Mikä Suomen korkeakouluopetuksessa on pielessä?

Ryhmätöihin perustuva arvostelu ja niiden mahdollistama järkyttävän suuri epä-tasa-arvo arvioinneissa. Esim. tradenomitutkinnoissa arviot perustuu pelkkiin ryhmätöihin. Epätasa-arvoa lisää ammattikorkean ilmaiset työharkat ja opintojen vuotta pidempi kesto kandiin nähden. Puhumattakaan siitä että amkeissa työharkat palkattomat ja yliopistoissa palkalisia. Jopa koulu maksaa harkkatukea toisin kuin amkeissa.

Vierailija kirjoitti:

Opetuksen puute.

Tyhjille saleille on vaikea opettaa. Muutos on ollut todella raju covidin jälkeen. Edes pakollisiin tilaisuuksiin ei saavuta paikalle ja myöhemmin kuitenkin kinutaan arvosanaa, koska työpaikka odottaa, viisumi umpeutuu, rahaa ei ole uuteen lukukauteen, asutaan muualla, tarvitaan kurssi valmistumiseen, mummo kuoli toistamiseen yms. Poissaolot ja täysi passiivisuus koskee tasapuolisesta kotimaisia ja ulkomaisia.

Vierailija kirjoitti:

Itsessään se ei ole ongelma,pääseekö sisään, suurempi ongelma on se että monille aloille ei ole valmistumisen jälkeen töitä.

Suomessa työnantajat odottavat, että yliopistosta valmistuu täysin vastaavaan työhön valmis ihminen. Ulkomailla, esim Britanniassa ja jenkeissä on rekryohjelmia, joissa ei tuijoteta substanssiosaamista, vaan sitä, että henkilöllä on vaadittavat ominaisuudet oppimaan tarvittavat taidot. Haetaan siis henkilöä, jolla on potentiaalia, ei välttämättä valmista osaamista. Ehkä johtuu siitä, että Suomessa työnantajat ovat laiskoja ja odottavat, että yhteiskunta kouluttaa ja he saavat kuoria kermat päältä.

Tämä ei tietenkään päde esim lääkäriopintoihin tai vastaaviin, jotka oikeasti vaativat sitä substanssiosaamista.

Monikin opettaja saa turhaan palkkaa ku kouluttaa ei työllistävälle korkeakoulu alalle.

Vierailija kirjoitti:

AMK-insinööri, Diplomi-insinööri, lääkäri, juristi, kauppatieteiden maisteri. Nämä alat vetää edelleen ja useimmilla töitä. Mutta ainakin insinööritieteiden vaatimustasoa on pääsykokeissa laskettu 80-luvulta huomattavasti. Moni onkin sitten opinnoissaan vaikeuksissa kun vaativien kurssien suorittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Tukihenkilöt ja ylimääräinen tutorointi ym. on nykypäivää.  

Tämä on väärää tietoa osittain. Akateemisessa työttömyydeessä on näkynyt viime vuosina enemmän kasvua nimenomaan noilla aloilla kuin esim. humanistisillä aloilla.

https://yle.fi/a/74-20140190

Sisäänottomäärät on isoja eli mukaan todellakin pääsee liian heikkotasoisia. Ja opetuksen tasoa ja vaatimustasoa vissiin laskettu sen myötä.

Opetusta, ohjausta, luentoja, missä keskustellaan ei ole, käytetään tekoälyä, googlea, ryhmä- ja yksilötöitä loputtomiin, etäopetus ja - tentit mahdollistaa vilpin ja laiskuuden, ei läsnäolopakkoa, monivalintakokeet, kaikki pääsee läpi, koska tutkinnoilla tehdään rahaa. Siinä muutama.

Ja yllätys, ei raha vaikuta! Syynä on muuttuneet toimintatavat ja arvot.

Muihin maihin verrattuna? Ainakin massaluennot erottavat. Huippuyliopistoissa kaikki kurssit eivät ole edes luentopohjaisia, vaan noin 10 opiskelijan pienryhmiä, joissa oikeasti keskustellaan ja väitellään. Täällä opiskelija jätetään oman googletuksen ja tekoälyn varaan, jos ei jotain ymmärrä.

Myös kulttuuri vaikuttaa. Suomessa ei saa olla ylpeä omasta työstään, aina jollain menee jossain paremmin/huonommin joten mitään ei saa sanoa. Ideoista kerrottaessa kerrotaan kyllä miksi ei onnistu, mutta ei kannusteta onnistumaan. 

