Onko menopaussin jälkeen enää koskaan hyvä olo henkisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua miten meidän äidit, äidinäidit ja tätä vanhemmat sukupolvet ovat pärjänneet kun mitään vv-hoitoja ei ollut 🤷 Onko meistä tullut lumihiutaleita? 

Niinpä. Eikä kukaan ole luvannut ikuista nuoruutta. Aiemmat sukupolvet eivät tainneet sellaista edes odottaakaan. Nyt on jotenkin kumma ja hoidettava juttu jos iän myötä alkaa tulla jotain pieniä vaivoja. Ennen siihenkin kai suhtauduttiin rennommin kun ei muutakaan voitu. 

Mistä tiedät, että miten rennosti suhtauduttiin? Kyllä ihmisillä oli ennenkin mt-ongelmia, kipuja ja v-tusta.

Eihän ihmiset tietenkään sen terveempiä olleet kuin nytkään. Mutta tuntuu siltä, että joillakin on kovin epärealistisia kuvitelmia. Kun ihminen vanhenee, hän vanhenee lääkityksistä huolimatta. 

Ap puhui apeasta mielestä eikä vanhenemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä olette saaneet apua?

Talviuinnista ja liikunnasta. Olen oikein tyytyväinen 75++ -ikäinen terve nainen. Nyt itkun aiheet ovat ystävien menehtymiset ja miehen sairastaminen.

75++? Siis kasikymppinen? Kai nyt tuossa kohtaa jo kehtaa olla sen ikäinen kuin on?

Miten niin kehtaa? Kommentoijahan kertoi olevansa terve.

Hieno homma. Yleensä yuo ++ on sievistelyä, 40++ on 50, kun 50 on liian ikävä kirjoittaa.

Ennen hormonikorvaushoitoa oli koko ajan pinna kireällä. Suosittelen.

Mistä tietää, että menopaussi on ohi? 

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiinnosta kuulla, miten jollain ei ole mitään vaihdevuosioireita. Tässä on sama ilmiö, kuin siinä kun keskustellaan unettomuudesta. Joku tulee heti kertomaan, ettei hänellä ole minkäänlaisia univaikeuksia. No kiva sulle.

Eniten kiinnostaisi kuulla niiden naisten kokemuksia, joilla on ollut vaihdevuosioireita, ehkä vaikeitakin ja jotka ovat jo ohittaneet menopaussin. Mitä siellä toisella puolella odottaa?

Joo, ja miten lapsettomuuskeskusteluun tulee aina joku kertomaan, miten tärppäsi ensimmäisellä yrittämällä. Ihme porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua miten meidän äidit, äidinäidit ja tätä vanhemmat sukupolvet ovat pärjänneet kun mitään vv-hoitoja ei ollut 🤷 Onko meistä tullut lumihiutaleita? 

Niinpä. Eikä kukaan ole luvannut ikuista nuoruutta. Aiemmat sukupolvet eivät tainneet sellaista edes odottaakaan. Nyt on jotenkin kumma ja hoidettava juttu jos iän myötä alkaa tulla jotain pieniä vaivoja. Ennen siihenkin kai suhtauduttiin rennommin kun ei muutakaan voitu. 

Mistä tiedät, että miten rennosti suhtauduttiin? Kyllä ihmisillä oli ennenkin mt-ongelmia, kipuja ja v-tusta.

Eihän ihmiset tietenkään sen terveempiä olleet kuin nytkään. Mutta tuntuu siltä, että joillakin on kovin epärealistisia kuvitelmia. Kun ihminen vanhenee, hän vanhenee lääkityksistä huolimatta. 

Ap puhui apeasta mielestä eikä vanhenemisesta.

Apea mielikin voi kuulua vanhenemisoireisiin. Kukapa sitä enää riemusta kiljuisi kun vuosi toisensa jälkeen pamahtaa mittariin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää, että menopaussi on ohi? 

Menopaussi on ajan hetki, jolloin todetaan kuukaukisten loppuneen (olleen poissa 12 kk).

Vierailija kirjoitti:

En käsitä, miksi ihmiset eivät hae apua pahoihin vaihdevuosioireisiin.

Jos ap:lla olisi huono näkö, niin kai hän hankkisi lasit? Jos olisi allergiaa, kai hän käyttäisi antihistamiinia? 

