Lue keskustelun säännöt.
Mitä tämä käytös oikein on? Ystävä 50vee
21.08.2026 |
Lapsuudenystävä on viime vuosina (ollaan 50vee) muuttunut minun mielestäni paljon. Vai onko sittenkin niin, että minä olen muuttunut?
Hän ei halua keskustella syvällisemmin mistään. Jos yritän keskustella lasten kanssa olevista "vaikeuksista", vaihdevuosista, ikääntymisestä, raha-asioista niin hän kuittaa asiat olankohautuksella. Hänen mielestään kaikki nämä keskustelunaiheet esim.vaihdevuodet eivät vielä kosketa meitä, hän sanoo että ne tulee sitten joskus. Ja minä kuulemma olen liian negatiivinen nykyään.
Tuntuu siltä, ettei hän halua jutella mistään mikä on hieman vaikea aihe ja hänellä on siihen tietysti täysi oikeus.
Nyt olen tilanteessa jossa en oikein tiedä haluanko häntä kovasti enää nähdä. Viimeisen vuoden aikana hän on myös arvostellut minun ulkonäköä ja osottanut ärtymystä minuun. En ole ollut huomaavinana asiaa, mutta ne on kyllä vähän jäänyt painamaan mieltä.
Kannattaako hieman ottaa etäisyyttä vai mitä tekisitte tässä tilanteessa. Ystävyys on erittäin arvokas minulle, joten en halua että tulee mitään sanomisia ja välirikkoa jne.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut vanhemmiten, että monet ystävien keskustelut liikkuvat kovin ympäripyöreissä asioissa. Kaipaisin syvällisempää, mutta huomaan, että muita ei kiinosta. Minulle ei pitkän päälle anna oikein mitään jos puheet liikkuvat tasolla mitä kukin on tehnyt tai jossain sisustusjutuissa tms. Tietenkin voi välillä puhua tekemisistään tai sisustuksesta, mutta jotain muutakin kaipaan, voi olla, että olen sitten erilainen. Olen vanhempi yksinasuva nainen, ei mieskaveria siinä mielessä, ja naisystävät samaa ikäluokkaa suunnilleen. Osalla parisuhde, osalla ei.
Kerran aloin kysyä kun istuimme kahvilla muutaman ystävän kanssa yhdessä kotonani, että oletteko miettineet kuinka valtava avaruus on ja voisiko siellä olla elämää. Eräs sanoi, ettei ole miettinyt, muut olivat hiljaa. Se siitä sitten. Myös monet muut tämäntyyppiset aiheet eivät muita kiinnosta. Ihan kuin kaiken juttelun pitäisi olla jotain konkreettista ja arkista.
Samas mietin, itsekin kaipaan tällaisia isoja asioita, ajatuksia jotka avartavat oloa. Aloittajan mainitsemat asiat eivät minullekaan ole syvällisyyttä, päin vastoin juuri sitä arkea ja elämää. Enkä tarkoita ettei niistä saisi puhua, saa ja pitääkin. Mutta kaipaan syvällisempää: mitä on tämä elämä, mikä tämä maailma, mistä mitä kaikkea täällä voisi vielä tehdä jos avartaisi näkemyksiään. Aloittajalle sanoisin että ehkä olette vain hieman erilaisia, eikä kumpikaan toista huonompi, mutta toiveet ei sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko ystävyyden sääntöjä muuttaa yksipuolisesti? Jos se ystävyys on tähän asti ollut kevyttä yhdessä oloa ja rupattelua, voiko siltä alkaa vaatimaan jotain muuta ja toisen on vain sopeuduttava?
Keski-iässä myös alkaa näkyä alkoholin liikakäyttö, elämäntavat ylipäätään. Nuorempana vielä pystyy pitämään yllä erilaisia kulisseja ja performansseja, mutta harva enää yli 5-kymppisenä pystyy kunnolla bluffaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voiko ystävyyden sääntöjä muuttaa yksipuolisesti? Jos se ystävyys on tähän asti ollut kevyttä yhdessä oloa ja rupattelua, voiko siltä alkaa vaatimaan jotain muuta ja toisen on vain sopeuduttava?
