Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko menopaussin jälkeen enää koskaan hyvä olo henkisesti?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miksi ihmiset eivät hae apua pahoihin vaihdevuosioireisiin.
Jos ap:lla olisi huono näkö, niin kai hän hankkisi lasit? Jos olisi allergiaa, kai hän käyttäisi antihistamiinia?
Koska hormonikorvaushoito lisää tietyille ihmisille riskiä veritulppiin ja rintasyöpään. Hormonikorvaushoitokin on joskus lopetettava ja helpompi ne oireet on kestää nuorempana kuin vanhempana. Terveet elämäntavat auttaa paljon ja niiden korjaaminen on aina hyväksi vs keinotekoiset lääkkeet.
Jokaisen oma päätös tilanteensa mukaan.
Siksi kannattaa ottaa/pyytää resepti ihon kautta annosteltaviin. Tableteissa on hieman isompi riski.
Ihon kautta annosteltavissa eli laastareissa ja voiteissa rintasyöpä- ja veritulppariski ei ole suurempi kuin verrokkiryhmissä. Myöskään tablettihoidon riskit eivät ole sellaisia, kuin sen ison jenkkiläisen hormonitutkimuksen perusteella arvioitiin. Sen tutkimuksen tulkinnassa tapahtui virhe, mutta virhetulkinnan oikaiseminen tuntuu kestävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mistä puhut! Itse elän juuri nyt elämäni parasta aikaa. Olen lempeä ja ystävällinen, mutta tarvittaessa napakka. Nuorempana elämä oli yhtä vuoristorataa pms-oireineen. Ne helpottivat sitten, kun lisäsin laastarin ihooni kiinni. Suosittelen sitä myös sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenne vaikuttaa mutta jos on kymmenen vuotta kärsinyt oireista ja helpotusta ei ole tullut niin kyllä se käy mielen ja kehon päälle. Ei ap tai moni muukaan ikuisen nuoruuden perässä ole. Monilla on varmaan sekin että jos oireet alkavat suht nuorena niin niitä ei kukaan tunnista vaihdevuosioireiksi. Pissatulehdukset, nivelkivut, pahoinvointi, itkuisuus, jos menkat on aina olleet epäsäännölliset ja runsaat niin ei huomaa merkittävää eroa. Mulla tuli hikoilu vasta viimeisenä, menkat ehti jäädä pois jo (laitettiin stressin ja laihuuden piikkiin) ja limakalvot oli "normaalit" ihan viime kuukausiin asti.
Joten tulin oikeasti tänne lukemaan myös muiden (hankalista) kokemuksista ja mistä apua on saatu.
Tämä. Itselläni on ollut aina hormomien kanssa vaikeaa, aivan hirveät PMS-oireet eikä mitään mahdollisuuksia käyttää esim. e-pillereitä. Ei ole siis yllättävää, että nyt joko menopaussin jälkeinen tilanne itsessään tai sitten hkh aiheuttaa mielialan laskua.
AP
Olikohan Terveystalon sivuilta kun kävin lukemassa että jos on ollut vaikeat pms-oireet niin saattavat ennakoida vaikeita vaihdevuosia? Toki tässäkin varmaan ihmisen fysiikka ja mieliala vaikuttaa mutta ei ole yksiselitteistä. Minkä ihminen geeneilleen mahtaa ja jos on lyhyt kierto (21-23 pv) teinistä asti niin sitä on "luonnotonta" yrittää pillereillä venyttää. Joku voi saada apua, kaikki eivät.
Joo, minulle taisi gyne sanoa aikanaan, kun valitin helvetillisiä pms-oireita, että tulet varmaan kärsimään vaihdevuosissasi. Ja tätä pelkäsin yli kaiken. Toisin kävi, hormonikorvauhoito pitää hormonitasapainon tasaisena ja olen aivan käsittämättömän kärsivällinen ja yställinen nykyään. Ei tietoakaan mistään helvetillisistä vuoristoradoista, joita oli aina viikko kuukaudesta ennen menkkoja. Kannattaa koittaa sitä hormonikorvaushoitoa, jos se ei sovikaan, niin sitten sen voi lopettaa.
