Alkaa semisti ärsyttää pikkulapsen leikkitreffien järjestelyt
Meillä on alle kouluikäinen lapsi, jolla on paljon kavereita ja haluaisi kaiken aikaa kyläilemään jonkun luo tai kutsua jonkun kylään. Päikystä tullessa kertoo usein, miten oli suunnitelleet kaverin kanssa kyläilyjä puolin tai toisin. Kyläilyjä tapahtuu ehkäpä pari kertaa kuussa, koska meillä on tietenkin muutakin menoa tai halutaan olla vain perheen kanssa. Mikä ärsyttää on se, että karkeasti 95% tapauksista minä olen aina se aloitteen tekijä kyläilyjen sopimisessa. Muut vanhemmat ottavat todella harvoin yhteyttä sopiakseen mitään.
Ihan tulee mieleen omat ihmissuhteet. Mitään ei tapahdu jollen minä aloita ja järjestä asioita.
En odota mitään voivottelua tai neuvoja. Kunhan avauduin asiasta mikä nyppii :)
Kommentit (45)
Miksi menet sotkemaan muiden perheiden elämää? Ihan kauheaa.
Minulla on nuo päiväkotiajat jo kaukana takanapäin, mutta muistan kyllä vielä sitä elämää. Kun tuli päiväkodin kautta kotiin, sitten oli ruoanlaitot, ehkä seuraavan päivän ruoanlaitot, välillä kaupassakäyntiä, pyykinpesua, milloin minkäkin tavaran haalimista, kun päiväkotiin ja kouluun tarvittiin. Ja meillä päiväkoti-iässä lapset kävivät jo soittotunneilla, piti kuskata sinne. Ei siinä enää ehtinyt soitella kenenkään kotiin, tulisiko joku meille tai kuskaisinko omani sinne. Ajatus on oikein kiva, mutta arki vaan tulee vastaan. Näin se on varmaan monella muullakin. Ja jos on kouluikäisiä lapsia lisäksi, niin pitää ehkä auttaa läksyissäkin, ei vaan jää aikaa muuhun.
Helpointa nähdä jossain harrastuksessa mutta onhan se lapselle kiva leikkiä kaverin kanssa kotona
Mihin siinä tarvitaan järjestämistä? Poika menee naapuriin kylään ja sillä selvä.
Omassa lapsuudessani ne treffit sovittiin jo edellisellä kerralla. Tänään meillä, huomenna teillä. Kyllä me lapset osattiin itsekin kävellä tai pyöräillä tuttuun paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nuo päiväkotiajat jo kaukana takanapäin, mutta muistan kyllä vielä sitä elämää. Kun tuli päiväkodin kautta kotiin, sitten oli ruoanlaitot, ehkä seuraavan päivän ruoanlaitot, välillä kaupassakäyntiä, pyykinpesua, milloin minkäkin tavaran haalimista, kun päiväkotiin ja kouluun tarvittiin. Ja meillä päiväkoti-iässä lapset kävivät jo soittotunneilla, piti kuskata sinne. Ei siinä enää ehtinyt soitella kenenkään kotiin, tulisiko joku meille tai kuskaisinko omani sinne. Ajatus on oikein kiva, mutta arki vaan tulee vastaan. Näin se on varmaan monella muullakin. Ja jos on kouluikäisiä lapsia lisäksi, niin pitää ehkä auttaa läksyissäkin, ei vaan jää aikaa muuhun.
Todellakin. Jos on elämä, ei oteta vieraita lapsia vastaan.
Ehkä niillä muilla perheillä on vielä teitä enemmän menoja tai viihtyvät vielä paremmin perheen kesken ja siksi eivät tee aloitetta? Eivät ehdi, kun sinun ehdottamasi kyläilyt ovat heille jo riittävästi? Totta, että heidän pitäisi välillä ehdottaa, että lapset tulisivat heille eikä aina teille, mutta ihmisillä on niin erilaisia perhetilanteita, että en jaksaisi siitäkään hermostua. Mulla on kaikki jo koulussa, mutta pk-aikokna pyysin meille kylään kun oma lapseni sitä toivoi ja meille sopi. jos muille ei sopinut niin asia oli tietenkin täysin OK. Jos en joskus jaksanut kavereita kylässä niin sanoin kyselijöille ettei sovi tänään. Lapsen kaverisuhteet on sen verran tärkeitä, että en ottanut pulttia mistään, rajasin vaan kyläilyjä silloin kun oma jaksaminen sitä vaati.