Vaatimus siitä, että yksi ihminen toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi, on ahdistava. Ihmisellä on erilaisia tarpeita, joita ei vain sen yhden ihmisen kanssa tyydytetä ja siksi mulla on erilaisia ihmisiä elämässä joiden kanssa ne elämän sävyt on erit.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä vanhenemista turhaan vatvomaan. Se tapahtuu kyllä vaikka et puhuisi siitä sanaakaan. Onhan niitä paljon kiinnostavampia asioita mistä jutella.
Onko kiinnostavampaa keskustella ystävyyden toisen osapuolen ulkonäköön liittyvistä asioista?
Itse otin etäisyyttä pitkäaikaiseen ystävään, kun hän alkoi arvostella ulkonäköäni, pukeutumistani ja aviomiestäni. Toki aiemminkin oli tullut niitä outoja kommentteja esim. lapsistani, mutta pitkään laitoin ajattelemattomuuden piikkiin.
Tulin siihen tulokseen, että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, mutta enpä enää viihtynyt hänen seurassaan, kuten ennen. Muistan vielä, miten hermoilin viimeiseksi jäänyttä tapaamistamme, että sanooko hän jotain vaatteistani tai hiuksistani. En kokenut enää iloa tapaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä vanhenemista turhaan vatvomaan. Se tapahtuu kyllä vaikka et puhuisi siitä sanaakaan. Onhan niitä paljon kiinnostavampia asioita mistä jutella.
Onko kiinnostavampaa keskustella ystävyyden toisen osapuolen ulkonäköön liittyvistä asioista?
Itse otin etäisyyttä pitkäaikaiseen ystävään, kun hän alkoi arvostella ulkonäköäni, pukeutumistani ja aviomiestäni. Toki aiemminkin oli tullut niitä outoja kommentteja esim. lapsistani, mutta pitkään laitoin ajattelemattomuuden piikkiin.
Tulin siihen tulokseen, että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, mutta enpä enää viihtynyt hänen seurassaan, kuten ennen. Muistan vielä, miten hermoilin viimeiseksi jäänyttä tapaamistamme, että sanooko hän jotain vaatteistani tai hiuksistani. En kokenut enää iloa tapaamisesta.
En tiedä, mikähän siinä on. Itsellänikin on ex-kaveri, joka alkoi kiinnostua ulkonäöstään (ja muidenkin ulkonäöstä) aivan kohtuuttomasti vähän alle viisikymppisenä. Itse hän on aika tavallisen näköinen suomalaisnainen, ei kaunis eikä ruma, ihan tavallinen. Alkoi käymään jatkuvasti kuntosalilla, mikä tietenkin on terveellistä, ja kaikenlaisissa leikkauksissa ja hoidoissa, hiukset ja naama aina viimesen päälle. Minä taas olen aina ollut tyytyväinen ulkonäkööni melko luomuna. Jostain syystä tämä alkoi varmaan ärsyttää häntä, kun alkoi jossain vaiheessa huomautella ulkonäöstäni, vaikka toisaalta väitti pitävänsä kaikkia ihmisiä kauniina, siis omien sanojensa mukaan "jopa minua". Ja tbh, minä olen kaunis häneen verrattuna. :) Jotenkin sääli, että ilmeisesti huonon itsetuntonsa takia koko ihminen oli aivan eksyksissä ennen kuin pisti välit minuun poikki. Ehkä ne sitten oli ne vaihdevuodet.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Kiinnostaisi tietää, minkälaisia sisustusratkaisuja ihmiset toistensa kodeissa arvostelee. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten sisustusratkaisut, ellei sitten oikeasti seinillä ole täytetty pygmien päitä tai ruoka syödään aboriginaalien pyhästä maasta kaivetulla marmoripöydällä. Ja miten tuollaisen öykkärin kaveriksi on alun perin edes ajautunut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Mulla on nyt pää jotenkin jumissa kun en saa yhtää selvää mitä yrität sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Mulla on nyt pää jotenkin jumissa kun en saa yhtää selvää mitä yrität sanoa?
