Eron jälkeen kuun lupailu taivaalta
Erosin miehestäni kertoen, että mikä suhteessamme ei toimi. Olin ottanut kyseiset asiat jo kuukausia aiemmin esille, mutta miestä ei kiinnostanut tehdä korjausliikettä asioiden suhteen. Meillä oli 1 iso asia, jota en voinut enää hyväksyä ja se oli se, että miehen kaikki rahat menivät pelaamiseen. Miehen rahat loppuivat melko pian tilipäivän jälkeen ja tietty minä sitten kustansin elämistä sen jälkeen.
No, muutin pois ja eipä mennyt kauaa kun alkoi lupailu, että nyt asiat muuttuvat. Miksi vasta nyt? Miksei silloin kun annoin vielä aikaa korjauksille?
Tuli tästä sitten mieleen nuoruuden suhde kun se veteli viimeisiään. Kun otin eron puheeksi niin miehen mielestä meidän olisi pitänyt mennä kihloihin ja myöhemmin naimisiin. Siis tuo keskustelu kun toinen haluaa erota?! Se kihloihin menoko olisi suhteen pelastanut?
En nyt varsinaisesti kaipaa mitään ohjeita, mutta halusin vain "sanoa ääneen". Ihmetyttää kuitenkin, että miksei toisen puheita voi ottaa vakavasti ennen kuin on myöhäistä?
Kommentit (30)
Puheensa ovat katteettomia lupauksia. Ei enää luottoa.
Siinä tekee karhunpalveluksen miehellekin jos palaa yhteen tyhjien lupausten takia. Mies oppii että pälkähästä pääsee lurittelemalla sopivia juttuja eikä koskaan kasva aikuiseksi.
En osaa vastata. Kaikissa suhteissani on ollut sama loppukaava. Onko se sitten niin että mies ei välitä tarpeeksi ottaakseen asiat vakavasti ensimmäisellä kerralla kun keskustellaan asiasta? En minä muuta syytä ole keksinyt. Olen perushelppo ja ymmärtäväinen, ehkä se saa miehet kuvittelemaan että kunhan siinä nyt joku on jonka vuoksi ei tarvi nähdä vaivaa. No ei tarvi, pärjään yksinkin kun olen suhteissani jäänyt yksin joka tapauksessa tekemisissäni ja henkisesti. Yritin aikani kertoa että tunnen olevani yksin ja kun ei se siitä mihinkään muuttunut, totesin voivani olla yksinkin itsekseni. Sitten oltiinkin ihmeissään ja pari kertaa annoin uuden tilaisuuden. Ihan turhaan - mikään ei muuttunut. Nyt olen ihan itsekseni.
Mutta miehet, mikä järki olla suhteessa jos sen eteen ei jaksa nähdä vaivaa eikä naisen asiat oikein kiinnosta? Tiedän että on olemassa toisenlaisiakin miehiä, mutta ehkäpä he sitten rakastavat puolisoitaan ja minä olen ollut vain kätevä kompromissi omilleni 🤷
Yleensä suhteessa toisesta tykkääminen ei lopu yhteen virheeseen, mutta kun niistä virheistä tulee tapa, niin luotto siihen toiseen häviää. Sitä luottamusta ei valitettavasti enää saa takaisin, ei ainakaan pelkillä lupauksilla. Oli sitten kyseessä peliriippuvuus, alkoholiongelma tai pettäminen, niin ne ovat addikteja joista ei niin vaan eroon päästä. Sinuna miettisin että, mitä sinä haluat elämältäsi.
"Mutta miehet, mikä järki olla suhteessa jos sen eteen ei jaksa nähdä vaivaa eikä naisen asiat oikein kiinnosta? "
Voin vain arvailla mutta uskoisin että nämä miehet eivät ole oikein koskaan kokeneet sellaista suhdetta jossa olisivat aidosti ja syvästi rakastaneet sitä puolisoaan. Silloin ei ole tajunnut oikein sitä hyvän parisuhteen perustaa vaan elää vain jonkun kanssa kun ei parempaakaan silloin ole näkyvillä. Silloin se toinen ei oikein jaksa kiinnostaa ihan välttämätöntä pidemmälle.
Toivottavasti pidit haarasi kiinni ainakin nuo viimeiset kuukaudet.
Älä ainakaan usko tuota paniikkivalitusta. Peliongelmassa on tosi huono paranemisennuste.
Kiitos kaikille vastauksista!
Juu, en ole palaamassa yhteen, tämä tie on nähty eikä johtanut mihinkään. Tuota miehen logiikkaa lähinnä ihmettelin.
