Ärsyttää ihmiset, jotka ensitreffien lopulla kysyy, haluanko nähdä uudestaan

Miksi tuo ärsyttää? Eikö voisi ottaa kohteliaisuutena, toinen ei ainakaan heti antanut pakkeja?

Onpa hankalaa. Onneksi olen itse pariutunut jo vajaat parikymmentä vuotta sitten niin ei tarvitse tällaisiakaan murehtia. Luulen että nykyaikaisilla lihamarkkinoilla ainoastaan hajoaisi pää 🤯

Voi saatana, mitä sosiaalisesti kyvyttömiä autisteja koko ketju täynnä. Kyllä saa kysyä ekoilla treffeillä vaikka mitä, etenkin jos ilmapiiri ja kemia on sopiva. Normaali tunneälyinen ihminen kyllä tietää, mikä milloinkin on sopivaa ja mikä ei.

En yhtään ihmettele miksi olet käynyt näin monilla treffeillä

Miten jumalattoman hitaasti ajattelusi toimii, jos tuollaista asiaa pitää miettiä päiväkausia? Haluatko nähdä tyypin uudestaan vai et? Eikö se nyt jumalauta ole päivänselvä asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miettimistä siinä on kun siihen on vain kaksi vaihtoehtoa jotka on kyllä tai ei?

Jos siinä hetkessä tuntuu että joo voisi tavata, mutta kotona asiaa tarkemmin mietittyä vastaus onkin ei, niin toinen pettyy kun on eka luvannut, että tavataan.

Mitä? Miksi mieli muuttuisi kotona? Ei mitään järkeä. Demonisoitko ihmisiä jotenkin jälkikäteen ja keksit heistä väkisin vikoja, joita ei oikeasti ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikeaa ymmärtää mikä tässäkin voi olla niin vaikeaa. Mä en edes kysyis tuollaista kysymystä jos oikeasti treffeillä ei olisi ollut kivaa ja siellä ei olisi vallinnut sellainen tunne, että kaksi ihmistä etsii samaa asiaa ja viihtyi toistensa kanssa. Jos sen jälkeen toinen tarvitsee aikaa pohtia niin sehän kertoo vain siitä, että minä olen tulkinnut perinpohjin jotain väärin?

Toisaalta on sosiaalisia ihmisiä, jotka viihtyvät lähes kaikkien kanssa. Jos mulla oli kivaa, niin en oleta automaattisesti, että toinen koki minut niin upeaksi että haluaa tavata uudestaan. Ihan kohteliasta tunnustella tilannetta, ihan sanallisestikin. Et olinko se vain minä, vai oletko sinäkin sitä mieltä et olen vaimomatskua just sulle.

Mitä ihmeen sekoilua. Vaimomatskua? Jos treffeillä oli kivaa, voi tavata uudestaan, jotta olisi taas kivaa. Ei se tarkoita, että kukaan olisi mitenkään ihmeellinen tai että oltaisiin alkamassa seurustelemaan saati menemässä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten jumalattoman hitaasti ajattelusi toimii, jos tuollaista asiaa pitää miettiä päiväkausia? Haluatko nähdä tyypin uudestaan vai et? Eikö se nyt jumalauta ole päivänselvä asia?

Oikeastihan naiset päättää sen muutamassa sekunnissa sen jälkeen kun näkevät miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jumalattoman hitaasti ajattelusi toimii, jos tuollaista asiaa pitää miettiä päiväkausia? Haluatko nähdä tyypin uudestaan vai et? Eikö se nyt jumalauta ole päivänselvä asia?

Oikeastihan naiset päättää sen muutamassa sekunnissa sen jälkeen kun näkevät miehen.

Nimenomaan. Juoppo, narkkari. Ei jatkoon. Kiva, suht fiksu, vois nähdä uudestaan. En ymmärrä, miten näinkin yksinkertaista päätöstä pitäisi jäädä sekoilemaan ja vatvomaan ”rauhassa”. Itse en todellakaan haluaisi tavata uudestaan tuollaista vainoharhailijaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten jumalattoman hitaasti ajattelusi toimii, jos tuollaista asiaa pitää miettiä päiväkausia? Haluatko nähdä tyypin uudestaan vai et? Eikö se nyt jumalauta ole päivänselvä asia?