Elämä on parasta yli 50-kymppisenä, kuumista aalloista selvisin geelillä, jota käytin pari vuotta. Miksi tehdä asiasta kauhea ongelma, naiset ovat eläneet ilman mitään korvaushoitoa kautta aikojen. Eikö ole muuta tekemistä kuin käpertyä ongelmaan ja tehdä siitä elämä riesa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenne vaikuttaa mutta jos on kymmenen vuotta kärsinyt oireista ja helpotusta ei ole tullut niin kyllä se käy mielen ja kehon päälle. Ei ap tai moni muukaan ikuisen nuoruuden perässä ole. Monilla on varmaan sekin että jos oireet alkavat suht nuorena niin niitä ei kukaan tunnista vaihdevuosioireiksi. Pissatulehdukset, nivelkivut, pahoinvointi, itkuisuus, jos menkat on aina olleet epäsäännölliset ja runsaat niin ei huomaa merkittävää eroa. Mulla tuli hikoilu vasta viimeisenä, menkat ehti jäädä pois jo (laitettiin stressin ja laihuuden piikkiin) ja limakalvot oli "normaalit" ihan viime kuukausiin asti.
Joten tulin oikeasti tänne lukemaan myös muiden (hankalista) kokemuksista ja mistä apua on saatu.
Tämä. Itselläni on ollut aina hormomien kanssa vaikeaa, aivan hirveät PMS-oireet eikä mitään mahdollisuuksia käyttää esim. e-pillereitä. Ei ole siis yllättävää, että nyt joko menopaussin jälkeinen tilanne itsessään tai sitten hkh aiheuttaa mielialan laskua.
AP
Olikohan Terveystalon sivuilta kun kävin lukemassa että jos on ollut vaikeat pms-oireet niin saattavat ennakoida vaikeita vaihdevuosia? Toki tässäkin varmaan ihmisen fysiikka ja mieliala vaikuttaa mutta ei ole yksiselitteistä. Minkä ihminen geeneilleen mahtaa ja jos on lyhyt kierto (21-23 pv) teinistä asti niin sitä on "luonnotonta" yrittää pillereillä venyttää. Joku voi saada apua, kaikki eivät.
Joo, minulle taisi gyne sanoa aikanaan, kun valitin helvetillisiä pms-oireita, että tulet varmaan kärsimään vaihdevuosissasi. Ja tätä pelkäsin yli kaiken. Toisin kävi, hormonikorvauhoito pitää hormonitasapainon tasaisena ja olen aivan käsittämättömän kärsivällinen ja yställinen nykyään. Ei tietoakaan mistään helvetillisistä vuoristoradoista, joita oli aina viikko kuukaudesta ennen menkkoja. Kannattaa koittaa sitä hormonikorvaushoitoa, jos se ei sovikaan, niin sitten sen voi lopettaa.
No mulla nimenomaan on hkh. En tiedä käytänkö liian vähän estrogeeliä, mutta aina kun vedän terolut-kuurin olen ahdistunut/masentunut pari viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on parasta yli 50-kymppisenä, kuumista aalloista selvisin geelillä, jota käytin pari vuotta. Miksi tehdä asiasta kauhea ongelma, naiset ovat eläneet ilman mitään korvaushoitoa kautta aikojen. Eikö ole muuta tekemistä kuin käpertyä ongelmaan ja tehdä siitä elämä riesa.
Olipa epäempaattinen teksti! Vaikka itse voisit hyvin kaikki muut eivät välttämättä voi, eikä se oli mitään tietoista ongelman tekemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En noteerannut mitään menopaussia, minulla on sama olo kuin koko elämäni ajan. Myönteinen suhde itseeni ja ympäristööni.
