Yle: Työtön äiti myönsi Kelalle rahatilanteensa - pian sosiaalityöntekijä soitti ovikelloa

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen clickbaitti tämä taas on? Hehän vain tarkastivat tarvitseeko hän lisäapua ja antoivat vielä satasen ruokakortin.

Arvon luetun ymmärtämisen ongelmista kärsivät alapeukuttajat voivat vaivautua tavaamaan artikkelin lukutikun kanssa ja todeta, että e.m. väite pitää sataprosenttisesti paikkansa. AP:n postaus oli tyypillinen huomiohakuinen shitpost.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaakin vinkua, veronmaksajat maksavat ton elämisen kokonaan! Muuttaisi lapsensa isän kanssa kaksioon. 
Mekin työssäkäyvänä asuimme pienten lasten kanssa kaksiossa.

On hän toki työelämässä ollut ja epäonneakin matkassa, että sinänsä ymmärrän, mutta itselläkin pisti silmään tuo isän osuus. Ollaan yhdessä, mutta eri osoitteissa, just joo. Mies paikalle ottamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutensa, yksi asunto riittää. Mitä sillä toisella asunnolla muuten tehdään, ketä/keitä siellä asuu?

-Perheellinen pienyrittäjä

Onko köyhillä siis joku velvollisuus asua yhdessä kumppaninsa kanssa? Miksi? Toistaiseksi seurustelu on tässä maassa ihan laillista, eli on laillista olla parisuhteessa asumatta yhdessä. Miksi köyhien olisi pakko asua kumppanin kanssa? Ja kuinka pitkään saa seurustella ennen kuin yhteenmuutto on pakollista? Vai onko se niin, että tietyn tulotason ihmisillä se on ekoilla treffeillä jo muuttoilmoitus? Vai kuinka pitkä aika? 6 kk? Vuosi? Kaksi vuotta?

Oletko tyhmä? Jos elät veronmaksajien piikkiin, on veronmaksajilla myös oikeus määritellä kohtuullinen elintaso, joka sinulle voidaan kustantaa. Omilla rahoillasi saat seurustella tai olla seurustelematta niin paljon kuin haluat.

Siis onko veronmaksajilla oikeus määritellä, miten saat seurustella?!? 

Kyllä niiltä osin, että maksetaanko esim. lapsen vanhemmille kaksi erillistä asuntoa veronmaksajien piikkiin, jos nämä haluavat edelleen seurustella muodostamatta kunnollista perhettä.

Mutta kun eihän sitä voi valtio tietää, seurusteleeko ihmiset vai ei. Se ei oo mikään virallinen status. 

Sen pitäisi riittää, että valtio tietää, ketkä lapsen vanhemmat ovat, eli viranomaisten silmissä heitä voitaisiin tarkastella perheenä. Vastuut ja velvollisuudet plus tuet tämän mukaan.

Tuo tarkoittaisi sitä, että eroaminen olisi käytännössä juridisesti mahdotonta, ja jopa keskenään seurustelemattomat ihmiset pakotettaisiin perheeksi, jos jonkin yhden illan jutun seurauksena heille syntyisi lapsi. Kiinnostavia tilanteita voisi tulla, jos tahollaan naimisissa oleva saisi syrjähyppynsä kanssa lapsen - mahdollistettaisiinko moniavioisuus sitten vai?

Tuskin kukaan haluaisi oikeasti sellaista yhteiskuntaa, jossa yhteinen lapsi pakottaisi elämään perheenä niin kauan, kunnes lapsi täyttää 18. Olisi melkoinen dystopia, ja käytännössähän se tarkoittaisi samaa kuin pakkoavioliitto. Mielenkiintoista, että Suomen kaltaisessa maassa joku sellaistakin kannattaa.

Tuskin kukaan kannattaa pakkoyhteenmuuttoja, vaan sitä, että tukien näkökulmasta kyseessä katsottaisiin olevan perhe, kun on yhteinen lapsikin. Näin ei voisi kikkailla ja elää muka erillistä elämää, mutta erillään saa toki asua, jos pystyy sen rahoittamaan itse. Ei väliä, onko syrjähyppy vai joku vastuullisempi tilanne, josta lapsi on saanut alkunsa, vastuu olisi molemmilla vanhemmilla ja tämä näkyisi tukia myönnettäessä.

Mitä tarkoitat? Oletko siis sitä mieltä, että jos on yhteinen lapsi, yhteiskunnan pitäisi katsoa vanhemmat saman talouden jäseniksi tilanteessa kuin tilanteessa, vai mikä on ajatuksesi? Eli jos vanhemmat ovat eronneet, joutuisivat he silti elättämään toisiaan kunnes lapsi täyttää 18?