En puhunut päiväkausista, vaan muutamasta tunnista treffien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miettimistä siinä on kun siihen on vain kaksi vaihtoehtoa jotka on kyllä tai ei?

Jos siinä hetkessä tuntuu että joo voisi tavata, mutta kotona asiaa tarkemmin mietittyä vastaus onkin ei, niin toinen pettyy kun on eka luvannut, että tavataan.

Mitä? Miksi mieli muuttuisi kotona? Ei mitään järkeä. Demonisoitko ihmisiä jotenkin jälkikäteen ja keksit heistä väkisin vikoja, joita ei oikeasti ollut?

Koska normaalia ihmistä ei yhdet treffit hetkauta niin paljon, että tietää välittömästi kannattaako tavata. Pitää vähän matkustella.

Siis pitää vähän makustella, ei matkustella.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän voit vastata, ettet tiedä vielä/ mietit asiaa. Saatko suusi auki?

Pahimpia ihmisiä ovat mykistyjät, jotka eivät osaa antaa selvää myönteistä tai kielteistä vastausta. Se auttaa ratkaisemaan mahdollisen jatkosiirron eikä joudu ihmettelemään limbotilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Seuraava sitten jo odottamassa. Tämäkin on nykyaikaa. Tai että treffaillaan monia yht'aikaa. Oksettavaa.

No eihän nyt ekojen treffien jälkeen vielä tiedä haluaako seurustella :D tuossa vasta tutustutaan toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Voi saatana, mitä sosiaalisesti kyvyttömiä autisteja koko ketju täynnä. Kyllä saa kysyä ekoilla treffeillä vaikka mitä, etenkin jos ilmapiiri ja kemia on sopiva. Normaali tunneälyinen ihminen kyllä tietää, mikä milloinkin on sopivaa ja mikä ei.

Sosiaalisesti kyvytön olet sinä. Opettele käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikeaa ymmärtää mikä tässäkin voi olla niin vaikeaa. Mä en edes kysyis tuollaista kysymystä jos oikeasti treffeillä ei olisi ollut kivaa ja siellä ei olisi vallinnut sellainen tunne, että kaksi ihmistä etsii samaa asiaa ja viihtyi toistensa kanssa. Jos sen jälkeen toinen tarvitsee aikaa pohtia niin sehän kertoo vain siitä, että minä olen tulkinnut perinpohjin jotain väärin?

Toisaalta on sosiaalisia ihmisiä, jotka viihtyvät lähes kaikkien kanssa. Jos mulla oli kivaa, niin en oleta automaattisesti, että toinen koki minut niin upeaksi että haluaa tavata uudestaan. Ihan kohteliasta tunnustella tilannetta, ihan sanallisestikin. Et olinko se vain minä, vai oletko sinäkin sitä mieltä et olen vaimomatskua just sulle.

Mitä ihmeen sekoilua. Vaimomatskua? Jos treffeillä oli kivaa, voi tavata uudestaan, jotta olisi taas kivaa. Ei se tarkoita, että kukaan olisi mitenkään ihmeellinen tai että oltaisiin alkamassa seurustelemaan saati menemässä naimisiin.

Sanoisin et nykyaika on niin paljon enemmän sekoilua kuin mikään. Vapaa tapailu ei ole tehnyt nykypolvea yhtään meitä onnellisemmaksi, pikemminkin päinvastoin.

Kun 90-luvulla tavattiin kiva ihminen niin alettiin lähes lennosta seurustelemaan, simppeliä. Miksi ihmeessä tuhlata aikaa mukavankaan ihmiseen, jos hän ei olisi sen verran ihmeellinen, että voisin kuvitella olevani hänen kanssaan pidempäänkin? Hupiseurustelu ei ole koskaan kiinnostanut.

Itsellä oli ajatus, et kulutan aikaani vain sellaisen kanssa, jonka kanssa voisin kuvitella avioliittoa. Aika pian sen sitten huomaa, et onko toinen sellainen vai ei.