Lue keskustelun säännöt.
Onko menopaussin jälkeen enää koskaan hyvä olo henkisesti?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hormoneja voi loputtomiin syödä. Eikä minusta vaihdevuosia tarvitse "hoitaa". Ei sen pitäisi sairaus olla.
Se aiheuttaa kohonneen riskin osteoporoosille, sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle jne. Kannattaa reippaasti vaan ottaa, jos ei ole erityisiä esteitä.
Ei kannata jos ei ole pakottavaa tarvetta. Söin nuorena ihan riirtävästi hormoneja. Enää ei huvita. Se on lääketehtailijoiden hyöty, että naiset lappaa hormoneja menemään vaikka ilmankin pärjää.
Kukaan ei pakota sinua käyttämään hormonikorvaushoitoa.
Aika ikävää, että yrität estää muita naisia käyttämästä, vaikka he kokevat, että eivät pärjää ilman.
Miten mä sen edes teoreettisesti voisin estää? Vai kiellätkö minua sanomasta oman mielipiteeni ja kokemukseni?
Senkus syötte. Ei se mua henk. koht. haittaa tippaakaan. Mä en halua lisätä minkään syövän riskiä itselläni ja siksi en syö. Olen varma, että elimistöni pystyy pärjäämään ilman hormonejakin ja korjaamaan ajan kanssa tilanteen, niin että vaihdevuosienkin jälkeen voi elää. Näin on pakkokin olla koska naisia on ennenkin elänyt vanhoiksi ja ovat olleet vahvoja ja pärjääviä.
Entisaikaan vanhemmat naiset eivät voineet hyvin vaan kärsivät vaihevuosioireista. Hirveää kun asiaa ajattelee. Kaikki vanha ei ole sama kuin hyvä. Synnytyskin oli naisten yleisin kuolinsyy ennen modernia lääketiedettä ja melko tuskaisaa siellä saunanlauteilla. Ei mennyttä kannata glorifioida.
Suuri osa sukuni naisista on pystynyt elämään toimintakuntoisina 90-vuotiaiksi asti ja ylikin ilman hormoneja. Se riittää mulle kannustimeksi ja esimerkiksi.
Sama. Oma äiti nyt 80 ja erittäin hyväkuntoinen ja aktiivinen vieläkin. Ihan ilman syömättä hormoneita missään vaiheessa. En itsekään suostu syömään, vaikka eräs hormonimainokselta kuulostanut gyne yritti niitä kovin tuputtaa. Siis vaikkei mulla edes ollut muita oireita kuin epäsäännölliset kuukautiset, mikä oli minusta ihan harmitonta ja normaalia 48-50 v iässä.
Nämä on näitä "äitinkin pärjäsi hyvin"-juttuja, joihin kannattaa suhtautua varauksella.
Minulla on yksi sairaus, joka haittaa elämänlaatua ihan kunnolla. Sitä ei kuitenkaan huomaa päälle päin, enkä siitä valita lapselleni, koska en halua hänen murehtivan
Yksi tuttava (lääkäri kaiken lisäksi!) sitten alkoi paasata, miten tämä on ihan harmiton sairaus, eikä haittaa elämänlaatua yhtään, että hänen äidillään oli sama, eikä hänelläkään haitannut mitään.
Juu ei varmaan haitannut, kattia kanssa. Kaikkea ne ihmiset uskovatkin äideistään ja henkilö oli lääkäri todellakin kaiken lisäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
välillä tuntuu että happi loppuu, kuuluuko tämäkin näihin oireisiin, ei mitään paniikkikohtauksia vaan ihan kuin olisi unohtanut hengittää. en ihmettele että moni sekoaa tässä iässä.
Luultavasti sinulla on vaan lihaskireyttä rintakehässä.
Itselläni ei kyllä ole ollut muita henkisiä vaihdevuosioireita kuin se, etten piittaa enää vittujakaan mistään. Siis hyvällä tavalla. Ennen olin neuroottinen mikromanageroija ja koko ajan huolissani, nyt en vaan enää viitsi. En ole ikinä ollut näin tasapainoinen ja tyytyväinen.
Fibromyalgia ja migreenit oli pahana kun vuotohäiriöt alkoi, mutta sekin on tasaantunut kun sain migreeniin estolääkityksen joka kaikkien yllätykseksi auttoi fibroonkin.
Ai niin, painokin putosi ihan itsekseen pienestä ylipainosta nornaalipainoon, varmaam tosiaan kun en stressaa enää mistään.
Kerron tämän vain rohkaistakseni nuorempia naisia, että se menopaussihomma ei ole kaikilla mitenkään kamalaa vaan elämä voi olla tosi hyvää.
Oletko nyt siis ohittanut menopaussin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä samaa. Vuosien kituuttamisen jälkeen oli vähän parempi vaihe, nyt taas yöunet todella katkonaiset ja hikoiluttaa niin että ei meinaa kestää, lakanat lähes märät. Ahdistaa koko ajan ja voin huonosti, nivelet kipeät ja turvottaa. En juo, en polta, ulkoilen lähes päivittäin ja olen laiha, ei säännöllisiä lääkityksiä. Vatsa välillä kovalla, välillä löysällä, keliakia-verikoe otettu kolmesti ja tullut negatiivisena takaisin.
