Lue keskustelun säännöt.
Mitä tämä käytös oikein on? Ystävä 50vee
21.08.2026 |
Lapsuudenystävä on viime vuosina (ollaan 50vee) muuttunut minun mielestäni paljon. Vai onko sittenkin niin, että minä olen muuttunut?
Hän ei halua keskustella syvällisemmin mistään. Jos yritän keskustella lasten kanssa olevista "vaikeuksista", vaihdevuosista, ikääntymisestä, raha-asioista niin hän kuittaa asiat olankohautuksella. Hänen mielestään kaikki nämä keskustelunaiheet esim.vaihdevuodet eivät vielä kosketa meitä, hän sanoo että ne tulee sitten joskus. Ja minä kuulemma olen liian negatiivinen nykyään.
Tuntuu siltä, ettei hän halua jutella mistään mikä on hieman vaikea aihe ja hänellä on siihen tietysti täysi oikeus.
Nyt olen tilanteessa jossa en oikein tiedä haluanko häntä kovasti enää nähdä. Viimeisen vuoden aikana hän on myös arvostellut minun ulkonäköä ja osottanut ärtymystä minuun. En ole ollut huomaavinana asiaa, mutta ne on kyllä vähän jäänyt painamaan mieltä.
Kannattaako hieman ottaa etäisyyttä vai mitä tekisitte tässä tilanteessa. Ystävyys on erittäin arvokas minulle, joten en halua että tulee mitään sanomisia ja välirikkoa jne.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ärtymys ja arvostelu on vaihdevuosioireita
Minulla alkoi sitten vaihdevuodet siinä kymmenen ikävuoden paikkeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri, jonka kanssa soittelen viikoittain. Yleensä hän muodon vuoksi kysyy mitä minulle kuuluu. Sitten kun lyhyesti kerron, niin hän pääseekin puhumaan omista asioistaan ja puhetta riittää vaikka tunnin verran.
Joskus en oikeasti kuuntele, vaan annan hänen höpöttää ja itse selaan nettiä. Sanon vain väliin jotain pientä. Ahaa. Niinkö. Voi voi. Ihanko totta. Onpa harmi. Vai niin.
Olen siis jonkinlainen terapeuttinen puhelinpalvelu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, jonka kanssa soittelen viikoittain. Yleensä hän muodon vuoksi kysyy mitä minulle kuuluu. Sitten kun lyhyesti kerron, niin hän pääseekin puhumaan omista asioistaan ja puhetta riittää vaikka tunnin verran.
Joskus en oikeasti kuuntele, vaan annan hänen höpöttää ja itse selaan nettiä. Sanon vain väliin jotain pientä. Ahaa. Niinkö. Voi voi. Ihanko totta. Onpa harmi. Vai niin.
Olen siis jonkinlainen terapeuttinen puhelinpalvelu.
Sama täällä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, jonka kanssa soittelen viikoittain. Yleensä hän muodon vuoksi kysyy mitä minulle kuuluu. Sitten kun lyhyesti kerron, niin hän pääseekin puhumaan omista asioistaan ja puhetta riittää vaikka tunnin verran.
Joskus en oikeasti kuuntele, vaan annan hänen höpöttää ja itse selaan nettiä. Sanon vain väliin jotain pientä. Ahaa. Niinkö. Voi voi. Ihanko totta. Onpa harmi. Vai niin.
Olen siis jonkinlainen terapeuttinen puhelinpalvelu.
No voithan sinäkin ottaa välillä puheenvuoron ja puhua omistasi. Mitä järkeä tuossa edes on.
Milloin olet viimeksi levittänyt hänen reitensä ja kosketellut pillua hitaasti ja ajan kanssa. Sormettanut kostunutta reikää ja lopulta lipsutellut klittaa ja imaissut sen suuhusi 🧐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Kiinnostaisi tietää, minkälaisia sisustusratkaisuja ihmiset toistensa kodeissa arvostelee. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten sisustusratkaisut, ellei sitten oikeasti seinillä ole täytetty pygmien päitä tai ruoka syödään aboriginaalien pyhästä maasta kaivetulla marmoripöydällä. Ja miten tuollaisen öykkärin kaveriksi on alun perin edes ajautunut...
