Lue keskustelun säännöt.
Hermo menee kyläilevän lapsiperheen kanssa
16.08.2026 |
Meillä kävi eilen kylässä lapsiperhe, lapset alle kouluikäisiä, mutta ei mitään taaperoita enää. Juu, ollaan sukua, niin on pakko joskus olla tekemisissä. Olemme karsineet näkemiset minimiin (nähdään kerran vuodessa, vuorovuosin kummankin kodissa), mutta silti rassaa. Meillä on kaveripiirissä monia asiallisesti käyttäytyviä lapsiperheitä, mutta tämän perheen kanssa on ihan erilaista.
Lapset ovat nirsoja, tämän tiedän jo valmiiksi. Nuorempi lapsenikaan ei syö kaikkea, mutta ei kävisi mielessäkään napista kyläpaikassa tarjottavista tai vaatia jotain lapselle sopivaa (vaan lapsi sitten söisi vaikka leipää kyläpaikassa ja huolehtisin itse ruokailut muuten). Olin etukäteen sanonut, että meillä on tarjolla nakkikeittoa, leipää ja jälkiruokakahvit. Etukäteen tuli jo viesti, että toinen lapsista ei syö nakkikeittoa ollenkaan ja toinen ehkä maistaa. Kysyin, mikä ruoka sitten maistuisi, niin vastaukseksi annettiin merkin x valmisruoka. Ostin sitä sitten lapsille, kun en viitsinyt katsella kiukuttelua ruokapöydässä. Jälkiruoka-aikaan tarjolla oli kahvia, mehua ja jäätelöä. Äiti valitteli, kun lapsensa eivät pidä jäätelöstä, vaan ainoastaan Muumi-keksit maistuvat. Olisitte sitten ottaneet niitä keksejä mukaan, ettekä valittaisi jäätelöstä. Ja onpa joskus aiemmin sattunut niinkin, että kun sovittiin kyläilystä ja kerroin, että meillä on lämmin ruoka heidän saapuessaan, niin olivat käyneet syömässä matkalla ja valittelivat, että nyt ei jaksa syödä mitään.
Tämä lapsiperhe tulee kylään oma aikataulunsa mukaan. Eivät saa sovittua tarkkaa kellonaikaa etukäteen, kun haluavat tulla kylään lapsen päiväunien mukaan. Lähtevät siis matkaan nuoremman nukahdettua päiväunille (ajomatkaa sen verran, että lapsi nukkuu unet autossa). Kiva siinä sitten arvailla ja odottaa, että missä välissä klo 12-15 välillä tulevat kylään. Ihan unohtavat, että meillä olisi muutakin elämää ja ei kiinnosta rytmittää omaa päivää toisen lapsen päiväunien mukaan. Samaten äiti valittaa, kun lapsemme ovat hänen mielestään liian vilkkailta. Omat lapsensa ovat todella hiljaisia, hitaasti lämpeneviä ja leikkivät lähinnä jotain rauhallista/piirtävät. Meillä ei satu olemaan samanlaiset lapset ja tämäkin on ongelma.
Jos ei oltaisi sukua, niin en olisi missään tekemisissä tällaisen perheen kanssa.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Mikäs narsisti sä oot?
Ap ei ole narsisti, vaan tuon perheen vanhemmat. Miten voit puolustaa noin törkeää käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs narsisti sä oot?
Ap ei ole narsisti, vaan tuon perheen vanhemmat. Miten voit puolustaa noin törkeää käytöstä?
Tossa ei ole mitään törkeää käytöstä. Ap on törkeä kun tyrkyttää omia sörsseleitään ja loukkaantuu kun toinen sanoo, että lapset ei niitä syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te, joilla on nirsot lapset, niin oletteko itse olleet nirsoja tai oletteko edelleen? Kuulostaa oudolle, että mistä näitä nykyään riittää. Omassa lapsuudessa 70-80 -luvulla ei todellakaan perheiden ruokailua tehty kenenkään vierailevan lapsen mukaan.
