Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hyväksyä oma kuolema?
16.08.2026 |
Minulla on vaikeuksia hyväksyä oma kuolema osaksi elämää. Olen 41 vuotias ja jos saisin tietää että tänä vuonna kuolen vaikka sairauteen ajattelisin että en halua kuolla ja että minulla oli vielä asioita mitä olisin halunnut tehdä.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelätä väistämätöntä tosiasiaa ? Aika yleistä se on kuitenkin, eihän koronassakaan ollut mitään ihmeellistä, mutta joukkohysteria korotoimineen pääsi irti ja vain kuolemanpelon takia, turhaa oli, jokaisella on aikansa, olkoon se ikä, sairaus tai korona. Yksinkertaista, kun oivaltaa.
Ehkäpä on jäänyt jotain kokematta ja kesken ja siksi haluaisi elää vanhaksi saakka. Vanhana elo alkaa tuntua tuskaiselta vaivojen vuoksi, joten silloin kuoleman hyväksyminen on helpompaa tai jopa odotettua.
Joo, koe sitten vanhana kaikki mikä jäi nuorena tekemättä, kun ei enää oikein näe ja kuulekaan mitään, jalat ovat huonot ja koko kroppaa kolottaa koko ajan. "Koskaan ei ole liian myöhäistä." Ja paskan marjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi nyt uliuli. V.... kun me kaikki kuollaan jonain päivänä ja sitä ei voi muuttaa. On turhaa murehtia asioita, joille ei mitään voida. Jokainen meistä täältä vuorollaan lähtee. Emme voi tietää, kuinka pitkä elämä kullakin täällä on, vasta kun saadaan kuulla tai lukea jonkun kuolleen. Siinä kohtaa se on että aha, se kuoli sitten sen ikäisenä. Emme tiedä ennalta kuolinpäiviämme, mutta se on satavarmaa, että jokaisella meistä on elämää jäljellä joko enemmän kuin 5 vuotta tai vähemmän kuin 5 vuotta. Sen voi varmuudella luvata. Joillain se on tasan viisi vuotta päivälleen.
No mitä sitten kuoleman jälkeen? Mitään emme täältä mukaamme saa, joten "kannattaa" haalia itselleen niitä rikkauksia enemmän kuin ehtii kuluttaa ja niistä nauttia. Sitten kun kuolema korjaa, joko ennen tai jälkeen vuoden 2031, pääsevät muut nauttimaan työsi hedelmistä ilman omia ansioitaan. Mitä sulta tänne jää, tulee muille valmiina eteen kuin manulle illallinen. Tämän takia minä en jätä jälkeeni mitään muuta kuin pelkkää paskaa. Kaiken rahaksi muutettavan kulutan ja poljen loppuun, että ne joutaa sitten heittää romulavalle, kun vuokrakämppää tullaan tyhjentämään mun maatessa ruumishuoneen kylmiössä. Niistä ei tule kukaan hyötymään. Rahaa en jätä kuin jotain pikkuhiluja, joilla ei mitään pysty ostamaan. Käärinliinoissa ei ole taskuja, mutta yhden kuolema on toisen tilipäivä. Turhaa on rikkaana kuolla. Paras polttaa kaikki pois, mitä on, kun alkaa siltä tuntuu, että nyt on lähtö lähellä. Jos ehtii. Sitä, miten täältä lähdetään, ei tiedetä sen tarkemmin kuin lähtöpäivää.
Ihan tyypillinen sosialista ja vastaus miksi työväenluokka ja keskiluokka on mitätöntä väkeä josta ei koskaan tule mitään. Aatelisto sekä vanhat talonpoikaissuvut ovat kasvattaneet omaisuuttaa sukupolvesta toiseen. Talonpojan piti jättää tila parempana eli rikkaampana jatkavalle pojolleen kuin itse sai. Aatelissuvuissa on vuosisatoja siirtynyt valtavatt maaoimaisuudet ja 1800-luvulta alkaen sijoitukset teollisuuteen. Suvuissa on siirtynyt niin maaomaisuus kuin kulta ja timanttikorut ym kalleudet. Varallisuuden säilyttämiseen sukupolvestoiseen tähtää myös kotikasvatus. Keskiluokka voi rikastua mutta hyvin harvoin rikastuneen jälkikasvusta tulee mitään jolle nyt rikastunut jo juo hankittua pääomaansa. Ihmiset ovat tasa-arvoisena vasta viimeisenä päivänä joka on Tuomionpäivä mutta nyt on armonaika. Herra on herra vielä hautausmaallakin yksityisessä hautaholvissaan muistuttamassa rahvaalle asemastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemaa pelkäävät lähinnä uskovaiset.
Koska he pelkäävät etteivät tehneet eläessään kaikkia uskonnon vaatimia tanssiliikkeitä, ja päätyvät tulisille hiilille.
Muut voivat ottaa rauhassa, sekä elämän, että kuoleman.