Samanlaista se oli itselläkin silloin kun omat lapset olivat pieniä. Olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalla muutamaa vuotta aiemmin töiden perässä. Opin tuntemaan toisia äitejä kun menin lapsen kanssa mukaan muskariin ja äiti/vauva/lapsi- jumppaan tms. Olin huomannut jo muutenkin, että muilla naisilla/äideillä taitaa olla kaverikiintiöt täynnä, kun oli haastavaa saada kavereita ja ystäviä. Lasten avulla siihen avautui kuitenkin mahdollisuus. Mutta huomasin kyllä, että itse pitää olla aktiivinen, jos meinaa saada leikkitreffejä sovittua. Ja vastakutsu tuli joskus, mutta ei aina. Yritin vain jotenkin hyväksyä sen, kun en oikein muutakaan voinut.
Suosittelen sinuakin jatkamaan sitä, että sinä kutsut toisia lapsia(+äitejä) teille kylään. Uskon, että ajan myötä se kantaa hedelmää. Jos ei muuten, niin sitten kun lapset ovat sen ikäisiä (elleivät nyt jo ole) että vanhemmat voivat vaan käydä tuomassa lapsen vaan leikkimään, niin on sentään lapsellasi leikkikavereita ja seuraa.
Eli jos vaan jaksat olla kaikesta huolimatta aktiivinen ja sopia niitä leikkitreffejä teille ja jonnekin leikkipuistoon tms. niin lapsesi tulee hyötymään siitä jatkossa, sillä jotkut niistä lapsuuden leikkikavereista voivat tulla ihan loppuiän ystäviksi. Eli sijoitat samalla lapsesi tulevaisuuteen, kun vaan jaksat aina silloin tällöin järjestää niitä leikkitreffejä. Mutta ymmärrän kyllä turhautuneisuutesi tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani ne treffit sovittiin jo edellisellä kerralla. Tänään meillä, huomenna teillä. Kyllä me lapset osattiin itsekin kävellä tai pyöräillä tuttuun paikkaan.
Se on just näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa sitten järjestämästä niitä saatanan leikkitreffjä. Että minä muuten inhoan sitä sanaa.
Teillä taitaa olla ankea koti kun lapsesi ei viihdy siellä yksin edes pitkän ja raskaan päiväkotipäivän jälkeen.
Niin varmaan sitten. Eikä lapsella ole ankeaa kotona. Sattuu nyt vaan olemaan sosiaalinen ja siinä iässä, että kavereiden kanssa leikkiminen kiinnostaa eniten.
ap
Semi paska aloitus taas. Ei kiinosta juttele taas lisää itsesi kanssa . 🤮🤮🤮🤮🤮
Vauva.fi on keskustelua varten. Lähde ulos metsään yksin, jos ei kiinnosta.
En ole AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks teit lapsia ja täällä uliset muille?
Ei meidän vika.
Järjestä tai et järjestä, ei vdduakaan kiinnosta ä päräsi elämä tai sä.
Miks tää vauvapalsta on nykyään tällainen lapsivihamielisten palsta?
Koska tänne on tullu kaikenmaailman trollijonnet jotka vihaavat kaikkea mikä liittyy lapsiin tai vanhempiin, varsinkin äiteihin?
Veikkaan inceleitä, jotka on katkeria kun kukaan ei lisäänny niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nuo päiväkotiajat jo kaukana takanapäin, mutta muistan kyllä vielä sitä elämää. Kun tuli päiväkodin kautta kotiin, sitten oli ruoanlaitot, ehkä seuraavan päivän ruoanlaitot, välillä kaupassakäyntiä, pyykinpesua, milloin minkäkin tavaran haalimista, kun päiväkotiin ja kouluun tarvittiin. Ja meillä päiväkoti-iässä lapset kävivät jo soittotunneilla, piti kuskata sinne. Ei siinä enää ehtinyt soitella kenenkään kotiin, tulisiko joku meille tai kuskaisinko omani sinne. Ajatus on oikein kiva, mutta arki vaan tulee vastaan. Näin se on varmaan monella muullakin. Ja jos on kouluikäisiä lapsia lisäksi, niin pitää ehkä auttaa läksyissäkin, ei vaan jää aikaa muuhun.
