Teinipojan ylipaino, pitäisikö puuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin nyt monen neuvosta vaarin ja sanoin teinille asiasta. Kysyin, että paljonko painat ja kun teini ei tiennyt, pyysin häntä käydä mittaamassa. Vaa’alla lukema näytti 93 kiloa, joka suoraan sanoen järkytti minut. Aiempi 85 kiloa oli perustunut aikaisempaan teinin omaan keväällä antamaan arvioon (oli pitänyt kysyä ihan käytännön syistä) eli tilanne onkin vielä pahempi. No mutta kuitenkin, sanoin sitten suoraan, että tuo alkaa olemaan todella korkea luku ja kysyin, etteikö itse tajua kuinka paljon on lihonut ja ettei ole enää todellakaan normaalipainoinen, vaan selkeästi lihava.

 

Reaktio oli valitettavasti varsin välinpitämätön: ei pitänyt painonnousua tai painoaan pahana ja sanoi, että voi oikein hyvin eikä koe tarvetta laihduttaa. Annoin sitten asian olla ja totesin, että tärkeintä on tietenkin terveys ja se, että on hyvä olo, ei mikään muu. Kuitenkin keskustelun jälkeenkin näin teinin sipsipussi kädessään. 

En tiedä pitäisikö vielä koittaa keskustella uudelleen ja sanoa vielä suoremmin esim. nostamalla esim. esiin pieneksi jääneet vaatteet, hurjan näköinen kasvukäyräkehitys tai ihan fyysiset muutokset, kuten tuo kaksari, pyöreä ja pehmeä maha sekä jenkkakahvat. Jotenkin ajattelen, että jos ei nyt  auttanut, pitäisi kai sitten sanoa kovemmin. Otan mielelläni neuvoja vastaan.
 

- ap

Teinisi on virallisesti lihava

Mä en usko, että on hyötyä jos hänellä ei ole mitään motivaatiota laihtumiseen.

Helposti siitä voi tulla semmoinen nalkutuskeskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut?

Ei voi yleistää. Jokaisen vanhemman luulisi teinisä tuntevan niin että tietää miten asiaa lähestyy loukkaamatta. Äitinä tietää Millasta ruokaa perheessä syödään.   Ei täältä kukaan voi ohjeita ladella tuntematta ihmisiä . Aamen.   👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se asian huomaa itsekin. Moni rupee kuntoilemaan vasta yliopistossa eikä opiskelijana ole herkkuihin kauheasti rahaa.

eipä yliopistolaisetkaan mitään erityisen laihoja ole

No eikö ole.   Pälä, pälä pääääääää

Vierailija kirjoitti:

Vie teini puntarille ja käske selittämään, miten kaikki tuo massa tullut. 

Kylläpä on alaarvoinen ja häpäisivät neuvo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin nyt monen neuvosta vaarin ja sanoin teinille asiasta. Kysyin, että paljonko painat ja kun teini ei tiennyt, pyysin häntä käydä mittaamassa. Vaa’alla lukema näytti 93 kiloa, joka suoraan sanoen järkytti minut. Aiempi 85 kiloa oli perustunut aikaisempaan teinin omaan keväällä antamaan arvioon (oli pitänyt kysyä ihan käytännön syistä) eli tilanne onkin vielä pahempi. No mutta kuitenkin, sanoin sitten suoraan, että tuo alkaa olemaan todella korkea luku ja kysyin, etteikö itse tajua kuinka paljon on lihonut ja ettei ole enää todellakaan normaalipainoinen, vaan selkeästi lihava.

 

Reaktio oli valitettavasti varsin välinpitämätön: ei pitänyt painonnousua tai painoaan pahana ja sanoi, että voi oikein hyvin eikä koe tarvetta laihduttaa. Annoin sitten asian olla ja totesin, että tärkeintä on tietenkin terveys ja se, että on hyvä olo, ei mikään muu. Kuitenkin keskustelun jälkeenkin näin teinin sipsipussi kädessään. 

En tiedä pitäisikö vielä koittaa keskustella uudelleen ja sanoa vielä suoremmin esim. nostamalla esim. esiin pieneksi jääneet vaatteet, hurjan näköinen kasvukäyräkehitys tai ihan fyysiset muutokset, kuten tuo kaksari, pyöreä ja pehmeä maha sekä jenkkakahvat. Jotenkin ajattelen, että jos ei nyt  auttanut, pitäisi kai sitten sanoa kovemmin. Otan mielelläni neuvoja vastaan.
 

- ap

Teinisi on virallisesti lihava

Mä en usko, että on hyötyä jos hänellä ei ole mitään motivaatiota laihtumiseen.

 

Helposti siitä voi tulla semmoinen nalkutuskeskustelu.

Nä se on, ei tuon ikäistä voi saada tekemään mitään pelkän käskyn voimalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi Ap!

Minun pojalle kävi juuri noin. 

Hän lopetti joukkueharrastuksensa ja kun kaksi hänen veljeään jatkoivat omia liikuntaharrastuksiaan, niin meillä oli tarjolla aina tosi paljon ruokaa.

 

En tajua, miten olin niin sokea hänen lihomiseensa.