"uskonnon vaatimia tanssiliikkeitä." Hah! Toi oli hyvin sanottu, otan käyttöön.👍
Vielä kun voisi jostain olla täysin 100% varma, mikä on se oikea uskonto niistä kaikista lukemattomista uskonnoista, niin olisi helpompi tehdä elämän aikana juuri ne oikeat tanssiliikkeet, jotta pelastuu sitten lopuksi. Onko niitä nykymaailmassa edes mahdollista tehdä? Jos se vaatii vaikka jonkun nuotion pystyttämisen, kun aurinko on tietyssä asemassa taivaalla, olet sitten missä olet ja pitää vetää siinä notskin ympärillä alasti jotkut tanssimuuvit ja rituaalit, jotta olet toiminut sen oikean uskonnon mukaisesti. Ehkä nykymaailmassa on just siksi kaikki luonnonkatastrofit, kuten maastopalot, kuumuus, kuivuus, koska ei olla vedetty säännöllisesti niitä sadetansseja.
Yksi varma konsti on mennä hautausmaalle töihin
Kyllä siinä ennen pitkää sen hyväksyy että itsekin joskus siellä hautausmaan kylmässä montussa nukkuu ikiunta
Tai sitten lukee kuolemaan liittyviä kirjoja tai jotain esim otan osaa kirjan yms
Tai sairastuu niin vakavasti että kivuissaan sitä toivoo
Terv: Pentti Karvonen
Ja meille kaikille kuolema tapahtuu riippumatta siitä hyväksymmekö sen vai emme
Liian hienoja ruusut on mulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemaa pelkäävät lähinnä uskovaiset.
Koska he pelkäävät etteivät tehneet eläessään kaikkia uskonnon vaatimia tanssiliikkeitä, ja päätyvät tulisille hiilille.
Muut voivat ottaa rauhassa, sekä elämän, että kuoleman.
"uskonnon vaatimia tanssiliikkeitä." Hah! Toi oli hyvin sanottu, otan käyttöön.👍
Vielä kun voisi jostain olla täysin 100% varma, mikä on se oikea uskonto niistä kaikista lukemattomista uskonnoista, niin olisi helpompi tehdä elämän aikana juuri ne oikeat tanssiliikkeet, jotta pelastuu sitten lopuksi. Onko niitä nykymaailmassa edes mahdollista tehdä? Jos se vaatii vaikka jonkun nuotion pystyttämisen, kun aurinko on tietyssä asemassa taivaalla, olet sitten missä olet ja pitää vetää siinä notskin ympärillä alasti jotkut tanssimuuvit ja rituaalit, jotta olet toiminut sen oikean uskonnon mukaisesti. Ehkä nykymaailmassa on just siksi kaikki luonnonkatastrofit, kuten maastopalot, kuumuus, kuivuus, koska ei olla vedetty säännöllisesti niitä sadetansseja.
Ehkä tämä planeetta pelastetaan rupeamalla vetämään kaikkialla maailmassa sadetansseja joka päivä ja elämällä kuten vuonna 1000000 ennen ajanlaskun alkua.
Piti vielä tämä tähän sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta älkää h*lvetissä menkö ikinä krematorioon katsomaan kun ihminen poltetaan olen kuullut tarinoita että jotkut ihmiset on kurkistaneet siitä luukusta ja järkyttyneet siitä niin että ovat joutuneet loppuiäkseen mielisairaalaan eivätkä ole siitä ikinä toipuneet
Se arkkuhan siitä ensiksi palaa pois ja se vainaja saattaa nousta istumaan tai kasvot saattaa vääntyä tai suu aueta yms
Liian hienoja ruusut on mulle
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelätä väistämätöntä tosiasiaa ? Aika yleistä se on kuitenkin, eihän koronassakaan ollut mitään ihmeellistä, mutta joukkohysteria korotoimineen pääsi irti ja vain kuolemanpelon takia, turhaa oli, jokaisella on aikansa, olkoon se ikä, sairaus tai korona. Yksinkertaista, kun oivaltaa.
Se 2019-2020 oli ihan hullua aikaa koronarajoitteineen ja -hysterioineen. Jos jäi auton alle ja kuoli, kirjattiin se koronakuolemaksi, jotta höpläytettävät saatiin äkkiä ottamaan koronarokote, joka sitten vasta tappoikin. Sitten selitettiin, että koronarokote ei anna suojaa koronaa vastaan. No miksi v..... sitten rokote, josta ei hyötyä siihen mitä varten se on? Lennosta keksittiin rokotteen kaava, vaikka toimivaa rokotetta pitää kehitellä pitkään, vuosikausia. Olihan tivoli.
Mullakin oli se kauhea kuolemantauti. Kuusi päivää olin kotona siinä koronassa ja sehän oli sellainen flunssa, johon kuului kurkkukipu, jota ei tavallisessa flunssassa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kahdeksankymppisenä on oppinut hyväksymään elämän rajallisuuden. Kaikki loppuu aikanaan, en sitä erityisesti toivo, mutta en pelkääkään. Niin kauan, kun ei ole pahempia vaivoja ja kipuja, on mukava seurata lasten ja lastenlasten elämää. Kunhan kuolema eikä sitä edeltävä aika ei olisi kovin kivulias, ei paniikkia. Ja kuolemaanhan tämä loppuu, sen jälkeen ei ole mitään, ei hyvää eikä pahaa, ei taivasta eikä helvettiä.