Ei mies jaksa petrata kuin max puoli vuotta, sitten taas jatkuu elämä entiseen malliin. Tunteet on vielä pinnassa ja tuollainen maanittelu voi tuntua "oikealta".
Pian kaksi vuotta avioerosta. Takana pitkä nuoruuden liitto. Yli 20v. Ja ensimmäisen kerran ero kävi mielessä jo viisi vuotta ennen eroa ratkaisuna. Viisi vuotta kuitenkin vielä yritin selittää, mitä toivon. Top3 ongelmat oli perheen priorisointi (eli kaikki exän aika ja energia meni harrastuksiin ja töihin, näiden ympärille jäi perheelle murusia). Vastuunjako; Kaikki vastuu mulla perheen asioista. Ja kolmantena olematon kommunikaatio ja tuen puute. Kumppanin ei kuuluisi olla elämän suurin kuormitustekijä. Yritin ehdottaa pariterapiaa ja vaikka mitä. Aina sama kela; Tämä vielä ja sitten rauhottuu ja on aikaa perheelle.
Kun ilmoitin, että nyt on ero. Niin jo vain alettiin lupailemaan muutosta, aikoi alkaa tehdä töitä suhteen eteen, oli valmis pariterapiaan. Lupaili kuut ja tähdet. Liian myöhäistä.
Ero ei ole kaduttanut. Ja viimeisen kahden vuoden aikana on todellakin tullut selväksi (ja muutama mainio lisäbonus siihen päälle), että mikään ei ole muuttunut. Onneksi ei ole minun ongelmani enää. Pelle mikä pelle.
Vierailija kirjoitti:
Olet väkivaltainen narsisti.
Saisinko tähän hiukan perusteluja?
Ap
Riippuvainen herää usein vasta pakon edessä. On riippuvuus päihteet, pelit tai mikä vaan. Ja kyseessä on sairaus. Ja nyt heräsi tietenkin myös siksi, että lopetit roolisi mahdollistajana.
Sitä se ei tarkoita, että nyt menisit takaisin. Mutta jos miestä rakastat, voithan sanoa, että mietitte uusiksi jos pääsee ja on kauan kuivilla.
Tuo "ei se muutu, lupailee vaan" on yleisesti ottaen aika inhottavaa. Kyllä moni raitistuukin. Eikä se, ettei välttämättä pääse kuiville tarkoita että valehtelisi.
Kokemusta asiasta. Peliongelmainen on kuin alkoholisti. Hetken voi olla pelaamatta, mutta sama jatkuu. Älä palaa entiseen!
Meillä oli vakavia ongelmia ja isoja riitoja, ja päätettiin muuttaa erillemme tilanteen rauhoittamiseksi ja hakeutua terapiaan.
Muuton jälkeen mies totesi ettei hän enää mitään halua yrittää, ja löysikin pian uuden naisen.
Kuinka ollakaan, puolen vuoden kuluttua romahti kuitenkin, kun tajusi mitä menetti. Alkoi pyydellä uutta yritystä, johon vastasin vain etten edes keskustele asiasta, koska hän seurustelee. Samantien soitti ja päätti sen suhteen.
No, keskustelimme, haimme ulkopuolista apua ja mies todella muuttui. Palattiin yhteen. Meillä se kannatti, mutta ei välttämättä kaikilla.
"Tuo "ei se muutu, lupailee vaan" on yleisesti ottaen aika inhottavaa. Kyllä moni raitistuukin."
Sitä ei vain kannata kenenkään jäädä parisuhteeseen odottelemaan. Raitistuminen on hyvä juttu ihan sen raitistujan loppuelämän kannalta.
"Eikä se, ettei välttämättä pääse kuiville tarkoita että valehtelisi."
Ei mutta kuten sanoin, miksi jäädä odottamaan?
Niinhän naisetkin aina alussa esittää olevansa niin ystävällisiä, mukavia, kunnioittavia ja arvostavia miehiäkohtaan ja kun suhde vakiintuu niin vasta tämän vakiintumisen jälkeen nainen paljastaa todellisen luonteensa olemanna nalkuttaa, vaativa, epäkunnioittava pirttihirmu joka ei siedä mitään muuta kuin pilkulleen sitä mitä itse haluaa
No ei sillä edelleenkään ole mitään muuttumisaikeita. Huhuilee vaan sua takaisin laskujen maksajaksi. Tottakai nyt lupaillaan vaikka mitä kun vouti kolkuttelee ovella.
Tuollaiset ihmiset ei muutu. Parasta vaan heivata ne ulos hyvin nopeasti.