Kyllähän tälläKIN hetkellä näökyy tukia myönnettäessä se, että vastuu on molemmilla vanhemmilla: toimeentulotuessa edellytetään elatussopimuksen tekemistä, ja elatussopimusta tehdessä molempien vanhempien elatuskyky sekä elatusvastuut määritetään. Ja elatustuki huomioidaan muita tukia myönnettäessä. Tällä hetkellä lähtökohta on se, että vanhemmat vastaavat elatuskykynsö mukaisesti LAPSEN elatuksesta, mutta pitäisikö mielestäsi siis heidän olla elatusvastuussa myös toisistaan - riippumatta siitä, mikä heidän keskinäinen suhteensa on?

Amerikassahan on käytäntö, että eron jälkeen parempituloinen joutuu elättämään ex-kumppaniaan. Oikeastiko joku haluaisi sellaisen järjestelmän tänne meillekin? Amerikassa tosin käytäntö koskee vain niitä, jotka ovat olleet naimisissa, mutta sinö ilmeisesti haluaisit ulottaa velvollisuuden niihinkin tilanteisiin, joissa henkilöillä ei koskaan ole ollut edes parisuhdetta - jos vaan on yhteinen lapsi?

Jenkkisysteemi voi kuulostaa kovalta, mutta parempihan se on maksattaa viulut lapsen vanhemmilla eikä naapurilla ja muulla yhteiskunnalla vielä kaiken maailman yh-maksut päälle. 

Vierailija kirjoitti:

siihenhän oikeistohallituksen rodunjalostus pyrkii; ne ketkä ei äänestä meitä eliminoidaan.

 

muisti on yllättävän pitkä.

Äärivasemmiston sosialistisissa diktatuurissa on näin tehty.

Ei ole mitään tekemistä oikeiston kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaakin vinkua, veronmaksajat maksavat ton elämisen kokonaan! Muuttaisi lapsensa isän kanssa kaksioon. 
Mekin työssäkäyvänä asuimme pienten lasten kanssa kaksiossa.

On hän toki työelämässä ollut ja epäonneakin matkassa, että sinänsä ymmärrän, mutta itselläkin pisti silmään tuo isän osuus. Ollaan yhdessä, mutta eri osoitteissa, just joo. Mies paikalle ottamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutensa, yksi asunto riittää. Mitä sillä toisella asunnolla muuten tehdään, ketä/keitä siellä asuu?

-Perheellinen pienyrittäjä

Onko köyhillä siis joku velvollisuus asua yhdessä kumppaninsa kanssa? Miksi? Toistaiseksi seurustelu on tässä maassa ihan laillista, eli on laillista olla parisuhteessa asumatta yhdessä. Miksi köyhien olisi pakko asua kumppanin kanssa? Ja kuinka pitkään saa seurustella ennen kuin yhteenmuutto on pakollista? Vai onko se niin, että tietyn tulotason ihmisillä se on ekoilla treffeillä jo muuttoilmoitus? Vai kuinka pitkä aika? 6 kk? Vuosi? Kaksi vuotta?

Oletko tyhmä? Jos elät veronmaksajien piikkiin, on veronmaksajilla myös oikeus määritellä kohtuullinen elintaso, joka sinulle voidaan kustantaa. Omilla rahoillasi saat seurustella tai olla seurustelematta niin paljon kuin haluat.

Siis onko veronmaksajilla oikeus määritellä, miten saat seurustella?!? 

Kyllä niiltä osin, että maksetaanko esim. lapsen vanhemmille kaksi erillistä asuntoa veronmaksajien piikkiin, jos nämä haluavat edelleen seurustella muodostamatta kunnollista perhettä.

Mutta kun eihän sitä voi valtio tietää, seurusteleeko ihmiset vai ei. Se ei oo mikään virallinen status. 

Sen pitäisi riittää, että valtio tietää, ketkä lapsen vanhemmat ovat, eli viranomaisten silmissä heitä voitaisiin tarkastella perheenä. Vastuut ja velvollisuudet plus tuet tämän mukaan.

Tuo tarkoittaisi sitä, että eroaminen olisi käytännössä juridisesti mahdotonta, ja jopa keskenään seurustelemattomat ihmiset pakotettaisiin perheeksi, jos jonkin yhden illan jutun seurauksena heille syntyisi lapsi. Kiinnostavia tilanteita voisi tulla, jos tahollaan naimisissa oleva saisi syrjähyppynsä kanssa lapsen - mahdollistettaisiinko moniavioisuus sitten vai?

Tuskin kukaan haluaisi oikeasti sellaista yhteiskuntaa, jossa yhteinen lapsi pakottaisi elämään perheenä niin kauan, kunnes lapsi täyttää 18. Olisi melkoinen dystopia, ja käytännössähän se tarkoittaisi samaa kuin pakkoavioliitto. Mielenkiintoista, että Suomen kaltaisessa maassa joku sellaistakin kannattaa.