Minä tulin nyt tähän ketjuun kertomaan, että minulla ei ole keuhkosyöpää.
Ei voi kellään muullakaan siis olla!
Eihän tuo mitään. Mä en tarvii viiskymppisenä lukulaseja, aattele. Jotakin oon varmaan tehnyt oikein muihin verrattuna-
Sää oot niin paljon parempi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mistä puhut! Itse elän juuri nyt elämäni parasta aikaa. Olen lempeä ja ystävällinen, mutta tarvittaessa napakka. Nuorempana elämä oli yhtä vuoristorataa pms-oireineen. Ne helpottivat sitten, kun lisäsin laastarin ihooni kiinni. Suosittelen sitä myös sinulle!
Samat kokemukset. Pahinta oli hormonioireiden suhteen hieman päälle nelikymppisenä, ei enää viisikymppisenä. Nyt nukun sikeästi ja kun ymmärsin oikeiden syömisten merkityksen niin arvelenpa tästä vähän laihtuvani, siitä on sitten kiva lisätä liikuntaa. Eli odotan innolla tulevia vuosia. Elämä on tyynen tasaista, en ole koskaan ollut erityisen herkkä itkemään mutta nyt vielä vähemmän. Kaikkea draamaa olen jo pidempään vältellyt.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miksi ihmiset eivät hae apua pahoihin vaihdevuosioireisiin.
Jos ap:lla olisi huono näkö, niin kai hän hankkisi lasit? Jos olisi allergiaa, kai hän käyttäisi antihistamiinia?
Mulla ei ole varmaan ollut niitä ihan pahimman luokan oireita, mutta valitsin olla ilman hormonikorvaushoitoa, koska näen sen jollain tavalla vain ongelman siirtämisenä tulevaisuuteen. Luin korona-aikana erään yli 70-vuotiaan naispuolisen henkilön haastattelun, ja hän oli tuolloin aivan pulassa vaihdevuosioireiden kanssa, koska hormonivalmisteet olivat apteekeista loppu.
Päätin, että yritän mennä oireiden läpi ilman hormonivalmisteita, koska olen nyt hyväkuntoinen ja jaksan ottaa ne vastaan. En halua ottaa niitä vastaan vanhana ja huonompikuntoisena. Sitä paitsi olen aina ollut huono nukkuja, joten olen oppinut sen kanssa elämään.
Kolme vuotta se ralli kesti ja nyt alkaa olla ohi. Tällä hetkellä ainakin sanoisin, että kyllä kannatti. Keho tuntuu palautuvan entiselleen, nivelkivut ja turvotus ovat käytännössä poistuneet ja urheilu maittaa jälleen. Kuumat aallotkin ovat enää vain pieniä lehahduksia, jotka menevät nopeasti ohi.
n54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sitä ja tätä tuota vaivaivaa, itken ja pienen ja potkin....kokeillut kaikki lääkkeet eikä mikään auta... voi tätä räkimistä ja kurjuutta tämän perseeni kanssa. Ekö mulla ookkin ihan kauheeetaaa ja kamamalaaaaa....... 😭😭😭😭🤭🤭🤭🤭
Mikäs incellin persettä vaivaa?
Minä sain menkat 12-vuotiaana ja lopullisesti loppuivat vasta 54-55 -vuotiaana. Mikä helpotus ja onni. En tarvinnut mitään hormonikorvaushoitojakaan. Varmaan siksi, että loppuvaihe oli pitkä.
.Ja hankin vain yhden lapsen. Luojalle tiedoksi, että riittäisi 20 vuottakin noita riesoja. Sarjakohdunvuokraajia löytyy, jos on tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on nyt 52-vuotiaana, vuosi menopaussista, henkisesti parempi olo kuin koskaan. En kokenut kuukautisaikanakaan, että mulla olisi ollut erityisen vaikeita PMS- tai muita oireita, mutta sitten kun se loppui se kierto, niin sitten tajusi miten ihana rauha on, kun hormonit ei enää heittele ääripäistä toiseen kierron mukana. Nyt minusta on tullut sellainen tasainen, rauhallinen ja rationaalinen ihminen, mitä aina toivoin olevani, mutta en ollut.