No, esim. eräs besserwisser tuli tosissaan ehdottamaan, että puramme meille mieleisen ja käytännöllisen rakenneratkaisun, joka oli talossamme yksi niistä piirteistä, joka erityisesti viehätti meitä ostopäätöstä tehtäessä.
Ei kai sellaista tarvitse ottaa vakavasti. Tuttavasi on vain heitellyt ilmaan ehdotuksiaan. Sinun ei tarvitse noudattaa niitä.
Ei toki noudatettukaan. Ei uuden kodin seinärakenteita aleta purkamaan ja rakentelemaan uudelleen jonkun ulkopuolisen mielijohteiden mukaan.
Kysymys on siitä, että miksi on tarve tulla osoittamaan toisen kodista "vikoja" tyyliin "tuo kohta pitää rakentaa uusiksi, koska minun mielestäni tarvitsette siihen sitä sun tätä". Itse en menisi kritisoimaan kenenkään uutta kotia. Ymmärtäisin kyllä, että se on ystävän harkiten toteutettu unelma, jossa hänellä on nyt monen vuoden säästöt kiinni. Jos hän on tyytyväinen, kelpaa minullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, jonka kanssa soittelen viikoittain. Yleensä hän muodon vuoksi kysyy mitä minulle kuuluu. Sitten kun lyhyesti kerron, niin hän pääseekin puhumaan omista asioistaan ja puhetta riittää vaikka tunnin verran.
Joskus en oikeasti kuuntele, vaan annan hänen höpöttää ja itse selaan nettiä. Sanon vain väliin jotain pientä. Ahaa. Niinkö. Voi voi. Ihanko totta. Onpa harmi. Vai niin.
Olen siis jonkinlainen terapeuttinen puhelinpalvelu.No voithan sinäkin ottaa välillä puheenvuoron ja puhua omistasi. Mitä järkeä tuossa edes on.
On kokemusta samanlaisesta tyypistä. Sen tunnin kuuntelun jälkeen saakin puhemaratonin loppumaan pikaisesti, kun alkaa päättäväisesti puhua omista kuulumisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä meidän arvomaailma on vain jotenkin muuttunut, ehkä muuttuja olen minä.
Esim.kerroin hänelle yhdestä naurettavasta mokasta minkä tein niin häntä se ei naurattanut yhtään vaan hän vaan tokas että ei hän tollasta kyllä tekis. Uudesta kaveristaan hän puhuu todella paljon ja kuinka heillä on niin paljon yhteistä.
Ehkä häntä vain ärsyttää minä ja mun ajatukset. Tuntuu ettei hän arvosta enää minua tarpeeksi?
Ja varmasti minussakin on vikaa. Ehkä haluankin puhua paljon syvällisemmim kuin aiemmin tai ainakin haluaisin, mutta sen hän kuittaa negatiivisenä vuorovaikutuksena. Harmi ettei ystävän kanssa voi olla oma itsensä.
Ap
Jos ei ystävän kanssa voi olla oma itsensä, pitää miettiä sanomisiaan, ettei kaveri suutu, niin ei se ole mitään ystävyyttä enää. Muistan kouluajoilta erään tyypin, jonka kanssa olimme paljon yhdessä. Kerran hän sanoi toisesta luokkalaisesta, kuinka tämä on hänen paras kaverinsa. Päätin sitten omasta puolestani lopettaa kaveruuden siihen. Toki sitä edelsi myös eräänlainen piikittelyn ja tiuskimisen aika, kun selvästi kävi ilmi, että olin lopulta joku viimeinen vaihtoehto.
Kaikki ei halua puhua raha-asioista. Ja näköjään olet siinä iässä, jos puhut vaan ikääntymisestä ja vaihdevuosista, eli kolotuksista. Siitähän huomaa että on " vanha" kun puhuu vaan,polvi on kipeä,ei jaksa enää niinku nuorena,harmaat hiukset,paino ei vaan tipu, kolottaa vähän sormia,onkohan mulla reuma jne.