Tuskin kukaan kannattaa pakkoyhteenmuuttoja, vaan sitä, että tukien näkökulmasta kyseessä katsottaisiin olevan perhe, kun on yhteinen lapsikin. Näin ei voisi kikkailla ja elää muka erillistä elämää, mutta erillään saa toki asua, jos pystyy sen rahoittamaan itse. Ei väliä, onko syrjähyppy vai joku vastuullisempi tilanne, josta lapsi on saanut alkunsa, vastuu olisi molemmilla vanhemmilla ja tämä näkyisi tukia myönnettäessä.

Mitä tarkoitat? Oletko siis sitä mieltä, että jos on yhteinen lapsi, yhteiskunnan pitäisi katsoa vanhemmat saman talouden jäseniksi tilanteessa kuin tilanteessa, vai mikä on ajatuksesi? Eli jos vanhemmat ovat eronneet, joutuisivat he silti elättämään toisiaan kunnes lapsi täyttää 18?

Kyllähän tälläKIN hetkellä näökyy tukia myönnettäessä se, että vastuu on molemmilla vanhemmilla: toimeentulotuessa edellytetään elatussopimuksen tekemistä, ja elatussopimusta tehdessä molempien vanhempien elatuskyky sekä elatusvastuut määritetään. Ja elatustuki huomioidaan muita tukia myönnettäessä. Tällä hetkellä lähtökohta on se, että vanhemmat vastaavat elatuskykynsö mukaisesti LAPSEN elatuksesta, mutta pitäisikö mielestäsi siis heidän olla elatusvastuussa myös toisistaan - riippumatta siitä, mikä heidän keskinäinen suhteensa on?

Amerikassahan on käytäntö, että eron jälkeen parempituloinen joutuu elättämään ex-kumppaniaan. Oikeastiko joku haluaisi sellaisen järjestelmän tänne meillekin? Amerikassa tosin käytäntö koskee vain niitä, jotka ovat olleet naimisissa, mutta sinö ilmeisesti haluaisit ulottaa velvollisuuden niihinkin tilanteisiin, joissa henkilöillä ei koskaan ole ollut edes parisuhdetta - jos vaan on yhteinen lapsi?

Jenkkisysteemi voi kuulostaa kovalta, mutta parempihan se on maksattaa viulut lapsen vanhemmilla eikä naapurilla ja muulla yhteiskunnalla vielä kaiken maailman yh-maksut päälle. 

Nuo vanhemmat ovat yhdessä jutun mukaan. Äiti kuitenkin kuittaa yh -korotukset ihan pokkana. Ihan hyvä, että nyt kärähtivät Kelalle. Loppuu tukien väärinkäyttö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaakin vinkua, veronmaksajat maksavat ton elämisen kokonaan! Muuttaisi lapsensa isän kanssa kaksioon. 
Mekin työssäkäyvänä asuimme pienten lasten kanssa kaksiossa.

On hän toki työelämässä ollut ja epäonneakin matkassa, että sinänsä ymmärrän, mutta itselläkin pisti silmään tuo isän osuus. Ollaan yhdessä, mutta eri osoitteissa, just joo. Mies paikalle ottamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutensa, yksi asunto riittää. Mitä sillä toisella asunnolla muuten tehdään, ketä/keitä siellä asuu?

-Perheellinen pienyrittäjä

Onko köyhillä siis joku velvollisuus asua yhdessä kumppaninsa kanssa? Miksi? Toistaiseksi seurustelu on tässä maassa ihan laillista, eli on laillista olla parisuhteessa asumatta yhdessä. Miksi köyhien olisi pakko asua kumppanin kanssa? Ja kuinka pitkään saa seurustella ennen kuin yhteenmuutto on pakollista? Vai onko se niin, että tietyn tulotason ihmisillä se on ekoilla treffeillä jo muuttoilmoitus? Vai kuinka pitkä aika? 6 kk? Vuosi? Kaksi vuotta?

Oletko tyhmä? Jos elät veronmaksajien piikkiin, on veronmaksajilla myös oikeus määritellä kohtuullinen elintaso, joka sinulle voidaan kustantaa. Omilla rahoillasi saat seurustella tai olla seurustelematta niin paljon kuin haluat.

Siis onko veronmaksajilla oikeus määritellä, miten saat seurustella?!? 

Kyllä niiltä osin, että maksetaanko esim. lapsen vanhemmille kaksi erillistä asuntoa veronmaksajien piikkiin, jos nämä haluavat edelleen seurustella muodostamatta kunnollista perhettä.

Mutta kun eihän sitä voi valtio tietää, seurusteleeko ihmiset vai ei. Se ei oo mikään virallinen status. 

