Mikä sai sinut vihdoin vakuuttuneeksi siitä että ero oli oikea ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso sen riitelyn alle. 

Mistä te riitelette? Onko siellä epäreilua vastuunkantoa perheen hyvinvoinnista ( niitä miesten töitä ulkona - öljyn ja jäähdytysnesteen tarkastusta) vai jotain muta pahempaa.  

Lähde hetkeksi pois koko perhekuviosta. Jonnekin, missä aivot saavat miettiä ilman häiriöä, mistä tässä oikeasti on kyse.

Tästä nyt ei ole enää kyse, vaan siitä, että parisuhteesta ei ole enää yksinkertaisesti mahdollista saada asioita joita molemmat haluavat. Tilanne on pitkä ja monimutkainen ja verrattavissa siihen että suhde olisi täynnä sellaisia ongelmia kuin että toinen haluaa ehdottomasti biologisia lapsia mutta toinen ei voi niitä saada, ja toinen haluaa ehdottomasti ulkomaille asumaan ja toinen ei suostu lähtemään. Jne. Ja näitä ongelmia missä kompromissi on vain mahdoton on oikeasti niin paljon ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ap

Jos on noin perustavanlaatuisia aiheita niin ei tuossa tosiaan mikään kompromissi auta. Miten nuo asiat nyt pitkässä liitossa tulivat vasta esille? 

Mies alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Ei asuttu yhdessä, mutta aina oletti saavansa luonani ruokaa jne. Oletti muitakin asioita. 

Mulle riitti. Jätin hänet, eikä ole ikävä. 

Kylmän ja ivallisen käytöksen kestäessä pari vuotta niin kysyin exältä rakastaako hn minua. Ei voinut vastata. Toki tiesin ettei rakastanut, mutta kysyin kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso sen riitelyn alle. 

Mistä te riitelette? Onko siellä epäreilua vastuunkantoa perheen hyvinvoinnista ( niitä miesten töitä ulkona - öljyn ja jäähdytysnesteen tarkastusta) vai jotain muta pahempaa.  

Lähde hetkeksi pois koko perhekuviosta. Jonnekin, missä aivot saavat miettiä ilman häiriöä, mistä tässä oikeasti on kyse.

Tästä nyt ei ole enää kyse, vaan siitä, että parisuhteesta ei ole enää yksinkertaisesti mahdollista saada asioita joita molemmat haluavat. Tilanne on pitkä ja monimutkainen ja verrattavissa siihen että suhde olisi täynnä sellaisia ongelmia kuin että toinen haluaa ehdottomasti biologisia lapsia mutta toinen ei voi niitä saada, ja toinen haluaa ehdottomasti ulkomaille asumaan ja toinen ei suostu lähtemään. Jne. Ja näitä ongelmia missä kompromissi on vain mahdoton on oikeasti niin paljon ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ap

Jos on noin perustavanlaatuisia aiheita niin ei tuossa tosiaan mikään kompromissi auta. Miten nuo asiat nyt pitkässä liitossa tulivat vasta esille? 

Tulivat vaan. Nuo eivät siis ole ne ongelmat, mutta tuon tyylisiä, isoja ongelmia. Tilanne on kehittynyt ihan hetkessä ja osa noista ongelmista on niin outoja että pidettäisiin provona tai joku tunnistaisi jos avautuisin rehellisesti. Noh, ei voi mitään, harmittaa kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Se kun vaimo toi reissultaan sukupuolitaudin ja tartutti sen minuun. 

Nyrkillä turpaan , huhhahhei.

Kun mies sanoi, että hän tekee mitä haluaa, eikä tule puoliväliin vastaan.

uskon, että is there is the will, there is the way. 

Kun parisuhde muuttuu kädenlämpöiseksi, kaverilliseksi, fyysinen kosketus katoaa, kumppanin kauniit sanat loppuvat, syvälliset keskustelut loppuvat jne. 

Sanon heipat kun parisuhde ei anna enempää kuin ottaa.

Siitä että pitkässä parisuhteessa tuli noin vuoden sisään paljon esteitä eteen. Elämä veti meidät täysin erilleen. Ei oltaisi voitu mennäkään naimisiin, mies hurahti yhteen harvinaiseen uskontoon mihin meillä ei ollut minkäänlaisia sidoksia, lasten teko lykkääntyikin taas parin vuoden päähän. En jaksanut enää.

Mulla meni tosi kauan päästä yli, koska mies jätti tylysti toisen naisen takia, mutta kun vuosia myöhemmin kuulin että hekin olivat jo eronnet ja että siinä suhteessa oli ollut ne ihan samat ikuisuusongelmat niin tajusin, että hyvä vaan kun meni menojaan.

Nosto