Miksi niin moni aloittaa kaikenlaisen touhuamisen heti sairaseläkkeen saatuaan?

Minulla on toimintakykyä noin 15% normaalista. Joskus käytän sen "puuhasteluun", jos olen vaikka saanut tehtyä ruokaa varastoon valmiiksi ja koti on siivottu niin ettei hetkeen tarvitse. 

Tämä voi näyttäytyä ulkopuoliselle siltä kuin olisin jotenkin liian hyväkuntoinen, mutta se kertoo vain siitä hetkestä: Ulkopuoliset näkevät minut vain silloin kun voin hyvin ja poistun kotoa puuhastelemaan. He eivät näe sitä 90% muuta aikaa kun hissukseen yritän pärjäillä ja odotan taas hetkeä kun voin vähän "repäistä" lähtemällä vaikka kaupungille pariksi tunniksi tapaamaan ystäviä. 

Työkykyistä se ei minusta tee, että tällaiseen kykenen kerran viikossa tai kahdessa. Katsos kun oikeasti työkykyiset jaksavat vaikka työpäivän päälle käydä lasillisella halutessaan, minulle se on monen päivän valmistautumisen tulos jonka jälkeen pitääkin taas levätä muutama päivä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini sai sairaseläkkeen 53-vuotiaana ja muutti heti niiltä sijoiltaan lapinmökille asumaan. Lähin terveyskeskus on 150 km päässä, en usko, että on 24 vuoden lapissaoloaikanaan aikana käynyt siellä kertaakaan. 
Sähköt ja vesi on, mutta lämmitys toimii pääosin puilla (jotka ostetaan, mutta ne pitää silti pilkkoa). 
Äitini on nyt 77-vuotias, ja elää vieläkin siellä lapinmökillä. Kokonaan yksin, kesät talvet, isä kuoli 7 vuotta sitten. Äiti porskuttaa, sahaa, pilkkoo, marjastaa, sienestää, tekee kodassa ruokaa, kolaa lunta, kalastaa, pilkkii ja mitä kaikkea muuta. 
Ei taatusti ollut sairaseläkkeen tarpeessa, mutta huijasi sen itselleen suhteellisen nuorena. 
Eikä muuten ole Lapissa ainoa, sinne ne pesiytyy kaikki, elleivät sitten tykkää enemmän Fuengirolasta. Espanjassa sairaseläkeläisen jalkaa nousee niin kevyesti, kun Jari Sillanpää laulaa lurauttaa. 
Sairaseläkeläiset ovat pääosin huijareita, siksi sellaisiksi haluavia syynätään tosi tarkkaan.  

Kelan lääkärin/virkailijan sepustus?

T. Tänäänkin sairauspäivärahan hylkäyskirjeen saanut monisairas 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkkeellä voi eläkkeen päälle tienata ihan hyvin. Jokainen työkyvyttömyyseläkkeellä päässyt, jonka tunnen, pitävät sille eläkkeellä pääsyä parhaimpana asiana mitä hänelle on elämässään tapahtunut. Aktiivisia, harrastavia, matkustelvat, monet tekee jotain pikkuprojekteja joilla tienaavat hyvän eläkkeen päälle vielä lisää.

Eikö se ole hyvä että voivat hyvin? Pitäisikö siis jotenkin kärsiä loppuelämä jos ei ole työkykyinen? Kuuluuko elämästä nauttiminen vain terveille?

Ehkä se kysymys on se, että ovatko ne kaikki oikeasti työkyvyttömiä. Kyllä tunnen työelämästä monta, jotka hampaat irvessä sitä duunia tekevät riippumatta fyysisistä sairauksista tai masennuksista aina sinne vanhuseläkeikään asti. Toiset vaan tässä elämässä pääsevät paljon helpommalla.

No itsekin tein siihen asti kunnes löysin itseni toimiston lattialta makaamasta enkä kyennyt enää mihinkään. Senkin jälkeen vielä väkisin yritin paluuta moneen kertaan vuosien ajan, mutta sairastuin vain pahemmin. Ehkä nämä sinun tuntemat irvistelijät eivät siis ole todellisuudessa niin sairaita kuin me jotka sinne eläkkeelle lopulta joudumme. 