Sen pitäisi riittää, että valtio tietää, ketkä lapsen vanhemmat ovat, eli viranomaisten silmissä heitä voitaisiin tarkastella perheenä. Vastuut ja velvollisuudet plus tuet tämän mukaan.

Näin sen pitäisi mennä. Tällöin ei myöskään valtio valittajien mielestä "tunkeutuisi" heidän yksityiselämäänsä. Se ei tosiaan ole valtion asia, millainen parisuhteesi tila on, mutta se on virallinen asia, ketkä ovat lapsen vanhemmat, ja voisi tukea heitä tarvittaessa sen verran, että saavat yhteisen asunnon, jos tuloja ei ole riittävästi.

Entä tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat haluavat erota ja lopettaa parisuhteen? Pakotettaisiinko heidät silti asumaan yhdessä? Vai olisiko pakkoyhteenmuutto aina kierrettävissä sanomalla, että "parisuhteemme on päättynyt"?

Ei pakotettaisi, mutta tuet saisi yhden asunnon mukaan. Tästä ongelmasta toki pääsee, kun maksaa asumisensa itse, sitten voi asua vaikka millaisessa kartanossa tai useammassakin. Tuskin kukaan kannattaa perusoikeuksien rajoittamista, mutta monen oikeustajua koettelee se, miten veronmaksajien rahoilla kikkaillaan. Ei ihme, jos keskiluokan verotaakka on Suomessa kova.

Kukaan ei suutu ylimmän tulotason veronkierroista ja kikkailusta?

Varmasti monikin suuttuu, mutta Suomihan ei ole mikään "tax haven" eli ylimmillä tulotasoilla verot ovat kovat ja euromääräisesti hurjat. Jos sosiaaliturvan väärinkäyttöön puututaan ja systeemiä tehostetaan kauttaaltaan, tuloksena on oikeudenmukaisempi yhteiskunta, jolloin on helpompi saada useammat rikkaatkin pysymään kirjoilla Suomessa.  

Joo ne on kyllä kirjolla, hyvä pointti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen clickbaitti tämä taas on? Hehän vain tarkastivat tarvitseeko hän lisäapua ja antoivat vielä satasen ruokakortin.

Ei ole Kelan tehtävä.

Eihän Halosenkaan sallittu elää naapurinmiehen kanssa susiparina, naimisiin piti mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaakin vinkua, veronmaksajat maksavat ton elämisen kokonaan! Muuttaisi lapsensa isän kanssa kaksioon. 
Mekin työssäkäyvänä asuimme pienten lasten kanssa kaksiossa.

On hän toki työelämässä ollut ja epäonneakin matkassa, että sinänsä ymmärrän, mutta itselläkin pisti silmään tuo isän osuus. Ollaan yhdessä, mutta eri osoitteissa, just joo. Mies paikalle ottamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutensa, yksi asunto riittää. Mitä sillä toisella asunnolla muuten tehdään, ketä/keitä siellä asuu?

-Perheellinen pienyrittäjä

Onko köyhillä siis joku velvollisuus asua yhdessä kumppaninsa kanssa? Miksi? Toistaiseksi seurustelu on tässä maassa ihan laillista, eli on laillista olla parisuhteessa asumatta yhdessä. Miksi köyhien olisi pakko asua kumppanin kanssa? Ja kuinka pitkään saa seurustella ennen kuin yhteenmuutto on pakollista? Vai onko se niin, että tietyn tulotason ihmisillä se on ekoilla treffeillä jo muuttoilmoitus? Vai kuinka pitkä aika? 6 kk? Vuosi? Kaksi vuotta?

Oletko tyhmä? Jos elät veronmaksajien piikkiin, on veronmaksajilla myös oikeus määritellä kohtuullinen elintaso, joka sinulle voidaan kustantaa. Omilla rahoillasi saat seurustella tai olla seurustelematta niin paljon kuin haluat.

Siis onko veronmaksajilla oikeus määritellä, miten saat seurustella?!? 

Kyllä niiltä osin, että maksetaanko esim. lapsen vanhemmille kaksi erillistä asuntoa veronmaksajien piikkiin, jos nämä haluavat edelleen seurustella muodostamatta kunnollista perhettä.

Mutta kun eihän sitä voi valtio tietää, seurusteleeko ihmiset vai ei. Se ei oo mikään virallinen status. 

Sen pitäisi riittää, että valtio tietää, ketkä lapsen vanhemmat ovat, eli viranomaisten silmissä heitä voitaisiin tarkastella perheenä. Vastuut ja velvollisuudet plus tuet tämän mukaan.