Tämä. Jos vieraalle ei kelpaa se mitä kylässä on tarjolla, voi olla sitten ottamatta. Syön sitä mitä voi tarjolla olevasta syödä. Ihan väärä oppi lapselle, että pelkän nirsoilun takia hypitään heidän pillin mukaan.
Missä kohtaa aloituksessa oli jotain tuon suuntaistakaan vaatimusta?
Ei ollutkaan. Apta eisoo kun hänen soppansa ei kelpaa. Ja tuo ettei sano tarkkaa tuloaikaa, on ongelma vain kontrollifriikille. Eihän kukaan ole sopinut jotain muuta, jos on sopinut vierailun. Ei sillä ole mitään väliä tuleeko ne vieraat 12 vai 14. Eikä päiväuniaika noin paljon edes heitä. Aplla tässä ongelmia on eikä muilla
No ei kyllä tarvitse olla kontrollifriikki, jos ärsyttää kun ei tiedä, tulevatko vieraat nyt vai kolmen tunnin päästä. Kyllähän sitä vapaapäivinä nyt on muutakin tekemistä, ja olisi kivat tietää, jos aloittaa jonkin homman, ehtiikö sen tehdä vai tulevatko vieraat samantien kun ovat aloittaneet. Ja ihan sekin, että kyllä se ruoka aika kuivettunutta on, jos joku kastike odottaa liedellä kolmekin tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla riittää sympatiaa esim. uniongelmista kärsivän vauvan vanhemmille, jotka sopivat kyläilyt päiväunien/lapsen rytmin mukaan. Mutta sitten kun on kyse jo isommista lapsista, niin en ymmärrä tätä joustamattomuutta. Omaankin tuttavaperheeseen kuuluu näitä "meillä on aina päiväunet klo 12-13 ja välipala syödään sen jälkeen, ei voida joustaa aikataulustamme" -tapauksia. Pahimmat eivät jousta kyläillessä lainkaan esim. ruoka-aikojen kanssa. Meillä ei mennä reissussa rikki siitä, vaikka syötäisiin eri aikaan kuin yleensä syödään.
Omakohtainen kokemus. Lapsiperhe oli kutsuttu kylään. Kerrottu etukäteen, että tarjolla on suolaista ja makeaa kahvin kanssa. Tulivat kylään klo 14. Valittelivat, miten olivat syöneet lounasta matkalla, joten ei ole nälkä, eivätkä syöneet. Pari tuntia myöhemmin lähtiessään kyselivät, mihin voisivat meiltä lähdettyään mennä päivälliselle. Oli loukkaavaa.
Ei joku suolainen ja makea kahvin kanssa ole sama kuin lämmin ruoka. Minullakin näitä kavereita jotka ajattelevat, että pienelle lapselle lämpimän ruuan korvaa joku suolainen piirakanpala, yleensä aikuisen makuun tehty, on oliivia ym. Me syömme lounaan ennen näille menoa. Pulla tai keksikään ei korvaa ruokaa.
Uutispommi ap:lle: sukulaisuus ei velvoita olemaan tekemisissä. Sukulaisiaan ei voi valita ja jos joidenkin heistä kanssa ei kanssakäyminen onnistu, sen voi lopettaa kokonaan ilman mitään omantunnontuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs narsisti sä oot?
Ap ei ole narsisti, vaan tuon perheen vanhemmat. Miten voit puolustaa noin törkeää käytöstä?
Tossa ei ole mitään törkeää käytöstä. Ap on törkeä kun tyrkyttää omia sörsseleitään ja loukkaantuu kun toinen sanoo, että lapset ei niitä syö.
Ei hän ole niitä pakottanut syömään. Mutta jos sun lapsesi on nirso, niin sinä hankit ne lastesi valmisruoat ja Muumi-keksit, etkä valita emännälle, kun väärät tarjottavat. Ja tulet kylään silloin, kun sovitaan, etkä lässytä mitään päiväunista. Voit ottaa ne päiväunet huomioon jo aikaa sopiessasi.