Lyhyt tiivistys olennaisesta:
- en arvostele muiden koteja
- pahoitan mieleni, jos minun kotiani tullaan arvostelemaan
- jokaisella on oikeus laittaa kotinsa haluamallaan tavalla.
Lapsuudenkodissani opin jo alle kouluikäisenä sanonnan: "makuasioista ei voi kiistellä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Kiinnostaisi tietää, minkälaisia sisustusratkaisuja ihmiset toistensa kodeissa arvostelee. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten sisustusratkaisut, ellei sitten oikeasti seinillä ole täytetty pygmien päitä tai ruoka syödään aboriginaalien pyhästä maasta kaivetulla marmoripöydällä. Ja miten tuollaisen öykkärin kaveriksi on alun perin edes ajautunut...
No, esim. eräs besserwisser tuli tosissaan ehdottamaan, että puramme meille mieleisen ja käytännöllisen rakenneratkaisun, joka oli talossamme yksi niistä piirteistä, joka erityisesti viehätti meitä ostopäätöstä tehtäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen väsynyt jatkuvaan vaikeuksista puhumiseen. Varsinkin, jos pelkästään toinen puhuu. Haluaisin puhua useammin vaikkapa metafyysisistä ja henkisistä asioista. m50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Kiinnostaisi tietää, minkälaisia sisustusratkaisuja ihmiset toistensa kodeissa arvostelee. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten sisustusratkaisut, ellei sitten oikeasti seinillä ole täytetty pygmien päitä tai ruoka syödään aboriginaalien pyhästä maasta kaivetulla marmoripöydällä. Ja miten tuollaisen öykkärin kaveriksi on alun perin edes ajautunut...
No, esim. eräs besserwisser tuli tosissaan ehdottamaan, että puramme meille mieleisen ja käytännöllisen rakenneratkaisun, joka oli talossamme yksi niistä piirteistä, joka erityisesti viehätti meitä ostopäätöstä tehtäessä.
Ehkei kaveri ymmärtänyt, että kyseinen asia oli teille erityisen tärkeä? Ehkä sen voisi sanoa ja saada makuerosta hyvät naurut? Täytyy tosin todeta, että minulla on yksi kaveri, jonka erittäin mauttomia sisustusratkaisuja en uskaltaisi hänelle päin naamaa kyseenalaistaa, vaikka nauran niille joka kerta sisäisesti. On niin tosikko ja prima donna, että oikeasti edellyttää kavereidensa palvovan maata hänen jalkojensa alla, ei minkäänlaista itseironiaa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Kiinnostaisi tietää, minkälaisia sisustusratkaisuja ihmiset toistensa kodeissa arvostelee. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten sisustusratkaisut, ellei sitten oikeasti seinillä ole täytetty pygmien päitä tai ruoka syödään aboriginaalien pyhästä maasta kaivetulla marmoripöydällä. Ja miten tuollaisen öykkärin kaveriksi on alun perin edes ajautunut...
No, esim. eräs besserwisser tuli tosissaan ehdottamaan, että puramme meille mieleisen ja käytännöllisen rakenneratkaisun, joka oli talossamme yksi niistä piirteistä, joka erityisesti viehätti meitä ostopäätöstä tehtäessä.
Ehkei kaveri ymmärtänyt, että kyseinen asia oli teille erityisen tärkeä? Ehkä sen voisi sanoa ja saada makuerosta hyvät naurut? Täytyy tosin todeta, että minulla on yksi kaveri, jonka erittäin mauttomia sisustusratkaisuja en uskaltaisi hänelle päin naamaa kyseenalaistaa, vaikka nauran niille joka kerta sisäisesti. On niin tosikko ja prima donna, että oikeasti edellyttää kavereidensa palvovan maata hänen jalkojensa alla, ei minkäänlaista itseironiaa siis.