Tuo tarkoittaisi sitä, että eroaminen olisi käytännössä juridisesti mahdotonta, ja jopa keskenään seurustelemattomat ihmiset pakotettaisiin perheeksi, jos jonkin yhden illan jutun seurauksena heille syntyisi lapsi. Kiinnostavia tilanteita voisi tulla, jos tahollaan naimisissa oleva saisi syrjähyppynsä kanssa lapsen - mahdollistettaisiinko moniavioisuus sitten vai?

Tuskin kukaan haluaisi oikeasti sellaista yhteiskuntaa, jossa yhteinen lapsi pakottaisi elämään perheenä niin kauan, kunnes lapsi täyttää 18. Olisi melkoinen dystopia, ja käytännössähän se tarkoittaisi samaa kuin pakkoavioliitto. Mielenkiintoista, että Suomen kaltaisessa maassa joku sellaistakin kannattaa.

Tuskin kukaan kannattaa pakkoyhteenmuuttoja, vaan sitä, että tukien näkökulmasta kyseessä katsottaisiin olevan perhe, kun on yhteinen lapsikin. Näin ei voisi kikkailla ja elää muka erillistä elämää, mutta erillään saa toki asua, jos pystyy sen rahoittamaan itse. Ei väliä, onko syrjähyppy vai joku vastuullisempi tilanne, josta lapsi on saanut alkunsa, vastuu olisi molemmilla vanhemmilla ja tämä näkyisi tukia myönnettäessä.

Mitä tarkoitat? Oletko siis sitä mieltä, että jos on yhteinen lapsi, yhteiskunnan pitäisi katsoa vanhemmat saman talouden jäseniksi tilanteessa kuin tilanteessa, vai mikä on ajatuksesi? Eli jos vanhemmat ovat eronneet, joutuisivat he silti elättämään toisiaan kunnes lapsi täyttää 18?

Kyllähän tälläKIN hetkellä näökyy tukia myönnettäessä se, että vastuu on molemmilla vanhemmilla: toimeentulotuessa edellytetään elatussopimuksen tekemistä, ja elatussopimusta tehdessä molempien vanhempien elatuskyky sekä elatusvastuut määritetään. Ja elatustuki huomioidaan muita tukia myönnettäessä. Tällä hetkellä lähtökohta on se, että vanhemmat vastaavat elatuskykynsö mukaisesti LAPSEN elatuksesta, mutta pitäisikö mielestäsi siis heidän olla elatusvastuussa myös toisistaan - riippumatta siitä, mikä heidän keskinäinen suhteensa on?

Amerikassahan on käytäntö, että eron jälkeen parempituloinen joutuu elättämään ex-kumppaniaan. Oikeastiko joku haluaisi sellaisen järjestelmän tänne meillekin? Amerikassa tosin käytäntö koskee vain niitä, jotka ovat olleet naimisissa, mutta sinö ilmeisesti haluaisit ulottaa velvollisuuden niihinkin tilanteisiin, joissa henkilöillä ei koskaan ole ollut edes parisuhdetta - jos vaan on yhteinen lapsi?

Jenkkisysteemi voi kuulostaa kovalta, mutta parempihan se on maksattaa viulut lapsen vanhemmilla eikä naapurilla ja muulla yhteiskunnalla vielä kaiken maailman yh-maksut päälle. 

Nuo vanhemmat ovat yhdessä jutun mukaan. Äiti kuitenkin kuittaa yh -korotukset ihan pokkana. Ihan hyvä, että nyt kärähtivät Kelalle. Loppuu tukien väärinkäyttö. 

Mistä he sinun uskoaksesi kärähtivät? Eiväthän he kärähtäneet mistään. Vanhemmat eivät asu yhdessä, mutta ovat parisuhteessa keskenään. Tämä tilanne tarkoittaa Kelan mukaan sitä, että he ovat kaksi erillistä yksikköä, kaksi erillistä kotitaloutta. Ja äiti, joka ei asu yhdessä lapsen isän kanssa, on oikeutettu saamaan isältä elatustukea ja Kelalta yh-korotukset. Tähän ei vaikuta se, millainen suhde vanhemmilla on keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaakin vinkua, veronmaksajat maksavat ton elämisen kokonaan! Muuttaisi lapsensa isän kanssa kaksioon. 
Mekin työssäkäyvänä asuimme pienten lasten kanssa kaksiossa.

On hän toki työelämässä ollut ja epäonneakin matkassa, että sinänsä ymmärrän, mutta itselläkin pisti silmään tuo isän osuus. Ollaan yhdessä, mutta eri osoitteissa, just joo. Mies paikalle ottamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutensa, yksi asunto riittää. Mitä sillä toisella asunnolla muuten tehdään, ketä/keitä siellä asuu?

