Kokevatko pitkään työttöminä olleet olevansa osa tätä yhteiskuntaa?
Kommentit (69)
Tottakai, tai pannaan kokemaan. Vuosikymmeniä oli todella löysää rahanjako, työttömät nauroivat ettei paskatöihin kannata lähteä. Tänne tullut Ukrainan henkilö kertoi Ylen sivuilla vuosi sitten, ettei kannata lähteä mansikoita poimimaan kun tulot laskevat.
Nyt kun Suomi on konkurssissa, lainojen korot miljardeja on pakko suitsia menoja. Työssäkäyviä entistä vähemmän ja sohvilla nälkäiset suut ammollaan huutavat ruokaa. Tilanne alkaa olla kestämätön.
Katsoin taannoin kassalla henkilöä, jonka ostokset siirrettiin sivuun koska A4:n lakanassa oli jotain epäselvää.
Ekakerran elämässäni ajattelin sanoa jonossa, että minä maksan? Jos ei olisi ollut jonoa, olisin maksanut. Olisiko ollut jeesustelua!
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 10 vuotta työtön, enkä koe mitään osaa tähän sairaaseen yhteiskuntaan, käytän kuitenkin kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet ja avustukset hyväksi ja teen viranomaisten elämästä mahdollisimman vaikeaa, niin kauan kuin elän.
Sellanen aikuinen vauva sielä
Kaikki tukitoimia jutut on suunnattu Max 29v
Eli nää nuoret mis on kaikkia esim mitä 35vuotias Mt ongelmista kärsisivä tarvitsisi.
35 on nuori
Vierailija kirjoitti:
Yle on EBUN kallein yhtiö. Kulut yli 600 miljoonaa euroa joka vuosi.
Ei ole! Älä persu valehtele!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kokevat. Todistusaineisto: kirjoittelevat päivät pitkät tänne palstalle yhteenkuuluvuutta hakien.
Että tältä palstalta löytyisi yhteenkuuluvuutta 😄 Kunhan tappaa aikaa kuolemaa odotellessa.
Voi sitä muullakin lailla tappaa aikaa, mutta jokin houkutteli sut tänne palstalle. Ihmiskontakti tietenkin. Vaikka sitten vaan trollailisit, sitähän sä haet. Dopamiinia saat siitä, koska me ollaan laumaeläimiä.
Syrjäytetytkin ovat osa tätä yhteiskuntaa vaikka kukaan ei haluaisikaan. Ketju on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Kannattaa muistaa jokaisen. Minä olen mielelläni vähän syrjässä koska keskellä on niin sairasta menoa että en halua olla siihen osallinen tämän enempää. Katselen sivusta ja naureskellen pyöritän päätäni miten sairas maailma on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle on EBUN kallein yhtiö. Kulut yli 600 miljoonaa euroa joka vuosi.
Ei ole! Älä persu valehtele!!!!
Persuu persuu persuu persuu persuu persuu öh öhg öh röh öh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En kokenut olevani osa yhteiskuntaa edes silloin, kun minulla oli töitä. En myöskään opiskeluaikana kokenut olevani opiskelijayhteisöä. Peruskoulussa en kokenut kuuluvani siihen luokkaan, jonka kanssa kävin koulua.
En ole koskaan kokenut olevani osa mitään ihmisryhmää.
Mun mielestä se, että kirjoittelet tänne, osoittaa, että kaipaat yhteenkuuluvuutta ja ihmiskontaktia.
Ihmiskontaktiin ei tarvita yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Ja en sanonutkaan, ettenkö kaipaisi yhteenkuuluvuutta. En vaan ole ikinä sellaista kokenut.
Harmittaa vain se, että en voi hyödyntää tällä hetkellä potentiaaliani ja kaikkea sitä, minkä eteen olen tehnyt työtä. Pyrin kuitenkin pitämään itsestäni huolta henkisesti ja fyysisesti työnhaun lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole nyt työtön, kun opiskelen. Mutta tavallaan koen silti olevani työtön, joka peittelee työttömyyttä opintojen taakse. Olen kyllä ollut työttömänä pitkiäkin aikoja ja kyllä silloin olen todella tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Perheen kautta olen jollain tavalla kokenut olevani yhteiskunnassa mukana, mutta en samalla tavalla kuin ne, jotka on työelämässä.
Työttömyys tuntuu vähän siltä kuin olisi lapsena jätetty leikistä ulos ja sitten ne toiset lapset leikkii iloisesti keskenään ja pilkkaa minua.
Joo, itse olen ajatellut että työttömyys tuntuu siltä kuin lapsuudessa se piirileikki, missä yksi jää ilman tuolia ja katselee, kun muut pyörii musiikin tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiskunta" on mielikuvitusta.
Ei ole ja kyllä mä työttömänä seuraan politiikkaa ja muuta yhteiskunnallista kehitystä aktiivisesti. Juttelen ihmisten kanssa. En mä koe mitenkään eristyksissä olevani.