Äitini sai minut 19 ikäisenä. Siskoni syntyi seuraavana vuonna, joten olimme molemmat jo valmistuneet yliopistosta, kun äiti huijasi itsensä eläkkeelle. Äiti oli tehtaassa, tekstiilialalla, Lahdessa, niitä viimeisiä tehtaita siellä, lopetettu jo. Äitini alkoi kulkea kyyryssä silleen vähän vinossa, ja pomo passitti työpaikkalääkärille. Äiti oli siis niin fiksu, että odotti pomon kehotusta. Sitä selkää sitten kuvattiin ja fysioitiin.  Alle vuodessa ekasta lääkärikäynnistä äiti oli sairaseläkkeellä. Siihen aikaan ei ei hermoratoja kait osattu niin tarkkaan kuvantaa, joten oli pakko uskoa naisen sanaa. Ja tuossa vaiheessa äiti oli jo yli 50, niin ei pantu uudelleen koulunpenkille. 
Isä jäi vielä Lahteen töihin pariksi vuodeksi, kunnes lähti äidin perässä Lappiin. Isällä oli (valtion hommissa) aika alhainen eläkeikä, eli pääsi Lappiin huijaamatta. 
Olen kysellyt äidiltä asiasta, mutta siitä ei keskustella. En kuitenkaan usko, että häpeää mitenkään aktiivisesti, ei vain halua, että asiasta muistutetaan. 
Ja kuten jo totesin, näitä samanlaisia "sairaseläkeläisiä" on Lappi ja Fuengirola pullollansa. 
ap.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini sai sairaseläkkeen 53-vuotiaana ja muutti heti niiltä sijoiltaan lapinmökille asumaan. Lähin terveyskeskus on 150 km päässä, en usko, että on 24 vuoden lapissaoloaikanaan aikana käynyt siellä kertaakaan. 
Sähköt ja vesi on, mutta lämmitys toimii pääosin puilla (jotka ostetaan, mutta ne pitää silti pilkkoa). 
Äitini on nyt 77-vuotias, ja elää vieläkin siellä lapinmökillä. Kokonaan yksin, kesät talvet, isä kuoli 7 vuotta sitten. Äiti porskuttaa, sahaa, pilkkoo, marjastaa, sienestää, tekee kodassa ruokaa, kolaa lunta, kalastaa, pilkkii ja mitä kaikkea muuta. 
Ei taatusti ollut sairaseläkkeen tarpeessa, mutta huijasi sen itselleen suhteellisen nuorena. 
Eikä muuten ole Lapissa ainoa, sinne ne pesiytyy kaikki, elleivät sitten tykkää enemmän Fuengirolasta. Espanjassa sairaseläkeläisen jalkaa nousee niin kevyesti, kun Jari Sillanpää laulaa lurauttaa. 
Sairaseläkeläiset ovat pääosin huijareita, siksi sellaisiksi haluavia syynätään tosi tarkkaan.  

Millä syyllä se ”äitisi” sitten sai työkyvyttömyyseläkkeen? Olitko sinä siis jo äitisi ollessa 53-vuotias lentänyt pesästä? En usko tätä juttua.

Tuo kommentoija on voinut olla vaikka 33-vuotias siinä vaiheessa, kun äitinsä on ollut 53. Se on jopa todennäköisempää kuin se, että kommentoija olisi ollut vielä alaikäinen.

Ei ole kovin tavallista että ihminen kirjoittelee omasta äidistään tuollaisia juttuja nettiin, että on sairautta näytellyt huijari. Olisikin kiinnostava tietää, että minkä sairauden valitsi huijaukseensa, ja tosiaanko oli huijaus.

Miksi ei olisi tavallista?

Kaikkien äidit eivät suinkaan ole mitään rakastettavia ja oikeudenmukaisia äitihahmoja.

Minä jäin työeläkkelle ja olen nyt eri työnantajan palveluksessa ja töitä saa tehdä niin paljon kuin jaksaa. Palkkakin on paljon parempi kuin varsinaisessa työssäni ennen eläkettä.

Halvemmaksi se tulee että ihmiset pysyvät toimintakykyisinä ja aktiivisina kuin että viruvat toimintakyvyttöminä petipotilaina

Vierailija kirjoitti:

Äitini sai minut 19 ikäisenä. Siskoni syntyi seuraavana vuonna, joten olimme molemmat jo valmistuneet yliopistosta, kun äiti huijasi itsensä eläkkeelle. Äiti oli tehtaassa, tekstiilialalla, Lahdessa, niitä viimeisiä tehtaita siellä, lopetettu jo. Äitini alkoi kulkea kyyryssä silleen vähän vinossa, ja pomo passitti työpaikkalääkärille. Äiti oli siis niin fiksu, että odotti pomon kehotusta. Sitä selkää sitten kuvattiin ja fysioitiin.  Alle vuodessa ekasta lääkärikäynnistä äiti oli sairaseläkkeellä. Siihen aikaan ei ei hermoratoja kait osattu niin tarkkaan kuvantaa, joten oli pakko uskoa naisen sanaa. Ja tuossa vaiheessa äiti oli jo yli 50, niin ei pantu uudelleen koulunpenkille. 
Isä jäi vielä Lahteen töihin pariksi vuodeksi, kunnes lähti äidin perässä Lappiin. Isällä oli (valtion hommissa) aika alhainen eläkeikä, eli pääsi Lappiin huijaamatta. 
Olen kysellyt äidiltä asiasta, mutta siitä ei keskustella. En kuitenkaan usko, että häpeää mitenkään aktiivisesti, ei vain halua, että asiasta muistutetaan. 
Ja kuten jo totesin, näitä samanlaisia "sairaseläkeläisiä" on Lappi ja Fuengirola pullollansa. 
ap.    