-Perheellinen pienyrittäjä

Onko köyhillä siis joku velvollisuus asua yhdessä kumppaninsa kanssa? Miksi? Toistaiseksi seurustelu on tässä maassa ihan laillista, eli on laillista olla parisuhteessa asumatta yhdessä. Miksi köyhien olisi pakko asua kumppanin kanssa? Ja kuinka pitkään saa seurustella ennen kuin yhteenmuutto on pakollista? Vai onko se niin, että tietyn tulotason ihmisillä se on ekoilla treffeillä jo muuttoilmoitus? Vai kuinka pitkä aika? 6 kk? Vuosi? Kaksi vuotta?

Oletko tyhmä? Jos elät veronmaksajien piikkiin, on veronmaksajilla myös oikeus määritellä kohtuullinen elintaso, joka sinulle voidaan kustantaa. Omilla rahoillasi saat seurustella tai olla seurustelematta niin paljon kuin haluat.

Siis onko veronmaksajilla oikeus määritellä, miten saat seurustella?!? 

Kyllä niiltä osin, että maksetaanko esim. lapsen vanhemmille kaksi erillistä asuntoa veronmaksajien piikkiin, jos nämä haluavat edelleen seurustella muodostamatta kunnollista perhettä.

Mutta kun eihän sitä voi valtio tietää, seurusteleeko ihmiset vai ei. Se ei oo mikään virallinen status. 

Sen pitäisi riittää, että valtio tietää, ketkä lapsen vanhemmat ovat, eli viranomaisten silmissä heitä voitaisiin tarkastella perheenä. Vastuut ja velvollisuudet plus tuet tämän mukaan.

Tuo tarkoittaisi sitä, että eroaminen olisi käytännössä juridisesti mahdotonta, ja jopa keskenään seurustelemattomat ihmiset pakotettaisiin perheeksi, jos jonkin yhden illan jutun seurauksena heille syntyisi lapsi. Kiinnostavia tilanteita voisi tulla, jos tahollaan naimisissa oleva saisi syrjähyppynsä kanssa lapsen - mahdollistettaisiinko moniavioisuus sitten vai?

Tuskin kukaan haluaisi oikeasti sellaista yhteiskuntaa, jossa yhteinen lapsi pakottaisi elämään perheenä niin kauan, kunnes lapsi täyttää 18. Olisi melkoinen dystopia, ja käytännössähän se tarkoittaisi samaa kuin pakkoavioliitto. Mielenkiintoista, että Suomen kaltaisessa maassa joku sellaistakin kannattaa.

Tuskin kukaan kannattaa pakkoyhteenmuuttoja, vaan sitä, että tukien näkökulmasta kyseessä katsottaisiin olevan perhe, kun on yhteinen lapsikin. Näin ei voisi kikkailla ja elää muka erillistä elämää, mutta erillään saa toki asua, jos pystyy sen rahoittamaan itse. Ei väliä, onko syrjähyppy vai joku vastuullisempi tilanne, josta lapsi on saanut alkunsa, vastuu olisi molemmilla vanhemmilla ja tämä näkyisi tukia myönnettäessä.

Mitä tarkoitat? Oletko siis sitä mieltä, että jos on yhteinen lapsi, yhteiskunnan pitäisi katsoa vanhemmat saman talouden jäseniksi tilanteessa kuin tilanteessa, vai mikä on ajatuksesi? Eli jos vanhemmat ovat eronneet, joutuisivat he silti elättämään toisiaan kunnes lapsi täyttää 18?

Kyllähän tälläKIN hetkellä näökyy tukia myönnettäessä se, että vastuu on molemmilla vanhemmilla: toimeentulotuessa edellytetään elatussopimuksen tekemistä, ja elatussopimusta tehdessä molempien vanhempien elatuskyky sekä elatusvastuut määritetään. Ja elatustuki huomioidaan muita tukia myönnettäessä. Tällä hetkellä lähtökohta on se, että vanhemmat vastaavat elatuskykynsö mukaisesti LAPSEN elatuksesta, mutta pitäisikö mielestäsi siis heidän olla elatusvastuussa myös toisistaan - riippumatta siitä, mikä heidän keskinäinen suhteensa on?

Amerikassahan on käytäntö, että eron jälkeen parempituloinen joutuu elättämään ex-kumppaniaan. Oikeastiko joku haluaisi sellaisen järjestelmän tänne meillekin? Amerikassa tosin käytäntö koskee vain niitä, jotka ovat olleet naimisissa, mutta sinö ilmeisesti haluaisit ulottaa velvollisuuden niihinkin tilanteisiin, joissa henkilöillä ei koskaan ole ollut edes parisuhdetta - jos vaan on yhteinen lapsi?

Jenkkisysteemi voi kuulostaa kovalta, mutta parempihan se on maksattaa viulut lapsen vanhemmilla eikä naapurilla ja muulla yhteiskunnalla vielä kaiken maailman yh-maksut päälle. 