Kerran kun mietittiin hänen tulevia vaatehankintojaan (lukion 2.vuosi) , huomautin, että painoa on tullut näköjään aika paljon. Ostetaanko isompia vaatteita vai tehdäänkö jotain asialle.

Hän sanoi heti, että tehdään. Luulen, että häntäkin oli harmittanut tilanne.

 

Ruokasuunnitelma tehtiin seuraavana päivänä ja hän pudotti jo 2kk 19kg.

 

Tuon ikäinen voi tarvita vähän tönäisyä oikeaan suuntaan

Kiitos kokemuksestasi! Kiinnostaisi kuulla, että miten suoraan asiasta huomautit ja otitko jotain erityistä ”kulmaa” asian esiin nostamiseen? Ja tuo 19kg laihtuminen 2kk:ssa kuulostaa aika hurjalta (tai oikeastaan mahdottomalta), tarkoititko siis 12kk?

- ap

Mä olin kyllä huomannut, että vaatteet ei oikein enää mahdu. Niinkuin kirjoitin, niin sanoin vaatehankintojen varjolla, että mitä tehdään.

 

Ja olet oikeassa; muistin väärin (tarkistin pojalta). Laihtuminen oli 3kk ja 16kg. Sen jälkeen laihtuminen tietysti hidastui ihan kunnolla kun poika sai lihaksia ja lähestyi omaa painoaan

en kyllä usko sekunttiakaan, että joku laihtuu kuukaudessa yli 5 kg kolme kuukautta putkeen. taitaa olla fyysisestikin melkein mahdotonta

Vierailija kirjoitti:

Muista mainita, että tytöt/naiset ei viehäty ylipainoisista miehistä. 

Kumppanin saamisen vaikeutuminen on se suurin motivaatio.

Ei saa pinppiä jos on pullea läski.

Vierailija kirjoitti:

Terveys ei petä lihavana vielä nuorena, sen jälkeen iso riski. 

kyllä se rasvamaksa, korkeat verenpaineet ja kakkostyypin diabetes iskevät nykyään jo nuoremmillekin 

Pitäisikö puuttua? Totta kai pitää! Syömishäiriöillä on parempi ennuste mitä varhaisemmassa vaiheessa puuttuu. Syömishäiriöinen ei itse välttämättä pidä itseään sairaana ja avun tarpeessa olevana. Tunnen viisikymppisen miehen joka on sairaalloisen ylilihava ja nyt kun häntä kehottaa menemään lääkäriin sanoo että ei enää pysty, että nuorempana olisi pitänyt kun homma olisi ollut pysäytettävissä. 

Ystäväperheen poika oli 17 vuotiaana pulska. Alkoi sitten laihtumaan nopeasti ja hänestä tuli oikein hoikka ja komea. Yo-juhlissa puku istui hienosti ja kaikki ihailivat. Todistus ei ollut ihan odotetun hyvä. Myöhemmin kävi ilmi, että hoikkuus olikin lähtöisin amfetamiini käytöstä. Tällä kiltillä ja komealla pojalla on myöhemmin ilmennyt monenlaisia elämä vaikeuksia ja mielenterveyden ongelmia. Hän on päässyt amfetamiinista eroon ja kilot ovat tulleet takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväperheen poika oli 17 vuotiaana pulska. Alkoi sitten laihtumaan nopeasti ja hänestä tuli oikein hoikka ja komea. Yo-juhlissa puku istui hienosti ja kaikki ihailivat. Todistus ei ollut ihan odotetun hyvä. Myöhemmin kävi ilmi, että hoikkuus olikin lähtöisin amfetamiini käytöstä. Tällä kiltillä ja komealla pojalla on myöhemmin ilmennyt monenlaisia elämä vaikeuksia ja mielenterveyden ongelmia. Hän on päässyt amfetamiinista eroon ja kilot ovat tulleet takaisin. 

ikävä juttu, mutta mites tämä liittyy oikein mihinkään tässä ketjussa?

Anna pojalle kehorauha.

Lähipiirissä parikin tällaista tapausta. Pulskistuivat kun pituuskasvu päättyi, pari vuotta oli sellaista hälläväliä meininkiä, mutta sitten alkoi kuvioihin ilmaantui kaveripiireissä tyttöjä/nuoria naisia ja kappas vaan ,aika lyhyessä ajassa molemmat pojat kokivat melkoisen muodonmuutoksen pullukasta komeiksi kavereiksi. Ja tekivät sen ihan omalla päätöksellään ,molemmat tahoillaan. Ja aika nopeastikin vielä. Tuossa iässä nuoren miehen laihtuminen on vielä aika helppoa, toisin kuin vaikka meillä keski-ikäisillä naisilla.

Ja kappas vaan, molemmilla on nykyään ihan sievät neitoset kainalossaan.

Äitien puheet tuskin vaikuttaa vaan ne hormoonit,  ne hormoonit. Eli ap, tilanne ei ole vielä läheskään menetetty. Kyllä se poika sen vielä ihan itte hoksaa

Vierailija kirjoitti:

Teinipoikaa mikään terveys kiinnosta vaan tytöt ja status

Yleensä terveitä ja hyväkuntoisia pidetään statukselta korkeampina kuin sairaita ja huonokuntoisia.

läskillä on oikeus kiloihinsa, ei ole sinun asiasi