Sitähän ap ihmetteli, että miksei tuonut itse niitä Muumi-keksejä, jos tiesi etukäteen, ettei muu kelpaa.
En ymmärrä, miksi sukulaisuuden takia on pakko kutsua kotiinsa, kun tuo vaikuttaa olevan kaikille osapuolille kurjaa. Jos kerran vuodessa näkeminen riittää, niin luulisi, että se tulee hoidettua jossain sukujuhlillakin, pariinkin kertaan? Tai jos on jostain syystä pakko kutsua kotiin niin kutsuu vain kahville+ pullalle selkeästi lounaan jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän noissa hypernirsoissa aikuisissa ja lapsissa on erityisesti vikana, että sysäävät vastuun syömisistään muille. Että heille pitää toisten hakea kuu taivaalta ja voissa paistaa. Ja siltikin arvostelevat "Emmä tätä haluu, emmä tätä syö..".
Kylässä on tarjolla mitä on, jos ei kelpaa olkoot syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla riittää sympatiaa esim. uniongelmista kärsivän vauvan vanhemmille, jotka sopivat kyläilyt päiväunien/lapsen rytmin mukaan. Mutta sitten kun on kyse jo isommista lapsista, niin en ymmärrä tätä joustamattomuutta. Omaankin tuttavaperheeseen kuuluu näitä "meillä on aina päiväunet klo 12-13 ja välipala syödään sen jälkeen, ei voida joustaa aikataulustamme" -tapauksia. Pahimmat eivät jousta kyläillessä lainkaan esim. ruoka-aikojen kanssa. Meillä ei mennä reissussa rikki siitä, vaikka syötäisiin eri aikaan kuin yleensä syödään.
Omakohtainen kokemus. Lapsiperhe oli kutsuttu kylään. Kerrottu etukäteen, että tarjolla on suolaista ja makeaa kahvin kanssa. Tulivat kylään klo 14. Valittelivat, miten olivat syöneet lounasta matkalla, joten ei ole nälkä, eivätkä syöneet. Pari tuntia myöhemmin lähtiessään kyselivät, mihin voisivat meiltä lähdettyään mennä päivälliselle. Oli loukkaavaa.
Ei joku suolainen ja makea kahvin kanssa ole sama kuin lämmin ruoka. Minullakin näitä kavereita jotka ajattelevat, että pienelle lapselle lämpimän ruuan korvaa joku suolainen piirakanpala, yleensä aikuisen makuun tehty, on oliivia ym. Me syömme lounaan ennen näille menoa. Pulla tai keksikään ei korvaa ruokaa.
Onko sillä oikeasti väliä syökö sienipastaa vai sienipiirakkaa tai uuniperunaa tonnikalatäytteellä vai tonnikalapiirakka, noin esimerkiksi? Miksi vain lämmin ruoka on oikeaa ruokaa? Voihan sen piirakankin lämmittää jos se siitä on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks tää nyt oo vähän viime vuosituhannen touhuja kutsua kylään ruokailemaan sukulaisia joita ei oikeasti haluta nähdä? Miksi ihmeessä lapsiperheitä edes kutsutaan kyläilemään tyyliin: tulette sitten käymään niin olemme valmistaneet teille ruuaksi sitä tai tätä ja kahvin kanssa on pientä makeaa? Eikö nyt voi kutsua heitä vaikka huvipuistoon, leikkikentälle, piknikille puistoon, uimahalliin tai museoon, riippuen siitä mistä kukakin pitää. Jokainen tuo omat eväät ja huolehtii omien lasten viihtyvyydestä.