Nuo vanhemmat ovat yhdessä jutun mukaan. Äiti kuitenkin kuittaa yh -korotukset ihan pokkana. Ihan hyvä, että nyt kärähtivät Kelalle. Loppuu tukien väärinkäyttö. 

Yh-korotuksen kriteeri ei ole se, että äiti on sinkku, vaan että hän ei ole naimisissa tai avoliitossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaakin vinkua, veronmaksajat maksavat ton elämisen kokonaan! Muuttaisi lapsensa isän kanssa kaksioon. 
Mekin työssäkäyvänä asuimme pienten lasten kanssa kaksiossa.

On hän toki työelämässä ollut ja epäonneakin matkassa, että sinänsä ymmärrän, mutta itselläkin pisti silmään tuo isän osuus. Ollaan yhdessä, mutta eri osoitteissa, just joo. Mies paikalle ottamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutensa, yksi asunto riittää. Mitä sillä toisella asunnolla muuten tehdään, ketä/keitä siellä asuu?

-Perheellinen pienyrittäjä

Onko köyhillä siis joku velvollisuus asua yhdessä kumppaninsa kanssa? Miksi? Toistaiseksi seurustelu on tässä maassa ihan laillista, eli on laillista olla parisuhteessa asumatta yhdessä. Miksi köyhien olisi pakko asua kumppanin kanssa? Ja kuinka pitkään saa seurustella ennen kuin yhteenmuutto on pakollista? Vai onko se niin, että tietyn tulotason ihmisillä se on ekoilla treffeillä jo muuttoilmoitus? Vai kuinka pitkä aika? 6 kk? Vuosi? Kaksi vuotta?

Oletko tyhmä? Jos elät veronmaksajien piikkiin, on veronmaksajilla myös oikeus määritellä kohtuullinen elintaso, joka sinulle voidaan kustantaa. Omilla rahoillasi saat seurustella tai olla seurustelematta niin paljon kuin haluat.

Siis onko veronmaksajilla oikeus määritellä, miten saat seurustella?!? 

Kyllä niiltä osin, että maksetaanko esim. lapsen vanhemmille kaksi erillistä asuntoa veronmaksajien piikkiin, jos nämä haluavat edelleen seurustella muodostamatta kunnollista perhettä.

Mistä sä, tai kukaan muukaan tietää käykö se mies töissä vai onko työtön? 

Tässä keskustellaan kai yleisellä tasolla. Meidän ei tarvitse tietää jonkun yksilön tilannetta, mutta oleellista on, että JOS haetaan veronmaksajilta tukea heikon taloudellisen tilanteen perusteella, että viranomainen huomioi tai huomioisi nämä, ja että kikkailun mahdollisuus ja ylisuuret kulut (esim. kaksi asuntoa yhteiskunnan piikkiin) minimoitaisiin. 

Edelleen: erillään asuminen on täysin laillista. Yhteiskunta huomioi asuntojen kulut eri tukimuodoissa kunkin tuen enimmäisasumismenojen mukaisesti. Viranomainen ei voi alkaa "minimoimaan yhteiskunnan kuluja" velvoittamalla eri asunnoissa asuvia aikuisia muuttamaan keskenään yhteen, ei edes, vaikka nämä olsivat parisuhteessa. Parisuhde ei velvoita muuttamaan yhteen, myöskään yhteinen lapsi ei velvoita muuttamaan yhteen.

Ja edelleen: asumisjärjestelyistä saa tehdä päätöksen ihan mistä syystä haluaa. On täysin sallittua tehdä asumispäätös sen mukaan, mikä hyödyttää itseä rahallisesti eniten. Ihan yhtä lailla jotkut menevät naimisiin maksimoidakseen yhteiskunnan tuet, esim. leskeneläkkeen, tai saadakseen omaisuutta (avio-oikeus toisen omaisuuteen). Ihan laillista sekin on.

"myöskään yhteinen lapsi ei velvoita muuttamaan yhteen."

Ei velvoitakaan, mutta yhteiskunnan tuet voisi mitoittaa niin, että vanhemmat ja lapsi asuvat yhdessä. Omilla resursseillaan saavat toki tehdä muitakin ratkaisuja, jos pystyvät.

"Ja edelleen: asumisjärjestelyistä saa tehdä päätöksen ihan mistä syystä haluaa. On täysin sallittua tehdä asumispäätös sen mukaan, mikä hyödyttää itseä rahallisesti eniten."