Vaihdevuosiprosessista (luomuna) pääsin suht helpolla muutenkin. Ensin kuukautiskierto lyheni, sitten piteni, sitten lopussa tuli jättivuodot kuukausien välein. Sitten loppui. Jotain heikkoja kuumia aaltoja oli 47-50-vuotiaana, mutta ei häiritseviä. Sinkkuna ei ole seksielämää, joten limakalvojututkaan ei vaivaa.
Vähän veikkaan, että jos on muutenkin tasainen ja ehkä vähemmän intohimoinen luonne, niin selviää menopausdin hormonidropistakin helpommin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrättekö, että toisten oireiden vähättely on aika aggressiivista? Ehkäpä se henkinen tyyneys ei kaikilla ole ihan niin hyvää kuin itse haluaisi ajatella, jos on tarve kyseenalaistaa muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on parasta yli 50-kymppisenä, kuumista aalloista selvisin geelillä, jota käytin pari vuotta. Miksi tehdä asiasta kauhea ongelma, naiset ovat eläneet ilman mitään korvaushoitoa kautta aikojen. Eikö ole muuta tekemistä kuin käpertyä ongelmaan ja tehdä siitä elämä riesa.
Olipa epäempaattinen teksti! Vaikka itse voisit hyvin kaikki muut eivät välttämättä voi, eikä se oli mitään tietoista ongelman tekemista.
Minusta toi edellinen kommentti oli ihan ok vaikka oma elämäni ei ole parasta tässä iässä ollutkaan. Mä kuitenkin tykkään myös ajatella myönteisesti. En ole vielä tarvinnut hormoneja ja ilman ajattelin pärjätä näillä näkymin. Kun kerran keho sanoo, että hormonit on loppu nyt niin mikä minä olen haraamaan vastaan. Ei vaihdevuodet ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on parasta yli 50-kymppisenä, kuumista aalloista selvisin geelillä, jota käytin pari vuotta. Miksi tehdä asiasta kauhea ongelma, naiset ovat eläneet ilman mitään korvaushoitoa kautta aikojen. Eikö ole muuta tekemistä kuin käpertyä ongelmaan ja tehdä siitä elämä riesa.
Olipa epäempaattinen teksti! Vaikka itse voisit hyvin kaikki muut eivät välttämättä voi, eikä se oli mitään tietoista ongelman tekemista.
Minusta toi edellinen kommentti oli ihan ok vaikka oma elämäni ei ole parasta tässä iässä ollutkaan. Mä kuitenkin tykkään myös ajatella myönteisesti. En ole vielä tarvinnut hormoneja ja ilman ajattelin pärjätä näillä näkymin. Kun kerran keho sanoo, että hormonit on loppu nyt niin mikä minä olen haraamaan vastaan. Ei vaihdevuodet ole sairaus.
No ei se ole ok puhua toisen vaivoista kuin ne olisi "tehty ongelma". Osa on herkkiä hormoniheilahteluilke ihan oikeasti, ja mm. hirveälle pms:lleon diagnoosejakin. Ei se olekeksittyä jos olo on henkisesti vaan koko ajan kuin laskuhumalassa.
Naisena oleminen on yhtä kärsimystä.
Te, joilla on ollut vaikeaa nimenomaan mielialan kanssa. Mistä saitte apua? Auttaako iso annos estrogeenia?
Syökää puolukkaa. Se auttaa vaihdevuosivaivoihin. Nyt sitä on saatavilla tuoreenakin. Googlasin aihetta ja useat suosittelevat sitä. Myös joku puolukkamehu ja -mehukeittokin auttaa.
Alue: Aihe vapaa
Estradioli (muistaakseni) on elimistön oma tuote ja sitä on syömässäni tabletissa.