Kun kerran äitisi ei ole keskustellut kanssasi tästä asiasta mitään, niin tuo että olisi varta vasten alkanut teeskennellen kulkea selkä köyryssä ja ovelana odottanut työnjohdon kehotusta mennä lääkäriin, on sinun omaa tulkintaasi. Et tiedä, teeskentelikö vai oliko todellista.

Nykyään kuitenkin noita kriteereitä on tiukennettu todella paljon, ihmiset saavat hylkyjä toinen toisensa perään, vaikka on oikeasti vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini sai sairaseläkkeen 53-vuotiaana ja muutti heti niiltä sijoiltaan lapinmökille asumaan. Lähin terveyskeskus on 150 km päässä, en usko, että on 24 vuoden lapissaoloaikanaan aikana käynyt siellä kertaakaan. 
Sähköt ja vesi on, mutta lämmitys toimii pääosin puilla (jotka ostetaan, mutta ne pitää silti pilkkoa). 
Äitini on nyt 77-vuotias, ja elää vieläkin siellä lapinmökillä. Kokonaan yksin, kesät talvet, isä kuoli 7 vuotta sitten. Äiti porskuttaa, sahaa, pilkkoo, marjastaa, sienestää, tekee kodassa ruokaa, kolaa lunta, kalastaa, pilkkii ja mitä kaikkea muuta. 
Ei taatusti ollut sairaseläkkeen tarpeessa, mutta huijasi sen itselleen suhteellisen nuorena. 
Eikä muuten ole Lapissa ainoa, sinne ne pesiytyy kaikki, elleivät sitten tykkää enemmän Fuengirolasta. Espanjassa sairaseläkeläisen jalkaa nousee niin kevyesti, kun Jari Sillanpää laulaa lurauttaa. 
Sairaseläkeläiset ovat pääosin huijareita, siksi sellaisiksi haluavia syynätään tosi tarkkaan.  

Millä syyllä se ”äitisi” sitten sai työkyvyttömyyseläkkeen? Olitko sinä siis jo äitisi ollessa 53-vuotias lentänyt pesästä? En usko tätä juttua.

Tuo kommentoija on voinut olla vaikka 33-vuotias siinä vaiheessa, kun äitinsä on ollut 53. Se on jopa todennäköisempää kuin se, että kommentoija olisi ollut vielä alaikäinen.

Ei ole kovin tavallista että ihminen kirjoittelee omasta äidistään tuollaisia juttuja nettiin, että on sairautta näytellyt huijari. Olisikin kiinnostava tietää, että minkä sairauden valitsi huijaukseensa, ja tosiaanko oli huijaus.

Miksi ei olisi tavallista?

Kaikkien äidit eivät suinkaan ole mitään rakastettavia ja oikeudenmukaisia äitihahmoja.

Ei kaikkien että kuitenkin suurimman osan.

Miksi en kirjoittelisi? Äitini on ihan kiva tyyppi, energinen ja puhelias, mutta halu sinne lappimökille vei voiton, ja onnistuikin sitten saamaan jättipotin. Ja nyt toistan itseäni: näitä on paljon Lapissa ja Fuengirolassa. Paljon tarkoittaa yhteensä ainakin satoja. Kukaan ei ole köyhä eikä kipee. 
Tietenkään tällainen ei nykyään onnistu, mutta 24 vuotta sitten onnistui hyvinkin. 

Ihmeellisesti se äitini selkä parani automatkalla Lappiin heti seuraavana kesänä, kun sairauseläke oli keväällä myönnetty. Eikä äitini kulkenyt köyryssä kotona, neljän seinän sisällä. Olkoonkin, että en ollut useinkaan näkemässä. Mutta uskomme siskoni kanssa, että isäni ja äitini suunnittelivat koko homman yhdessä. Isällä oli selkäkivun alkuvaiheessa kolmisen vuotta eläkeikään, ja luulen, että vanhempani halusivat lähteä Lappiin yhdessä. 
Niinpä he suunnittelivat äitini sairauseläkehuijauksen. Varmaan he ajattelivat, että asia venyy, mutta yllättäen äitini saikin positiivisen sairauseläkepäätöksen alle vuodessa, ja niin äiti meni Lappiin odottelemaan isää pariksi vuodeksi. 
Siis en tajua teitä, jotka ajattelette, ettei äiti tai vanhus tai sairas voisi olla huijari! Naiiviuden huippu, sanon minä. 
ap.

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin työeläkkelle ja olen nyt eri työnantajan palveluksessa ja töitä saa tehdä niin paljon kuin jaksaa. Palkkakin on paljon parempi kuin varsinaisessa työssäni ennen eläkettä.

Jahas. Sinä olet taas yksi näitä nykyajan idareita, jotka aiheuttavat yhä enemmän viisikymppisten pitkäaikaistyöttömyyttä. Ei sinun tolloilusta nuoret työttömät kärsi vaan nimenomaan keski-ikäiset, joilla se työuran kehitys jää siihen viiteenkymppiin ja lopputyöelämäaika Kelan kirjoilla. Älä välitä, yleensä sanonta ahneella on pskainen loppu pitää vieläkin nykyisinkin paikkansa.