Totta, mutta lakeja ja asetuksiahan voidaan muuttaa yhteiskunnan ja veronmaksajien kannalta järkevämmiksi, niin että se mikä hyödytti ennen rahallisesti eniten ei jatkossa enää välttämättä tekisi niin.

ei voi tietää naapureiden tilanteesta vain olettamalla. on esimeriksi tilanteita että toinen tekee matkatöitä. toinen on töissä lapissa ja toinen helsingissä. perhe voi töiden takia asua eri asunnoissa ja nähdä vkl lomalla. talous eri syista 2 kämppää. jos saa töitä on joskus pakko olla työasunto-

ilmianto kulttuuri on kamalaa ,et voi tietää toisen tilanteista. valehtelu on pahuutta ja kyttääminen ja vakoilu on monitoring spirit eli ei mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaakin vinkua, veronmaksajat maksavat ton elämisen kokonaan! Muuttaisi lapsensa isän kanssa kaksioon. 
Mekin työssäkäyvänä asuimme pienten lasten kanssa kaksiossa.

On hän toki työelämässä ollut ja epäonneakin matkassa, että sinänsä ymmärrän, mutta itselläkin pisti silmään tuo isän osuus. Ollaan yhdessä, mutta eri osoitteissa, just joo. Mies paikalle ottamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutensa, yksi asunto riittää. Mitä sillä toisella asunnolla muuten tehdään, ketä/keitä siellä asuu?

-Perheellinen pienyrittäjä

Onko köyhillä siis joku velvollisuus asua yhdessä kumppaninsa kanssa? Miksi? Toistaiseksi seurustelu on tässä maassa ihan laillista, eli on laillista olla parisuhteessa asumatta yhdessä. Miksi köyhien olisi pakko asua kumppanin kanssa? Ja kuinka pitkään saa seurustella ennen kuin yhteenmuutto on pakollista? Vai onko se niin, että tietyn tulotason ihmisillä se on ekoilla treffeillä jo muuttoilmoitus? Vai kuinka pitkä aika? 6 kk? Vuosi? Kaksi vuotta?

Oletko tyhmä? Jos elät veronmaksajien piikkiin, on veronmaksajilla myös oikeus määritellä kohtuullinen elintaso, joka sinulle voidaan kustantaa. Omilla rahoillasi saat seurustella tai olla seurustelematta niin paljon kuin haluat.

Siis onko veronmaksajilla oikeus määritellä, miten saat seurustella?!? 

Kyllä niiltä osin, että maksetaanko esim. lapsen vanhemmille kaksi erillistä asuntoa veronmaksajien piikkiin, jos nämä haluavat edelleen seurustella muodostamatta kunnollista perhettä.

Mistä sä, tai kukaan muukaan tietää käykö se mies töissä vai onko työtön? 

Tässä keskustellaan kai yleisellä tasolla. Meidän ei tarvitse tietää jonkun yksilön tilannetta, mutta oleellista on, että JOS haetaan veronmaksajilta tukea heikon taloudellisen tilanteen perusteella, että viranomainen huomioi tai huomioisi nämä, ja että kikkailun mahdollisuus ja ylisuuret kulut (esim. kaksi asuntoa yhteiskunnan piikkiin) minimoitaisiin. 

MIten edes teoriassa tuo voisi olla mahdollista? Kaikkia sellaisia ei voi pakottaa muuttamaan yhteen, joilla on yhteinen lapsi, ja vaikka vakiintunut parisuhde olisi kriteerinä, ei tätä voi mitenkään todentaa. Nyt ihmiset voivat avoimesti kertoa olevansa parisuhteessa, vaikka asuvat erillään, mutta jos tulisi yhteenmuuttopakko, he ilmoittaisivat yksinkertaisesti, että heillä ei ole parisuhdetta. "Olemme vain ystäviä." Noin helppoa se olisi. Yhteiskunnan ei olisi mitenkään käytännössä mahdollista pakottaa parisuhteessa olevia muuttamaan yhteen, koska parisuhteen olemassaoloa ei MITENKÄÄN voi todentaa. Parisuhde lähinnä on olemassa vain, jos ihmiset itse kokevat olevansa parisuhteessa, eikä tätä kokemusta yhteiskunta voi mitenkään mitata tai todentaa. On hyvin helppoa valehdella, että kyseessä ei ole parisuhde. Joten miten voitaisiin edes teoriassa toteuttaa jotain yhden asunnon periaatetta?

Edelleen. Ketään ei voi pakottaa muuttamaan yhteen, mutta jos ovat vailla rahaa yhteiskunnalta asumiseensa, VERONMAKSAJIEN MAKSAMAT TUET voisi laskea niin, että esim. vastasyntyneen lapsen vanhemmat asuvat sen lapsen kanssa ja pitävät hänestä huolta. Tekevät he itse keskenään sitten millaisia asumisratkaisuja tahansa, niin yhteiskunnan maksimituki olisi tuo. Jotain vastuuta yksilöillekin omista valinnoistaan.