Tän ymmärrän erittäin hyvin eikä mekään siksi jakseta järjestää kyläilyjä kaiken aikaa, mutta silloin tällöin yritän silti lapsen vuoksi. Onneksi ei mene enää kauaa ennen kuin se on kouluiässä ja toivottavasti alkaa itse sopia menojaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nuo päiväkotiajat jo kaukana takanapäin, mutta muistan kyllä vielä sitä elämää. Kun tuli päiväkodin kautta kotiin, sitten oli ruoanlaitot, ehkä seuraavan päivän ruoanlaitot, välillä kaupassakäyntiä, pyykinpesua, milloin minkäkin tavaran haalimista, kun päiväkotiin ja kouluun tarvittiin. Ja meillä päiväkoti-iässä lapset kävivät jo soittotunneilla, piti kuskata sinne. Ei siinä enää ehtinyt soitella kenenkään kotiin, tulisiko joku meille tai kuskaisinko omani sinne. Ajatus on oikein kiva, mutta arki vaan tulee vastaan. Näin se on varmaan monella muullakin. Ja jos on kouluikäisiä lapsia lisäksi, niin pitää ehkä auttaa läksyissäkin, ei vaan jää aikaa muuhun.
Todellakin. Jos on elämä, ei oteta vieraita lapsia vastaan.
Onkohan nykyihmisten päivät vähän liian täynnä sitä "elämää"? Ennen vanhaan lapset ehti kyllä leikkiä kavereiden kanssa. Ei ihme, että kaikki on niin kireitä ja masentuneita nykyään.
Selitä lapselle, että odotatte sieltä kaverin vanhemmilta yhteydenottoa ja sopimista. Lapsi kyllä ymmärtää kun sen asiallisesti selität. Ehkä ne lapsen kaverien vanhemmat ovat tottuneet sinun yhteydenottoihisi ja sopimisiin eivätkä siksi viitsi enää vaivautua. Tai ehkä eivät välttämättä haluaisi kovin usein niitä tapaamisia mutta eivät kehtaa sanoa. Kokeile edes pitää taukoa ja viettäkää leppoisaa kotielämää.
Onneksi ei tarvitse tuollaistakaan miettiä ja menettää hermojaan. Työöäivän jälkeen voin vain olla ja nauttia mukavista asioista.
T. Lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks teit lapsia ja täällä uliset muille?
Ei meidän vika.
Järjestä tai et järjestä, ei vdduakaan kiinnosta ä päräsi elämä tai sä.
Miks tää vauvapalsta on nykyään tällainen lapsivihamielisten palsta?
Ilmeisesti näiden äidit eivät ole sopineet aikoinaan niitä leikkitreffejä... jäänyt sosiaalinen kehitys pahasti kesken 😌
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei tarvitse tuollaistakaan miettiä ja menettää hermojaan. Työöäivän jälkeen voin vain olla ja nauttia mukavista asioista.
T. Lapseton
Vauvapalstailemalla 🤣
Kaikki perheet eivät tarvitse järjestettyjä leikkitreffejä. Meillä on sisaruksia, serkkuja ja naapurin lapsia, joten lapset saavat järjestää leikkiseuran itse. Jos jonnekin päiväkotikaverille kutsutaan, lapsi voi mennä, jos kyytiminen sopii muihin aikatauluihin. Itse en tämmöisiä järjestä, joten vastavuoroisuutta näissä ei valitettavasti ole.
Odota vaan sitä kun alkaa järjestämään ite niitä treffejä jossa notkutaan frendien kaa kauppakeskuksissa, käydään myymälävarkaissa, poltellaan vapea ja käytetään päihteitä niin lupaan, että päikyt ja leikkitreffien järkkäilyt on siinä kohtaa kohtuullisen pieni päänsärky
Lapsesi on suosittu ja sosiaalinen