Koska hormonikorvaushoito lisää tietyille ihmisille riskiä veritulppiin ja rintasyöpään. Hormonikorvaushoitokin on joskus lopetettava ja helpompi ne oireet on kestää nuorempana kuin vanhempana. Terveet elämäntavat auttaa paljon ja niiden korjaaminen on aina hyväksi vs keinotekoiset lääkkeet. 

Jokaisen oma päätös tilanteensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua miten meidän äidit, äidinäidit ja tätä vanhemmat sukupolvet ovat pärjänneet kun mitään vv-hoitoja ei ollut 🤷 Onko meistä tullut lumihiutaleita? 

Niinpä. Eikä kukaan ole luvannut ikuista nuoruutta. Aiemmat sukupolvet eivät tainneet sellaista edes odottaakaan. Nyt on jotenkin kumma ja hoidettava juttu jos iän myötä alkaa tulla jotain pieniä vaivoja. Ennen siihenkin kai suhtauduttiin rennommin kun ei muutakaan voitu. 

Mistä tiedät, että miten rennosti suhtauduttiin? Kyllä ihmisillä oli ennenkin mt-ongelmia, kipuja ja v-tusta.

Eihän ihmiset tietenkään sen terveempiä olleet kuin nytkään. Mutta tuntuu siltä, että joillakin on kovin epärealistisia kuvitelmia. Kun ihminen vanhenee, hän vanhenee lääkityksistä huolimatta. 

Ap puhui apeasta mielestä eikä vanhenemisesta.

Apea mielikin voi kuulua vanhenemisoireisiin. Kukapa sitä enää riemusta kiljuisi kun vuosi toisensa jälkeen pamahtaa mittariin.

Joo, mutta se on erilaista kuin itkuherkkyys ja tunteiden heittely.

Ap. Luuletko että  kaikille naiselle maailmaa jäänyt henkinen pahaolo loppuiäksi kun kuukautiset loppu ????  Sinulaiselle en viitti edes vastata mitään. 

Onko oikeasti niin, että limakalvojen oheneminen/kuivuminen on niin harvinainen oire, että kukaan mainitse sitä täälläkään?

Vierailija kirjoitti:

Ap. Luuletko että  kaikille naiselle maailmaa jäänyt henkinen pahaolo loppuiäksi kun kuukautiset loppu ????  Sinulaiselle en viitti edes vastata mitään. 

Olipa kypsää kommentointia, huoh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua miten meidän äidit, äidinäidit ja tätä vanhemmat sukupolvet ovat pärjänneet kun mitään vv-hoitoja ei ollut 🤷 Onko meistä tullut lumihiutaleita? 

Niinpä. Eikä kukaan ole luvannut ikuista nuoruutta. Aiemmat sukupolvet eivät tainneet sellaista edes odottaakaan. Nyt on jotenkin kumma ja hoidettava juttu jos iän myötä alkaa tulla jotain pieniä vaivoja. Ennen siihenkin kai suhtauduttiin rennommin kun ei muutakaan voitu. 

Kukaan ei voi "ottaa rennosti" jos kylvet yöt heissä,ja päivällä hiki valuu pitkin kehoa kuumissa aalloissa. Et käytännössä nuku koskaan koska monta kertaa tunnissa tulevat kuumat aallot pitävät siitä huolen. Alapää on kuin tulessa ja tuntuu, että pissa tulehdus on aina päällä, vaikka ei olekaan. Kaikki ottaa rattiin ja ahdistaa.

Toki joskus ihmiset ehti kuolla ennen vaihdevuosien niin ei niistä tarvinnut kärsiä 

Ja kuten tästäkin ketjusta on saanut lukea, monet on niin onnellisia, ettei mitään oireita ole tullut.

Mutta heidän on turha tulla sanomaan, että kun hän elät terveellisesti ja liikut niin vaivat häviää. Ei häviä, ei huonokuuloinen, tai likinököinenkään parane sillä, että syö terveellisesti ja liikkuu. Vaihdevuodevsivat ei noilla konsteilla parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua miten meidän äidit, äidinäidit ja tätä vanhemmat sukupolvet ovat pärjänneet kun mitään vv-hoitoja ei ollut 🤷 Onko meistä tullut lumihiutaleita? 