Sitten kun me maataan kuolleina, meillä ei ole enää mitään tietoisuutta eletystä elämästä, ei muistoja, ei mitään. Emme ole enää tietoisia siitä, mitä kaikkea meille on elämämme aikana sepitetty paskaa uskonasioista, politiikasta ja kaikista muistakin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelätä väistämätöntä tosiasiaa ? Aika yleistä se on kuitenkin, eihän koronassakaan ollut mitään ihmeellistä, mutta joukkohysteria korotoimineen pääsi irti ja vain kuolemanpelon takia, turhaa oli, jokaisella on aikansa, olkoon se ikä, sairaus tai korona. Yksinkertaista, kun oivaltaa.
Ehkäpä on jäänyt jotain kokematta ja kesken ja siksi haluaisi elää vanhaksi saakka. Vanhana elo alkaa tuntua tuskaiselta vaivojen vuoksi, joten silloin kuoleman hyväksyminen on helpompaa tai jopa odotettua.
Joo, koe sitten vanhana kaikki mikä jäi nuorena tekemättä, kun ei enää oikein näe ja kuulekaan mitään, jalat ovat huonot ja koko kroppaa kolottaa koko ajan. "Koskaan ei ole liian myöhäistä." Ja paskan marjat.
Medioissa ympäri maailmaa on juttuja siitä, kuinka ihmiset ovat kokeneet rakkauden ensi kertaa vanhainkodissa. Ensirakkaus ei ole siellä yhtään vähempiarvoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole sitten hyväksymättä asia, ehkä sillä vältät sen kuoleman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää valittaa tuollaisesta terveenä. Hanki ensin jokin kuolemaan johtava sairaus ja kysy sitten uudelleen.
Tervekö ei saisi miettiä näitä asioita?
Kyllä se joistain valmiiksi sairaista tuntuu tekopaskalle valittamiselle ja tyhjälle huomionhakemiselle. Itkee ongelmista, joita ei ole olemassakaan. Toisilla taas on juuri sellaiset ongelmat meneillään.
Sinä taas kuulostat raskaalta "minun kärsimykseni on sinun kärsimystä parempaa" marttyyrille
Onhan se totta silloin, kun toinen on terve ja toinen oikeasti kärsii sairauksista.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karvosen Pentti kirjoitti:
Mutta älkää h*lvetissä menkö ikinä krematorioon katsomaan kun ihminen poltetaan olen kuullut tarinoita että jotkut ihmiset on kurkistaneet siitä luukusta ja järkyttyneet siitä niin että ovat joutuneet loppuiäkseen mielisairaalaan eivätkä ole siitä ikinä toipuneet
Se arkkuhan siitä ensiksi palaa pois ja se vainaja saattaa nousta istumaan tai kasvot saattaa vääntyä tai suu aueta yms
Vainajaa ei voi nousta istumaan, koska vainajat eivät liiku. Paine ym. voi liikutella ruumista. Harvemmin kylläkään, koska esim. ulkomailla tekevät edelleen polttohautauksia avotulella. Se, että kokonaisessa haudattu ruumis liikkuu haudassaan jopa senttejä, ei tarkoita sitä, että ruumis liikuttaisi itse itseään. Se vain heiluu hajoamisprosessin mukana. Eihän se voi liikehtimättä maatua.
Jouduin pienestä pitäen pelkäämään, että kuolen seuraavassa hetkessä. Kuvittelin, että kuolevaisuuteni hyväksymällä tuo pelko helpottaisi. En ole 40 vuodessa onnistunut asiaa hyväksymään enkä enää edes yritä. Jos kuulen kuolevani vuoden sisällä, tunnen sitten, mitä ikinä siitä tunnenkaan. En sen enempää yritä enää etukäteen hyväksyä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmisen pitää kitua? Eikö voi vain kuolla pikaisesti kun sen aika on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sinä et ole kuolemassa. Oman kuoleman oppii hyväksymään, kun on tarpeeksi kipuja sitä jopa toivoo.
Selvä, kyllä jokin auton alle jääminen ja siksi kuoleminen pelottaa myös. Elämän päättyminen kun olisi halunnut vielä elää. Ap
Tuollainen on katastrofiajattelua. Se ei ole hyväksi ja siitä voi oppia eroon.
Niin, mitenhän sitä on voinut elää Raamatun sanan mukaista elämää vaikka sata vuotta ennen Raamatun kirjoittamisen aloitusta? Vähän sama kuin olisi kesällä 1985 tiennyt kaikki Salkkareiden juonenkäänteet 1999-2026. Paljon ihmisiä elänyt kauan ennen kuin Raamattua on edes ollut olemassa, joten miten he ovat voineet elää Raamatun mukaisesti? Miten Jumala viimeisinä päivinä heidän synnit tuomitsee?