tulee taistelutanner.
Ensin se oli häsläystä ja nyt jo taisteliutanner? Tuskinpa sulla taistelutentereesta on mitään kokemusta.
Huuteleeko siellä monenkin sodan veteraani? Soti kaikissa sodissa molemmilla puolilla?
Jos ollaan hotellin aamiaisbuffetissa, niin kyllä, vanhempana katson että lapsi syö muutakin kuin maapähkinälevitettä tai puolikkaan muffinsin, ja jaksaa lounasaikaan saakka. Jos se näyttäytyy tuputtamisena tai häslinkinä niin sitten näyttäytyy. Tosiaan niitä lapsivapaita hotelleja on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Jos lapsi saa itse päättää, ottaa päivälliseksi pelkän puolikkaan leivän, jonka syö seisaltaan ja sitten juoksee leikkimään ja on uudestaan jääkaapilla puolen tunnin päästä jugurttia hakemassa, niin ei se tervettä ole.
Tietysti jos syö ihan kunnolla niin ei silloin tarvitse vanhemman puuttua mitenkään.
Ruuat syödään pöydässä. Myös se puolikas voikkari. Syö mitä syö, mutta puolen tunnin päästä ei tule jukurttia.
Nimenomaan. Siksi pitääkin opettaa syömään oikeaa ruokaa.
Ei se ole "tuputtamista".
Illasta nälkä on suurin, turhaan moni tuputtaa sitä 4-5 aikaan.
Niin syödään myös muissa maissa, meillä päivällinen on aikasin suomessa.
Teinit syö enmpi kun kasvaa humisten.
Voi hyvin kokeilla perheessä mikä aika on se parhain.