Niinpä. Eikä kukaan ole luvannut ikuista nuoruutta. Aiemmat sukupolvet eivät tainneet sellaista edes odottaakaan. Nyt on jotenkin kumma ja hoidettava juttu jos iän myötä alkaa tulla jotain pieniä vaivoja. Ennen siihenkin kai suhtauduttiin rennommin kun ei muutakaan voitu. 

Kukaan ei voi "ottaa rennosti" jos kylvet yöt heissä,ja päivällä hiki valuu pitkin kehoa kuumissa aalloissa. Et käytännössä nuku koskaan koska monta kertaa tunnissa tulevat kuumat aallot pitävät siitä huolen. Alapää on kuin tulessa ja tuntuu, että pissa tulehdus on aina päällä, vaikka ei olekaan. Kaikki ottaa rattiin ja ahdistaa.

Toki joskus ihmiset ehti kuolla ennen vaihdevuosien niin ei niistä tarvinnut kärsiä 

Ja kuten tästäkin ketjusta on saanut lukea, monet on niin onnellisia, ettei mitään oireita ole tullut.

Mutta heidän on turha tulla sanomaan, että kun hän elät terveellisesti ja liikut niin vaivat häviää. Ei häviä, ei huonokuuloinen, tai likinököinenkään parane sillä, että syö terveellisesti ja liikkuu. Vaihdevuodevsivat ei noilla konsteilla parane.

Liikunta auttaa jonkin veran kuumiin aaltoihin itselläni. Pahin oire on kyllä limakalvojen oheneminen/kuivuminen.

Muistan miten mietin esivaihdevuosissa, että tämähän on elämän parasta aikaa, ja mietin, että pelkäsinkö vaihdevuosia sittenkin turhaan? Se hauska hiipui sitten, kun päöstiin oikeasti lähemmäs menopaussia. Varmaan tässä adaptoituu, mutta tiedostaa senkin, että koko kroppa kaipaa enemmän huolenpitoa, hyviä elämäntapoja ja ehkä sitä hkh:ta - koko loppuelämän. 

Asenne vaikuttaa mutta jos on kymmenen vuotta kärsinyt oireista ja helpotusta ei ole tullut niin kyllä se käy mielen ja kehon päälle. Ei ap tai moni muukaan ikuisen nuoruuden perässä ole. Monilla on varmaan sekin että jos oireet alkavat suht nuorena niin niitä ei kukaan tunnista vaihdevuosioireiksi. Pissatulehdukset, nivelkivut, pahoinvointi, itkuisuus, jos menkat on aina olleet epäsäännölliset ja runsaat niin ei huomaa merkittävää eroa. Mulla tuli hikoilu vasta viimeisenä, menkat ehti jäädä pois jo (laitettiin stressin ja laihuuden piikkiin) ja limakalvot oli "normaalit" ihan viime kuukausiin asti. 

Joten tulin oikeasti tänne lukemaan myös muiden (hankalista) kokemuksista ja mistä apua on saatu. 

Vierailija kirjoitti:

Asenne vaikuttaa mutta jos on kymmenen vuotta kärsinyt oireista ja helpotusta ei ole tullut niin kyllä se käy mielen ja kehon päälle. Ei ap tai moni muukaan ikuisen nuoruuden perässä ole. Monilla on varmaan sekin että jos oireet alkavat suht nuorena niin niitä ei kukaan tunnista vaihdevuosioireiksi. Pissatulehdukset, nivelkivut, pahoinvointi, itkuisuus, jos menkat on aina olleet epäsäännölliset ja runsaat niin ei huomaa merkittävää eroa. Mulla tuli hikoilu vasta viimeisenä, menkat ehti jäädä pois jo (laitettiin stressin ja laihuuden piikkiin) ja limakalvot oli "normaalit" ihan viime kuukausiin asti. 

Joten tulin oikeasti tänne lukemaan myös muiden (hankalista) kokemuksista ja mistä apua on saatu. 

Tämä. Itselläni on ollut aina hormomien kanssa vaikeaa, aivan hirveät PMS-oireet eikä mitään mahdollisuuksia käyttää esim. e-pillereitä. Ei ole siis yllättävää, että nyt joko menopaussin jälkeinen tilanne itsessään tai sitten hkh aiheuttaa mielialan laskua.