Mikä tämä "yhteiskunta" on?
Missä voin nähdä sen tai koskettaa sitä?
Se on sellainen, jota aikuiset kutsuu abstraktiksi asiaksi. Konkreettinen tuohon liittyvä asia on valtio, jonka kansalainen kyllä huomaat monessa yhteydessä ihan konkreettisesti olevasi.
Mikä tämä "valtio" on? Missä voin nähdä sen tai koskettaa sitä?
Menet vaikka rajalle niin huomaat. Koskettaa sua myös esim. lain, verojen ja oppivelvollisuuden muodossa. Sulla on myös oikeuksia esim. työttömyysetuus ja terveydenhuolto. Niistä epäilemättä nautit hyvinkin konkreettisesti.
"Epäilemättä". Oletat tosi paljon asioita. Lieneekö se johtanut siihen että uskot myytteihin "yhteiskunnasta" ja "valtiosta"?
Kuvasit valtarakenteisiin kytkeytyviä kontrollin ja holhouksen muotoja. Et kertonut, missä "valtion" voi nähdä tai missä sitä voi koskettaa.
He ovat osa yhteiskuntaa niin kuin kaikki muutkin ihmiset.
Tottakai. Olen tehnyt kolme lasta, maksanut asuntolainani (pientalo, Helsinki). Maisterin tutkinto, työhistoriaa omalta alalta 12 vuotta. Tavoite-eläkeikään 22 vuotta jäljellä.
Toivottavasti kaikki pitkäaikaistyölliset ovat tehneet vähintään saman :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kokevat. Todistusaineisto: kirjoittelevat päivät pitkät tänne palstalle yhteenkuuluvuutta hakien.
Että tältä palstalta löytyisi yhteenkuuluvuutta 😄 Kunhan tappaa aikaa kuolemaa odotellessa.
Voi sitä muullakin lailla tappaa aikaa, mutta jokin houkutteli sut tänne palstalle. Ihmiskontakti tietenkin. Vaikka sitten vaan trollailisit, sitähän sä haet. Dopamiinia saat siitä, koska me ollaan laumaeläimiä.
Tällaisella palstalla ihmiskontakti on hyvin heikko, eikä täällä ole mistään yhteenkuuluvuudesta tietoakaan.
Tännehän kirjoittaa moni sellainen, joka ei koe olevansa "palstamamma", eli ei koe kuuluvansa tähän yhteisöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nyt työtön, kun opiskelen. Mutta tavallaan koen silti olevani työtön, joka peittelee työttömyyttä opintojen taakse. Olen kyllä ollut työttömänä pitkiäkin aikoja ja kyllä silloin olen todella tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Perheen kautta olen jollain tavalla kokenut olevani yhteiskunnassa mukana, mutta en samalla tavalla kuin ne, jotka on työelämässä.
Työttömyys tuntuu vähän siltä kuin olisi lapsena jätetty leikistä ulos ja sitten ne toiset lapset leikkii iloisesti keskenään ja pilkkaa minua.
Joo, itse olen ajatellut että työttömyys tuntuu siltä kuin lapsuudessa se piirileikki, missä yksi jää ilman tuolia ja katselee, kun muut pyörii musiikin tahtiin.
Melkein 300 000 ihmistä Suomessa on "ilman tuolia".
Pitää rakentaa se osallisuus muuten kuin työstä.
Muistakaa olette osanen suuren rattaan.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytetytkin ovat osa tätä yhteiskuntaa vaikka kukaan ei haluaisikaan. Ketju on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Kannattaa muistaa jokaisen. Minä olen mielelläni vähän syrjässä koska keskellä on niin sairasta menoa että en halua olla siihen osallinen tämän enempää. Katselen sivusta ja naureskellen pyöritän päätäni miten sairas maailma on.
"Hullu maailma" -huumori puree tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nyt työtön, kun opiskelen. Mutta tavallaan koen silti olevani työtön, joka peittelee työttömyyttä opintojen taakse. Olen kyllä ollut työttömänä pitkiäkin aikoja ja kyllä silloin olen todella tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Perheen kautta olen jollain tavalla kokenut olevani yhteiskunnassa mukana, mutta en samalla tavalla kuin ne, jotka on työelämässä.
Työttömyys tuntuu vähän siltä kuin olisi lapsena jätetty leikistä ulos ja sitten ne toiset lapset leikkii iloisesti keskenään ja pilkkaa minua.
Joo, itse olen ajatellut että työttömyys tuntuu siltä kuin lapsuudessa se piirileikki, missä yksi jää ilman tuolia ja katselee, kun muut pyörii musiikin tahtiin.
Kun lähdet keskellä päivää ulos, paljon porukkaa liikkeellä.
Jos sitä on runneltu maan rakoon ja jätetty ilman mitään selviämään, koetko olevasi osa runtelijoita? Tuskin. Hyvä tietysti että jokin toimi.