Mulla on kans pari kaveria joilla on nirsot lapset. En oo tehnyt siitä oman pään vaivaa eikä hekään. Syöttäköön omilleen mitä huvittaa. He myös palvelee lapsiaan aivan jatkuvasti ja höösää mutta siinähän juoksevat. Pari kertaa ovat yrittäneet muakin passuuttaa, mutta olen ohjannut äidin käymään itse kaupassa jos jotain tarvitsee. Kouluikäisille, palvelua vaativille lapsille olen todennut että meillä on semmoinen sääntö että lapset pyyhkii itse jos eivät kulje vaipoissa. Pari närkästynyttä katsetta olen saanut mutta mitä siitä? Ei ihmiset (edes lapset) mene rikki jos niiden kaikkia toiveita ei toteuta. Jos he nyt sitten eivät sen takia tule enää käymään niin mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Että he lakkaavat sitten käymästä? No onpas kamalaa sentään
Eiköhän tämäkin stoori jo kerro, että lapsettoman elämä on vaan niin kadehdittavan helppoa ja rauhallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin stoori jo kerro, että lapsettoman elämä on vaan niin kadehdittavan helppoa ja rauhallista.
Monella meistä lapsettomista on kyllä kavereita joilla on lapsia ja on vielä vaikeampi tietää mitä heille tarjota kun tulevat käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin stoori jo kerro, että lapsettoman elämä on vaan niin kadehdittavan helppoa ja rauhallista.
Monella meistä lapsettomista on kyllä kavereita joilla on lapsia ja on vielä vaikeampi tietää mitä heille tarjota kun tulevat käymään.
Ap kirjoitti, että hänellä on itselläänkin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin stoori jo kerro, että lapsettoman elämä on vaan niin kadehdittavan helppoa ja rauhallista.
Ap:n stoori ei kyllä kuvaa normaalia lapsiperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei vierailla muiden lapsiperheiden tai sukulaisten luona lainkaan, koska yleensä homma on juuri tuollaista kuin kerroit. Vastahakoinen kutsuja valittaa, kun mikään ei ole kuten hän haluaa. Me nähdään muita lapsiperheitä puistossa tai sisäleikkipaikoilla, vauvatreffeillä jne. eikä sillä ole väliä, syökö joku nakkikeittoa vai ei. Tapaaminen kestää joskus vartin, joskus kaksi tuntia ja kaikilla on kivaa, kukaan ei selitä, että sun lapsi nukkuu väärään aikaan.
Kun on pitkät välimatkat esim. sukulaisten kanssa, niin ne leikkipuistotreffit eivät ole vaihtoehto. Enkä itse rehellisesti sanottuna ajaisi esim. Espoosta Tampereelle sen takia, että tapaisin jonkun kaverin/sukulaisen muksun leikkipuistossa, ja lähdettäisiin sitten takaisin kotiin. Itse joutuisi maksamaan bensat, ruokailut yms plus käyttämään paljon aikaa pienen vierailun takia.
Juuri siksi leikkipuistotreffit on parhaita: sinne ei tule ne sukulaiset, jotka ajattelevat ensisijaisesti itseään ja bensoja ja ruokailuja! Juuri tuollaisia sukulaisia ei ole mitään halua tavata!
Et halua tavata köyhiä tuttuja? Kaikilla ei ole hirveästi ylimääräistä rahaa.
En halua tavata tuttuja, jotka kutsuvat luokseen ja pitävät sitten vieraita taakkana, jonkinlaisena pakollisena kutsuttavana, joiden vuoksi on uhrattava oma elämä kolmen tunnin ajaksi. En halua tavata tuttuja, joille tärkeämpää on päästä tarjoamaan jotain itselle mieluisaa sen sijaan, että pyrkisi tekemään vierailusta kaikille kivan.
Miksi et tee vierailusta kivaa emännälle olemalla vähän vähemmän vaativa ja hankala? Itse käyn kaupassa ja vien kassillisen ruokaa mukanani kyläpaikkaan. Voihan sitä olla huomioonottava molemmin puolin.