Insinööriksi pääsee opiskelemaan ilman peruskoulumatematiikan osaamista ja maisterin paperit saa SDP:n jäsenkirjalla tai kopioimalla esseitä. Miksi näin? Siksi, että maahan on muuttanut 600 000 ihmistä viimeisten 15v aikana ja tasoa on ollut pakko laskea. Suomalainen koulutusvienti on yleinen naurunaihe ulkomailla. Esimerkiksi Ruotsiin verrattuna, ruotsalainen diplomi-insinööri on joutunut aidosti tekemään käsillään jotain, jotta tajuaa mitä suunnittelee. Suomessa DI tekee täysin teoreettisia suunnitelmia, joka johtaa täysin paskaan rakentamiseen (alkaen betonistsa) jne.

Työolot ovat kamalat ja sinne jää se porukka joka on liian pälliä hakemaan asiallisempaa duunia

Vierailija kirjoitti:

Työolot ovat kamalat ja sinne jää se porukka joka on liian pälliä hakemaan asiallisempaa duunia

Työolot kamalat? Hyvä palkka, pitkät lomat, pitkät kahvi- ja lounastauot, selkeä työaika, voit hoitaa työsi rutiinilla tai kehittämällä. 

Nämä sun mainitsemat pällit on maisteritason porukkaa tai tohtoreita ja lisäksi AMK.n puolella vaaditaan ammatillisen opettajan pätevyys. Monilla on kokemusta myös yksityiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Rahoitus tulee suoritettujen tutkintojen perusteella, joten opetuksen tasolla ei ole niin väliä.

Ei tule vain suoritettujen tutkintojen perusteella vaan osa rahoitusta tulee sillä, että otetaan mahdollsimman paljon opiskelijoita sisään, joten putki, jolla tuoteaan ja lisätään kiihtyvällä tahdilla opiskelun arvotusekn heikennystä on valmis; otetaan mahdollisimman paljon sisään opiskelijoita ja runtataan heidät vaikka läpi opintoputken., jonka toisessa päässä opiskelijalle annetaan tutkintotodistus kouraan.  

Välissä ehditään ihmetellä, että miksi opetuksen taso on niin surkeaa ja miksi resursseja riitä esimerkiksi oppimateriaalin tuottamiseen ketä se kiinnostaisi kun saa joskus hienolta kuullostaneen tittelin. Ja jos opiskelija itse kuvittelee ja luulee, että korkeakoulu ja tai yliopisto -tutkinnon surittaminen mahdollsitaisi hänelle suoraviivaisesti myöhemmin esimerkiksi paremman palkan tai työpaikan, jossa hän voisi hyväksikäyttää osaamispotenttialiaan hänen kannattaa varautua pettymykseen. Ja jos on fiksu pitää päänsä kiinni opinnoistaan, niin välttyy vittuilulta, että mitä meni opiskelemaan "väärää alaa" kun olisi kannatttanut opiskella suoraa juristilentäjäkirurgikdipompinööriksi tai käytännöntradenomidipomiinsinööri tohtoriksi.      

Vierailija kirjoitti:

Muihin maihin verrattuna? Ainakin massaluennot erottavat. Huippuyliopistoissa kaikki kurssit eivät ole edes luentopohjaisia, vaan noin 10 opiskelijan pienryhmiä, joissa oikeasti keskustellaan ja väitellään. Täällä opiskelija jätetään oman googletuksen ja tekoälyn varaan, jos ei jotain ymmärrä.

 

Myös kulttuuri vaikuttaa. Suomessa ei saa olla ylpeä omasta työstään, aina jollain menee jossain paremmin/huonommin joten mitään ei saa sanoa. Ideoista kerrottaessa kerrotaan kyllä miksi ei onnistu, mutta ei kannusteta onnistumaan. 

Tämä! Suomessa ei oikein saa yksilöllistä opetusta. Tarkoittaen juuri pienryhmiä ja oikeaa sparrausta. 

Liian alhainen vaatimustaso sekä se, että kustannukset maksaa ”joku muu” kuin kallista tutkintoa suorittava. 

Lisäksi yritysyhteistyötä ja kansainvälistä yhteistyötä ei voi koskaan olla liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt on perseestä ja vertaispalaute. Tottakai toi helpottaa opettajan hommaa, mutta vo0i jumaleissön ottaa päähän, kun taas yhdellä kurssilla on näitä!