Loppusumma on varmaan tuhansia euroja jos tätä alkaa yksityisellä tutkimaan. Julkisella katsotaan pvk, vedotaan käypähoitoon ja tuputetaan masennuslääkkeitä. Been there, done that.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan!
Miksi et kokeilisi hormonikorvaushoitoa? Voihan sen lopettaa, jos ei auta. Minulla se parsnsi kaikki oireet kahdessa viikossa. Kövin sitä ennen monilla eri lääkäreillä ja reumatutkimuksissa jne ja rahaakin niihin paloi turhaan, kun se oikea syy kaikkien oireiden taustalla oli vaihdevuodet.
Aloin jo tätä googlaamaan, meinaa oikeasti hermo palaa väsymykseen, tunnin välein heräilyyn ja koko kierteeseen.
Onko kilpirauhasarvot tutkittu. Väsymys voi johtua vajaatoiminnasta.
Itsellä yllättäen inhottavin oire on aivosumu. Ei meinaa pystyä tekemään työtään, joka on keskittymistä vaativaa ajattelutyötä.. Ajatus harhailee, ei pysy kasassa, looginen ajattelu ei onnistu. Minä en saa edes käyttää hormonikorvaushoitoa terveydellisistä syistä, joten pakko vaan katsoa meneekö niin pahaksi että tulee potkut töistä. Toisaalta netistä luin, ettei se hormonikorvaushoito välttämättä edes auttaisi juuri aivosumuoireeseen, ja että sen pitäisi olla ohimenevä - sitä ohi menemistä tässä odottelen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä yllättäen inhottavin oire on aivosumu. Ei meinaa pystyä tekemään työtään, joka on keskittymistä vaativaa ajattelutyötä.. Ajatus harhailee, ei pysy kasassa, looginen ajattelu ei onnistu. Minä en saa edes käyttää hormonikorvaushoitoa terveydellisistä syistä, joten pakko vaan katsoa meneekö niin pahaksi että tulee potkut töistä. Toisaalta netistä luin, ettei se hormonikorvaushoito välttämättä edes auttaisi juuri aivosumuoireeseen, ja että sen pitäisi olla ohimenevä - sitä ohi menemistä tässä odottelen.
Anteeksi nyt, mutta kuulostaa järkyttävälle. Ei pidä alistua tähän "se on naisen osa"- tyyppiseen alistamiseen, että kun edelliset sukupolvetkaan eivät käyttäneet hormonikorvaushoitoa.
Oletko nyt ihan varma, ettet voi sitä käyttää? Moni lääkäri ei ole päivittänyt tietojaan nykyaikaan.
Luo Maija Kajas-nimisen gynekologin kirja vaihevuosista, siinä on paljon uutta tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä yllättäen inhottavin oire on aivosumu. Ei meinaa pystyä tekemään työtään, joka on keskittymistä vaativaa ajattelutyötä.. Ajatus harhailee, ei pysy kasassa, looginen ajattelu ei onnistu. Minä en saa edes käyttää hormonikorvaushoitoa terveydellisistä syistä, joten pakko vaan katsoa meneekö niin pahaksi että tulee potkut töistä. Toisaalta netistä luin, ettei se hormonikorvaushoito välttämättä edes auttaisi juuri aivosumuoireeseen, ja että sen pitäisi olla ohimenevä - sitä ohi menemistä tässä odottelen.
Mä kuulun niihin, joilla ei ole auttanut. Mulla on (oli) vaikeat vaihdevuosioireet, koko setti sekä mentaalisia että fyysisiä oireita. Muut ovat kurissa (limakalvot, uni, sydän, nivelet, mieliala jne) mutta jäin (ainakin toistaiseksi) idiootiksi, pätkii siis edelleen ihan älyttömästi ja muisti on kuin kultakalalla. En aja autoa ihan syystä. Töissä suoriudun, koska duunarinhomma tulee selkäytimestä silloinkin, kun aivoihin ei saa yhteyttä. Siltä se tuntuu. Äidin mukaan menee ohi, sitä odotellessa.
Pelkäsin menopaussia, enkä selvästi turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tätäavausta alapeukutti? Vielä menopaussia saavuttamattomat vai urheasti ilman hormoneja selvinneet?
Voit olla ihan mitä mieltä haluat, mutta enpä ole yli 50-vuotiaana enää synnyttämässä mitään enkä hirveästi kaipaa mitään mielialan vaihteluja. Paras ratkaisu minun kohdallani. Kärsin järjettömistä kuukautisvuodoista joka toinen kuukausi, en voinut mennä mihinkään, kun sekä tampooniettä pikkuhousunsuoja oli vaihedettava alle tunnin välein tai veret valui raisiä pitkin. Yritä siinä olla onnellinen.