Miten teitä kosittiin?
Silloin kun teitä kosittiin tai menitte kihloihin, missä ja miten se tapahtui? Osasitteko odottaa vai oliko se yhteinen sopimus? Oliko miehellä jo sormus valmiina? Sovitteko heti hääpäivästä? Vai kysyikö jompi kumpi osapuoli vielä myöhemmin, että pitäisikö ne häätkin järjestää?
Haluan tietää, miten nämä kuviot muilla hoitui. Itse olen ollut jo useamman vuoden naimisissakin, mutta vieläkin vähän kaihertaa, kun ei mikään näistä oikeastaan tapahtunut miehen aloitteesta, eikä kumpaankaan pahemmin mitään romantiikkaa liittynyt...
Kommentit (43)
Minua ei Kosittu. Kun kysyin mieheltä, eikä aio lainkaan kosia, hän sanoi kosivansa sitten, kun kirkko on jo varattu. No, ei kosinut silloinkaan, mutta naimisissa ollaan.
Minä kosin miestäni "vitsinä" karkauspäivänä. Kavereiden kanssa lähti siis läppä käsistä, ja pari ystävääni sanoi että et varmasti uskalla kosia. Marssin siitä paikasta sormuskauppaan, ja karkauspäivänä asetin keittiön pöydälle pullon kuohuvaa, sydänrasiallisen suklaata ja sen sormuksen. Miehen reaktio oli että ei helvetti, et ole tosissasi. :D
Lapsellista? Kyllä. Kihlauduimmeko? Kyllä. Joskin menimme naimisiin vasta viiden vuoden päästä tuosta, sitäkin minä ehdotin lopulta.
Välillä mietityttää että minua ei ole koskaan kosittu, mutta mies sanoi itse ettei hän ikinä saisi tuollaisia asioita aikaan joten on hyvä että minä hoidin homman kotiin.
Olimme hyvin kokemattomia seurustelukumppaneita kumpikin, mies 31 v. ja minä 24 v. Kun olimme tunteneet noin 7 viikkoa, miesystäväni sanoi puhelimessa minulle aivan yllättäen, että aikoo mennä kanssani naimisiin. Haukoin tietysti henkeäni ja sopersin jotakin, että kai minullakin on siihen sanottavaa. Meni pari kuukautta ja olimme juhlissa toisella paikkakunnalla. Mies oli hermostunut ja halusi päästä hotellihuoneeseen oikeastaan kesken illallisen. Siellä odotti tusina ruusuja maljakossa ja kuoharia. Mies ei ehtinyt sanoa mitään, kun itse totesin, että nyt edetään liian nopeasti. Emmehän me tunne toisiamme kuin vasta vähän. En ollut vielä rakastunut, en oikein edes ihastunut, mutta kyllä kiinnostunut. Tästä meni reilut puoli vuotta, jonka aikana olimme välillä erossakin toisistamme, kun aloin sitten rakastuttuani ihan odottaa kosintaa. Asettelin sanojani sopivasti, mutta mies ei kosinut. Sitten asia vain kypsyi. Teimme hiljaisen päätöksen ja kävimme ostamassa kihlasormukset. Kyseisen päivän iltana mies kyllä kosi ihan oikeasti (ei sentään polvillaan) kysymällä ”tuletko vaimokseni?”. Jäi kyllä vahvasti mieleeni, kun vastasin ”tulen”. Olimme kumpikin todella helpottuneita ja onnellisia, kun lähdimme siitä vielä teatteriin. Avioliitossa olemme edelleen ja kolme lastakin olemme saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Norjassa (Preikestoulen) Miehellä oli sormus valmiina.
Varmaan arvasin mitä tuleman pitää?