No, kyllä hän käsitti, kun rautalangasta muotoilin, millä tavalla tuo arjen elämää helpottava rakenne muuttuisi hänen ehdotuksessaan hankalaksi ja epäkäytännölliseksi.
On vain niin helppoa kävellä toisen kotiin, iskeä silmänsä yhteen kohtaan ja alkaa heti neuvomaan. Vaikka yhtäkään neuvoa ei oltu pyydetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut vanhemmiten, että monet ystävien keskustelut liikkuvat kovin ympäripyöreissä asioissa. Kaipaisin syvällisempää, mutta huomaan, että muita ei kiinosta. Minulle ei pitkän päälle anna oikein mitään jos puheet liikkuvat tasolla mitä kukin on tehnyt tai jossain sisustusjutuissa tms. Tietenkin voi välillä puhua tekemisistään tai sisustuksesta, mutta jotain muutakin kaipaan, voi olla, että olen sitten erilainen. Olen vanhempi yksinasuva nainen, ei mieskaveria siinä mielessä, ja naisystävät samaa ikäluokkaa suunnilleen. Osalla parisuhde, osalla ei.
Kerran aloin kysyä kun istuimme kahvilla muutaman ystävän kanssa yhdessä kotonani, että oletteko miettineet kuinka valtava avaruus on ja voisiko siellä olla elämää. Eräs sanoi, ettei ole miettinyt, muut olivat hiljaa. Se siitä sitten. Myös monet muut tämäntyyppiset aiheet eivät muita kiinnosta. Ihan kuin kaiken juttelun pitäisi olla jotain konkreettista ja arkista.
No sä taidat olla samanlainen kuin mä. Ja olen huomannut saman, että suurinta osaa ei kiinnosta jutella tai miettiä esim. avaruus -esimerkkisi tyylisiä asioita.
Meillä töissäkin porukka jauhaa taukoamatta jotain shoppailu ja Marimekko -juttua. Eivätkä tykkää musta, koska pitävät outona, kun kiinnostukseni on syvällisemmissä asioissa.
Mutta ystävikseni olen löytänyt onneksi samanlaisia kuin itse olen ja heidän kanssa puhutaan kaikesta.
Olen miettinyt, että nämä ystäväni vaikuttavat älykkäämiltä kuin suuri osa ihmisistä. Voiko liittyä siihen, että kiinnostukset ja puheenaiheet ovat eri?
Vai ovatko niitä katkeria itsensä menettäneitä, jotka kuittaavat kaiken lapsellisuudella ja sillä, että kaikki kurja on vain pakollista siitä on paras olla vain hiljaa.
Minun mielestäni avaruusteoriat ja esim. simulaatioteorian eri mahdollisuudet ovat juuri sitä kevyttä hauskaa keskustelua. Eihän noita nyt voi kauhean vakavasti ottaa, kun ovat ihan vaan teorioita. Mutta eikö ole mielenkiintoista, että esim. itämaisissa uskonnoissa ajatellaan, että elämä on oppimista varten, eli koulutusohjelma, kun taas lännessä ajatellaan, että elämässä ollaan keräämässä jotain armopisteitä, joilla sitten saa jatkaa seuraavalla tasolla tai ei. Itse pidän tätä lähinnä viihteenä.
No, edelleen tämäkin avaruusteotriani oli eräs esimerkki. Myös olen keskustellut joidenkin kanssa eri uskonnoista, tai esimerkiksi juuri mitä on tai onko mitään kuoleman jälkeen, oppimisteoriasta tai jälleensyntymisestä jne. On täysin mahdotonta täällä alkaa luetella kaikkia eri esimerkkejä eikä ole tarpeenkaan. Kukin tajuaa ja lukee näitä omilla silmälaseillaan ja omalta tasoltaan. Ymmärtänet kuitenkin mitä tarkoitetaan. Jotkut haluavat puhua vain konkreettisista arkisista tai iloisista asioista, jotkut hiukan jostain muistakin.