Opettajana haluaisin pitää luennot ja niiden perään ymmärtämistä ja soveltamista mittaavan tentin, mutta sellaista pidetään nykyisin vanhanaikaisena, joten joudun keksimään kaikenlaista muka aktivoivaa diibadaabaa ja keräämään päätteeksi oppimispäiväkirjat, hohhoijaa. 

Liika panostus aloihin, joilla ainoa mahdollinen urapolku on tyhjästä vastuussa oleminen jossakin julkisen sektorin lukuisista lasipalatseista. Tyhjänpäiväisen haittabyrokratian pyörittäminen ei tuota yhteiskunnalle yhtään mitään. Jokainen järkesvästi johdettu maa panostaa vientialoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsessään se ei ole ongelma,pääseekö sisään, suurempi ongelma on se että monille aloille ei ole valmistumisen jälkeen töitä.

Suomessa työnantajat odottavat, että yliopistosta valmistuu täysin vastaavaan työhön valmis ihminen. Ulkomailla, esim Britanniassa ja jenkeissä on rekryohjelmia, joissa ei tuijoteta substanssiosaamista, vaan sitä, että henkilöllä on vaadittavat ominaisuudet oppimaan tarvittavat taidot. Haetaan siis henkilöä, jolla on potentiaalia, ei välttämättä valmista osaamista. Ehkä johtuu siitä, että Suomessa työnantajat ovat laiskoja ja odottavat, että yhteiskunta kouluttaa ja he saavat kuoria kermat päältä.

 

Tämä ei tietenkään päde esim lääkäriopintoihin tai vastaaviin, jotka oikeasti vaativat sitä substanssiosaamista.

Kyllähän opiskelijatkin nykyään katsovat olevansa vähintään alan keskipalkan tasoa tai hieman sen ylle heti valmistuttuaan. Jotenkin ajatus siitä, että maisteri on vasta valmis aloittamaan varsinaisten töiden opiskelun ei ole mennyt jakeluun vaan ajatellaan, että heti koulusta valmistuttuaan osataan hommat koska sehän on vaan kokoustelua ja vastuullisten päätösten tekoa. On unohdettu, että yliopistokin on käytännössä vain pohjakoulutus.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden huonot geenit. Työläisvanhempien (vanhemmilla ei tohtorin, tai edes maisterintutkintoa) jälkeläisiä, jotka nostettu jalustalle sekä opettajien että omien vanhempien toimesta.

Em. syystä opiskelijoilla ei. Inkäänlaisia käytöstapoja eikä tyylitajua. Kaikki kunnioitus parempaan kohtaan puuttuu. Tästä haittaa myöhemmin elämässä.

Jos se saa kääntymään vasemmistolaisuuteen, palvelemaan sitä ja se ohittaa neutraalin tieteen. 

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi ei ole koskaan pärjännyt kummoisesti. Parempaan pitäisi pystyä.

Vierailija kirjoitti:

Muihin maihin verrattuna? Ainakin massaluennot erottavat. Huippuyliopistoissa kaikki kurssit eivät ole edes luentopohjaisia, vaan noin 10 opiskelijan pienryhmiä, joissa oikeasti keskustellaan ja väitellään. Täällä opiskelija jätetään oman googletuksen ja tekoälyn varaan, jos ei jotain ymmärrä.

 

Myös kulttuuri vaikuttaa. Suomessa ei saa olla ylpeä omasta työstään, aina jollain menee jossain paremmin/huonommin joten mitään ei saa sanoa. Ideoista kerrottaessa kerrotaan kyllä miksi ei onnistu, mutta ei kannusteta onnistumaan. 

Huippuyliopistoilla tarkoitat tyyliin jotain Harvardia ja muutamia muita harvoja valittuja yliopistoja, joissa on megalomaaniset lukukausimaksut. Jos Suomessakin olisi 50.000 euron vuotuiset lukukausimaksut ja lisäksi vanhemmat lahjoittaisivat yliopistolle jättimäisiä summia, niin alkaisi saada intensiivisempää opetusta. Tosin kukaan ei maksaisi sitä 50.000 euroa, koska Harvardissakin maksetaan oikeasti sisäpiiriin pääsemisestä ja Suomessa ei ole sellaista sisäpiiriä. No ehkä jossain Hankenilla voi olla, jos sielläkään.