Vierailija kirjoitti:
Minä kosin miestäni "vitsinä" karkauspäivänä. Kavereiden kanssa lähti siis läppä käsistä, ja pari ystävääni sanoi että et varmasti uskalla kosia. Marssin siitä paikasta sormuskauppaan, ja karkauspäivänä asetin keittiön pöydälle pullon kuohuvaa, sydänrasiallisen suklaata ja sen sormuksen. Miehen reaktio oli että ei helvetti, et ole tosissasi. :D
Lapsellista? Kyllä. Kihlauduimmeko? Kyllä. Joskin menimme naimisiin vasta viiden vuoden päästä tuosta, sitäkin minä ehdotin lopulta.
Välillä mietityttää että minua ei ole koskaan kosittu, mutta mies sanoi itse ettei hän ikinä saisi tuollaisia asioita aikaan joten on hyvä että minä hoidin homman kotiin.
Et sitten saanut hamekangasta...
Moukka mies kosi whatsapp viestillä, ja minä typerys suostuin. Liitto kesti muutaman kuukauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kosin miestäni "vitsinä" karkauspäivänä. Kavereiden kanssa lähti siis läppä käsistä, ja pari ystävääni sanoi että et varmasti uskalla kosia. Marssin siitä paikasta sormuskauppaan, ja karkauspäivänä asetin keittiön pöydälle pullon kuohuvaa, sydänrasiallisen suklaata ja sen sormuksen. Miehen reaktio oli että ei helvetti, et ole tosissasi. :D
Lapsellista? Kyllä. Kihlauduimmeko? Kyllä. Joskin menimme naimisiin vasta viiden vuoden päästä tuosta, sitäkin minä ehdotin lopulta.
Välillä mietityttää että minua ei ole koskaan kosittu, mutta mies sanoi itse ettei hän ikinä saisi tuollaisia asioita aikaan joten on hyvä että minä hoidin homman kotiin.
Et sitten saanut hamekangasta...
En. :D Sanoin miehelle että jos saan rukkaset niin nykyajan hengessä hän ostaa minulle Ted Bakerin juhlamekon. Ei kukaan nyt enää ompele omia hameitaan, eihän? Mies kysyi kyseisen koltun hintaa ja kerroin sen maksavan noin 400 e. Mies siihen että no ostetaan sormus mieluummin.
Akka ilmoitti olevansa paksuna, ja tiedusteli haluammeko olla kunniallinen perhe vai kasvattammeko äpärän - päädyimme sitten kirkon varaamaan.
Ei kosinut kumpikaan. Yhdessä vain sovittiin, että mennään kihloihin. Käytiin ostamassa yhdessä sormukset.
Olen järkyttynyt monen ihmisen vastauksista täällä ketjussa...
Anteeksi nyt vain, mutta missä on perinne, kunnollisuus, romantiikka, puolisoiden huomaavaisuus, vakavuus ja suunnitelmallisuus?
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt monen ihmisen vastauksista täällä ketjussa...
Anteeksi nyt vain, mutta missä on perinne, kunnollisuus, romantiikka, puolisoiden huomaavaisuus, vakavuus ja suunnitelmallisuus?
Ei me olla mitään amerikkalaisia, että miehen pitäisi polvillaan anoa neitoa puolisokseen. LOL
En ymmärrä mitä kunnollisuudella on kysymyksessäsi tekoa. Eikö se juuri ole "kunnollisuutta", että päätetään mennä virallisesti naimisiin ja sitoudutaan, kun on todettu, että suhde on vakavalla pohjalla ja tahdotaan olla yhdessä pysyvästi?
Mieheni tarjosi erektiossa olevan peniksensä päällä sormusta. Otin ne (sormuksen ja peniksen) vastaan. Enkä ole katunut.
Sormuksesta en tiennyt mitään, joten kosintakin tuli yllätyksenä.
Avovaimo sano että "Huomenna lounastauolla maistraattiin, otan lapsetki mukaan".
Lapset oli siis alle vuoden ikäset kaksoset.
Norjassa (Preikestoulen) Miehellä oli sormus valmiina.