Toisten ihmisten kanssa on erilaiset keskustelunaiheet, eräiden kanssa on antoisaa puhua itselleni läheisistä kulttuurista, taiteesta ja musiikista. Erään ystävän kanssa minulla aivan erilaiset puheet, häntä eivät tuollaiset asiat kiinnosta. Meillä on erilaiset lähtökohdat, mutta arvostan hänen luonteensa tiettyjä puolia ja olemme melko läheiset. Elämän varrella hyviäkin ystävyyssuhteita on loppunut, on ajateltava niin, että jokainen taival toisen kanssa on täyttänyt tehtävänsä siinä elämäntilanteessa.
Ärtymys ja arvostelu on vaihdevuosioireita
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, olen 50+. Toinen ystävä sanoo, että ei ajattele tollasia asioita kun ei voi niihin vaikuttaa. Ja monista asioista on jotenkin ihan pihalla vaikka on korkeasti koulutettu. On sanonut suoraan ettei halua noita juttuja miettiä. Tuli kyllä kylmä fiilis. No, puhutaan sitten vaan hänen antamista aiheista.
Toinen ystävä on jotenkin enemmän samalla aaltopituudella, mutta saattaa olla pimennossa pitkiä aikoja. Ja hänenkin kanssa keskustelu menee helposti siihen, että hän jotenkin lopettaa sen vaan ykskantaan. Vaikea selittää.
Mutta tulen siis torjutuksi molempien ystävien taholta. Olen sitten vaan yrittänyt myötäillä heidän haluamaansa keskustelutyyliä ja sillä tavalla pitää yhteyttä yllä. En enää puhu mistään mistä haluaisin itse puhua.
Olen tosi surullinen, sillä minulla ei ole ketään kenen kanssa voisin keskustella. Siis ihan mistä vaan aiheesta, syvällisempää tai vaikka siivoukseen liittyvää, ihan sama, mutta keskustella, puntaroida, pohtia, kuulla toisen mielipiteitä ja kokemuksia ja jakaa omia.
Todennäköisesti sinun olisi hyvä välillä myötäillä keskustelukumppanin valitsemia aiheita ja puhua niistä. Tai kuunnella toisia, jos sinulla ei ole mitään sanottavaa aiheesta. Et oikein voi pakottaa ihmisiä puhumaan asiasta, joka ei kiinnosta heitä. On riski, että he alkavat vältellä seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on kertonut mikä häntä ärsyttää sinussa, mutta sinä et yhtään kuuntele.
Olen huomannut, että ihminen, joka esim. tulee kotiini ja alkaa neuvoa sekä arvostella sisustusratkaisujani, virheellisesti on siinä käsityksessä, että pidän hänen sisustusmaustaan, koska en kritisoi hänen kotiaan.
Mielestäni jokainen laittaa itse elämänsä ja ympäristönsä mieleisekseen. Jos ystävän maku on erilainen kuin omani, ei se haittaa minua. Mutta se haittaa, jos itse en saa vastaavaa kohteliasta käytöstä osakseni.
Kiinnostaisi tietää, minkälaisia sisustusratkaisuja ihmiset toistensa kodeissa arvostelee. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten sisustusratkaisut, ellei sitten oikeasti seinillä ole täytetty pygmien päitä tai ruoka syödään aboriginaalien pyhästä maasta kaivetulla marmoripöydällä. Ja miten tuollaisen öykkärin kaveriksi on alun perin edes ajautunut...
No, esim. eräs besserwisser tuli tosissaan ehdottamaan, että puramme meille mieleisen ja käytännöllisen rakenneratkaisun, joka oli talossamme yksi niistä piirteistä, joka erityisesti viehätti meitä ostopäätöstä tehtäessä.
Ei kai sellaista tarvitse ottaa vakavasti. Tuttavasi on vain heitellyt ilmaan ehdotuksiaan. Sinun ei tarvitse noudattaa niitä.
Tiedätkö sinä mikä on "eksistentiaalinen ongelma"? Veikkaan, että sinulla ei ole sellaisia.