AP

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti niin, että limakalvojen oheneminen/kuivuminen on niin harvinainen oire, että kukaan mainitse sitä täälläkään?

Ei varmaan mutta ei kaikesta viitsi ruikuttaa. Tai mä en ainakaan viitsi. Saan sen korjattua syömällä monipuolisesti ja erityisesti rasvaista raejuustoa ja huolehdin myös C-vitamiinin saannista. Ja toivon, että elimistöni ajan kanssa oppii olemaan niin, ettei se enää ole ongelma.

Olen huomannut, että vanhemmiten tulee kaikenlaista vaivaa eikä kaikki liity mitenkään hormonitoimintaan ja vaihdevuosiin. Kuulokin heikkenee ja näkö ja sellaiset huolettaa enemmän. Nukun sen mitä saan nukuttua ja jumppaan ja ulkoilen sekä yritän syödä monipuolisesti. Siinä mun ohjeet itselleni fyysisen hyvinvoinnin osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenne vaikuttaa mutta jos on kymmenen vuotta kärsinyt oireista ja helpotusta ei ole tullut niin kyllä se käy mielen ja kehon päälle. Ei ap tai moni muukaan ikuisen nuoruuden perässä ole. Monilla on varmaan sekin että jos oireet alkavat suht nuorena niin niitä ei kukaan tunnista vaihdevuosioireiksi. Pissatulehdukset, nivelkivut, pahoinvointi, itkuisuus, jos menkat on aina olleet epäsäännölliset ja runsaat niin ei huomaa merkittävää eroa. Mulla tuli hikoilu vasta viimeisenä, menkat ehti jäädä pois jo (laitettiin stressin ja laihuuden piikkiin) ja limakalvot oli "normaalit" ihan viime kuukausiin asti. 

Joten tulin oikeasti tänne lukemaan myös muiden (hankalista) kokemuksista ja mistä apua on saatu. 

Tämä. Itselläni on ollut aina hormomien kanssa vaikeaa, aivan hirveät PMS-oireet eikä mitään mahdollisuuksia käyttää esim. e-pillereitä. Ei ole siis yllättävää, että nyt joko menopaussin jälkeinen tilanne itsessään tai sitten hkh aiheuttaa mielialan laskua.

AP

Olikohan Terveystalon sivuilta kun kävin lukemassa että jos on ollut vaikeat pms-oireet niin saattavat ennakoida vaikeita vaihdevuosia? Toki tässäkin varmaan ihmisen fysiikka ja mieliala vaikuttaa mutta ei ole yksiselitteistä. Minkä ihminen geeneilleen mahtaa ja jos on lyhyt kierto (21-23 pv) teinistä asti niin sitä on "luonnotonta" yrittää pillereillä venyttää. Joku voi saada apua, kaikki eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti niin, että limakalvojen oheneminen/kuivuminen on niin harvinainen oire, että kukaan mainitse sitä täälläkään?

Tai tämän oireen tuleminen ihan viimeisenä? Pissatulehduskierre ja nivelkivut tulivat jo 40+ iässä, laitettiin aivan muiden juttujen piikkiin. Nyt ikää siis 50+ ja vasta nyt, toki jollakin voi tulla vasta 60+ ikäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti niin, että limakalvojen oheneminen/kuivuminen on niin harvinainen oire, että kukaan mainitse sitä täälläkään?

Tai tämän oireen tuleminen ihan viimeisenä? Pissatulehduskierre ja nivelkivut tulivat jo 40+ iässä, laitettiin aivan muiden juttujen piikkiin. Nyt ikää siis 50+ ja vasta nyt, toki jollakin voi tulla vasta 60+ ikäisenä. 

Mä luulen, että se oire voi olla niitä viimeisiä. Ainakin mulla on sen laatuista vaivaa vasta nyt kuudenkympin korvilla. Oli myös vähän ennen viittäkymppiä mutta se meni nopeasti ohi enkä käyttänyt mitään lääkkeitä. Oletan, että se voi helpottaa ja mennä ajan kanssa ohi nytkin. Apteekista saa kuitenkin monenlaista hormonitonta voidetta.