Tätä minäkin ihmettelen! Miksi ihmeessä en pakkaa lapsia ja ruokaa ja leluja ja puuhakirjoja autoon, aja jollekin meidän "pakkokutsuneelle" sukulaiselle, laita siellä lapsille ruokaa, viihdytä heitä, yritä pitää kuopus hereillä ettei nuku kesken vierailun, seurustele siinä sivussa kutsujan kanssa, siivoa lopuksi jäljet ja ole iloinen, kun käytiin sukulaisella kylässä.
Koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen, niin teen tuon kaiken mieluummin kotona ilman sitä sukulaista valittamassa, että nytkö ei kelpaa tämä läskisoosi kelpaa, vaikka tein sitä kolme tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin stoori jo kerro, että lapsettoman elämä on vaan niin kadehdittavan helppoa ja rauhallista.
Ap:n stoori ei kyllä kuvaa normaalia lapsiperhettä.
Ei minustakaan. Yleensä me viemme kylään tarjottavia ja on itsestään selvää, että jos tarjoilu maistuu pahalta tai ei muuten kelpaa, niin ei siitä sanota tai valiteta talon emännälle. Melko epäkohteliasta. Eiköhän jokainen pikkulapsi joskus nirsostele, varmaan ap:nkin lapset. Mutta se vanhempien reagointi lapsen nirsoiluun pitäisi olla se, että he huolehtivat sen nirson ipanansa syömiset, eivätkä vaadi emännältä kymmenelle mutkalle vääntymistä. Muumi-keksejä autoon mukaan, niin ei tarvitse valittaa. Vähän ennakointia vanhemmiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te, joilla on nirsot lapset, niin oletteko itse olleet nirsoja tai oletteko edelleen? Kuulostaa oudolle, että mistä näitä nykyään riittää. Omassa lapsuudessa 70-80 -luvulla ei todellakaan perheiden ruokailua tehty kenenkään vierailevan lapsen mukaan.
Olin nirso ja olen edelleen. Meille osui vanha viisas lastenlääkäri, joka totesi, että nirsous on luonnon oma tapa säilyttää yksilö hengissä. Kun ei syö kaikkea, ei niin herkästi tule syöneeksi jotain tap pavaa.
Sellaisiakin asioita on olemassa kuin liha- ja sieniallergia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin stoori jo kerro, että lapsettoman elämä on vaan niin kadehdittavan helppoa ja rauhallista.
Monella meistä lapsettomista on kyllä kavereita joilla on lapsia ja on vielä vaikeampi tietää mitä heille tarjota kun tulevat käymään.
Mulla on lapsia enkä ole koskaan ajatellut että heitä varten tarvitsee jotain erikoisruokalistoja tai asiantuntemusta vierailta ihmisiltä. Kun söivät vielä soseita, otin itse mukaan soseruokaa ja maistelivat sitten mitä maistelivat sitten sen ohessa. Kun olivat vanhempia totesin kotonakin että nyt tänään on tarjolla tätä ruokaa, jos ei maistu, niin seuraava ruoka on sitten parin tunnin kuluttua. Sama juttu kylässä. Neljä lasta ja ketään niistä mun ei tarvinnut letkulla ruokkia. Ainoa, mistä ilmoittelin oli myöhemmin lapsi, joka varhaisteininä aloitti kasvisruokavalion. Silloin saatoin kutsun saatuani kysyä, esim häissä että onko mahdollisesti mitään kasvisruokaa ja ilmoitin ottavani tytölle eväät mukaan jos ei ollut. En minä eikä sen enempää mun lapsi koskaan pahoitettu mieltämme asian tiimoilta. ( salassa hän itseasiassa hän oli aika tyytyväinen aina eväsiinsä, koska mun ruuat on kuulema muutenkin parempia kuin muiden)
Mahtaako olla kyse pelkästä nirsoudesta? Toivottavasti tilanne paranee ajan myötä, mutta kuten sanoin, ruokailu menee kovin vaikeaksi esim. kun lapsesi aloittaa koulun tai lähtee vaikka partioretkelle. Ei se ollut mitään syyttelyä vaan toteamus.